Tiedon vastaanotto

Tuossa puhutaan taas salaliitoista. Vaikuttaa että paljonkin puhutaan nykyisin.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-66486775

Psykologian dosentti kertoo. Ihan mielenkiitoista matskua esim. siitä miten totuus ei kiinnosta aivojamme. Mutta jotenkin totuus tuntuu aina määriteltävän vain mahdollisimman suuren hyväksynnän mukaan.

Aika paljon on täysin tyhmiä salaliittoteorioita mutta toisaalta asioita jotka voivat olla tietyissä tapauksissa suorastaan itsestään selvyyksiä pidetään salaliittoteorioina. Ollaan vähän kuin ettei mitään mafioita tai muurareita tai mitään underworldia ois olemassakaan ja heilutellaan leimakirvesta. Jopa korkeissa viroissa näyttää olevan näin.

Uskominen riippuu onko viesti sen mukaista mitä kuulija haluaa kuulla vai ei.

Valeiden uskominen on helppoa jos ne tukee omaa katsomusta; ja toisaalta myös tosien uskominen on vaikeaa jos se on oman katsomuksen vastaista.

Ollaan niin kuin
Hiiret laboratoriossa,
Vakuutusyhtiön mainos.
Kaikki ei tajua tätä.
<>
Viestin perillemeno riippuu
Siitä, kuka tuo sen julki.
Mutta voiko ministeri
Puhua täyttä tuubaa ja
Kaikki uskoo? Tai jos
Presidentti puhuu
Totta ja ihmiset kattoo
Kuin jotain jokeria.

USEIN NAISET PUHUVAT LASTEN OIKEUKSISTA

Mutta entä abortti. Nainen vaatii naisenoikeuksia korostaessaan, kuinka ollakaan, silloin ei puhuta lasten oikeuksista, vaan naisen oikeuksista omaan kehoonsa. Ja lasten elämä on toissijainen samalla tavalla kuin miehen oikeudet… -Siis kenen toiveet ja halut, etu ja totuus olivatkaan perustelujen keskiössä.

Mielipiteenäni esitän, että syntymättömien lasten surmaamisen sijaan, naisenoikeuksiin hallita omaa kehoaan lapsen kustannuksella vedoten, sen sijaan alettaisiin etsimään muita kuin surmaamisvaihtoehtoja. Suomessakaan ei ole meitä aitosuomalaisia liikaa. Muunmaalaiset ja muista uskonnoista tulevat synnyttävät kyllä enimmältään lapsensa. Olisin sitä mieltä, että äitejä motivoitaisiin tukitoimin pitämään lapsensa tai antamaan lapsen syntymän jälkeen lapsettomaan perheeseen tai sellaiseen hyvään perheeseen, jossa lapsi voi kasvaa eheäksi turvallisessa kodissa. Tässä ei tehtäisi poikkeusta, vaikka lapsi olisi tullut irtoseksin vuoksi vahingossa. Äidille maksettaisiin erityiskorvaus syntyneestä lapsesta, jos hänen olisi mahdotonta olla huoltajana tai hän ei näkisi itse mahdolliseksi lasta kasvattaa ja pitää kodissaan. Palkkio julkisista varoista, esimerkiksi 10 000 euroa noissa tilanteissa voisi säästää lapsen hengen ja Suomen oman väestön väestöpyramidi kääntyisi oikein päin.

Mitä tuosta seuraisi? Monet sanoisivat todennäköisesti, että sitä ei voi tehdä. Että nuoret naiset alkaisivat tehtailemaan lapsia ja ns. sijaissynnytys ja lasten ostot yleistyisivät kuten joissakin maissa on jo tapahtunut. Tuo on mahdollinen skenario. Mutta monet myös kysyisivät jopa jo lainvalmisteluvaiheessa: Priorisoitko siis lapsen surmaamisen lapsen syntymän edelle. Kun asiaa käsiteltäisiin pidemmälle, asiasta puolesta ja vastaan väittämiä ja perusteluja tulisi satoja; hyviä ja huonoja, oikeita ja vääriä, moraalisesti oikeutettuja ja moraalisesti kyseenalaisia. Olisi kiihkomieltä puolesta ja vastaan. Vertailuja eri maiden lainsäädäntöön, olemassa olevien lakien, mm. perustuslain normatiivista pohdintaa jne. jne. …-ja sairaaloissa kannettaisiin roskiin edelleen pieniä ihmisenalkuja, jotka luoja olisi suonut syntymään ja elämään ikioman elämän. Vaikeanko? …-Suomessa lapsista pidetään huolta.

