Oletetaan että naistutkimuksen tohtori X tutkii asiaa A. Jos X tulee tulokseen, että A on sukupuolineutraali, eikä siinä ole sukupuolittuneita tai naisia sortavia rakenteita, niin joutuuko X pannaan omassa yhteisössään? Kutsutaanko konferensseihin tai edes kahville?
Vai meneekö se niin, että a priori päätetään asian A olevan naisia sortava riippumatta siitä mikä A on. Tutkijan X tehtävänä on vain keksiä perustelu tälle. Mielellään jotakin vaikeaselkoista, jossa viitataan ranskalaisiin vasemmistolaisiin postmodernisteihin.
Vai meneekö se niin, että a priori päätetään asian A olevan naisia sortava riippumatta siitä mikä A on. Tutkijan X tehtävänä on vain keksiä perustelu tälle. Mielellään jotakin vaikeaselkoista, jossa viitataan ranskalaisiin vasemmistolaisiin postmodernisteihin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...lienee yhtä kiistämätön ilmiö kuin evoluutio.
Kukaan ei oikein tiedä, miten se tapahtuu, mutta kaikki maailmassa olevat huorat, työnsä vuoksi mielenterveysongelmaiset, pienipalkkaiset sairaanhoitajat, silikonitissit, anorektikot yms. naisihmiset eivät olisi tietenkään olemassa ilman evol... eikun patriarkaalia.
Olisiko patriarkaali tämän hetkinen evoluution huipentuma? Luonnontieteen ja naistutkimuksen kohtausristeys?
"Oletetaan että naistutkimuksen tohtori X tutkii asiaa A. Jos X tulee tulokseen, että A on sukupuolineutraali, eikä siinä ole sukupuolittuneita tai naisia sortavia rakenteita, niin joutuuko X pannaan omassa yhteisössään? "
- Ei. Toisaalta harvaa tutkimusta - myöskään luonnontieteellistä - tehdään ilman mitään ennakkotietoja asiasta. Niinpä tohtori X valitsee todennäköisesti jo alkuunsa relevantin tutkimuskysymyksen. Suurin osa naistutkimuksesta on yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jossa on vaikea olla löytämättä sukupuolisia rakenteita. Sen sijaan ilmiöitä, jotka eivät ole "naisia sortavia" naistutkimus tutkii mielellään - sitä kutsutaan myös gender-tutkimukseksi.
..luin joku aika sitten joitakin naistutkimusesimerkkejä ja kursorisesti tällä palstalla esillä olleen opinnäytetyön..
..näiden esimerkkien perustalta väitän, että monet tehdyt tutkimukset ainakin tuntuvat selkeän asenteellisilta, niissä ikäänkuin on sisäänrakentuneena eräänlainen uhri-ajattelu tai sitten naiseuden korostamisen tai erityislaadun käsittämättömältä tuntuva korostus..
..tutkimus vaikuttaa pikemminkin julistukselta, eräänlaiselta evankeliumilta kuin neutraalilta olemassaolevan kuvaukselta..
..onkohan muilla vastaavia tuntemuksia..??
Tuossa ylempänä on otsikolla "vastaus" jotain myös tähän. Naistutkimus tiedostaa ja reflektoi lähtökohtansa, toisin kuin "neutraali" tutkimus.
..mielestäni nuo lähtökohdat pitäisi tiedostaa objektiivisestikin ei vain reflektioon luottaen, eihän sillä ole paljon merkitystä saati antia, jos tutkija kuvittelee lähtötilanteekseen jotakin..
..tähänhän meillä on jo kaunokirjallisuus..
Niinpä. Suuri osa ihmistieteistä kuvittelee olevansa riippumattomia sukupuolijärjestelmästä. Naistutkimuksella on paremmat eväät objektiivisuuteen, kun se pystyy näkemään omankin asemansa.
Itselläni on naistutkimus vain sivuaineena, niinkuin se useimmilla on, ja sellaisena se on parhaimmillaan (minulle). Uskon, että saattaisin keskittyä liikaa vain sukupuoliasioihin jos se olisi pääaine, mutta sama kyllä koskee pääainettani: keskityn vain graduuni liittyviin asioihin (joilla ei ole suoranaista yhteyttä sukupuoleen).
Naistutkimuksen kyseenalaistava ote on kuitenkin auttanut näkemään keisarin uudet vaatteet muuallakin kuin sukupuoliasioissa. Taitaa olla sen poliittisuus joka ärsyttää joitakuita. Vanhakantainen politiikantutkimus sen sijaan ei ärsytä oikein ketään (paitsi ehkä naistutkimusta). Luonnontieteilijöiden voi olla vaikea ymmärtää että tutkimus voi olla poliittista, mutta se koskee kyllä kaikkia muitakin ihmistieteitä.
