Koska ei ole kuoleman jälkeistä elämää, ei ole pelastusta. Tietoisuutemme häviää mätänevän ruumiimme kanssa. Enää ei ole minua. Häviän tästä maailmasta ikuisesti.
Miten tällaisen ajatuksen kanssa voi elää?
Tuossa alla esitettiin kysymys: "Miksi sodassa ei ole ateisteja"? Koska kukaan ei uskalla kuolla ilman toivoa.
Väittäisin, että jokainen ateisti, jota kuolema lähestyy, on peloissaan. Kuolema on tapahtuma, mikä saa karskeimmankin murhaajan polvilleen ja anelemaan anteeksiantoa jumalalta, jotta saisi edes hieman toivoa, ennen viimeistä matkaa.
Olen itsekkin ateisti. En usko yliluonnolliseen ja se pelottaa minulta paskat housuihin.
Miten tällaisen ajatuksen kanssa voi elää?
Tuossa alla esitettiin kysymys: "Miksi sodassa ei ole ateisteja"? Koska kukaan ei uskalla kuolla ilman toivoa.
Väittäisin, että jokainen ateisti, jota kuolema lähestyy, on peloissaan. Kuolema on tapahtuma, mikä saa karskeimmankin murhaajan polvilleen ja anelemaan anteeksiantoa jumalalta, jotta saisi edes hieman toivoa, ennen viimeistä matkaa.
Olen itsekkin ateisti. En usko yliluonnolliseen ja se pelottaa minulta paskat housuihin.
Vastaukset 40
Vanhimmat
..suoritettiin kallonporaus ilman kipulääkkeitä rintamaoloissa, kun musketinkuula osui otsaan, eikä mies inahtanut.
tervemenoa hell-und-die lahkon pariin
Se on surkia homma. Aina nukumaan mennessäni kuvittelen vuoteessa, että olen hyvin vanha ja kuolen hetkenä minä hyvänsä. Sitten pelko täyttää rinta kehän. Tuntuu niin kuin olisin joku myyrä joka kyhjöttää kolossaan kun terävä hampainen kettu kaivaa luolan suuta isommaksi. Ja tiedän, että ennemmin tai myöhemmin se syö minut. Ihminen on pääsyt pedoista ja sairauksista, mutta vielä se ennemmin tai myöhemmin kuolee. Ja minäkin kuolen. Se on surullista mutta ei voi mitään kyllä se päivällä unohtuu.
/"Miksi sodassa ei ole ateisteja"? Koska kukaan ei uskalla kuolla ilman toivoa./
Ei siellä sodassa viitti paljon asioita miettiä. Sitä paitsi sielähän oli ateisteja.
Uskovaisuus ei sekään helpottanut useimpien tuhoutumidsen pelkoa.
Ei minua ainakaan kuolema ahdista vaikka olenkin niin ääriateisti kuin vain olla voi. Kun kuollaan niin kuollaan, sen jälkeen ei ole enää mitään ja that's life. Jos vaikka elää 50 vuotta niin sekin on jo helvetin paljon ja siinä ajassa ehtii jos oikein haluaa niin nähdä ja kokea vaikka mitä! Ja vaikka kuolisin huomenna niin on tässä jo tähänkin mennessä kerennyt nähdä ja kokea kaikennäköstä. Mielelläni tietysti elän vielä pitkään, mutta jos kuolen niin aika sama, ei sitä kuolleena enää voivottele.
Uskot jumalaan ja väität olevasi ateisti. Nyt kaikki ei mene yhteen. No kuolemanpelko onkin uskovaisille tyypillistä.
mihin perustat vaitteesi ,etta kuolemanpelko on tyypillista uskoville?? miksi sitten raamattu sanoo,etta kuolinpaiva on parempi, kuin syntymapaiva?? tassa kylla mielestani puhutaan uskovan kuolinpaivasta..millainen onkaan uskomattoman viimeinen henkays?? vailla toivoa paremmasta,rajan takana.lue tapaus-rikas mies ja lasarus[jos uskallat] se voi selventaa asiaa...
vai onko helpoin vain ulvoa'susien mukana' eika yrittaa ottaa asioista selvaa??
valinta on sinun,ja vain sinun.valitse oikein...
"miksi sitten raamattu sanoo,etta kuolinpaiva on parempi, kuin syntymapaiva?? tassa kylla mielestani puhutaan uskovan kuolinpaivasta.."
