Enqvist: ei syytä olettaa tietoisuutta olevan

Ja Karilla ei ole vapaata tahtoa.

Niin, professori sanoi, että puutteistaaan huolimatta ihminen voi kokea "tietoisuutta" ja voi kokea tekevänsä päätöksiä vapaasti, vaikka ne eivät olekaan hänen mukaansa todellisia. Ihmisen elämä olisi siten suurta harhaa, mutta kokemuksena elävä ja todentuntuinen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, professori sanoi, että puutteistaaan huolimatta ihminen voi kokea "tietoisuutta" ja voi kokea tekevänsä päätöksiä vapaasti, vaikka ne eivät olekaan hänen mukaansa todellisia. Ihmisen elämä olisi siten suurta harhaa, mutta kokemuksena elävä ja todentuntuinen.

Lue lisää

Tämä virke nauratti minua kovasti .kiitos sinulle.

"Ihmisen elämä olisi siten suurta harhaa, mutta kokemuksena elävä ja todentuntuinen."

Anonyymi kirjoitti:

Tämä virke nauratti minua kovasti .kiitos sinulle.

"Ihmisen elämä olisi siten suurta harhaa, mutta kokemuksena elävä ja todentuntuinen."

Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa. Tiedän osapuilleen, miten Enqvist asiasta ajattelee. Olen lukenut hänen tiedettä popularisoivat kirjansa ja suurimman osan pariin kertaan. Tarkoitan tässä kuitenkin vähän muuta.

Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. Suurin osa informaatiosta tulee silmien kautta sähkömagneettisen spektrin kapeaa kaistaa hyödyntämällä. Infrapuna ja ultravioletti ovat havaintoikkunamme ulkopuolella puhumattakaan radioaalloista tai ultraviolettia korkeammista taajuuksista. Muut aistimme välittävät vielä vähemmän informaatiota maailmasta.

Meidän tiiviinä tuntemamme aine on tyhjää höttöä ja vain sähkömagneettinen hylkimisvoima estää minua vajoamasta tuolin, lattian ja Maan kuoren läpi.
En aisti radioaaltoja, magneettikenttää, gravitaatioaaltoja tai kosmista säteilyä. En kykene näkemään molekyylejä atomeista ja elektroneista puhumattakaan. Kasvi- ja eläinkunnan kemiallinen viestintä on kokonaan kokemukseni ulkopuolella.
Tiedän aistivani ja kokevani maailman hyvin karkealla tasolla kapean havaintoikkunan kautta.

Silti pidän omaa kokemustani rikkaana ja toden tuntuisena. Hyvin harvoin tiedostan kykeneväni aistimaan vain mitättömän osan minua ympäröivästä fyysisestä maailmasta. Eikä se naurata minua mitenkään. Paremminkin : "Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa." Ja sekin vain silloin harvoin, kun tulen asiaa ajatelleeksi.

Mikähän sinua mahtoi naurattaa?

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa. Tiedän osapuilleen, miten Enqvist asiasta ajattelee. Olen lukenut hänen tiedettä popularisoivat kirjansa ja suurimman osan pariin kertaan. Tarkoitan tässä kuitenkin vähän muuta.

Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. Suurin osa informaatiosta tulee silmien kautta sähkömagneettisen spektrin kapeaa kaistaa hyödyntämällä. Infrapuna ja ultravioletti ovat havaintoikkunamme ulkopuolella puhumattakaan radioaalloista tai ultraviolettia korkeammista taajuuksista. Muut aistimme välittävät vielä vähemmän informaatiota maailmasta.

Meidän tiiviinä tuntemamme aine on tyhjää höttöä ja vain sähkömagneettinen hylkimisvoima estää minua vajoamasta tuolin, lattian ja Maan kuoren läpi.
En aisti radioaaltoja, magneettikenttää, gravitaatioaaltoja tai kosmista säteilyä. En kykene näkemään molekyylejä atomeista ja elektroneista puhumattakaan. Kasvi- ja eläinkunnan kemiallinen viestintä on kokonaan kokemukseni ulkopuolella.
Tiedän aistivani ja kokevani maailman hyvin karkealla tasolla kapean havaintoikkunan kautta.

Silti pidän omaa kokemustani rikkaana ja toden tuntuisena. Hyvin harvoin tiedostan kykeneväni aistimaan vain mitättömän osan minua ympäröivästä fyysisestä maailmasta. Eikä se naurata minua mitenkään. Paremminkin : "Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa." Ja sekin vain silloin harvoin, kun tulen asiaa ajatelleeksi.

Mikähän sinua mahtoi naurattaa?

Lue lisää

Ehkä minua nauratti se paradoksi. Kokemus tuntuu elävältä ja todelta, mutta pohjimmiltaan se on oikeasti vain harhaa.

Ja on eri asia havaita vain pieni osa todellisuudesta ja ihmisen näkökulmasta kuin pitää sitä pohjimmiltaan harhana.

Ja aika paljon fyysikot on tästä harhan olemuksesta saanut selville ja kutsuvat niitä jopa luonnonlaiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa. Tiedän osapuilleen, miten Enqvist asiasta ajattelee. Olen lukenut hänen tiedettä popularisoivat kirjansa ja suurimman osan pariin kertaan. Tarkoitan tässä kuitenkin vähän muuta.

Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. Suurin osa informaatiosta tulee silmien kautta sähkömagneettisen spektrin kapeaa kaistaa hyödyntämällä. Infrapuna ja ultravioletti ovat havaintoikkunamme ulkopuolella puhumattakaan radioaalloista tai ultraviolettia korkeammista taajuuksista. Muut aistimme välittävät vielä vähemmän informaatiota maailmasta.

Meidän tiiviinä tuntemamme aine on tyhjää höttöä ja vain sähkömagneettinen hylkimisvoima estää minua vajoamasta tuolin, lattian ja Maan kuoren läpi.
En aisti radioaaltoja, magneettikenttää, gravitaatioaaltoja tai kosmista säteilyä. En kykene näkemään molekyylejä atomeista ja elektroneista puhumattakaan. Kasvi- ja eläinkunnan kemiallinen viestintä on kokonaan kokemukseni ulkopuolella.
Tiedän aistivani ja kokevani maailman hyvin karkealla tasolla kapean havaintoikkunan kautta.

Silti pidän omaa kokemustani rikkaana ja toden tuntuisena. Hyvin harvoin tiedostan kykeneväni aistimaan vain mitättömän osan minua ympäröivästä fyysisestä maailmasta. Eikä se naurata minua mitenkään. Paremminkin : "Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa." Ja sekin vain silloin harvoin, kun tulen asiaa ajatelleeksi.

Mikähän sinua mahtoi naurattaa?

