Harjoituksissa ryntääminen rantaan on näyttävää, koska... paikka on etukäteen tarkastettu.
Milloin todellisessa tilanteessa paikan etukäteen tarkastaminen olisi mahdollista? Eipä juuri milloinkaan. Näyttävyyden sijasta harjoituksissa tulisi pyrkiä todenmukaisuuteen, koska säästää niitä ihmishenkiä tositilanteessa ja varmistaa onnistumisen.
Aluksessa tulisi olla keulututka, ja sen lisänä manuaalinen varajärjestelmä, joiden tarkistus ja kunnostus ennen syöksyveneilyä pitäisi kuulua myös harjoitukseen. Kelluntaliivejä ei tulisi riisua ennen poistumista ja tilanne, jossa tipahdetaan liian syvään sen varaan, tulisi myös harjoitella siten, että varusmies ui matkan, joka tarvitaan ja sitten ryntää. Kelluntavälineen on oltava sellainen, että raskaissakin varusteissa ja väsyneenä uiminen on helppoa. Kelluntavaruste tulee olla helppo riisua, mutta sellainen, että se ei vahingossa tipahda päältä, ja jos tipahtaa, on kiinni varusmiehessä niin, että hän pystyy edelleen käyttämään sitä kelluntaan suht helposti.
Sotilaskouluttajan tulisi ymmärtää, että harjoitusten ei tule olla kovin etukäteen varmistettuja, sillä todelliset taistelutilanteet eivät sitä ole ollenkaan. Sen sijaan mahdolliset onnettomuudet tulee simuloida etukäteen erikoishenkilöstön toimesta ja varusteita kehittää kehitysyksiköiden toimesta. Samoin joukon toimintatavat tulee kehittää kokemusten perusteella.
Syvyyden mittaamiseen ei tarvita kuin narua ja kivi. Narussa valmiina oikealla korkeudella oksa tms, josta heti näkee, meneekö se sukkeloon vai ei. Niitä voi olla useammallakin rannikkojääkärillä valmiina ja veneen pysähtyessä keulassa oleva heti tiputtaa omansa Manuaalinen syvyysmittari voi olla myös veneen keulaan kiinnitettynä niin, että se näyttää syvyyden heti miten pysähdyttyä Vaikkapa vipu, joka laukeaa eteenpäin kun vauhti hidastuu tarpeeksi ja kun se koskettaa pohjaa, täysin mekaaninen ja mahdollisimman yksinkertainen markkeri näyttää värikoodin tai jonkin sellaisen portin luona.
Harjoitusten ei tulisi koskaan muuttua sokeaksi rutiiniksi. Läheltäpiti tilanteet ovat arvokkaita ja ne pitäisi aina huolella analysoida vaikka ne eivät johtaisi mihinkään dramaattiseen. Harjoitusten vetäjien ja valvojien tulisi aina pyrkiä tunnistamaan harjoituksen todenmukaisuutta ja kehittämään harjoitusta sen suuntaan, vaarat etukäteen ennakoiden.
Sotilaskoulutus ei voi olla vain koulun liikuntatunti. Sotilaskoulutuksessa henkilöstö koulutetaan toimimaan äärimmäisen vaarallisissa olosuhteissa ja harjoitusten pitää olla sellaisia, että nimenomaan juuri sellainen toiminta on menestyksellistä.
Milloin todellisessa tilanteessa paikan etukäteen tarkastaminen olisi mahdollista? Eipä juuri milloinkaan. Näyttävyyden sijasta harjoituksissa tulisi pyrkiä todenmukaisuuteen, koska säästää niitä ihmishenkiä tositilanteessa ja varmistaa onnistumisen.
Aluksessa tulisi olla keulututka, ja sen lisänä manuaalinen varajärjestelmä, joiden tarkistus ja kunnostus ennen syöksyveneilyä pitäisi kuulua myös harjoitukseen. Kelluntaliivejä ei tulisi riisua ennen poistumista ja tilanne, jossa tipahdetaan liian syvään sen varaan, tulisi myös harjoitella siten, että varusmies ui matkan, joka tarvitaan ja sitten ryntää. Kelluntavälineen on oltava sellainen, että raskaissakin varusteissa ja väsyneenä uiminen on helppoa. Kelluntavaruste tulee olla helppo riisua, mutta sellainen, että se ei vahingossa tipahda päältä, ja jos tipahtaa, on kiinni varusmiehessä niin, että hän pystyy edelleen käyttämään sitä kelluntaan suht helposti.
