Suomen kommunisteista

"ei ollut suomalaisilla kommunisteillakaan tarvetta liittyä Neuvostoliittoon. Kommunistinen terrori olisi voitu toteuttaa kotimaisinkin voimavaroin. "

- Jossittelua. Ei suomalaiset kommunistit suunnitelleet terroria. Jonkin asteinen terrori olisi saattanut seurata heidän valtaansa tuloa (nnin kuin seurasi valkoisten vallan vakiinnuttamista 1918 ja uusintakierrosta 1930-luvulla), mutta jopa NL:ssa ja Koreassa harva alunperin varmaankaan haaveili GULAGista.

Sen sijaan aika epäuskottavalta tuntuu ajatus siitä, että NL olisi antanut suomalaisten kommunistien puuhata itsenäisesti. Korea ja Kiina on isoja maita, ja Kuuba on kaukana, kaikki ovat kai jossain vaiheessa olleet NL:n liittolaisia. Pienistä lähimaista ainoastaan Jugoslavia on saanut toteuttaa itsenäistä kommunistista politiikkaa, ja Stalin yrittikin murhata Titon. Unkari ja Tsekkoslovakia yritti tehdä titot, ja murskattiin 1956 ja 1968. Jo aiemmin NL oli murskannut vallankumoukselliset voimat liittolaistensa keskuudessa Espanjassa 1936 miellyttääkseen Ranskaa.

(Albaniasta en kyllä tiedä juuri mitään. Oliko Hoxha stalinisti? Ei ainakaan titolainen.)

... kirjoitti:

"ei ollut suomalaisilla kommunisteillakaan tarvetta liittyä Neuvostoliittoon. Kommunistinen terrori olisi voitu toteuttaa kotimaisinkin voimavaroin. "

- Jossittelua. Ei suomalaiset kommunistit suunnitelleet terroria. Jonkin asteinen terrori olisi saattanut seurata heidän valtaansa tuloa (nnin kuin seurasi valkoisten vallan vakiinnuttamista 1918 ja uusintakierrosta 1930-luvulla), mutta jopa NL:ssa ja Koreassa harva alunperin varmaankaan haaveili GULAGista.

Sen sijaan aika epäuskottavalta tuntuu ajatus siitä, että NL olisi antanut suomalaisten kommunistien puuhata itsenäisesti. Korea ja Kiina on isoja maita, ja Kuuba on kaukana, kaikki ovat kai jossain vaiheessa olleet NL:n liittolaisia. Pienistä lähimaista ainoastaan Jugoslavia on saanut toteuttaa itsenäistä kommunistista politiikkaa, ja Stalin yrittikin murhata Titon. Unkari ja Tsekkoslovakia yritti tehdä titot, ja murskattiin 1956 ja 1968. Jo aiemmin NL oli murskannut vallankumoukselliset voimat liittolaistensa keskuudessa Espanjassa 1936 miellyttääkseen Ranskaa.

(Albaniasta en kyllä tiedä juuri mitään. Oliko Hoxha stalinisti? Ei ainakaan titolainen.)

Hoxha, eikö se ollut jnkn sortin maolainen? Rutiköyhä vuoristoinen maa. Tulee mieleen Peru ja Nepal...

"Minä ainakin olen julkituonut provokatiiviseksikin tulkittavan väitteen, että kommunistiseksi käännetty Suomi olisi käytännössä päätynyt Neuvostovenäjän osaksi. "

- Imartelet itseäsi. Vasemmistokin on jo pitkään ollut samaa mieltä. Ylempänä viestissä "jossittelua ja tarve" erittelinkin tätä vähän: NL ei sietänyt riippumattomia kommunismeja, ainakaan vallassa.

Eri asia on kuitenkin se, halusivatko kommunistit tai ainakaan enemmistö heistä sitä, mikä taisi olla alkuperäinen kysymys. Todennäköinenkin jossittelu siitä mitä "käytännössä olisi" tapahtunut on eri asia kuin se mitä toimijat halusivat tai suunnittelivat.

NL:n tarpeisiin sopi paremmin kapitalistinen, nöyrä YYA-Suomi kuin konflikti suomalaisten ja lännen kanssa. 40-luvun lopun jälkeen NL ei sallinut suomalaiskommunisteille vallankumoussuunnitelmia.

