Uskoontulo on ihana asia, koska silloin tajuaa saaneensa synnit anteeksi ja kokee olevansa Jumalan lapsi.
Uskoontulossa ihminen ei kuitenkaan tule sovitetuksi Jumalan kanssa vaan se tapahtui 2000 vuotta sitten Jeesuksen ristillä. Samoin tuli ihmiinen lunastetuksi jo 2000 vuotta sitten. Koko maailma tuli.
Tämä Paavalin julistama evankeliumi herättää ärtymystä ja puistatusta sellaisissa uskovissa, jotka ovat jämähtäneet ihastelemaan omaa uskoontuloaan ja nostalgisoimaan sitä; he ovat kuin aikuisia, jotka muistelevat ihastellen syntymäänsä ja varhaislapsuuttaan kuvitellen, että sellainen olisi jotenkin aikuiselle ominaista ja normaali toimintaa.
Uskonelämässä aikuistuminen tarkoittaa sitä, että katse ja huomio alkaa kiinnittyä itsestä toisaalle, Jeesukseen Kristukseen ja ennen kaikkea Jeesuksen ristinkuolemaan. Paavalikin päätti olla tuntematta ketään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. Tämän tulee näkyä myös ihmisen opissa. Jollei ihminen ala aikuistua opissaan, hän jää hengelliseltä ajattelultaan vauva-asteelle.
Kaikkein surkuhupaisimpia ovat ne, jotka ovat niin ikihyviksi rakastuneita omaan uskoontulonsa, että muodostavat teologiansa käyttäen sitä tapahtumaa lähtökohtana. Tämä on suoraan sanoen naurettavaa.
Teologian lähtökohta on oltava ristiinnaulittu Kristus.
Uskoontulossa ihminen ei kuitenkaan tule sovitetuksi Jumalan kanssa vaan se tapahtui 2000 vuotta sitten Jeesuksen ristillä. Samoin tuli ihmiinen lunastetuksi jo 2000 vuotta sitten. Koko maailma tuli.
Tämä Paavalin julistama evankeliumi herättää ärtymystä ja puistatusta sellaisissa uskovissa, jotka ovat jämähtäneet ihastelemaan omaa uskoontuloaan ja nostalgisoimaan sitä; he ovat kuin aikuisia, jotka muistelevat ihastellen syntymäänsä ja varhaislapsuuttaan kuvitellen, että sellainen olisi jotenkin aikuiselle ominaista ja normaali toimintaa.
Uskonelämässä aikuistuminen tarkoittaa sitä, että katse ja huomio alkaa kiinnittyä itsestä toisaalle, Jeesukseen Kristukseen ja ennen kaikkea Jeesuksen ristinkuolemaan. Paavalikin päätti olla tuntematta ketään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. Tämän tulee näkyä myös ihmisen opissa. Jollei ihminen ala aikuistua opissaan, hän jää hengelliseltä ajattelultaan vauva-asteelle.
Kaikkein surkuhupaisimpia ovat ne, jotka ovat niin ikihyviksi rakastuneita omaan uskoontulonsa, että muodostavat teologiansa käyttäen sitä tapahtumaa lähtökohtana. Tämä on suoraan sanoen naurettavaa.
Teologian lähtökohta on oltava ristiinnaulittu Kristus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.