Lue lisää

"Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa.."

Se harha lienee suhteellista vaikka tosin ilmeisesti vaikuttaa kaikilla kehityksen tasoilla ainakin jossain määrin.

Sinä ilmeisesti sitten luokittelet itsesi ja varsinkin luonnontieteilijät vähemmän harhaisiksi tai jopa täysin harhoille immuuneiksi verrattuna ns. tavallisiin ihmisiin joiden kokemus rajoitettu melko puutteellisten aistein varaan ja joiden myös samalla oletetaan olevan täysin kykenemättömiä omaksumaan tiedettä muuten kuin äärimmäisen yksinkertaistetussa popularisoidun tieteen muodossa kun se oikea "kova" ja matemaattinen tiede on tarkoitettu vain ns. vihityille joilla on vähintään tohtorin status ja tietysti myös siihen liittyvä hattu. :D


"Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. "

Ihminen eikä myös eläimet ole koskaan olleet pelkästään aistien välittämän informaation varassa koska se informaatio pitää myös osata tulkita suhteessa kokijaansa ollakseen edes jollain tavalla ja tasolla hyödyllistä ja mielekästä.

Se mitä kutsutaan vaistoiksi tai synnynäisiksi tavoiksi tulkita aistikokemusta mahdollistaa eliöiden elossapysymisen ja se on pääasiassa kollektiivista ja lajisidonnaista kaikilla eliöillä ja myös ihmisillä joiden ns. evolutiivinen kelpoisuus perustuu pääasiassa automaattisesti toimiviin tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa eli valmiiden matemaattisten kaavojen soveltamiseen ja muodollisiin metodeihin jotka opitaan pääasiassa matkimalla muodollisessa ehdollistavassa koulutuksessa joka on myös vahvasti keskusjohtoista ja mekaanisten komentoketjujen kautta toteutettua varsinkin ns. laumassa suoritetun tieteen osalta joka helposti urautuu ns. ryhmäajatteluun joka lienee pääsyy nykyisen tieteen tai sen maailmakuvan jumitukseen vaikka ainakin tekniikan tasolla edistystä tapahtuu jatkuvasti massiivisen rahoituksen ansiosta.

Tämäntyyppinen melko mekaaninen ja kaavamainen tiede tuottaa omanlaisiaan harhoja jotka liittyvät eri tieteenalojen voimakkaaseen eriytymiseen kapeiksi erikoisaloiksi joilla jokaisella on oma erikoiskielensä mikä tekee keskinäisen kommunikoinnin ja samalla myös yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamisen hyvin vaikeaksi mikä voi olla ainakin osittain myös tahallista koska oikeasti toimiva tiede ja tekniikka on aina myös valtaa joka mahdollistaa tehokkaan vallankäytön ja muiden dominoinnin.

Toinen tieteessä helposti harhakuvitelmia tuottava aspekti on se että tiede kehittyy tai ainakin juhlapuheiden tasolla sen pitäisi kehittyä eikä keskittyä pelkästään hahmottamaan mallintamaan sitä osaa todellisuudesta joka käyttäytyy mekaanisesti ja ennustettavasti eli johon voi soveltaa matematiikan kaavoja ja logiikkaa yksiselitteisesti.

Tiedeyhteisö ei varsinkaan toimivan tekniikan kiistämättömän hyödyn ja suosion takia edes halua kunnolla syventyä ns. hankalasti mallinnettavissa oleviin ilmiöihin kuten elämään ja tietoisuuteen vaan pyrkii pikemminkin vähättelemään niiden merkitystä koska ennusteisiin perustuvat kaavamaiset metodit eivät kunnolla kykene taipumaan sellaiseen tutkimukseen joten hyvin tarkoitushakuisesti yritetään luoda sellainen kuva että ihminen ja kaikki muutkin elolliset oliot ovat lähinnä vain esim. alkeishiukkasten mekaanisten vuorovaikutusten kautta makrotasolle karkeistunutta harhaa joka voidaan tyhjentävästi selittää pois esim. hiukkasfysiikan standardimallin avulla ainakin teorian tasolla vaikka käytännössä se olisi aivan liian kompleksista.

Täysin perustellusti voisi siis väittää että varsinkin tiukasti kontrolloitu tiedeyhteisössä harjoitettu tiede on taantunut institutionaalisten uskontojen kaltaiseksi dogmatismiksi ja uskomusjärjestelmäksi jonka pääasiallinen päämäärä on saavutettujen etujen ja valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Ihmisellä on uskomattoman voimakas tarve ja kyky puolustaa sellaista käsitystä jonka on jo usein nuorena omaksunut ja joka on tuottanut monenlaista aineellista hyötyä ja arvostusta jos kokee sen status quon olevan jotenkin uhattuna ja sen takia kaikkeen tieteentekemiseen pitäisi pyrkiä suhtautumaan hyvin neutraalilla asenteella eikä samaistua varsinkaan tunteiden tasolla koska on hyvin todennäköistä että se mitä kutsumme tieteeteksi on vielä hyvin alkeellista ja keskittynyt tähän mennessä vain siihen kaikein helpoimmin mallinnettavissa olevaan osaan todellisuutta jolloin ne vaikeimmat kysymykset eli esim. se oma minuus ja tietoisuus ovat edelleen suurimmaksi osaksi tuntematonta useimmille.

Teoreettiset mallit pitäisi myös osata tulkita lähinnä vain todellisuuden kartoiksi vain joidenkin harvojen todellisuuden aspektien osalta eikä miksikään koko todellisuudeksi jota yritetään väkisin esittää selitykseksi sellaisille ilmiöille jotka ovat edelleen hyvinkin vieraita koska ne ovat "liian lähellä" jotta niitä kyettäisiin arvioimaan mitenkään objektiivisesti.

....

En nyt taaskaan jaksa mitään vänkäysmaratonia joten en kommentoi enempää tähän aiheeseen.

B

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä minua nauratti se paradoksi. Kokemus tuntuu elävältä ja todelta, mutta pohjimmiltaan se on oikeasti vain harhaa.

Ja on eri asia havaita vain pieni osa todellisuudesta ja ihmisen näkökulmasta kuin pitää sitä pohjimmiltaan harhana.

Ja aika paljon fyysikot on tästä harhan olemuksesta saanut selville ja kutsuvat niitä jopa luonnonlaiksi.

Lue lisää

Enqvist taisi esittää, että johtopäätökset joita havainnoistamme teemme (tietoisuus, tahdon vapaus ?) voivat olla harhaa. Enqvist on reduktionisti, joka tiukimmillaan katsoo kaiken olevan vain kvarkkien tanssi.

