On yleisessä luulossa sellainen asia että ateistit olisivat saatanan omia. Kuitenkin asiaa tarkemmin ajatellen tulemme huomaamaan että itseään uskovaisiksi kutsuvat ovat kaikessa kieroudessaan ja valehtelussaan vieläkin saatanallisempia. he näyttelevät uskovaa ja samaan hengenvetoon ajattelevat maallista mammonaa jota haluavat kerätä mielin määrin. he teeskentelevät rukoilevansa, mutta ajatukset harhailevat sinne tänne heidän rukoillessaan...
Itse uskon omalla tavallani Jumalaan, en kuitenkaan tarvitse siinä näyttelijän lahjojani sillä seurustelen Jumalan kanssa omia aikojani, suurempaa meteliä pitämättä. En usko että ateistit ovat yhtään sen syntisempää väkeä kuin ns. uskovaisetkaan.
Itse uskon omalla tavallani Jumalaan, en kuitenkaan tarvitse siinä näyttelijän lahjojani sillä seurustelen Jumalan kanssa omia aikojani, suurempaa meteliä pitämättä. En usko että ateistit ovat yhtään sen syntisempää väkeä kuin ns. uskovaisetkaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ateisti ei vältä pahojen asioiden tekemistä rangaistuksen ja ikuisen kadotuksen pelosta vaan ainoastaan siksi, että pahoja asioita ei pidä tehdä.
Ateisti ei tee hyviä asioita päästäkseen taivaaseen, vaan koska ne vain ovat hyviä asioita.
Uskonnollinen moraali on itse asiassa täysin epämoraalista, vain sekulaari moraali on todella moraalista, koska uskonnollisen 'moraalin' ainoa motiivi on omanvoitonpyynti.
Ateistien ja uskovaisten on syytä muistaa vanha totuus, jonka joku vanha filosofi aikanaa suurena uutisena toisti 1800-luvulla: Jos Jumalaa ei ole, on kaikki sallittua.
Mihin kummaan siis ateisti tarvitsee moraalia?! Poliisin pelkääminen ei ole moraalia.
"Ateisti ei vältä pahojen asioiden tekemistä rangaistuksen ja ikuisen kadotuksen pelosta vaan ainoastaan siksi, että pahoja asioita ei pidä tehdä."
Minkä ihmeen vuoksi "pahoja asioita ei pidä tehdä"????? Siis minkä syyn takia? Koska äiti kielsi?
Sekulaari moraali... siis jonkinlainen materiasta lähtevä käsitys oikeasta ja väärästä..? Mihin ihmeeseen sitä tarvitaan? Ateismissa tämä elämä on pelkkä uni joka voi katketa koska tahansa "heräämiseen" eli kuolemaan eli ei mihinkään. Miksi lässytät edelleen tekopyhästi kristillisiä ajatuksia vaikka väität luopuneesi koko uskonnosta?
Äläkä viitsi vastata: koska se on moraalisesti oikein tehdä moraalisesti oikein.
Ateistit eivät pidä elämää unena - päinvastoin. Se on hyvinkin todellista, ja lisäksi ainoa todellisuus.
Ateistit eivät myöskään elä 'aatteellisessa tyhjiössä' vaan rakentavat oman maailmankuvansa ja moraalinsa kaikista käytettävissä olevista aineksista, joihin kuuluvat mm. kristinuskoonkin kuuluvat periaatteet.
Se että joku uskonto on omaksunut moraalisesti arvokkaita periaatteita ('älä tapa'), ei anna sille uskonnolle patenttia ja yksinoikeutta niille.
Se suuri ero on että me emme todellakaan odota mitään 'suurta palkintoa' - vain sitä, että kuolinvuoteella voimme katsoa taaksepäin ja todeta eläneemme hyvin: nauttineet elämästä ja yrittäneet tehdä maailmasta paremman paikan. .
On toki nihilistejä, jotka ovat myös ateisteja, mutta heitä ei voi laskea ateismin aatteellisiksi edustajiksi yhtään sen enempää kuin lukemattomia, eri uskontoja tunnustaneita, mutta epämoraalisesti ja vastoin uskontojensa periaatteita eläneitä, voidaan laskea ao. uskontojen tyyppiedustajiksi.
Jokaisella ateistilla on varmaan hiukan erilainen käsitys oikeasta ja väärästä, mutta oikea, aatteellinen ateisti elää omaksumiensa moraalirakenteiden mukaisesti - onnistuen paremmin tai huonommin: emme ole yli-ihmisiä.
Ensinnäkin, en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan ateisteja saatanallisiksi, saatikka että olisin itse ajatellut niin. Jos ateisti ei usko Jumalan olemassaoloon, miksi hän uskoisi saatanaan tai miten hän voisi olla saatanallinen??? Käsittääkseni ateisti sanoutuu irti kaikesta jumalaan, saatanaan ja muuhun tällaiseen liittyvästä.