Nimim. Kerettiläisen tekstistä paistaa juuri tällainen "mutu" -paatos, joka perustuu harhaluuloon siitä, että totta kai kaikki kommunistit olivat tyrkyllä Neuvostoliittoon. Ei se niin mennyt, vaikka kommunistien vastustajat sitä väärää väitettä ahkerasti ovatkin viljelleet.

"Väitteeni taustaksi esitän sen, että mitä "taistolaisemnpi" tai änkyrämäisempi kommunisti on ollut kyseessä, sitä enemmän Neuvostovenäjä on tällaista tukenut. Esimerkiksi Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista. "

Se meni tosiasiassa juuri toisin päin. Neuvostoliitto katsoi suopeammin juuri maltillisempia kuin taistolaisia. Sinisalon porukka oli Neuvostoliiton silmissä paitsiossa huolimatta siitä että he itse enemmän Neuvostoliittoon halusivatkin nojautua. Nurikurista ehkä, mutta näin se käytännössä meni. Neuvostoliitto ei siis todellakaan tukenut Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista, päin vastoin. Tämä selviää kyllä tutustumalla SKP:n historiaan, jos viitseliäisyyttä löytyy. Jos haluaa pysyä "mutu"-harhoissa, niin jatkakoon Kerettiläisen linjoilla.

"Sen takia, että imperialistisena valtiona (Neuvosto)venäjän perimmäinen ja usein tilanteesta johtuen kätketty tarkoitus on ja on ollut mahdollisimman monien kansojen ja alueiden liittäminen itseensä."

Ei pitänyt paikkaansa Suomen kohdalla. Neuvostoliitolle oli suurempi etu maltillinen ja myönteisesti suhtautuva länsimainen naapuri, eivät he kaivanneet itäblokkiin sosialistista Suomea, vaan he näyttivät mieluummin Suomea maailmalle esimerkkinä siitä miten sosialistimaa ja länsimainen demokratia voivat "harrastaa rauhanomaista rinnakkaiseloa".

"Se, ettei tällaista väittämään ole virallisesti kirjattu minkään suomalaisen kommunistisen puolueen tavoitteisiin, johtuu yksinkertaisesti siitä, että moinen julkilausuma ei tietenkään olisi lisännyt ko. puolueen kannatusta yhtään. "

Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla.

Sota yhtenäisti kansaa ja suomalaiset kommunistit yrittivät rakentaa suomalaista sosialismia suomalaisen parlamentarismin keinoin. Maanpetoksellista toimintaa sosialistipuolueissa ei esiintynyt. Kerettiläisen väite, että tällaista suuntausta olisi ollut olemassa, on tuulesta temmattu ja ilman todellisuuspohjaa.

perehtynyt kirjoitti:

Nimim. Kerettiläisen tekstistä paistaa juuri tällainen "mutu" -paatos, joka perustuu harhaluuloon siitä, että totta kai kaikki kommunistit olivat tyrkyllä Neuvostoliittoon. Ei se niin mennyt, vaikka kommunistien vastustajat sitä väärää väitettä ahkerasti ovatkin viljelleet.

"Väitteeni taustaksi esitän sen, että mitä "taistolaisemnpi" tai änkyrämäisempi kommunisti on ollut kyseessä, sitä enemmän Neuvostovenäjä on tällaista tukenut. Esimerkiksi Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista. "

Se meni tosiasiassa juuri toisin päin. Neuvostoliitto katsoi suopeammin juuri maltillisempia kuin taistolaisia. Sinisalon porukka oli Neuvostoliiton silmissä paitsiossa huolimatta siitä että he itse enemmän Neuvostoliittoon halusivatkin nojautua. Nurikurista ehkä, mutta näin se käytännössä meni. Neuvostoliitto ei siis todellakaan tukenut Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista, päin vastoin. Tämä selviää kyllä tutustumalla SKP:n historiaan, jos viitseliäisyyttä löytyy. Jos haluaa pysyä "mutu"-harhoissa, niin jatkakoon Kerettiläisen linjoilla.

"Sen takia, että imperialistisena valtiona (Neuvosto)venäjän perimmäinen ja usein tilanteesta johtuen kätketty tarkoitus on ja on ollut mahdollisimman monien kansojen ja alueiden liittäminen itseensä."

