Kekkonen ja Tannerin 60-vuotispäivän kirjoitus Helsingin Sanomissaa

Kirjassaan Ettei totuus unohtuisi (1976) Poika (*) kertoo kirjoituksesta, joka oli "vuoden 1941 oloissa merkittävä ja ainutlaatuinen, sillä siihen mennessä ei kukaan huomattava  työväenliikkeen ulkopuolinen poliitikko ollut kirjoittanut työväenliikkeestä..." Kyseessä oli kirjoitus, jonka hän itse oli laatinut, ja joka meni Urho Kekkosen nimissä 12.3.1941 Helsingin Sanomiin Väinö Tannerin 60-vuotissyntymäpäivän johdosta.

(*) Kyseessä on siis Arvo Poika Tuominen)

Täällä on tuo kyseinen "Kekkosen kirjoitus"

Väinö Tanner (60-vuotias)

Kekkonen, Urho (1941-03-12)

https://www.doria.fi/handle/10024/11751


https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/11751/TMP.objres.3483.html?sequence=1&isAllowed=y


JKK kirjoitti joskus näin:

>>Urho Kekkonen laati Helsingin Sanomiin Tannerin 60-vuotispäivänä päivänsankaria suuresti ylistävän artikkelin, jossa hän kuvaili entisen ministeritoverinsa avuja ja luonteenpiirteitä, joiden katsoi kohottaneen Tannerin demokraattisen johtajatyypin ihanteeksi. Hän näki työväenliikkeen johdossa jatkavassa Tannerissa takeen Suomen kansan itsenäisyystahdon säilymisestä ja lujittumisesta. Kekkonen toteaa artikkelissaan mm: ”Väinö Tannerin työ sosialidemokraattina ja työväenjohtajana on tullut oikeisiin mittasuhteisiin vasta viime aikoina, kun porvarillisissakin piireissä on opittu näkemään järjestyneen työväenliikkeen kansallinen merkitys… sen tunnustaminen itsenäisyytemme, vapautemme ja kansanvaltamme elimelliseksi osaksi”.

Kekkonen jatkaa: ”Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa”.


Viimeisessä lauseessa toteamalleen Kekkonen sai myöhemmin vankkaa lisätodistusta! Tuolloin Kekkosen käyttäytyminen Tanneria kohtaan oli kovasti ristiriidassa edellä lainattujen kirjoitusten ja puheiden kanssa. Se vain kuvasti sitä kaikessa muussakin nähtyä kuulua ”Kekkosen käännöstä”, mitä Väinö Tanner ei koskaan ymmärtänyt eikä hyväksynyt.<<