..kyllä tieteessä ollakseen tiedettä pitää olla jonkinlainen todennettavuus, jonkun muunkin kuin tutkimuksen tekijän tai aatetoverin on voitava päätyä samoihin päätelmiin..
..väitteet on voitava perustella empiirisiin havaintoihin perustuen,mutta naistutkimuksessa mielestäni on kysymys ideologisesta perustelusta eli siitä, että aikojen kuluessa on syntynyt myytti naisen sorrosta tai jotkut naisen erilaisuudesta aiheutuvat käytännöt on määritelty sorroksi ja tästä puhtaan määritelmällisestä tai ideologisesta lähtökohdasta tehdään tutkimusta, joka sinänsä voi olla yhdenmukaista ja koherenttia kaikkien kanssasiskojen sanan kanssa, mutta jonka viimekätinen todenmukaisuus on uskon asia..
..
Jotakuinkin tuota ajoin takaa alkuperäisessä kysymyksessäni. Onko naistutkimuksen ainoa perusta tuottaa tekstiä, joka on koherenttia muiden tutkijoiden tekstin kanssa, vai onko sillä liitoskohtia myös reaalimaailmaan. Ja mitä jos tutkija poikkeaa yleisestä dogmista?
Tietyn tyypin humanistisen tutkimuksen argumentointi kuulostaa joskus omituiselta luonnontieteilijän korvaan. Vaikkapa evoluutiopsykologian torjuminen väitteellä "se ei saa olla olla totta / sitä ei saa tutkia / niin ei saa väittää, koska se antaa miehille oikeutuksen raiskata naisia". Ei siis oteta kantaa teorian oikeellisuuteen, vaan muotoillaan siitä oma käsitys, joka torjutaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti sopimattomana.
Pohjimmiltaanhan tuollainen "tutkimus" on samalla viivalla keskiaikaisen teologian kanssa: Maa ei saa kiertää Aurinkoa, koska muuten Jeesus itkee taivaassa.
Eli siis sukupuolittuneisuuksia ei saa tutkia?
"Tietyn tyypin humanistisen tutkimuksen argumentointi kuulostaa joskus omituiselta luonnontieteilijän korvaan. Vaikkapa evoluutiopsykologian torjuminen väitteellä "se ei saa olla olla totta / sitä ei saa tutkia / niin ei saa väittää, koska se antaa miehille oikeutuksen raiskata naisia". Ei siis oteta kantaa teorian oikeellisuuteen, vaan muotoillaan siitä oma käsitys, joka torjutaan poliittisesti ja yhteiskunnallisesti sopimattomana. "
- Et taida juuri tuntea naistutkimusta/ihmistieteitä? Uskoisin, että useimmat naistutkijat eivät ota kantaa evoluutiopsykologian oikeellisuuteen siksi, etteivät ole alan asiantuntijoita. Sen sijaan he saattavat ottaa kantaa siihen, miten teoriaa sovelletaan esim. politiikassa, tai he saattavat analysoida vaikka luonnotieteen kielen sukupuolta määrittäviä rakenteita, joista luonnotieteilijät yleensä ovat täysin tietämättömiä (ja miksi eivät olisi? se ei ole heidän alaansa, eikä tarvitse olla, toki saa olla).
"onko sillä liitoskohtia myös reaalimaailmaan."
- Tämä lienee se pääasiallinen kommunikaatio-ongelma "tietyn tyypin humanistien" ja "tietyn tyypin" insinööritieteilijöiden välillä. Toisille vaikkapa kieli on merkittävä "reaalimaailman" rakentaja ja jäsentelijä, toiset taas eivät hyväksy mitään mitä ei voi mitata.
...naistutkimuksen "kyseenalaistavalla otteella" tuntuu olevan joskus vaikeuksia hyväksyä se, että sitä itseään kyseenalaistetaan...
Mikäli naistutkimus on silkkaa politiikkaa, tai dogmeja, jotka ensin luetellaan - sitten tutkitaan... niin ehkäpä naistutkimusta voisi verrata teologiaan... tosin teologinenkin tiedekunta on alkanut hiljattain lipsua eräistä perusdogmeistaan...
.. "toiset taas eivät hyväksy mitään mitä ei voi mitata"
..minulle riittää kunhan väite näytetään toteen, se on se ja sama,miten se tapahtuu, kunhan väite voidaan jotenkin pitävästi konkretisoida..
..omasta puolestani sukupuolittuneisuuksia voi tutkia ihan siinä missä mitä muuta tahansa, mutta väitteet on voitava näyttää tosiasioiksi..