Ei pitänyt paikkaansa Suomen kohdalla. Neuvostoliitolle oli suurempi etu maltillinen ja myönteisesti suhtautuva länsimainen naapuri, eivät he kaivanneet itäblokkiin sosialistista Suomea, vaan he näyttivät mieluummin Suomea maailmalle esimerkkinä siitä miten sosialistimaa ja länsimainen demokratia voivat "harrastaa rauhanomaista rinnakkaiseloa".

"Se, ettei tällaista väittämään ole virallisesti kirjattu minkään suomalaisen kommunistisen puolueen tavoitteisiin, johtuu yksinkertaisesti siitä, että moinen julkilausuma ei tietenkään olisi lisännyt ko. puolueen kannatusta yhtään. "

Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla.

Sota yhtenäisti kansaa ja suomalaiset kommunistit yrittivät rakentaa suomalaista sosialismia suomalaisen parlamentarismin keinoin. Maanpetoksellista toimintaa sosialistipuolueissa ei esiintynyt. Kerettiläisen väite, että tällaista suuntausta olisi ollut olemassa, on tuulesta temmattu ja ilman todellisuuspohjaa.

"Perehtynyt" selitti asian hyvin uskottavasti ja kattavasti. Olen, niin kuin omista suppeammista kommenteistani yllä voi kai päätellä, samaa mieltä about kaikesta.

Kuitenkin yksi kohta jäi mietityttämään, mututuntumalla. Sanoit:

"Neuvostoliitto ei siis todellakaan tukenut Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista, päin vastoin."

Saarinen oli SKP:n puheenjohtaja ja enemmistöjohtaja, NL tosiaan tuki virallisesti suoraan puoluetta, ei sen vähemmistösiipeä. Kuitenkin kun Saarinen oli 1968 tuominnut Tsekkoslovakian miehityksen, välit NL:oon kärsivät (tietenkin). Vai olenko hukassa tässä - puhunko nyt Afganistanista 1980-luvulla? Joka tapauksessa minulla on sellainen (huom:) mielikuva, että NL olisi jossain vaiheessa epävirallisesti ja epäsuoraan alkanut tukea SKP:n oppositiota, taistolaisia. Ehkä Prahan 1968 jälkeen. Tietääkö kukaan lukeneempi tästä? Tuntuu jotenkin hassulta, etenkin kun SKP oli vakaa poliittinen vaikuttaja, joka oli NL:lle hyödyllinen. Oliko kyseessä se, että NL:n piti liturgista uskottavuuttaan ylläpitääkseen tukea oikeaoppisia vallankumouksellisia, nuoria radikaaleja? Suunnitteliko NL vallankaappausta SKP:ssa?

Tietysti puoluepolitiikassa on aina näitä kuppikuntia. Itselle on SKP:n osalta jäänyt vähän epäselväksi miten NL niihin suhtautui. Samalla lailla on epäselvää miten nuorisoradikaalidemarit ja NL olivat väleissä, esim. Erkki Tuomioja. Oikeistodemarit puhumattakaan kokoomus- ja keskustanuorisosta olivat kai aika lääpällään Neuvostoliittoon, mutta voisi ajatella että vasemmistodemarit olleet oppositiossa edustaessaan vasemmiston sisäistä vastakkainasettelua, sen toista laitaa. Osaako joku valottaa suoraan (ei ehkä niin kiinnostava aihe että tulisi kirjoja haeuttua ihan heti)?

perehtynyt kirjoitti:

Nimim. Kerettiläisen tekstistä paistaa juuri tällainen "mutu" -paatos, joka perustuu harhaluuloon siitä, että totta kai kaikki kommunistit olivat tyrkyllä Neuvostoliittoon. Ei se niin mennyt, vaikka kommunistien vastustajat sitä väärää väitettä ahkerasti ovatkin viljelleet.

"Väitteeni taustaksi esitän sen, että mitä "taistolaisemnpi" tai änkyrämäisempi kommunisti on ollut kyseessä, sitä enemmän Neuvostovenäjä on tällaista tukenut. Esimerkiksi Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista. "

Se meni tosiasiassa juuri toisin päin. Neuvostoliitto katsoi suopeammin juuri maltillisempia kuin taistolaisia. Sinisalon porukka oli Neuvostoliiton silmissä paitsiossa huolimatta siitä että he itse enemmän Neuvostoliittoon halusivatkin nojautua. Nurikurista ehkä, mutta näin se käytännössä meni. Neuvostoliitto ei siis todellakaan tukenut Taisto Sinisaloa enemmän kuin Aarne Saarista, päin vastoin. Tämä selviää kyllä tutustumalla SKP:n historiaan, jos viitseliäisyyttä löytyy. Jos haluaa pysyä "mutu"-harhoissa, niin jatkakoon Kerettiläisen linjoilla.

