1800-luvun suurmieskultti

Kun todellisia suurmiehiä ei ollut, puheissa jotkut nostettiin suurmiehiksi, monet jopa itse itsensä.

Johan Ludvig Runeberg oli arvoton huorapukki, vaimon kiusaaja, 'hustruplågare', kiivas itseään täynnä oleva kaiken tietäjä ja opiskelevan nuorison suuri ihanne. Runeberg osasi polkea kilpailijansa ennen, kuin pääsivät pinnalle.

Elias Lönnrot Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustajajäsenenä ja vaikuttajana sai varmistettua, että lahjakkaat tutkijat poljettiin, ja häntä ylistettiin. Todellisuudessa tuotantonsa jäi tekeleen tasolle.

Karmein lienee Kalevala. Keräytti oppilaillaan muinaisrunoja, muutti kielen mieluisakseen, laati kolmasosan (!) teoksesta omasta päästään ja sekoitti loput kansanperinnettä vastaamattomaksi sopaksi.

Karmein lienee kuitenkin ollut Johan Vilhelm Snellman. Hän oli ihanoitunut sadunomaisinpaan aikansa filosofiaan, Hegeliläiseen dialektiikkaan. Oli vielä suurkadonkin jälkeen vakuuttunut, että lainaahan ei oteta. Kun talvi tuli ja lumi peitti muutenkin kurjat tiet, mitään ei ollut enää tehtävissä.

Kuoli satatuhatta, vaikka viljaa olisi ollut saatavilla jo Pietarissa.

Snellman sai keisarin suostuteltua perustamaan Suomeen oman valuutan, kun selitti Venäjän ruplan liian suureksi maamme oloihin. Markasta tuli ruplan neljäsosa, mutta varsinainen munaus tapahtui siinä, kun rupla jäi hopeakantaan ja markka sidottiin kultakantaan.

Kun ruplan arvo heikkeni suhteessa markkaan, Vaihetus-, laina- ja depositionikonttori eli Suomen pankki joutui lunastamaan ruplat vakiokurssilla 4:1 ja kärsimään jatkuvasti ankaraa tappiota. Asia tietysti painettiin villaisella.

Sellaisia olivat 'suurmiehet'. Nykyisin edetään enemmän taidoilla ja ansiolla. 🌹👀