Mutta kuten totesin "Tarkoitan tässä kuitenkin vähän muuta."

Vaikka kapea havaintoikkunamme antaa sen mahdollistamalla resoluutiolla "oikeaa tietoa", niin pelkästään sen perusteella muodostettu maailmankuva ei vastaa todellisuutta. Luonnollinen havaintoikkunamme on mahdollistanut tiedettä ja jopa yleispätevien luonnonlakien löytämistä, mutta ilman kyseisen ikkunan teknistä laajentamista fysiikkamme käsittelisi lähinnä makromaailmaa. Kepler kykeni muodostamaan neliölakinsa ja Newton liikelakinsa, mutta molemmilta olisi jäänyt pätevä atomiteoria luomatta.

Paradoksi saattaa hyvinkin naurattaa. Ymmärsin varmaan kommenttisi väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Enqvist taisi esittää, että johtopäätökset joita havainnoistamme teemme (tietoisuus, tahdon vapaus ?) voivat olla harhaa. Enqvist on reduktionisti, joka tiukimmillaan katsoo kaiken olevan vain kvarkkien tanssi.

Mutta kuten totesin "Tarkoitan tässä kuitenkin vähän muuta."

Vaikka kapea havaintoikkunamme antaa sen mahdollistamalla resoluutiolla "oikeaa tietoa", niin pelkästään sen perusteella muodostettu maailmankuva ei vastaa todellisuutta. Luonnollinen havaintoikkunamme on mahdollistanut tiedettä ja jopa yleispätevien luonnonlakien löytämistä, mutta ilman kyseisen ikkunan teknistä laajentamista fysiikkamme käsittelisi lähinnä makromaailmaa. Kepler kykeni muodostamaan neliölakinsa ja Newton liikelakinsa, mutta molemmilta olisi jäänyt pätevä atomiteoria luomatta.

Paradoksi saattaa hyvinkin naurattaa. Ymmärsin varmaan kommenttisi väärin.

Lue lisää

"Ihminen eikä myös eläimet ole koskaan olleet pelkästään aistien välittämän informaation varassa koska se informaatio pitää myös osata tulkita suhteessa kokijaansa ollakseen edes jollain tavalla ja tasolla hyödyllistä ja mielekästä. "

Jos tulkitaan informaatiota, ollaan silti juuri sen informaation varassa, mitä aistimme tuottavat. Ajattelusi on väsynyttä, kuten kommenttisi alun provosoivasta tyylistä saattoi jo arvata.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa.."

Se harha lienee suhteellista vaikka tosin ilmeisesti vaikuttaa kaikilla kehityksen tasoilla ainakin jossain määrin.

Sinä ilmeisesti sitten luokittelet itsesi ja varsinkin luonnontieteilijät vähemmän harhaisiksi tai jopa täysin harhoille immuuneiksi verrattuna ns. tavallisiin ihmisiin joiden kokemus rajoitettu melko puutteellisten aistein varaan ja joiden myös samalla oletetaan olevan täysin kykenemättömiä omaksumaan tiedettä muuten kuin äärimmäisen yksinkertaistetussa popularisoidun tieteen muodossa kun se oikea "kova" ja matemaattinen tiede on tarkoitettu vain ns. vihityille joilla on vähintään tohtorin status ja tietysti myös siihen liittyvä hattu. :D


"Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. "

Ihminen eikä myös eläimet ole koskaan olleet pelkästään aistien välittämän informaation varassa koska se informaatio pitää myös osata tulkita suhteessa kokijaansa ollakseen edes jollain tavalla ja tasolla hyödyllistä ja mielekästä.

Se mitä kutsutaan vaistoiksi tai synnynäisiksi tavoiksi tulkita aistikokemusta mahdollistaa eliöiden elossapysymisen ja se on pääasiassa kollektiivista ja lajisidonnaista kaikilla eliöillä ja myös ihmisillä joiden ns. evolutiivinen kelpoisuus perustuu pääasiassa automaattisesti toimiviin tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa eli valmiiden matemaattisten kaavojen soveltamiseen ja muodollisiin metodeihin jotka opitaan pääasiassa matkimalla muodollisessa ehdollistavassa koulutuksessa joka on myös vahvasti keskusjohtoista ja mekaanisten komentoketjujen kautta toteutettua varsinkin ns. laumassa suoritetun tieteen osalta joka helposti urautuu ns. ryhmäajatteluun joka lienee pääsyy nykyisen tieteen tai sen maailmakuvan jumitukseen vaikka ainakin tekniikan tasolla edistystä tapahtuu jatkuvasti massiivisen rahoituksen ansiosta.

Tämäntyyppinen melko mekaaninen ja kaavamainen tiede tuottaa omanlaisiaan harhoja jotka liittyvät eri tieteenalojen voimakkaaseen eriytymiseen kapeiksi erikoisaloiksi joilla jokaisella on oma erikoiskielensä mikä tekee keskinäisen kommunikoinnin ja samalla myös yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamisen hyvin vaikeaksi mikä voi olla ainakin osittain myös tahallista koska oikeasti toimiva tiede ja tekniikka on aina myös valtaa joka mahdollistaa tehokkaan vallankäytön ja muiden dominoinnin.

Toinen tieteessä helposti harhakuvitelmia tuottava aspekti on se että tiede kehittyy tai ainakin juhlapuheiden tasolla sen pitäisi kehittyä eikä keskittyä pelkästään hahmottamaan mallintamaan sitä osaa todellisuudesta joka käyttäytyy mekaanisesti ja ennustettavasti eli johon voi soveltaa matematiikan kaavoja ja logiikkaa yksiselitteisesti.

Tiedeyhteisö ei varsinkaan toimivan tekniikan kiistämättömän hyödyn ja suosion takia edes halua kunnolla syventyä ns. hankalasti mallinnettavissa oleviin ilmiöihin kuten elämään ja tietoisuuteen vaan pyrkii pikemminkin vähättelemään niiden merkitystä koska ennusteisiin perustuvat kaavamaiset metodit eivät kunnolla kykene taipumaan sellaiseen tutkimukseen joten hyvin tarkoitushakuisesti yritetään luoda sellainen kuva että ihminen ja kaikki muutkin elolliset oliot ovat lähinnä vain esim. alkeishiukkasten mekaanisten vuorovaikutusten kautta makrotasolle karkeistunutta harhaa joka voidaan tyhjentävästi selittää pois esim. hiukkasfysiikan standardimallin avulla ainakin teorian tasolla vaikka käytännössä se olisi aivan liian kompleksista.