"Sen takia, että imperialistisena valtiona (Neuvosto)venäjän perimmäinen ja usein tilanteesta johtuen kätketty tarkoitus on ja on ollut mahdollisimman monien kansojen ja alueiden liittäminen itseensä."

Ei pitänyt paikkaansa Suomen kohdalla. Neuvostoliitolle oli suurempi etu maltillinen ja myönteisesti suhtautuva länsimainen naapuri, eivät he kaivanneet itäblokkiin sosialistista Suomea, vaan he näyttivät mieluummin Suomea maailmalle esimerkkinä siitä miten sosialistimaa ja länsimainen demokratia voivat "harrastaa rauhanomaista rinnakkaiseloa".

"Se, ettei tällaista väittämään ole virallisesti kirjattu minkään suomalaisen kommunistisen puolueen tavoitteisiin, johtuu yksinkertaisesti siitä, että moinen julkilausuma ei tietenkään olisi lisännyt ko. puolueen kannatusta yhtään. "

Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla.

Sota yhtenäisti kansaa ja suomalaiset kommunistit yrittivät rakentaa suomalaista sosialismia suomalaisen parlamentarismin keinoin. Maanpetoksellista toimintaa sosialistipuolueissa ei esiintynyt. Kerettiläisen väite, että tällaista suuntausta olisi ollut olemassa, on tuulesta temmattu ja ilman todellisuuspohjaa.

Edelleen olen "Perehtyneen" kanssa samaa mieltä - ei NL halunnut Suomeen vallankumouksellista SKP:ta 40-luvun jälkeen. Mutta otanpa vielä pointin:

"Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla. "

Minä taas mututuntumalla muistan lukeneeni yksittäisistä Moskovan-kommunisteista, jotka tätä saattoivat jossain vaiheessa ajaa. Lähteet tosin lienee korkeintaan kommunistimyönteisiä, kuten Olle Leinon "Kuka oli Yrjö Leino?"

Leinon sisäministerikaudella NL:stä tuli liuta maanpakolaiskommunisteja, kuten Inkeri Lehtinen ja Tuure Lehén, jotka ikään kuin ottivat SKP:n Hertta Kuusisen kanssa haltuunsa. Osa näistä saattoi ajatella että nyt tehdään Neuvosto-Suomi, mutta illuusiot taisi karista aika nopeasti. Leinon ajaminen poliisiministeriksi muistutti Lehénin vallankaappauksen opista, jota muualla Itä-Euroopassa toteutettiin, mutta joka jäi kesken Suomessa (osin Leinon ansiosta).

En tosiaan osaa mitään varmaa sanomaan siitä, ovatko kommunistit vallankaappaushaaveista puhuneet, mielikuvani mukaan joskus. Se vain tukee "Perehtyneen" pointtia siitä, että jos vakavia suunnitelmia olisi ollut, niistä tiedettäisiin. Yksittäiset haaveilijat eivät tue "Kerettiläisen" innostuneita, virheellisiä käsityksiä.

... kirjoitti:

Edelleen olen "Perehtyneen" kanssa samaa mieltä - ei NL halunnut Suomeen vallankumouksellista SKP:ta 40-luvun jälkeen. Mutta otanpa vielä pointin:

"Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla. "

Minä taas mututuntumalla muistan lukeneeni yksittäisistä Moskovan-kommunisteista, jotka tätä saattoivat jossain vaiheessa ajaa. Lähteet tosin lienee korkeintaan kommunistimyönteisiä, kuten Olle Leinon "Kuka oli Yrjö Leino?"

Leinon sisäministerikaudella NL:stä tuli liuta maanpakolaiskommunisteja, kuten Inkeri Lehtinen ja Tuure Lehén, jotka ikään kuin ottivat SKP:n Hertta Kuusisen kanssa haltuunsa. Osa näistä saattoi ajatella että nyt tehdään Neuvosto-Suomi, mutta illuusiot taisi karista aika nopeasti. Leinon ajaminen poliisiministeriksi muistutti Lehénin vallankaappauksen opista, jota muualla Itä-Euroopassa toteutettiin, mutta joka jäi kesken Suomessa (osin Leinon ansiosta).