Sotilaskouluttajan tulisi ymmärtää, että harjoitusten ei tule olla kovin etukäteen varmistettuja, sillä todelliset taistelutilanteet eivät sitä ole ollenkaan. Sen sijaan mahdolliset onnettomuudet tulee simuloida etukäteen erikoishenkilöstön toimesta ja varusteita kehittää kehitysyksiköiden toimesta. Samoin joukon toimintatavat tulee kehittää kokemusten perusteella.
Syvyyden mittaamiseen ei tarvita kuin narua ja kivi. Narussa valmiina oikealla korkeudella oksa tms, josta heti näkee, meneekö se sukkeloon vai ei. Niitä voi olla useammallakin rannikkojääkärillä valmiina ja veneen pysähtyessä keulassa oleva heti tiputtaa omansa Manuaalinen syvyysmittari voi olla myös veneen keulaan kiinnitettynä niin, että se näyttää syvyyden heti miten pysähdyttyä Vaikkapa vipu, joka laukeaa eteenpäin kun vauhti hidastuu tarpeeksi ja kun se koskettaa pohjaa, täysin mekaaninen ja mahdollisimman yksinkertainen markkeri näyttää värikoodin tai jonkin sellaisen portin luona.
Harjoitusten ei tulisi koskaan muuttua sokeaksi rutiiniksi. Läheltäpiti tilanteet ovat arvokkaita ja ne pitäisi aina huolella analysoida vaikka ne eivät johtaisi mihinkään dramaattiseen. Harjoitusten vetäjien ja valvojien tulisi aina pyrkiä tunnistamaan harjoituksen todenmukaisuutta ja kehittämään harjoitusta sen suuntaan, vaarat etukäteen ennakoiden.
Sotilaskoulutus ei voi olla vain koulun liikuntatunti. Sotilaskoulutuksessa henkilöstö koulutetaan toimimaan äärimmäisen vaarallisissa olosuhteissa ja harjoitusten pitää olla sellaisia, että nimenomaan juuri sellainen toiminta on menestyksellistä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uutinen asiasta
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5f81b08a-1584-4ca0-a8b6-27f028544f56
Jutun otsikko sanoo: "Varusmiehet putosivat raskaissa tamineissa syvään veteen Dragsvikissä – Pian huomattiin, että yksi puuttui"
KUITENKIN kun lukee juttua niin siellä sanotaan:
"Kun vene oli jätetty oikeaan kohtaan, kuljettaja oli käskenyt varusmiehiä ottamaan pelastusliivit pois ja poistumaan raskaassa varustuksessa veteen."
Sairasta.
Ihme sössimistä.
Veneenkuljettaja on tehnyt virheen, mutta sehän tuossa ei ole pahinta, vaan se, että harjoitus ei ole todellista tilannetta vastaava. Jos todellisessa tilanteessa jouduttaisiin tekemään rynnäkkö maihin, ei takuulla kukaan käy tarkastamassa, onko ranta turvallinen.
Harjoituksen järjestelyssä on siis homma pielessä ja pahasti tavalla, joka voi tarkoittaa, että tositilanteessa voisi tulla uskomattomia tappioita ja tehtävä epäonnistua täysin.
Joukot on koulutettava ja varustettava niin, että ne pystyvät rajuunkin toimintaan turvallisesti ja järkevästi sodan sumunkin keskellä, missä tilannekuva voi olla täysi epäselvä ja yhteydet kaikkiin suuntiin poikki. Taitaa vain erikoisjääkärit saada koulutuksen sillä periaatteella, ja ehkä myös lentäjät.
Normaalisti rannat eivät ole hiekkarantoja ja vene jää kauas rannasta, erittäin liukkaiden rantakivikoiden taakse.