Täysin perustellusti voisi siis väittää että varsinkin tiukasti kontrolloitu tiedeyhteisössä harjoitettu tiede on taantunut institutionaalisten uskontojen kaltaiseksi dogmatismiksi ja uskomusjärjestelmäksi jonka pääasiallinen päämäärä on saavutettujen etujen ja valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Ihmisellä on uskomattoman voimakas tarve ja kyky puolustaa sellaista käsitystä jonka on jo usein nuorena omaksunut ja joka on tuottanut monenlaista aineellista hyötyä ja arvostusta jos kokee sen status quon olevan jotenkin uhattuna ja sen takia kaikkeen tieteentekemiseen pitäisi pyrkiä suhtautumaan hyvin neutraalilla asenteella eikä samaistua varsinkaan tunteiden tasolla koska on hyvin todennäköistä että se mitä kutsumme tieteeteksi on vielä hyvin alkeellista ja keskittynyt tähän mennessä vain siihen kaikein helpoimmin mallinnettavissa olevaan osaan todellisuutta jolloin ne vaikeimmat kysymykset eli esim. se oma minuus ja tietoisuus ovat edelleen suurimmaksi osaksi tuntematonta useimmille.

Teoreettiset mallit pitäisi myös osata tulkita lähinnä vain todellisuuden kartoiksi vain joidenkin harvojen todellisuuden aspektien osalta eikä miksikään koko todellisuudeksi jota yritetään väkisin esittää selitykseksi sellaisille ilmiöille jotka ovat edelleen hyvinkin vieraita koska ne ovat "liian lähellä" jotta niitä kyettäisiin arvioimaan mitenkään objektiivisesti.

....

En nyt taaskaan jaksa mitään vänkäysmaratonia joten en kommentoi enempää tähän aiheeseen.

B

Lue lisää

Nimimerkki B:llä on hyvää kritiikkiä, mutta Enqvistin puolustukseksi on sanottava, ettei hän ole dogmaattinen. Enqvist nimenomaan ei kiellä muun kuin fysikalistisen todellisuuden olemassaolemista. Kyse on oletuksista, jotka tosin hänen mukaansa perustuvat parhaaseen empiiriseen tutkimukseen. Mutta joka tapauksessa, mitään "toiseutta" ei kielletä, vaan hän ennemminkin jättää mysteeriksi, miten tietoisuus voi olla mahdollinen.

Avauksenkirjoittajana olen kuitenkin sitä mieltä, että Enqvistin maailmakuva on rajoittunut; ja sikäli siis myös virheellinen. Todellisuuteen kuuluu myös "muuta".

Anonyymi kirjoitti:

"Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa.."

Se harha lienee suhteellista vaikka tosin ilmeisesti vaikuttaa kaikilla kehityksen tasoilla ainakin jossain määrin.

Sinä ilmeisesti sitten luokittelet itsesi ja varsinkin luonnontieteilijät vähemmän harhaisiksi tai jopa täysin harhoille immuuneiksi verrattuna ns. tavallisiin ihmisiin joiden kokemus rajoitettu melko puutteellisten aistein varaan ja joiden myös samalla oletetaan olevan täysin kykenemättömiä omaksumaan tiedettä muuten kuin äärimmäisen yksinkertaistetussa popularisoidun tieteen muodossa kun se oikea "kova" ja matemaattinen tiede on tarkoitettu vain ns. vihityille joilla on vähintään tohtorin status ja tietysti myös siihen liittyvä hattu. :D


"Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. "

Ihminen eikä myös eläimet ole koskaan olleet pelkästään aistien välittämän informaation varassa koska se informaatio pitää myös osata tulkita suhteessa kokijaansa ollakseen edes jollain tavalla ja tasolla hyödyllistä ja mielekästä.

Se mitä kutsutaan vaistoiksi tai synnynäisiksi tavoiksi tulkita aistikokemusta mahdollistaa eliöiden elossapysymisen ja se on pääasiassa kollektiivista ja lajisidonnaista kaikilla eliöillä ja myös ihmisillä joiden ns. evolutiivinen kelpoisuus perustuu pääasiassa automaattisesti toimiviin tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa eli valmiiden matemaattisten kaavojen soveltamiseen ja muodollisiin metodeihin jotka opitaan pääasiassa matkimalla muodollisessa ehdollistavassa koulutuksessa joka on myös vahvasti keskusjohtoista ja mekaanisten komentoketjujen kautta toteutettua varsinkin ns. laumassa suoritetun tieteen osalta joka helposti urautuu ns. ryhmäajatteluun joka lienee pääsyy nykyisen tieteen tai sen maailmakuvan jumitukseen vaikka ainakin tekniikan tasolla edistystä tapahtuu jatkuvasti massiivisen rahoituksen ansiosta.

Tämäntyyppinen melko mekaaninen ja kaavamainen tiede tuottaa omanlaisiaan harhoja jotka liittyvät eri tieteenalojen voimakkaaseen eriytymiseen kapeiksi erikoisaloiksi joilla jokaisella on oma erikoiskielensä mikä tekee keskinäisen kommunikoinnin ja samalla myös yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamisen hyvin vaikeaksi mikä voi olla ainakin osittain myös tahallista koska oikeasti toimiva tiede ja tekniikka on aina myös valtaa joka mahdollistaa tehokkaan vallankäytön ja muiden dominoinnin.

Toinen tieteessä helposti harhakuvitelmia tuottava aspekti on se että tiede kehittyy tai ainakin juhlapuheiden tasolla sen pitäisi kehittyä eikä keskittyä pelkästään hahmottamaan mallintamaan sitä osaa todellisuudesta joka käyttäytyy mekaanisesti ja ennustettavasti eli johon voi soveltaa matematiikan kaavoja ja logiikkaa yksiselitteisesti.

Tiedeyhteisö ei varsinkaan toimivan tekniikan kiistämättömän hyödyn ja suosion takia edes halua kunnolla syventyä ns. hankalasti mallinnettavissa oleviin ilmiöihin kuten elämään ja tietoisuuteen vaan pyrkii pikemminkin vähättelemään niiden merkitystä koska ennusteisiin perustuvat kaavamaiset metodit eivät kunnolla kykene taipumaan sellaiseen tutkimukseen joten hyvin tarkoitushakuisesti yritetään luoda sellainen kuva että ihminen ja kaikki muutkin elolliset oliot ovat lähinnä vain esim. alkeishiukkasten mekaanisten vuorovaikutusten kautta makrotasolle karkeistunutta harhaa joka voidaan tyhjentävästi selittää pois esim. hiukkasfysiikan standardimallin avulla ainakin teorian tasolla vaikka käytännössä se olisi aivan liian kompleksista.