En tosiaan osaa mitään varmaa sanomaan siitä, ovatko kommunistit vallankaappaushaaveista puhuneet, mielikuvani mukaan joskus. Se vain tukee "Perehtyneen" pointtia siitä, että jos vakavia suunnitelmia olisi ollut, niistä tiedettäisiin. Yksittäiset haaveilijat eivät tue "Kerettiläisen" innostuneita, virheellisiä käsityksiä.

keskustelua tässä threadissa. En ole pääpiirteittäin suurestikaan eri mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Vastustan kuitenkin suuhuni pantua näkemystä, jonka mukaan "mututuntumani on, että kaikki suomalaiset kommunistit halusivat Suomen liittyvän Neuvostoliittoon" . Tällaista en ole väittänyt, enkä ole sitä mieltä.

Rohkenen kuitenkin esittää, että vähemmistössä näistä, kuvaavasti juuri ns. vähemmistökommunistien parissa oli esillä ajatus Suomen mahdollisimman vahvasta kytkennästä, käytännössä liittämisestä Neuvostovenäjään. Olen ymmärtänyt, että venäläisillä oli useammanlaisiakin linjauksia tässä, virallisempia ja epävirallisempia. Kuka olikaan se suurlähettiläs, joka palaveerasi varsin ahkeraan taistolaisten kanssa, puuhasi lakkoa yms, ja jonka UKK sitten karkoitti ? Stepanov?

Kerettiläinen kirjoitti:

keskustelua tässä threadissa. En ole pääpiirteittäin suurestikaan eri mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Vastustan kuitenkin suuhuni pantua näkemystä, jonka mukaan "mututuntumani on, että kaikki suomalaiset kommunistit halusivat Suomen liittyvän Neuvostoliittoon" . Tällaista en ole väittänyt, enkä ole sitä mieltä.

Rohkenen kuitenkin esittää, että vähemmistössä näistä, kuvaavasti juuri ns. vähemmistökommunistien parissa oli esillä ajatus Suomen mahdollisimman vahvasta kytkennästä, käytännössä liittämisestä Neuvostovenäjään. Olen ymmärtänyt, että venäläisillä oli useammanlaisiakin linjauksia tässä, virallisempia ja epävirallisempia. Kuka olikaan se suurlähettiläs, joka palaveerasi varsin ahkeraan taistolaisten kanssa, puuhasi lakkoa yms, ja jonka UKK sitten karkoitti ? Stepanov?

Suurlähettiläs Stepanov oli Kekkosen päiväkirjojen mukaan Suomi-syöjä numero yksi. Stepanov hääräsi silti aika pitkälti omiaan ja joutui lähtemään kun yritys kävi liian kovaksi Moskovan makuun.

http://www.raahe.fi/koulut/lukio/verkkari/kirjat/UrhoKekkosenPaivakirjat_2004.html

... kirjoitti:

Edelleen olen "Perehtyneen" kanssa samaa mieltä - ei NL halunnut Suomeen vallankumouksellista SKP:ta 40-luvun jälkeen. Mutta otanpa vielä pointin:

"Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla. "

Minä taas mututuntumalla muistan lukeneeni yksittäisistä Moskovan-kommunisteista, jotka tätä saattoivat jossain vaiheessa ajaa. Lähteet tosin lienee korkeintaan kommunistimyönteisiä, kuten Olle Leinon "Kuka oli Yrjö Leino?"

Leinon sisäministerikaudella NL:stä tuli liuta maanpakolaiskommunisteja, kuten Inkeri Lehtinen ja Tuure Lehén, jotka ikään kuin ottivat SKP:n Hertta Kuusisen kanssa haltuunsa. Osa näistä saattoi ajatella että nyt tehdään Neuvosto-Suomi, mutta illuusiot taisi karista aika nopeasti. Leinon ajaminen poliisiministeriksi muistutti Lehénin vallankaappauksen opista, jota muualla Itä-Euroopassa toteutettiin, mutta joka jäi kesken Suomessa (osin Leinon ansiosta).

