Opettajien 'höylääminen' ...

... eli mielistely, niin kuin nykyisin ehkä mieluummin sanoisimme, ei aiheuttanut pienimpiäkään tunnontuskia aikana, jolloin opettajat käyttivät sydämettömästi itse itselleen ottamaansa valtaa.

Luokkatoverit tietysti höyläämisen huomasivat, mutta opet eivät. Jos esimerkiksi suomenope oli ihastunut Kalevalaan, piti vain valita ainekirjoituksessa Kalevala-aihe, ja kymppi tuli, että posahti.

Kun havaitsi, että piirustusope oli moderneihin päin, täysin lahjatonkin tarvitsi vain kovaa pokkaa, käänsi vesiväripaletin nurin, pyöräytteli kostutetulla lehtiöllä, ja a vot, taas tuli kymppi.

Koko kanssakäyminen opejen kanssa oli sotaa. Olimme varmoja, ja aiheellisesti, että sodan olivat lietsoneet opet, ja me vain käytimme halpamaisia, mutta sallittuja keinoja iskeä takaisin.

Noista ajoista on jo kauan. Opeilta on jo riistetty Jumalan asema. Tehdään yhteistyötä, eikä enää taistella. Suuri kunnia valtiokirkolle ja viisaalle eduskunnalle, jotka ovat pakottaneet sikailevat vallankäyttäjät kohtuuden rajoihin. 🌹