Täysin perustellusti voisi siis väittää että varsinkin tiukasti kontrolloitu tiedeyhteisössä harjoitettu tiede on taantunut institutionaalisten uskontojen kaltaiseksi dogmatismiksi ja uskomusjärjestelmäksi jonka pääasiallinen päämäärä on saavutettujen etujen ja valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Ihmisellä on uskomattoman voimakas tarve ja kyky puolustaa sellaista käsitystä jonka on jo usein nuorena omaksunut ja joka on tuottanut monenlaista aineellista hyötyä ja arvostusta jos kokee sen status quon olevan jotenkin uhattuna ja sen takia kaikkeen tieteentekemiseen pitäisi pyrkiä suhtautumaan hyvin neutraalilla asenteella eikä samaistua varsinkaan tunteiden tasolla koska on hyvin todennäköistä että se mitä kutsumme tieteeteksi on vielä hyvin alkeellista ja keskittynyt tähän mennessä vain siihen kaikein helpoimmin mallinnettavissa olevaan osaan todellisuutta jolloin ne vaikeimmat kysymykset eli esim. se oma minuus ja tietoisuus ovat edelleen suurimmaksi osaksi tuntematonta useimmille.

Teoreettiset mallit pitäisi myös osata tulkita lähinnä vain todellisuuden kartoiksi vain joidenkin harvojen todellisuuden aspektien osalta eikä miksikään koko todellisuudeksi jota yritetään väkisin esittää selitykseksi sellaisille ilmiöille jotka ovat edelleen hyvinkin vieraita koska ne ovat "liian lähellä" jotta niitä kyettäisiin arvioimaan mitenkään objektiivisesti.

....

En nyt taaskaan jaksa mitään vänkäysmaratonia joten en kommentoi enempää tähän aiheeseen.

B

Lue lisää

B:
"omaksumaan tiedettä muuten kuin äärimmäisen yksinkertaistetussa popularisoidun tieteen muodossa kun se oikea "kova" ja matemaattinen tiede on tarkoitettu vain ns. vihityille joilla on vähintään tohtorin status ja tietysti myös siihen liittyvä hattu."

Ei pidä rinnastaa tieteen pehmyyttä ja popularisoimista toisiinsa. Tieteen pehmyys on sama kuin sen humanistisuus verrattuna luonnontieteellisyyteen. Kovasta tieteestä, joka on ammattitieteenä tehtynä ollessaan ollut myös matemaattista, on tehty paljon popularisoituja versioita. Mainitse kuitenkin yksi popularisoitu taiteen rakenteen analyysin kirja tai popularisoitu 'millaista teillä oli silloin' -tutkimus.

Lisäksi huomaa, että tohtorit tekevät muutakin kuin omaksuvat tiedettä. Eikä omaksuminen, joka periaatteessa on mahdollista matematiikassakin, tee ihmistä vielä tohtoriksi.

B:
"Se mitä kutsutaan vaistoiksi tai synnynäisiksi tavoiksi tulkita aistikokemusta mahdollistaa eliöiden elossapysymisen ja se on pääasiassa kollektiivista ja lajisidonnaista kaikilla eliöillä ja myös ihmisillä joiden ns. evolutiivinen kelpoisuus perustuu pääasiassa automaattisesti toimiviin tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa ..."

Lajisidonnaisuus on materiaalista hiukkasten yhdistelmiin liittyvää todellisuutta. Mutta niin on myös lajien rikkoutuminen lajiksi, joka on siitä lähtien uusi laji, ja samoin esim. yksilölliset virheet perimässä (*) tai virheet sellaisen seuraamisessa rakentumisen aikana. Vaikka lajia ei vielä ole eikä siis ole sen lajin tapaa, niin silti tätä tapaa ennen oleva tila ja tämän tavan muodostamisen prosessi alkaen ns. alusta on automaattista, koska esim. hiukkaset ovat automaattisia.

(*) Mistä en kuitenkaan tee pitkää roplaa, joka päätyy yhtä vallitsevaan ja mahdollisena pidettävään analogiaan perimän virheiden ja pseudotieteellisen liikkeen perustamisen välillä. Sen sijaan jokainen eliö, joka oppii ennustamaan toisten eliöiden käytöstä - eräs universumin vaikeimmista alueista tietää - oppii kusettamaan toisia (yhtenä äskeisten liikkeiden alalajeista on ne, jotka tahallaan huijaavat). Voisi olla merkittävää, että tätä kusettamista on alettu estämään yhteiskunnissa joko jonkun lainsäätäjän omavoitonpyynnin takia (totelkaa kun sanotaan, että kusetus on väärin) tai vasta teollistumisen eli talouskasvun jälkeen (missä myös koulut opettavat olemaan kusettumasta), mutta sen kieltämisen onnistuminen (vaikka nykyään mikään muu paitsi tieteilijän, viranomaisen ja maallisen sopimuksen vastainen kusetus ei ole voimakeinoin kiellettyä) voi olla myös syvemmällä siinä, että vaikka jokainen oppii jo lapsena kusettamaan muita, he huomaavat pian, että vaikka esim. eläimiä on helppo kusettaa, niin edes ikätovereiden tai pienten sisarustenkaan kusetus ei aina onnistu. Joten ihminen voi ajatella, että kusettaminen kuuluu vain häntä harjaantuneimmille ihmisille, joten hänen tulisi liittyä mielummin kusetuksen vastustamiseen, koska se ei ole itseltä vaan naapurilta pois.

B:
"...tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa eli valmiiden matemaattisten kaavojen soveltamiseen ja muodollisiin metodeihin jotka opitaan pääasiassa matkimalla muodollisessa ehdollistavassa koulutuksessa joka on myös vahvasti keskusjohtoista ja mekaanisten komentoketjujen kautta toteutettua varsinkin ns. laumassa suoritetun tieteen osalta joka helposti urautuu ns. ryhmäajatteluun"

Tieteen tekeminen on yhtä ja samaa absoluuttista harhaa kuin ihmisen elämä. Eli myös jotain, mihin tarvitaan lauseen alussa ollut tulkitseva aparatti, joka on oikeasti hiukkasia. Jos sitä harhan seurausta muuten nimitetään nimellä tiede = sielu, niin miten sinusta sielu-1 ja sielu-2 voisivat kommunikoida keskenään, jos ne eivät opi matkimaan toisiaan? Onko sinun tekstisi ymmärrettävä nihilistisesti siten, että mitään ei lopulta tule tehdä, varsinkaan sielujen välillä?

B:
"Tämäntyyppinen melko mekaaninen ja kaavamainen tiede tuottaa omanlaisiaan harhoja jotka liittyvät eri tieteenalojen voimakkaaseen eriytymiseen kapeiksi erikoisaloiksi joilla jokaisella on oma erikoiskielensä mikä tekee keskinäisen kommunikoinnin ja samalla myös yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamisen hyvin vaikeaksi..."