En tosiaan osaa mitään varmaa sanomaan siitä, ovatko kommunistit vallankaappaushaaveista puhuneet, mielikuvani mukaan joskus. Se vain tukee "Perehtyneen" pointtia siitä, että jos vakavia suunnitelmia olisi ollut, niistä tiedettäisiin. Yksittäiset haaveilijat eivät tue "Kerettiläisen" innostuneita, virheellisiä käsityksiä.

ja hyviä jatkotutkiskelun aiheita. En minäkään ihan "täydellisen perehtynyt" ole ;)

Yksittäisiä Neuvostoliiton yhteyteen Suomea haaveilevia ihmisiä varmasti oli, mutta missään en ole nähnyt tälläista esitettävän puoluetasolla, ei SKP:n enemmistön eikä vähemmistön puolella. Neuvostoliitto paremminkin pyrki vaikuttamaan Suomen politiikkaan, ei kaappaamaan koko maata.

Neuvostoliiton kanssa pelattaavaan "peliin" meillä osallistui kaikki politiikassa olleet, se oli ajan henki. Voi sanoa, että onneksi meillä oli Kekkonen, oikea mies oikeaan aikaan, joka piti taitavasti kurissa niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin pyrkyrit.

... kirjoitti:

Edelleen olen "Perehtyneen" kanssa samaa mieltä - ei NL halunnut Suomeen vallankumouksellista SKP:ta 40-luvun jälkeen. Mutta otanpa vielä pointin:

"Entiset kommunistit, vanhat kommunistijohtajat ja työväenliikkeen mukana eläneet ovat kirjoittaneet puolueensa ja työväenliikkeen historiaa varsin avoimesti ja mitään häpeilemättä muistelmissaan. Mistään sodanjälkeisistä tapahtumista lukiessani en ole törmännyt sellaiseen väitteeseen, että kukaan olisi Neuvostoliittoon liittymistä ajanut millään tasolla. "

Minä taas mututuntumalla muistan lukeneeni yksittäisistä Moskovan-kommunisteista, jotka tätä saattoivat jossain vaiheessa ajaa. Lähteet tosin lienee korkeintaan kommunistimyönteisiä, kuten Olle Leinon "Kuka oli Yrjö Leino?"

Leinon sisäministerikaudella NL:stä tuli liuta maanpakolaiskommunisteja, kuten Inkeri Lehtinen ja Tuure Lehén, jotka ikään kuin ottivat SKP:n Hertta Kuusisen kanssa haltuunsa. Osa näistä saattoi ajatella että nyt tehdään Neuvosto-Suomi, mutta illuusiot taisi karista aika nopeasti. Leinon ajaminen poliisiministeriksi muistutti Lehénin vallankaappauksen opista, jota muualla Itä-Euroopassa toteutettiin, mutta joka jäi kesken Suomessa (osin Leinon ansiosta).

En tosiaan osaa mitään varmaa sanomaan siitä, ovatko kommunistit vallankaappaushaaveista puhuneet, mielikuvani mukaan joskus. Se vain tukee "Perehtyneen" pointtia siitä, että jos vakavia suunnitelmia olisi ollut, niistä tiedettäisiin. Yksittäiset haaveilijat eivät tue "Kerettiläisen" innostuneita, virheellisiä käsityksiä.

Minun käsittääkseni näissä kahdessa viestissä ollaan oikeilla jäljillä.
Ehkä kuitenkin rajan taakse 1918 paenneiden joukossa on ollut henkeä Neuvostovaltojen liittoon kuuluvasta sosialistisesta Suomesta. Nämä halut taisivat sammua lopullisesti kun suomalaisten kommunistien pääosa siellä tuhottiin 30-luvulla.

60-luvulla minulle jäi ainakin varsin sekava kuva kumpaa kommunistien osapuolta Neuvostoliitto enemmän tuki. Taisi olla "antaas kattoo nyt mentaliteettia" Molempi parempi kunhan tottelevat riittävästi.

Tuttua tavaraa. Jäi vain epäselväksi yhteys tähän keskusteluun.

Kenellekään ei varmaankaan NL:n ja liittolaisten imperialismi ole uutta. Listasi oli kattava, mutta onnistuit pilaamaan sen uskottavuuden muutamassa kohdassa, joten kommentoin, vaikkei kuulukaan keskusteluun SKP:sta.

"1. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939, Suomi puolustautui käytännöllisesti katsoen yksin, vaikka saikin hyvin lukuisilta mailta aseapua ja vapaaehtoisia taistelijoita.
2. Kommunistinen Venäjä ja Natsi-Saksa hyökkäsivät liittolaisina Puolaan jakaen sen keskenään.
3. Kommunistinen Venäjä miehitti Baltian maat. "

- Totta kaikki, ei kommunistitkaan tätä kiistä.