Raamattu myös väittää, että uskovainen voi käsitellä myrkkykäärmeitä ja suorastaan juoda myrkkyä kuolematta. Get it?
Ajattele itsenäisesti ja kyseenalaista uskosi[jos uskallat].
hey,olen nostanut myrkkykaarmetta[elavaa] paljain kasin poikasena heinapellolla,eika purrut minua.
kun hannasta roikotin sita ,ei jaksanut paatansa nostaa,joten kokeiltu on..
en kyllakaan suosittele jokapojalle.
joko riittaa todistukseksi??vai pitaako viela myrkkymaljakin kumota?
mielestani ajattelen itsenaisesti,ja olen kyseenalaistanut uskonikin monesti naiden vuosikymmenten aikana.enka ole heikkoutta nahnyt muussa kun itsessani.
mutta kun mina olen heikko--Han voi minussa vakevaksi tulla....
No juuri kuolemanpelkohan se on pohjimmainen syy sille, että juuri kukaan mihinkään uskoo. Juuri se ajatus, että kuoleman jälkeen ei enää olekaan mitään, että elämälle ei olisikaan sen kummoisempaa tarkoitusta, on aivan liian ahdistava suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Heillä on oltava toivo paremmasta, jotta elämässä olisi mitään järkeä.
Minä taas yritän tehdä tästä elämästä mahdollisimman miellyttävän sekä minulle että mahdollisimman monelle muulle. Kuolema ei minua pelota, mutta en sitä tietenkään haekaan, sillä en usko kuolemanjälkeiseen elämään.
Valitse oikein...plääh. Ennemmin uskon näkymättömään vaaleanpunaiseen yksisarviseen kuin kristinuskon Jumalaan. Siinä on Raamatun perusteella kyllä niin ikävä jumala, että jos sitten valitsenkin väärin, niin ennemmin menen helvettiin kuin vietän hänen kanssaan aikaani. Armollinen muka. Pistää nuoren neitsyen synnyttämään ja tappaa oman poikansa. Pistää pojan maksamaan synnit, joihin on itse houkutellut. Käskee kivittämään huonosti käyttäytyvät lapset ja on jatkuvasti kostamassa ihmisille.
on niin kiva, koska silloin muka pääsee sitten Taivaan iloon. Ja tuo valheellinen teoria on nimenomaan kuolemaa pelänneiden miesten keksimä, he kehittivät sen, jottei kuoleminen pelottaisi niin paljoa.
...kuolemanpelko joillekin olla syy uskoa, ja joillekin ei. Esimerkiksi sillon kun itse tulin uskoon, ei kuolema ollut edes mielessäni. Eikä ole paljon muutenkaan, rukoilen ja uskon tässä elämässä, en näe uskollani mitään yhteyttä kuolemanpelkoon.
Onko ateismin kriteeri, että ei saa pelätä kuolemaa?
Itse olen myös täysin sitä mieltä, että uskonnot ovat kehittyneet selittämään kuolemaa, tauteja ja ihmisille tuntemattomia asioita.
Jos ajattelee kristinuskoa, siinä on kyllä materiaalia vaikka kauniisiin ja rohkeisiin. Jos jeesus olisi syntynyt vasta 2000-luvulla, ajatelkaa miltä se kuullostaisi. Nainen ilmoittaisi miehelleen, että "enkeli ilmestyi uneen ja kertoi minun olevan raskaana jumalalle". Luultavasti epäilys kohdistuisi naapurin isäntään, jolla on niin pieni, että immenkalvokaan ei ratkennut.
niin harras kristitty, jos kristinusko EI tarjoaisi ikuista elämää palkintona?
antoa jumalalta. Jos pyydät anteeksi antoa jumalalta et ole ateisti siitä yksinkertaisesta syystä, että sinulla on jumala.
Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh. 11:25-26)
Uskova ei tavallaan edes kuole. Eikä poismeno ole niin ikävä juttu...
Lähisukulaiseni toimii työssä, jossa kohtaa vain kuolevia ihmisiä. Todellinen tieto, siis fakta on se, että uskova kuolee useimmiten rauhallisesti ja se, joka ei usko, kohtaa usein henkisesti tuskaisen kuoleman. Huomaa, että nyt on kyseessä todella kuolevista eikä niistä, jotka ajattelevat joskus kuolevansa, mutta elävät vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Asenteissa on eroja siinä tilanteessa, kun kuolema on jo oven raottanut.