Aito pohdinta edellyttäisi myös sen arvottamista, milloin lapsen surmaaminen jo ennen synymää aborteissa on perustellumpaa kuin lapsen elämä. Kuolemantuomion julistamisestakin viattomalle luontokappaleelle biodiversiteetin kannalta olisi syytä keskustella ja arvottaa kaikki ihmiset yhtä arvokkaiksi ja oikeutetuiksi elämään. Tässä olisi pohdittava ehkä myös ihmisen oikeutta elämään myös elämänlangan toisessa päässä, eli vanhuudessa. Ihmisen surmaaminen missä tahansa elämänvaiheessa on suuri, siis erittäin suuri eettinen, moraalinen ja subjektiivisen ihmisoikeuden ja olemassa olo-oikeuden kysymys. Haluaisitko itse, että sinut olisi abortoitu äitisi kohdussa silloin kun pieni sydämesi jo sykkisi ja ennakoisi synytmääsi?

Itse olen Luterilainen, vaikka kuulin, että Yhdysvalloissa kirkkokuntien protestanttisuus oli päättynyt. Kuulin myös, että ortodoksisessa kirkossa opetetaan, että ennen syntymää surmatut lapset seisovat äitinsä vieressä kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla ja kysyvät, miksi et antanut minun elää.

Olen sitä mieltä, että ihmisen elämä on jakamaton, jokaisen oikeus. Joka tuomitsee ihmisen kuolemaan mistä tahansa syystä, ennen syntymää, elämän eri vaiheissa tai vanhuudessa, syyllistyy johonkin ei hyväksyttävään tekoon ihmisyyttä vastaan.

Tässä en halua kuitenkaan fokuksena syyllistää ketään, vaan pohdin ilmiötä tulevaisuuden näkökulmasta. Menneet ovat menneet, emmekä saa heitä enää takaisin tässä ajassa? Mutta voimme kohdella eläviä, jo äitinsä kohdussa ihmisarvoisesti ja oikeutetuksi elämään. Vaikeaksi vastauksen esittäminen tulee sinä vaiheessa kun pitää ratkaista äidin ja lapsen elämän välillä. Jos lääkäri arvioi, että jompikumpi tai kumpikin uhkaa kuolla jos raskautta jatketaan. Tiedän ystäväperheissäni ainakin kaksi tapausta, jossa noin oli lääkäri esittänyt arviokseen. Noissa perheissä kävi niin, että vaikka tilanne oli todellakin vaarallinen, äidit päättivät luottaa Jumalan johdatukseen, kävi miten kävi. Ajatuksella, että Taivaallinen isä, tapahtukoon sinun tahtosi. Toinen oli Luterilaisesta perheestä, toinen ortodoksisesta perheestä. Mielessäni nostin noille äideille hattua sellaisesta luottamuksesta ja rohkeudesta, joka olisi ansainnut mitalin urheudesta ja uskollisuudesta Jumalalle. Se herätti kuitenkin monenlaisia tunteita siinä päätöksenteon vaiheessa, jolloin äidit tekivät tuon vaikean päätöksen. Kummassakin perheessä on nykyisin reipas ja terve lapsi. Olen toisen lapsen kummi. Sen ortodoksiperheen lapsen.

Jos joku sanoo,
Että mä olen lihava,
Mä en usko, sillä mä
En ole lihava vaan
Väitteen esittäjällä
On kaihi. 😀