"4. Kommunistinen Venäjä valmistautui hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin voimin länteen eri lähteiden mukaan 6-10.7.1941. Saksa suoritti ennalta ehkäisevän hyökkäyksen itään 22.6.1941. Valitettavasti USA ja Englanti auttoivat kommunistista Venäjää, joten se alisti alleen puoli Eurooppaa puoleksi vuosisadaksi, orjuuttaen, murhaten, raiskaten, kiduttaen ja ryöstäen."

- Höpönlöpön, natsirevisionismia. Ei natsien rikollisuuden tarvitse tarkoittaa ettäkö liittoutuneet olisi enkeleitä olleet, mutta unohdat nyt tarkoituksella Hitlerin.

"5. Kommunistinen Venäjä, kommunistinen Kiina ja kommunistinen Pohjois-Korea hyökkäsivät yhdessä Etelä-Korean kimppuun yrittäen valloittaa sen. Onneksi USA liittolaisineen löi kommareille luun kurkkuun Korean sodassa, joten Etelä-Korea on nyt demokraattinen hyvinvointivaltio."

- Totta viimeiseen lauseeseen asti: Etelä-Korea tuskin on "dekokraattinen hyvinvointivaltio". Onnetonta propagandaa - enkä sano tätä kommunismin puolustukseksi.

"6. Kommunistinen Venäjä, kommunistinen Kiina ja kommunistinen Pohjois-Vietnam hyökkäsivät yhdessä Etelä-Vietnamin kimppuun. USA ja mm. Australia yrittivät auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Etelä-Vietnamia Vietnamin sodassa, mutta valitettavasti USA antoi periksi kommunistien johtamalle "rauhanliikkeelle", joten nyt vietnamilaiset joutuvat kärsimään kommunistisen diktatuurin alla."

- Vietnamin sotakin on monimutkaisempi, ja taas tarkoituksella jätät mainitsematta USA:n motiivit. Varsinaisen virheen teet kutsuessasi USA:n rauhanliikettä kommunistien johtamaksi. Imartelet USA:n kommunisteja, tuskin olisivat olleet tarpeeksi tehokkaita/monilukuisia.

"7. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1956 Unkariin tehden Budapestissa todellisen kansanmurhan.
8. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1968 Tshekkoslovakiaan murskaten venäläisten panssareiden telaketjujen alle tshekkien toiveen ihmiskasvoisesta sosialismista kommunistisen terrorihallinnon tilalle.
9. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1979 Afganistaniin käyden siellä brutaalia sotaa n. kymmenen vuotta tuhoten Afganistanin ihan perusteellisesti. Onneksi USA antoi afganistanilaisille mm. Stinger ilmatorjuntaohjuksia, niinpä Venäjä hävisi tämän Afganistanin sodan."

- Totta kaikki. Tosin viimeinen virke osoittaa että olet katsonut liikaa Ramboa. Tietyntyyppiset harrastelijasotahistorioitsijat aina jaksaa ottaa epäoleelliset asemerkit esiin: Stinger, AK-47, Suomi-kp.

Teetkö seuraavaksi listan kapitalististen maiden hyökkäyksistä?

Operaatio Barbarossa ei ollut mikään natsien tekemä "ennaltaehkäisevä" hyökkäys Neuvostoliiton oletettua (mutta ei todistettua) hyökkäystä vastaan vaan natsien oman rasistisen imperialismin mukainen orjuutusretki joka epäonnistui.
Siitä ei kuitenkaan ole epäilystäkään etteikö Stalin olisi käyttänyt kansallissosialismia vastaan käytyä sotaa keppihevosenaan oman imperialisminsa toteuttamiseen.

... kirjoitti:

Kenellekään ei varmaankaan NL:n ja liittolaisten imperialismi ole uutta. Listasi oli kattava, mutta onnistuit pilaamaan sen uskottavuuden muutamassa kohdassa, joten kommentoin, vaikkei kuulukaan keskusteluun SKP:sta.

"1. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939, Suomi puolustautui käytännöllisesti katsoen yksin, vaikka saikin hyvin lukuisilta mailta aseapua ja vapaaehtoisia taistelijoita.
2. Kommunistinen Venäjä ja Natsi-Saksa hyökkäsivät liittolaisina Puolaan jakaen sen keskenään.
3. Kommunistinen Venäjä miehitti Baltian maat. "

- Totta kaikki, ei kommunistitkaan tätä kiistä.