Tämä on faktaa, ei mutu-tietoa!
..en olisi? Tarjoaahan Jumala muutakin kuin ikuisen elämän.
"Uskova ei tavallaan edes kuole. Eikä poismeno ole niin ikävä juttu..." Tuossa se nyt nähtiin uskova ei tavallaan edes kuole. Kaikenlaisia höpö höpö juttuja ne uskovaiset kirjoittavatkin. Niin eikö se kuolema ole luonnollisen asia?
Tietosi on mutu-tietoa. Lähisukulaisesi on ilmeisesti uskovainen. Uskova haluaa nähdä asiat omalta kannaltaan ja silloin uskovan kanssa samallalailla ajatteleva on lähempänä uskovan ajatusmaailmaa. Niin asiat tuntuu siinä tilanteessa olevan uskovasta niin kuin kirjoitit. Eli "tietosi" on mutu-tietoa.
"Koska ei ole kuoleman jälkeistä elämää, ei ole pelastusta. Tietoisuutemme häviää mätänevän ruumiimme kanssa. Enää ei ole minua. Häviän tästä maailmasta ikuisesti.
Miten tällaisen ajatuksen kanssa voi elää? "
Niin me kaikki mätänemme , mutta jälkikasvumme jää elämään. Miten uskovaiset voi elää elämäänsä kun kokoajan pitää miettiä kuolemaa tai jotain mikä tapahtuisi kuoleman jälkeen?
Miksi pitäisi olla pelastusta vaikka olisikin kuolemanjälkeistä elämää?
Nii-in, miten totuuden voi kohdata. Jotkut on niin peloteltuja pienestä pitäen saatanoilla ja helveteillä että pelkäävät kaikea niin paljon että tarvitsevat uskonto-nimisen pehmolelun uskottelemaan ettei asiat olekaan niin kuin ulkomaailma näyttää.
Kyllä sodassa oli paljon ateisteja. Väitätkö että ateistilla ei ole toivoa. Aina on toivoa kun on elämää. Ne jotka haaveilevat kuolemanjälkeisestä elämästä ovat toivonsa poisheittäneet.
En pelkää kuolemaa ainoastaan kipua.
Minua ehkä on kasvatettu uskonnollisesti. Kuolema minua alkoi pelottaa vasta, kun tajusin, että minua on huijattu...
Näin minäkin ajattelen ihmisten ajattelevan kuolemisesta, vaikka monet eivät sitä nyt myönnäkään.
Eri asia on sitten kun vedellään viimeisiä...
uskovainen kärkkyy lähimmäisensä heikkoa hetkeä, sairastumista, onnettomuuskokemusta tai perhetragediaa että voi käydä kimppuun kuin sika limppuun. Ja kaupanpäälle kaksi kalaa.
Tuosta on lähimmäisenrakkaus kaukana.
ainakaan minua. Kyllä kuoleminen harmittaisi, mutta en minä sitä varsinaisesti pelkää kun mitään sen jälkeen ei ole. Huomattavasti parempi niin, kuin että joutuisi huolehtimaan Helvettiin tai vastaavaan menemisestä.
Kivulias kuolema kyllä pelottaisi, mutta ei normaali vanhuuteen kuoleminen.
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää, itsekkin sanoit että tietiusuutemme häviää, silloin ei ole enää pelkoa.
Olemalla olemassa voin todistaa, että kuoleman jälkeen on elämää - ihminen syntyy uudestaan. Sillä hetkellä kun hän kuolee siirtyy tietoisuus eteenpäin uuteen ruumiiseen. Ennen asiat olivat toisin ja tietoisuus lakkasi olemasta kuoleman jälkeen. Kun meidän pojat pisti vähän magikkiä peliin, niin johan tehtiin ihmisestä kuolematon. Eli sekään ei ole mikään jumalten sanelema juttu. Muutama taitava ja voimallinen maagikko taikoi jälleensyntymän, jotta kaikki saisivat elää ikuisesti.
Minä olin yksi heistä, kunnes he taikoivat minut pois, jolloin synnyin uudelleen heti perään ja muistin koko menneen elämäni (vähän liian myöhään...). Minäkin käytin magikkia, jotta sain tämän aikaan.
Mitään elämää suurempaa jumalaa ei ole olemassa!