Lipsuttele siinä sitten täyspakkausten ja radioitten kanssa kuivana maihin. :(
Armeija tietää kyllä sen, kuinka paljon tappioita tulee pelkästää rantautumis koheltamisen seurauksena.
Oleellista olisi tietää, kuinka tappiot saadaan pienemmiksi.
Sitä puolta pitäisi tutkia ja kehittää jatkuvasti. Kriittisesti totta kai.
Tästä on siis poistettu viesti, jossa käsiteltiin harjoittelu yleensä esimerkkinä talvisotaa edeltäneet muutamat suuret maavoimien harjoitukset.
Mikähän siinä mahtoi olla sääntöjen vastaista? Mitään suuria sotasalaisuuksiakaan siinä ei varmasti paljastunut kun kaikki siinä mainittu oli peräisin ihan yleisesti saatavilla olevasta kirjallisuudesta.
Sensuroinnit on monta kertaa ollu omituisia täällä. Toisaalta joitain törkeyksiä on jäänyt päiviksi esille.
Aloittajalla oli hyviä ajatuksia. Toisaalta ne sopisi paremmin "yleistä maanpuolustuksesta" palstalle. Viestin laittaminen 2 palstalle on turhan hankalaa koska jos otsikko ja sisältö on tasan samoja, viesti jää automaattiseen spam-suodattimeen. Moni asia kuuluu 2 tai useammalle palstalle.
Pelastusliivit pois vasta kuivalla maalla, jos silloinkaan, koska tietynlaiset liivit toimii myös lämpöeristeenä. Jos varusteet saa mennä veden varaan, varusteille omat pelastusliivit tai muu kelluke. Joskus narusta vetäminen auttaa rantaan menoa.
Jos joka sotilaan kuuluu tarkistaa 2 tai 3 muun sotilaan läsnäolo, yhden kateissaolo huomataan nopeammin.
Veneeseen alas suunnattava kamera keulaan jotta kuski näkee syvyyttä. Parempi jos yksi kamera on veden alla ja luukun voi avata vasta rannan lähellä ettei levä tuki. Lamppu vesirajan alle, 10000 lumenia päivällä ja vähemmän yöllä. Uppoavia hehkutikkuja heitetään eteen hankalalla rannalla. Tietynlaisia (hypoteettisia?) hehkutikkuja tai hehkulaitteita voi laukaista eteen kranaattikonekiväärillä tai tiputtaa lennokista.
Sodassa vesirajan kohdalla saattaa olla iso pommikuoppa lentopommista tai pommiveneestä, joten vaikka rannat olisi tarkkaan kartoitettu ja navigaatio virheetöntä, se ei välttämättä riitä.
Noista salaisen julkisen tiedon levittämisestä on käyty Suomessa jopa maanpetos oikeudenkäyntejä. Hus Hys!
ATTENTION!
Varusmiesten harjoitus antoi tarpeellisen muistutuksen:
Pelastusliivit kerätää rannalta talteen vasta maihinnousun jälkeen!
Pufuftufvoimien lienee syytä tarkentaa ohjeistustaan pelstusliivien käytön ja pois oton käskytyksen ajoituksen suhteen.
Tämä on sitä nykyistä Nato suomi harjoittelua. Kaikki menee heti penkin alle ja pahasti ! Voimia loukkaantuneelle ! On touhua nykyään huh huh !!
Naton tapa koheltaa on nyt siis rantautunut jo myös Suomen pufuftufvoimiin, ollen nykypäivää ja virallista "friendly fire" koheltamista.
Tästä tää show vaan paranee.
Khi khi khi khi khi...
Tällaista se on kun pitää alkaa näyttämään Natolle "kuinka hyvin me osataan", aletaan keulimaan ja huonostihan siinä sitten käy.
Varusmiesten harjoitus antoi tarpeellisen muistutuksen.
Ettei kandee hiplailla käs rannaatin sytyttimen sokkaa liian innokkaasti.
Saattaa kämmen ja sormet ottaa pikkasen hittiä.
Rantakivet ovat pirullisen liukkaita ja vesi kylmää.
Ylösnousemus taivaisiin saattaa olla helpompaa kuin ylös nousu liukkailta rantakiviltä ja kalllioilta.