"4. Kommunistinen Venäjä valmistautui hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin voimin länteen eri lähteiden mukaan 6-10.7.1941. Saksa suoritti ennalta ehkäisevän hyökkäyksen itään 22.6.1941. Valitettavasti USA ja Englanti auttoivat kommunistista Venäjää, joten se alisti alleen puoli Eurooppaa puoleksi vuosisadaksi, orjuuttaen, murhaten, raiskaten, kiduttaen ja ryöstäen."

- Höpönlöpön, natsirevisionismia. Ei natsien rikollisuuden tarvitse tarkoittaa ettäkö liittoutuneet olisi enkeleitä olleet, mutta unohdat nyt tarkoituksella Hitlerin.

"5. Kommunistinen Venäjä, kommunistinen Kiina ja kommunistinen Pohjois-Korea hyökkäsivät yhdessä Etelä-Korean kimppuun yrittäen valloittaa sen. Onneksi USA liittolaisineen löi kommareille luun kurkkuun Korean sodassa, joten Etelä-Korea on nyt demokraattinen hyvinvointivaltio."

- Totta viimeiseen lauseeseen asti: Etelä-Korea tuskin on "dekokraattinen hyvinvointivaltio". Onnetonta propagandaa - enkä sano tätä kommunismin puolustukseksi.

"6. Kommunistinen Venäjä, kommunistinen Kiina ja kommunistinen Pohjois-Vietnam hyökkäsivät yhdessä Etelä-Vietnamin kimppuun. USA ja mm. Australia yrittivät auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Etelä-Vietnamia Vietnamin sodassa, mutta valitettavasti USA antoi periksi kommunistien johtamalle "rauhanliikkeelle", joten nyt vietnamilaiset joutuvat kärsimään kommunistisen diktatuurin alla."

- Vietnamin sotakin on monimutkaisempi, ja taas tarkoituksella jätät mainitsematta USA:n motiivit. Varsinaisen virheen teet kutsuessasi USA:n rauhanliikettä kommunistien johtamaksi. Imartelet USA:n kommunisteja, tuskin olisivat olleet tarpeeksi tehokkaita/monilukuisia.

"7. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1956 Unkariin tehden Budapestissa todellisen kansanmurhan.
8. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1968 Tshekkoslovakiaan murskaten venäläisten panssareiden telaketjujen alle tshekkien toiveen ihmiskasvoisesta sosialismista kommunistisen terrorihallinnon tilalle.
9. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1979 Afganistaniin käyden siellä brutaalia sotaa n. kymmenen vuotta tuhoten Afganistanin ihan perusteellisesti. Onneksi USA antoi afganistanilaisille mm. Stinger ilmatorjuntaohjuksia, niinpä Venäjä hävisi tämän Afganistanin sodan."

- Totta kaikki. Tosin viimeinen virke osoittaa että olet katsonut liikaa Ramboa. Tietyntyyppiset harrastelijasotahistorioitsijat aina jaksaa ottaa epäoleelliset asemerkit esiin: Stinger, AK-47, Suomi-kp.

Teetkö seuraavaksi listan kapitalististen maiden hyökkäyksistä?

"9. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1979 Afganistaniin käyden siellä brutaalia sotaa n. kymmenen vuotta tuhoten Afganistanin ihan perusteellisesti. Onneksi USA antoi afganistanilaisille mm. Stinger ilmatorjuntaohjuksia, niinpä Venäjä hävisi tämän Afganistanin sodan."

En ole erityisen perehtynyt asiaan mutta muistelenko aivan väärin että juuri tämän sodan aikaan USA "loi" Osama bin Ladenin...?

--- kirjoitti:

"9. Kommunistinen Venäjä hyökkäsi vuonna 1979 Afganistaniin käyden siellä brutaalia sotaa n. kymmenen vuotta tuhoten Afganistanin ihan perusteellisesti. Onneksi USA antoi afganistanilaisille mm. Stinger ilmatorjuntaohjuksia, niinpä Venäjä hävisi tämän Afganistanin sodan."

En ole erityisen perehtynyt asiaan mutta muistelenko aivan väärin että juuri tämän sodan aikaan USA "loi" Osama bin Ladenin...?

nimenomaan USA loi Al-Qaidan Afganistaniss. Al-Qaidan riveissähän muuan Osama bin Ladenkin taisteli USA:n tukemana.