Olen kategorisesti eri mieltä siitä, että voisit sanoa tämän ja edellisen lauseen pitävän paikkansa. Erikoisalautuminen ja monta kieltä ei ole mahdollista tapauksessa, missä on yksi keskusjohto ja saman asian matkimista. Toivon että selvität syyt tieteen nykytilan taustalla vielä kertaalleen paremmin.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"omaksumaan tiedettä muuten kuin äärimmäisen yksinkertaistetussa popularisoidun tieteen muodossa kun se oikea "kova" ja matemaattinen tiede on tarkoitettu vain ns. vihityille joilla on vähintään tohtorin status ja tietysti myös siihen liittyvä hattu."

Ei pidä rinnastaa tieteen pehmyyttä ja popularisoimista toisiinsa. Tieteen pehmyys on sama kuin sen humanistisuus verrattuna luonnontieteellisyyteen. Kovasta tieteestä, joka on ammattitieteenä tehtynä ollessaan ollut myös matemaattista, on tehty paljon popularisoituja versioita. Mainitse kuitenkin yksi popularisoitu taiteen rakenteen analyysin kirja tai popularisoitu 'millaista teillä oli silloin' -tutkimus.

Lisäksi huomaa, että tohtorit tekevät muutakin kuin omaksuvat tiedettä. Eikä omaksuminen, joka periaatteessa on mahdollista matematiikassakin, tee ihmistä vielä tohtoriksi.

B:
"Se mitä kutsutaan vaistoiksi tai synnynäisiksi tavoiksi tulkita aistikokemusta mahdollistaa eliöiden elossapysymisen ja se on pääasiassa kollektiivista ja lajisidonnaista kaikilla eliöillä ja myös ihmisillä joiden ns. evolutiivinen kelpoisuus perustuu pääasiassa automaattisesti toimiviin tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa ..."

Lajisidonnaisuus on materiaalista hiukkasten yhdistelmiin liittyvää todellisuutta. Mutta niin on myös lajien rikkoutuminen lajiksi, joka on siitä lähtien uusi laji, ja samoin esim. yksilölliset virheet perimässä (*) tai virheet sellaisen seuraamisessa rakentumisen aikana. Vaikka lajia ei vielä ole eikä siis ole sen lajin tapaa, niin silti tätä tapaa ennen oleva tila ja tämän tavan muodostamisen prosessi alkaen ns. alusta on automaattista, koska esim. hiukkaset ovat automaattisia.

(*) Mistä en kuitenkaan tee pitkää roplaa, joka päätyy yhtä vallitsevaan ja mahdollisena pidettävään analogiaan perimän virheiden ja pseudotieteellisen liikkeen perustamisen välillä. Sen sijaan jokainen eliö, joka oppii ennustamaan toisten eliöiden käytöstä - eräs universumin vaikeimmista alueista tietää - oppii kusettamaan toisia (yhtenä äskeisten liikkeiden alalajeista on ne, jotka tahallaan huijaavat). Voisi olla merkittävää, että tätä kusettamista on alettu estämään yhteiskunnissa joko jonkun lainsäätäjän omavoitonpyynnin takia (totelkaa kun sanotaan, että kusetus on väärin) tai vasta teollistumisen eli talouskasvun jälkeen (missä myös koulut opettavat olemaan kusettumasta), mutta sen kieltämisen onnistuminen (vaikka nykyään mikään muu paitsi tieteilijän, viranomaisen ja maallisen sopimuksen vastainen kusetus ei ole voimakeinoin kiellettyä) voi olla myös syvemmällä siinä, että vaikka jokainen oppii jo lapsena kusettamaan muita, he huomaavat pian, että vaikka esim. eläimiä on helppo kusettaa, niin edes ikätovereiden tai pienten sisarustenkaan kusetus ei aina onnistu. Joten ihminen voi ajatella, että kusettaminen kuuluu vain häntä harjaantuneimmille ihmisille, joten hänen tulisi liittyä mielummin kusetuksen vastustamiseen, koska se ei ole itseltä vaan naapurilta pois.

B:
"...tapoihin ja rutiineihin myös tieteenharjoittamisessa eli valmiiden matemaattisten kaavojen soveltamiseen ja muodollisiin metodeihin jotka opitaan pääasiassa matkimalla muodollisessa ehdollistavassa koulutuksessa joka on myös vahvasti keskusjohtoista ja mekaanisten komentoketjujen kautta toteutettua varsinkin ns. laumassa suoritetun tieteen osalta joka helposti urautuu ns. ryhmäajatteluun"

Tieteen tekeminen on yhtä ja samaa absoluuttista harhaa kuin ihmisen elämä. Eli myös jotain, mihin tarvitaan lauseen alussa ollut tulkitseva aparatti, joka on oikeasti hiukkasia. Jos sitä harhan seurausta muuten nimitetään nimellä tiede = sielu, niin miten sinusta sielu-1 ja sielu-2 voisivat kommunikoida keskenään, jos ne eivät opi matkimaan toisiaan? Onko sinun tekstisi ymmärrettävä nihilistisesti siten, että mitään ei lopulta tule tehdä, varsinkaan sielujen välillä?

B:
"Tämäntyyppinen melko mekaaninen ja kaavamainen tiede tuottaa omanlaisiaan harhoja jotka liittyvät eri tieteenalojen voimakkaaseen eriytymiseen kapeiksi erikoisaloiksi joilla jokaisella on oma erikoiskielensä mikä tekee keskinäisen kommunikoinnin ja samalla myös yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamisen hyvin vaikeaksi..."

Olen kategorisesti eri mieltä siitä, että voisit sanoa tämän ja edellisen lauseen pitävän paikkansa. Erikoisalautuminen ja monta kieltä ei ole mahdollista tapauksessa, missä on yksi keskusjohto ja saman asian matkimista. Toivon että selvität syyt tieteen nykytilan taustalla vielä kertaalleen paremmin.

1

Lue lisää

B:
"Toinen tieteessä helposti harhakuvitelmia tuottava aspekti on se että tiede kehittyy tai ainakin juhlapuheiden tasolla sen pitäisi kehittyä eikä keskittyä pelkästään hahmottamaan mallintamaan sitä osaa todellisuudesta joka käyttäytyy mekaanisesti ja ennustettavasti eli johon voi soveltaa matematiikan kaavoja ja logiikkaa yksiselitteisesti."