Toinen asia, mikä ihmetytti, on että mistä ihmeestä voit tietää uskovaisten (siis kaikkien!) moraalin motiiveja??? Luulempa että suurin osa ihmisistä (uskovaisistakin) rukoilee omia aikojaan, suurempaa meteliä pitämättä.
Vielä kolmas asia, ainakin luterilainen kirkko opettaa, että teoilla ei ole osuutta pelastukseen. Eli miksi siis teeskennellä hyvää, kun aidollakaan hyvyydellä ei voi ansaita pelastusta? Tietenkään oikea moraali ei ole yhdentekevä. Tarkoitan, että etiikka ja moraali ovat toisia ihmisiä varten, eivät Jumalaa varten. Jumala ei tarvitse meidän hyviä tekoja, vaan toiset ihmiset TÄSSÄ MAAILMASSA. Jumalalle kuuluu usko.
Näin minä ainakin olen kuullut opetettavan luterilaisessa kirkossa.
Joka ei ole Jumalan puolella, on Saatanan puolella, koska Saatana haluaa että ihmiset eivät palvoisi häntä.
Siis jossei kannata suomee lätkässä ruotsii vastaan niin o himo ruotsifani.
Ehkä kuitenkaan kaikki ei haluu kannustaa kumpaakaan sillä lätkä on from ass.
"Kuitenkin asiaa tarkemmin ajatellen tulemme huomaamaan että itseään uskovaisiksi kutsuvat ovat kaikessa kieroudessaan ja valehtelussaan vieläkin saatanallisempia. he näyttelevät uskovaa ja samaan hengenvetoon ajattelevat maallista mammonaa jota haluavat kerätä mielin määrin."
Ei ei ei. Nyt olet ymmärtänyt aivan väärin. Juuri he joita tuossa kuvaat ovatsitä oikeaa puhdasta kristillistä väkeä. Itse, joka täällä lesoat vaatimattomuudellasi(juttelen jumalan kanssa omia aikojani) näytät olevan enemmän saatanallinen. He sentään ovat puhtaasti tekopyhiä, mutta itse näytät olevan hyvin likainen tekopyhä. Katsos he ovat maallisuudessaan tavallisia, biologisia vaistojaan tottelevia ihmisiä. Sinä näytät olevan elämänkieltäjä
Heipä hei. Mistä oletat tällaista jota väität? Tiedätkö uskovien ajatusten harhailevan heidän rukoillessaan? Tiedätkö heidän olevan tekopyhiä? Pystytkö liikkumaan ihmisten ajatuksissa ja näkemään heidän uskonsa lujuuden ja sitoutuneisuuden? Onko se väärin jos haluaa puhtain sydämin palvella Elävää Jumalaa ja pyrkiä pahasta eroon? Jos kaikki usko olisi vain tekopyhyyttä ilman rakkautta, mikä vetäisi ihmisiä Jumalan luo tekemään parannusta?
... olet monissa kohdin oikeassa. Monet uskovaiset, siis ne jotka tunnustavat uskonsa ihmisten edessä ja ne jotka uskollaan kehuskelevat, ovat juuri niitä jotka arvostelevat ja tuomitsevat, jos eivät jumalattomia niin toisia uskovaisia. Näillä uskovaisilla ei ole useinkaan hyvää sanottavaa toisista uskovaisista eivätkä he tule keventämään kärsivän lähimmäisensä taakkaa. He tulevat kyllä lähelläsi silloin kun kärsit, mutta eivät he lohduta. He ottavat osaa ahdistukseesi ja tarjoavat siihen omaa lääkettään, joka ei paranna, päinvastoin, satuttaa enemmän. Saat kuulla mahdollisen syyn kärsimykseesi, joko olet tehnyt syntiä, elänyt jumalattomasti tai sitten et ole lukenut tarpeeksi Raamattua etkä rukoillut. Toisin sanoen olet itse aiheuttanut kärsimyksesi.
Tämä on ikävä kyllä karvaasti todeksi elettyä tekstiä. Monesti olen saanut kärsimykseeni ns ateistien tai tapakristittyjen kautta parhaimman lohdutuksen ja avun. Nämä ihmiset ovat osanneet olla inhimillisiä ihmisiä, uskaltaneet olla heikkoja ja avuttomia, he eivät ole leikkineet Jeesusta eivätkä pyrkineet olemaan kaikkitietäviä. Kun olen ontunut, he ovat kulkeneet vierelläni häpeämättä ja ovat hyväksyneet vammani. Näin tulisi olla kristittyjenkin piirissä.
Nostetaan me lippu korkealle eikä anneta näiden tekopyhien omavanhurskaiden tulla pilaamaan uskoamme. Kannattaa muistaa ettei kaikki kristityt (onneksi) ole tuomitsevia eivätkä ilkeitä. Kyllä niitäkin löytyy jotka välittävät aidosti ja tahtovat auttaa vilpittömin ja epäitsekkäin sydämin. He ovat niitä oikeita tosi uskovia!!