Mannerheim halusi hyökätä Pietariin

Britannian sotaministeri Winston Churchill halusi vuonna 1919 tuhota bolshevikit Suomen avulla. Suomen valtionhoitaja Gustaf Mannerheimin rooli operaatiossa olisi ollut keskeinen, sillä Churchill ja Mannerheim suunnittelivat yhdessä Pietarin valtausta. Onnistuessaan operaatio olisi muuttanut maailmanhistoriaa.

Churchillin Suomeen lähettämän sotilasvaltuuskunnan puheenjohtaja ilmoitti, että Mannerheim palaa halusta hyökätä Pietariin. "Suomi edellyttää, että Britannia tukee operaatiota. Valkoisen Venäjän on myös tunnustettava Suomen itsenäisyys ja liittoutuneiden on korvattava sotaretken kustannukset. Petsamo ja Itä-Karjala on liitettävä Suomeen. Lisäksi Suomi haluaa viiden miljoonan punnan lainan Britannialta."

Churchill piti lainapyyntöä uskomattomana. "Voisi kuvitella, että Suomi jo on valloittanut Venäjän", hän sanoi. Hän suositteli kuitenkin valkoisten venäläisten komentajalle Aleksandr Koltshakille Suomen ehtojen hyväksymistä. "Me tarvitsemme kaiken mahdollisen avun", hän sähkötti Omskiin.

Pietarin valtaussuunnitelma kaatui kesällä uuteen Suomen hallitusmuotoon, joka ei enää antanut presidentille yksin mahdollisuutta sodan julistamiseen. Heinäkuun lopulla Juho Ståhlberg valittiin tasavallan presidentiksi. Mannerheim hävisi vaalit äänin 145--50.

Myös sotilasliittoa kaavailtiin

Syksyllä 1919 Mannerheim laati Churchillin kanssa Lontoossa uusia suunnitelmia Pietarin valtaamiseksi. Mannerheim vakuutti, että yhteisen tavoitteen saavuttaminen oli mahdollista. "Pietarin kohtalo on suomalaisten käsissä", hän kirjoitti. Operaatio voitaisiin Mannerheimin mukaan käynnistää Suomessa ilman vallankaappausta, koska Ståhlberg oli taivutettavissa sotaan.

Nyt hanke kariutui Britannian hallituksen vastustukseen. Lokakuun lopulla Britannian tukemat kenraali Nikolai Judenitshin valkoiset joukot kärsivät ratkaisevan tappion Pietarin edustalla. Bolshevikit saivat rauhassa siirtää joukkojaan etelärintamalle valkokenraali Anton Denikinin joukkoja vastaan.

Mannerheim ja Churchill eivät kuitenkaan lannistuneet. He suunnittelivat antikommunistista sotilasliittoa, joka rakentuisi liittoutuneiden sekä Suomen ja Puolan varaan. Mannerheim keskusteli Varsovassa marsalkka Jósef Pilsudskin kanssa. Myöhemmin Mannerheim kertoi Churchillille solmineensa salaisen hyökkäyssopimuksen Puolan kanssa ja vakuutti yrittävänsä viivytellä Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvotteluja.

Nyt suunnitelma kaatui liittoutuneiden Lontoon huippukokoukseen, ilmapiiri oli vihamielinen sotapolitiikalle. Kokous antoi kuitenkin takuut reunavaltioiden koskemattomuudesta sekä kehotti niitä rauhanneuvotteluihin. Kun Neuvosto-Venäjä huhtikuussa hyökkäsi Puolaan, Britannian pääministeri Lloyd George kieltäytyi avunannosta. Churchill joutui lopettamaan antikommunistien varustamisen ja rohkaisemisen

Valkoisia kenraaleja pilkattiin usein Neuvostoliiton propagandassa. Yleisin syytös oli, että he olivat Venäjän vastaisia ​​agentteja tai Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen tai RUOTSIN JA SAKSAN kapitalististen hallitusten lahjomia.

Ei kansa halunnut valtaan raakoja tsaarin upseereja. Heillä oli tsaarin ajasta ikävät kokemuksensa, he menivät vaikka itsensä paholaisen puolelle välttääkseen sen toistumisen.

Hyvä niin. Neuvostoliiton pelko piiskasi kehitystä lännessä eteenpäin.