Aina silloin tällöin kuulee uskovien todistusta siitä, miten Jumala on puhunut heille. Joillekin Jumala puhuu ihan jatkuvalla syötöllä, joillekin harvakseen tai kerran pari koko elämän aikana. Jotkut eivät kuule koskaan Jumalan ääntä, mutta uskovat silti.
Jos olet kuullut Jumalan puhuvan, niin millainen ääni Jumalalla oli? Puhuiko hän hiljaa vai huusi lujaa? Mitä kieltä ja murretta hän puhui? Näitkö sen, joka puhui? Minkä näköinen puhuja oli, jos hänet näit?
Jos olet kuullut Jumalan puhuvan, niin millainen ääni Jumalalla oli? Puhuiko hän hiljaa vai huusi lujaa? Mitä kieltä ja murretta hän puhui? Näitkö sen, joka puhui? Minkä näköinen puhuja oli, jos hänet näit?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei Jumala puhu ihmiselle, vaan vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta. Eikä tee sitä pakonomaisesti, vaan armosta ihmiselle, joka on sydämeltään valmis siihen ottamaan vastaan sen armon voiman mikä Jumalalla on tarjolla.
Se voima on on kaikkea ymmärrystä ja tyhjänpäiväisiä selityksiä suurempi.
Vaikka uskonnolliset näkemykset ja uskomukset voivat olla merkittäviä yksilön elämässä, psykiatriassa on tärkeää käyttää tieteellistä perustaa. Uskonnollisten kokemusten ymmärtäminen voidaan selittää psykologisten ilmiöiden, kuten uskomusten voiman, suggestioiden ja aivokemian kautta. Ihmisen uskomukset ja uskonnolliset kokemukset voivat usein juontua lapsuuden kasvatuksesta, kulttuurisista vaikutteista sekä ympäristöstä, eivätkä liity ulkoisiin jumalallisiin vaikutuksiin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että uskonnolliset ja hengelliset kokemukset ovat seurausta aivojen monimutkaisesta toiminnasta, kuten aivojen alueiden aktivoitumisesta, jotka liittyvät uskonnollisiin kokemuksiin. Näitä voidaan selittää neurologisilla ja psykologisilla prosesseilla, kuten tunnekokemuksilla, kontekstin vaikutuksilla sekä ihmisen tarpeella löytää merkityksellisiä yhteyksiä elämässään.
Psykologisesta näkökulmasta katsottuna uskonnon ja hengellisyyden kokeminen voi toimia voimakkaana selviytymiskeinona, mutta se ei viittaa ulkoisen jumalallisen vaikutuksen olemassaoloon. Ihmisen kyky tuntea uskonnollisia kokemuksia ja henkistä yhteyttä perustuu moniin psykologisiin tekijöihin, kuten toiveisiin, tarpeisiin ja kokemusten tulkintaan, eikä osoita ulkoisen jumalallisen voiman läsnäoloa.
Jos puhut "jumalalle" - se on omaterapiaa.
Jos jumala alkaa höpötellä sinulle, niin nuppinikkarille siitä mars.
Jumala puhuu Uuden Liiton aikana vain Sanassaan ja Sakramenteissa Pyhän Henkensä välityksellä.
Joskus harvoin Jumala vieläkin voi lähettää Sanansaattajansa kertomaan asioita unessa ja profetoinnissa, mutta se on erittäin eksyttävää ja täytyy todistajien läsnä ollessa tutkia Raamatulla huolellisesti.
Myös ns. armolahjat ovat useimmiten vain sielullisia ja jopa 'tietäjähengistä'. Raamattu varoittaa tästä, vaikka ei tyrmää armolahjoja, mutta joka tapauksessa vaillinaisia ne ovat ja kielilläpuhuminen on melkein aina itselleenkin vain vauvankieltä/jokellusta, joka käännettynä suomeksi on ainakin kerran ollut: "Klink, klank, klink. Päät yhteen lyö, aah ihanaa. Klink, klank, klink aaah ihanaaa, päät yhteen lyöÖ ." (ei minun itseni)
Murhamiehet selittää tekoaan, että Jeesus käski tappamaan.
2.Kor.11
13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14 Eikä ihme; sillä itse Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen
Ei yksinpuhuminen niin vaarallista ole,mutta jos alkaa rähisemään itsensä kanssa niin se jo huolestuttaa...