Kannattaa lueskella ja yrittää ymmärtää, vaikka on vain yksi herne jollain.
https://ristosantala.com/rsla/Armolahjoista.pdf
Ettei vakisanoja käyttäjiä tarvitse kirjoitella, käytän heidän sanat - uudestikastajat.
Oollseni ja helluntai sitä ja tätä, sekä sapatti/sunnuntai Paavi jne. homot, sekä kaataminen, kielet, olisko siinä käytetyt päivittäin sanoittajien puheet.
Nyt olette vapaat lukemaan linkkiä...
Risto Santala on luterilaisuudesta tähän poimittu pappi.
https://ristosantala.com/rsla/Armolahjoista.pdf
Ettei vakisanoja käyttäjiä tarvitse kirjoitella, käytän heidän sanat - uudestikastajat.
Oollseni ja helluntai sitä ja tätä, sekä sapatti/sunnuntai Paavi jne. homot, sekä kaataminen, kielet, olisko siinä käytetyt päivittäin sanoittajien puheet.
Nyt olette vapaat lukemaan linkkiä...
Risto Santala on luterilaisuudesta tähän poimittu pappi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Risto Aleksi Santala oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1953.
helllareita ei pahemmin terve kristinusko ja kristinoppi kiinnosta
yksinkertaisuutensa voi näköjään ilmaista lyhelläkin kommentilla.
Mikä siitä, kerro! ...
Muistin kirkkaan kevättalven päivän vuodelta 1956. Ajoin pienellä autollani kotiin eräästä Länsi-Suomen kylästä, jossa olin pitänyt lähetystilaisuuksia. Aurinko kimalteli häikäisevän
puhtailla maaliskuisilla hangilla. Ajattelin, kuinka olin kiivaillut jollekin toverilleni opiskeluaikana, että hengelliset kokemukset täytyy voida vastaanottaa kirkkain otsin ilman pakkoa ja sielullista jännitystä.
Nyt oli ulkona kirkas päivä ja allani hyvä auto. Ja niin yksinkertaisesti avasin sydämeni ja aloin puhua ja laulaa kielillä. Siinä ei ollut mitään hurmoksellista, vain sanomaton, pakahduttava ilo. Sitä kesti satakunta kilometriä. En ollut vieraillut koskaan helluntaiseurakunnassa tai kuullut kielillälaulamisesta. Kun tulin kotiin, kerroin asiasta
vaimolleni. Joskus olen sielunhoidollisessa keskustelussa puhunut siitä myös eräille ystävilleni ......Olin saanut kokea aikaisemmin ja jälkeenpäin muutaman parantumisihmeen ja myös erityistä Pyhän Hengen johtoa.
Tämä uusi ulottuvuus ei lisännyt käytännössä mitään uskon perusteisiin. En ole voinut sanoa sitä koskaan edes henkikastekokemuksekseni - ehkä siitä syystä, että en ole kokenut tuota
käsitettä samalla tapaa raamatulliseksi kuin joku muu. En ole viljellyt tuota kieltä edes yksityisissä rukoushetkissäni muuten kuin poikkeuksellisesti. Se on pysynyt kautta vuosien samanluonteisena, ehkä kauniinakin. Mutta pian sain huomata tarvitsevani Jerusalemissa tätä salattua lähdettä ..
Vasta kahdeksantoista vuotta autokokemukseni jälkeen jouduin omantuntoni pakottamana puhumaan avoimesti armolahjakysymyksestä. Kiitos siitä Jerusalemin työtovereille!
Palattuani Israelin matkalta minua pyydettiin puhumaan karismaattisista ilmiöistä Raamatun valossa erääseen lähetysseurassamme pidettyyn pohjoismaiseen tilaisuuteen. Kun esitelmäni lopussa viittasin omakohtaiseen kokemukseeni, en voinut sille mitään, että kyyneleet varastautuivat silmiini. On häpeä, että pitää hävetä Jumalan armotekoja.
leike Santalan tekstistä.
Emme saa koskaan tehdä inhimillisistä kokemuksista teologisia päätelmiä. Uskomme perusteeksi riittää Raamattu.
Monet pelkäävät kokonaisvaltaista uskonasennetta. Moni luulee menettävänsä persoonallisuutensa Pyhän Hengen johdossa. Kuitenkin muuan viisas maallikko sanoi kerran sielunhädässä olevalle etsijälle: ”Ei kukaan Jumalan kädessä kuole!” Ja Jeesus vakuutti: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat”
(Luuk. 11:13). Pyhä Henki on persoona, ja Hän kunnioittaa ihmisen yksilöllisyyttä. Hän on ”voiman ja rakkauden ja raittiuden Henki”. Jumalan siunauksiin ei ole oikotietä ohi veren, pyhityksen ja Sanan. Jumala ei anna lahjojansa puhdistamattomiin astioihin.
jatkoi Santala
Kävin Negevin erämaassa eräässä kaukaisessa kibbutsissa talvella 54-55. Sinne oli rakennettu suuri vesiallas uudenaikaisine sulkijareleineen, jotka sulkivat heti pääjohdon, jos altaaseen joutui mitä tahansa tunnettua suolaa tai myrkkyä.
Sadat pienet kielet ”maistoivat” altaan veden laadun. Kibbutsin johtaja sanoi tämän varotoimen suojelevan kylää sabotaaseilta. Jos altaaseen tuli myrkyllisiä suoloja, se oli heti tyhjennettävä ja huuhdottava puhtaaksi. Tuon altaan äärellä ajattelin, että samoin on myös Jumalan valtakunnassa. Jos sydämemme katkeroituu ja myrkyttyy, Jumalan sulkijareleet lukitsevat meiltä taivaan siunauksen. Vain tyhjennetty ja puhdistettu sydän saa uuden siunauksen. Tällaista myöhäissadetta kirkkomme kaipaa.
Ehkä opimme piankin rukoilemaan tuttua, vanhaa kirkkorukoustamme uudella mielellä. Silloin armolahjatkin avautuvat armona ja armon tasolta: ”Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan; tule, köyhäin apu; tule, lahjain antaja; tule, sielun kirkkaus; Sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö!
Töissä Sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheeseen lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo! Täytä uskollistesi sydämet. Ilman Sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on; paranna, mikä haavoitettu on; pehmitä, mikä kova on; lämmitä, mikä kylmä on; etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka turvautuvat Sinuun, pyhät lahjasi, anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Aamen.” / Santala
Risto Santala on luterilaisen kirkon eksyttäjä. Tuot palstalle luterilaisen kirkon pakanuutta.