Vaikeasta ja helposta puhutaan vielä erikseen, ja minusta tarkoitat sillä sitä, että minuus olisi liian kompleksinen asia monen hiukkasen mallille. Teet tässä kohtaa kuitenkin jonkun mullistavamman ehdotuksen tieteestä (*) ja mitä matematiikkaa siinä saa olla. Tässä lausessa ei ole kauheasti miellekkyyttä. Jotkin matemaattiset kaavat eivät ole ennustettavia (ennustettavuus on matemaattisesti määriteltävä asia, jota voi laskea toisesta kaavasta). Jotkin matematiikan kaavat yhdistettynä fysiikkaan eivät ole yksiselitteisiä, vaan voit käyttää toistakin (jopa siis merkittävästi erilaista). Paljon matemaattisia ehdotuksiasi seuranneena sinulla ei ole lopulta mitään määritelmää, mitä kaavaa saa käyttää ja miten, ja se perustuu vain siihen, millainen esim. (tulevaisuuden sankareita ajatellen) some-maine käyttävällä henkilöllä on, ja kirjoittaako hän siellä joko hengellisistä asioista paljon myönteiseen sävyyn, tai koko maailmasta negatiiviseen sävyyn.

(*) Ehdotuksessa minuudesta se, että se on 'kompleksinen monihiukkasmallille' on haluamasi matematiikan 'ei-ennustavan' vaatimuksen mukainen. Mutta silti ilmeisesti se on mekaaninen ja liian 'yksi ja ainoa'.

Jos halusit äskeisessä löytää pikemminkin objektin, joka on joskus vailla mitään matematiikan kaavaa (helpointa siten, että universumilla on yksiselitteinen kaavasto, josta pienen poikkeaman voi tulkia kaavattomuudeksi, eikä kaavaston laajentamiseksi muihin kaavoihin), niin halusit löytää siitä vapaan tahdon. Tässä sinuun osuu kritiikki, että miksi etsiä vapaata tahtoa juuri vaikeista monen hiukkasen fysiikan ongelmista, eikä joskus myös helpoista ongelmista (helpot voivat olla yhden tai monen hiukkasen tapauksia jos riittää tarkastella makroskooppisia tapahtumia)? Miksi vapaa tahto pakenisi joskus paikalta? Ja jos se pakenee nimenomaan hiukkastilojen perusteella, niin miksi olettaa jokin vastaus 'mitä vapaa tahto on' -kysymykseen, jossa sanotaan, että ei se ole hiukkastila?

B:
"Täysin perustellusti voisi siis väittää että varsinkin tiukasti kontrolloitu tiedeyhteisössä harjoitettu tiede on taantunut institutionaalisten uskontojen kaltaiseksi dogmatismiksi ja uskomusjärjestelmäksi jonka pääasiallinen päämäärä on saavutettujen etujen ja valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä."

Ne uskonnot eivät ole koskaan ennustaneet mitään ja olleet toimivia. Jos kaikki on instituutiossa muuten samoin kuin uskonnossa, mutta instituutio ennustaa, niin periaatteen mukaan instituutio on tiede. Jos haluat instituutioon korjauksia, missä keskitytään korjaamaan siellä olevaa valtaa ja kontrollia, niin kyseessä eivät ole tieteelliseen osaan tehdyt korjaukset. Etkä olisi kyseisen insituution korjaamisesta enää yhtään kiinnostunut. Tai jos olet, niin ultimaattisesti vaikka sen esim. vaientaa ja erottaa muusta ihmiskunnasta, niin sen sisälle jää pahoja tieteeseen luottavia ihmisiä, jotka tekevät kuitenkin comebackin tms.

B:
"on hyvin todennäköistä että se mitä kutsumme tieteeteksi on vielä hyvin alkeellista ja keskittynyt tähän mennessä vain siihen kaikein helpoimmin mallinnettavissa olevaan osaan todellisuutta jolloin ne vaikeimmat kysymykset eli esim. se oma minuus ja tietoisuus ovat edelleen suurimmaksi osaksi tuntematonta useimmille."

Tämä todennäköisesti tarkoittaisi, että tiede on täydellinen järjestelmä, koska siinä voi olla osa, joka saa olla pieni osa, mitä ei verrata muihin jotka eivät sitä osaa tuntisi kuitenkaan, ja se osa saa tuntea minuuden ilman kenenkään häiritsemistä.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Toinen tieteessä helposti harhakuvitelmia tuottava aspekti on se että tiede kehittyy tai ainakin juhlapuheiden tasolla sen pitäisi kehittyä eikä keskittyä pelkästään hahmottamaan mallintamaan sitä osaa todellisuudesta joka käyttäytyy mekaanisesti ja ennustettavasti eli johon voi soveltaa matematiikan kaavoja ja logiikkaa yksiselitteisesti."

Vaikeasta ja helposta puhutaan vielä erikseen, ja minusta tarkoitat sillä sitä, että minuus olisi liian kompleksinen asia monen hiukkasen mallille. Teet tässä kohtaa kuitenkin jonkun mullistavamman ehdotuksen tieteestä (*) ja mitä matematiikkaa siinä saa olla. Tässä lausessa ei ole kauheasti miellekkyyttä. Jotkin matemaattiset kaavat eivät ole ennustettavia (ennustettavuus on matemaattisesti määriteltävä asia, jota voi laskea toisesta kaavasta). Jotkin matematiikan kaavat yhdistettynä fysiikkaan eivät ole yksiselitteisiä, vaan voit käyttää toistakin (jopa siis merkittävästi erilaista). Paljon matemaattisia ehdotuksiasi seuranneena sinulla ei ole lopulta mitään määritelmää, mitä kaavaa saa käyttää ja miten, ja se perustuu vain siihen, millainen esim. (tulevaisuuden sankareita ajatellen) some-maine käyttävällä henkilöllä on, ja kirjoittaako hän siellä joko hengellisistä asioista paljon myönteiseen sävyyn, tai koko maailmasta negatiiviseen sävyyn.

(*) Ehdotuksessa minuudesta se, että se on 'kompleksinen monihiukkasmallille' on haluamasi matematiikan 'ei-ennustavan' vaatimuksen mukainen. Mutta silti ilmeisesti se on mekaaninen ja liian 'yksi ja ainoa'.

Jos halusit äskeisessä löytää pikemminkin objektin, joka on joskus vailla mitään matematiikan kaavaa (helpointa siten, että universumilla on yksiselitteinen kaavasto, josta pienen poikkeaman voi tulkia kaavattomuudeksi, eikä kaavaston laajentamiseksi muihin kaavoihin), niin halusit löytää siitä vapaan tahdon. Tässä sinuun osuu kritiikki, että miksi etsiä vapaata tahtoa juuri vaikeista monen hiukkasen fysiikan ongelmista, eikä joskus myös helpoista ongelmista (helpot voivat olla yhden tai monen hiukkasen tapauksia jos riittää tarkastella makroskooppisia tapahtumia)? Miksi vapaa tahto pakenisi joskus paikalta? Ja jos se pakenee nimenomaan hiukkastilojen perusteella, niin miksi olettaa jokin vastaus 'mitä vapaa tahto on' -kysymykseen, jossa sanotaan, että ei se ole hiukkastila?