..todellisuuspohjaa vailla olevien teorioiden soveltaminenhan on samaa kuin rotuoppiteorian soveltaminen, soveltaisitko itse rotuoppiteoriaa, oletan, ettei rotuoppiteoria pidä paikkaansa, kuvitelkaamme, ettei..??
"..minulle riittää kunhan väite näytetään toteen, se on se ja sama,miten se tapahtuu, kunhan väite voidaan jotenkin pitävästi konkretisoida.. "
- Kumpaa siis haluat? Toteen näyttämistä vai konkretisointia? Totuus on taas niitä filosofien kysymyksiä. Esimerkiksi historiantutkimusta pidetään tieteenä, vaikka perustuu täysin spekulaatioille.
...Joo kyllähän sitä vähän puolutuskannalle nousee, kun asiasta mitään ymmärtämättömät (en välttämättä tarkoita sinua tai ..j.pukkilaa.. vaan yleisemmin) jankkaa itsestäänselvyyksiä. Se, että silloin esim. kieltäytyy (hedelmättömästä) keskustelusta, voi vaikuttaa "vaikeudelta hyväksyä" kyseenalaistaminen. Mutta onneksi meillä opiskelijoilla ei ole mitään raportointivelvollisuutta, sääliksi käy professoreita, jotka varmaan kohtaa tätä ihan hallintotasolla.
Teologian sijasta vertaisin naistutkimusta vertailevaan uskontotieteeseen. Esim. tutkija Arto Jokinen (Tampereen yliopisto) voisi kiinnostaa sinua, onko tuttu?
Joku naistutkimuksen kritisoija vertasi täällä Galileihin tai skolastiikkaan tai sellaiseen. Mielestäni osuu (myös) omaan nilkkaan.
..minulla oli mielessäni jotakin oheisen sitaatin mukaista:
.."Marx, työväenluokan vallankumouksen teoreetikkona, kehitti aivan toisenlaisen asenteen sekä ‘totuuteen’ että ‘oikeuksiin’. Marxille ei ole olemassa absoluuttisia tai universaaleja totuuksia, koska viime kädessä totuuden testi on aina käytäntö. Asettamus on tosi niin kauan, kuin se antaa ihmisolennoille mahdollisuuden toteuttaa käytännön toimia maailmassa. ‘Totuus’ on siten historiallinen ja ennen kaikkea konkreettinen. Asettamus on tosi suhteessa erityisiin oloihin. Kun oloja muutetaan riittävästi, se lakkaa olemasta tosi..."
http://www.sosialistiliitto.org/murros/mabc13.html
..linkistä ei tosin saa erityisen hyvää kuvaa marxilaisesta ajattelusta, mutta onpahan jotakin kumminkin, esitän sitaatin tieteenfilosofisessa merkityksessä enkä pyri sillä tässä yhteydessä poliittiseen vaikuttamiseen..
..
Olen ehkä väärä henkilö käymään tätä keskustelua, kun olen jokseenkin oppimaton filosofian suhteen. Siteeraamasi Marxin kohta tuntuu kuitenkin aika järkevältä - minäkään en tässä ota marxilaisuuteen tai Wall Streetin harrastamaan Marxin nykysoveltamiseen kantaa. Mielestäni naistutkimuksessa pyritellään liikaa abstrakteja asioita (olen ehkä siinä mielessä vanhan koulun epäakateeminen politiikkaan keskittynyt feministi), mutta lähtökohtaisesti esimerkiksi muodissa oleva käsitys kielestä todellisuutta rakentavana tekijänä on mielestäni historiallisesti pätevä ja konkreettinen, sitä myös sovelletaan esim. mediatutkimuksessa hyvin suoraan.
Tässä mielessä siis konkreettisuus ja tosi kuuluvat samaan vaatimukseen. Se, mihin puutuin oli vaatimuksesi asioiden toteen näyttämisestä. Ilmeisesti siis kaipaat esim. tilastoja, jotka ovat perinteisesti vakuuttavinta yhteiskuntatieteen aineistoa? Aika usein itsekin kaipaan sen tyyppistä todistelua, vaikka toisaalta silloinhan tutkimus nimenomaan menisi helposti politiikan puolelle, jos on lähtökohtaisesti feminististä. Ei analysoitaisi syvärakenteita, vaan jankattaisiin perinteiseen malliin sitä naisen pienempää euroa.
Tietysti käytännössä nämä yleensä yhdistyvät. Otetaan tutkimuksen kohteeksi vaikkapa rikollisuuden sukupuolittuminen, tai masennuksen, tai shoppaamisen. Paljon konkreettista tilastoa, joka kertoo jotain, sitten luodataan haastatteluilla, julkisten diskurssien analyysilla ym. Ei mitään mullistavaa, mutta jotenkin se toisilla särähtää.