Jos tuo uudestisyntyminen olisi totta, niin eikös se toimisi vain, jos maailmassa olisi kaikkina aikoina saman verran ihmisiä? Kun yhtä kuollutta kohden syntyy kolme, niin kuolleen tietoisuus menee niistä yhteen, okei, mutta keltäs ne kaksi muuta sitten saavat tuon tietoisuutensa kun kaikki kuolleet ovat jo syntyneet uudestaan josskussa muussa?
Ne olivat eläimiä. Tai vihanneksia.
Katso ympärillesi.
eläimien ja kasvien määrä vähenisi ihmismäärän kasvaessa ja eihän niin käy.
tietoisuutta syntyy tiedottomuudesta, mistäpä muualtakaan. sitä myös häviää tiedottomuuteen. eli siis periaatteessa tietoisuus voi kasvaa universumissa tai yksilössä, kuten myös vähetä.
sitäpaitsi oikeasti: eläimien ja kasvien määrä ON vähennyt ihmismäärän kasvaessa :)
on tehnyt vähintään kaksi lasta, elämä jatkuu lapsissa.
Ei siitä tarvitse pitää, mutta tosiasiat kannattaa hyväksyä. Usko on heikoille.
Mitä sitä pelkää. Kun kuoleman jälkeen ei tule mitään, niin mitä sitä pelkäisi?
Kerran se vaan kirpasee.
[Ei siitä tarvitse pitää, mutta tosiasiat kannattaa hyväksyä.]
siis se on sinun mielestäsi tosiasia...
ja ennenkuin me saamme tietoa asiasta emme voi olettaa kuolemanjälkeisestä elämästä mitään, ei edes sen olemattomuutta.
[Usko on heikoille.]
ja ateismi on ääliöille, ymmärrätkö että solvaamista voidaan jatkaa ikuisuuksia ja siltikään ei päästä minnekkään...
[Mitä sitä pelkää. Kun kuoleman jälkeen ei tule mitään, niin mitä sitä pelkäisi?]
olemattomuuden rajattomuutta...
Uskovainen on optimisti, optimisti pettyy aina...
Olen ensimmäisen(ja todennäköisesti myös viimeisen) kerran kanssasi samaa mieltä.
Pelkäätkö olematonta?
[Uskovainen on optimisti, optimisti pettyy aina...]
mihinköhän tuo perustuu??
[Olen ensimmäisen(ja todennäköisesti myös viimeisen) kerran kanssasi samaa mieltä.]
älä nyt, jos kunnolla päästäisiin keskustelemaan niin varmasti löytyisi enemmänkin yhtäläisyyksiä..
[Pelkäätkö olematonta?]
en minä, mutta jotkut varmasti... esim. ketjun aloittaja
Pessimisti ajattelee että asiat menee päin mäntyä. Hän voi olla joko oikeassa tai yllättyä onnellisesti.
Optimisti ajattelee että asiat menee hyvin. Hän on joko oikeassa tai tulee pettymään.
Olen ateisti. Mielestäni se, kun en usko jumalaan/jumaliin pakottaa minut elämään hyvin, koska jos teen pahan teon, ei siellä ole ketään antamassa anteeksi, kun kuolen. Siksi yritän elää niin hyvin, kun voin ja luoda asioita. Toivon, että ihmiset ajattelevat minua ja muistavat, kun kuolen. En tarkoita, että läheiseni surisivat minua, vaan että joku vaikka tuhannen vuoden päästä katsoo tekemäni saviruukun jäännöksiä, ja miettii, että kukahan tämänkin on tehnyt. Katsoo paperin jäännöksiä, ja miettii, mitähän tässä on lukenut ja kukahan sen on kirjoittanut. Haluan, että elämäni jatkuu lapsissa, joita ehkä joskus tulevaisuudessa saan. Toivon, että joku lukiessaan vanhoja papereita, joissa mainitaan minu nimeni, miettii, että millainenkohan tämäkin henkilö on ollut ja mitähän hän on saavuttanut.
Se on minun kuolemanjälkeinen elämäni, minun taivaani, ikuinen elämäni.... Elän niin pitkään, kun mitä tahansa minuun liittyvää asiaa ajatellaan, niin pitkään kuin mikään minuun liittyvä asia säilyy, ja niin pitkään kuin mahdollisten lapsieni jälkeläiset elävät. Ja se on aika pitkä aika se, sillä Maailmankaikkeudessahan mikään ei periaatteessa mene mihinkään, vaan samat asiat kiertävät. Eli minun kuolemanjälkeinen elämäni tulee olemaan pitkä aika. Elän ikuisesti.