B:
"Täysin perustellusti voisi siis väittää että varsinkin tiukasti kontrolloitu tiedeyhteisössä harjoitettu tiede on taantunut institutionaalisten uskontojen kaltaiseksi dogmatismiksi ja uskomusjärjestelmäksi jonka pääasiallinen päämäärä on saavutettujen etujen ja valta-aseman säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä."

Ne uskonnot eivät ole koskaan ennustaneet mitään ja olleet toimivia. Jos kaikki on instituutiossa muuten samoin kuin uskonnossa, mutta instituutio ennustaa, niin periaatteen mukaan instituutio on tiede. Jos haluat instituutioon korjauksia, missä keskitytään korjaamaan siellä olevaa valtaa ja kontrollia, niin kyseessä eivät ole tieteelliseen osaan tehdyt korjaukset. Etkä olisi kyseisen insituution korjaamisesta enää yhtään kiinnostunut. Tai jos olet, niin ultimaattisesti vaikka sen esim. vaientaa ja erottaa muusta ihmiskunnasta, niin sen sisälle jää pahoja tieteeseen luottavia ihmisiä, jotka tekevät kuitenkin comebackin tms.

B:
"on hyvin todennäköistä että se mitä kutsumme tieteeteksi on vielä hyvin alkeellista ja keskittynyt tähän mennessä vain siihen kaikein helpoimmin mallinnettavissa olevaan osaan todellisuutta jolloin ne vaikeimmat kysymykset eli esim. se oma minuus ja tietoisuus ovat edelleen suurimmaksi osaksi tuntematonta useimmille."

Tämä todennäköisesti tarkoittaisi, että tiede on täydellinen järjestelmä, koska siinä voi olla osa, joka saa olla pieni osa, mitä ei verrata muihin jotka eivät sitä osaa tuntisi kuitenkaan, ja se osa saa tuntea minuuden ilman kenenkään häiritsemistä.

2

Lue lisää

Helppo ja vaikea tiede on kuitenkin sinun yleisen modus operandisi kanssa ristiriidassa. Et ole koskaan osoittanut kykeneväsi tai haluavasi tutustua vaikeaan tieteeseen, vaan luet sen sijaan pseudotieteen kirjallisuutta. Tällöin et voisi itse olla koskaan 100 % varma, mitä vaikeassa tietessä tehdään. Vaikeus liitttyy tässä kompleksisuuteen, mikä pitäisi kohdata esim. hiukkanen kerrallaan, kun niistä tehdään minuus. Olet oikeassa, että siihen ei varsinaisesti edes ryhdytä, mutta sanon että et silti olisi ensimmäisenä tietoinen tästä ryhtymisestä, jos sellainen olisi. Vaikeus voisi olla myös hiukkaset approksimoiva makromalli, joka on silti edelleen esim. matemattisesti haastava. Olisit ei-lukeneena ihmisenä siitä pitkään epätietoinen. Tällaista mallia, joka on vaikea tai vasta alussaan, ei myöskään popularisoitaisi yhtä hanakasti, koska jokaisella tieteellisellä ihmisellä mm. makromalli (jolla on onnistunut kuvitteellisesti testaamaan muutaman ihmisen) jättää valtavan epäilyksen siitä, pitäisikö tehdä jotain kuitenkin toisin, koska vaihtoehtoja varmaan on. Ja esim. aivan eri tavalla kuin jokin QM:n popularisointi, missä QM:n tietää pätevän sellaisenaan per hiukkanen.

Lisäksi pseudotiede ei ole yleensä vaikean tieteen kanssa tekemisissä, vaan joillekin niistä on tyypillistä tuntea jotain helppoa ja nimittää sitä suoraan tai jotain sen kaltaista uskonnollisten elementtien kantavaksi voimaksi. (Tällä sivulla joku sanoi, että Einstein on energiahengen pappi.)

B:
"Ihminen eikä myös eläimet ole koskaan olleet pelkästään aistien välittämän informaation varassa koska se informaatio pitää myös osata tulkita suhteessa kokijaansa ollakseen edes jollain tavalla ja tasolla hyödyllistä ja mielekästä."

Tulkinta on ihmisen elämää, ja tulkinta ja tulkitsija on sitä, minkä status on tutkittavana myös. Ihmisen analysoinnin helpoimmin mallinnettavinta aluetta on ilmeisesti aistit. Eikä tulkitsijasta pitäisi tehdä mitään päätelmiä ennenkuin sitä voi arvioida objektiivisesti?

B:
"Teoreettiset mallit pitäisi myös osata tulkita lähinnä vain todellisuuden kartoiksi vain joidenkin harvojen todellisuuden aspektien osalta eikä miksikään koko todellisuudeksi jota yritetään väkisin esittää selitykseksi sellaisille ilmiöille jotka ovat edelleen hyvinkin vieraita koska ne ovat "liian lähellä" jotta niitä kyettäisiin arvioimaan mitenkään objektiivisesti."

Oikeastaan luulen, että minuuden 'arvioimisessa' saa tehdä niin monta virhettä kuin halajaa, ja silti voidaan sanoa, että sellainen kohde on olemassa ainakin jossain. 'Selitys' minuudesta voi tällöin selittää oikeaa asiaa oikealla tavalla, mutta kun 'selityksen' testi tulee, se näyttää jotain muuta kuin 'arvioitua' minuutta. On kuitenkin ennenaikaista sanoa mitään, miten hyviä ne ja ne minuusarviot ovat, kun niitä ei ole olemassa. Vertaan tätä kuitenkin siihen, että tieteessä joku voisi esittää arvion siitä, montako avaruusdimensiota on olemassa, ja tälle arviolle voitaisiin nauraa. Samalla käsite siitä, että on olemassa avaruusdimensio oli kuitenkin aika hyvä ja käyttökelpoinen.

3

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa ihmisen elämä ON suurta harhaa. Tiedän osapuilleen, miten Enqvist asiasta ajattelee. Olen lukenut hänen tiedettä popularisoivat kirjansa ja suurimman osan pariin kertaan. Tarkoitan tässä kuitenkin vähän muuta.

Ihmisen kokemus perustuu varsin kapeaan havaintoikkunaan. Suurin osa informaatiosta tulee silmien kautta sähkömagneettisen spektrin kapeaa kaistaa hyödyntämällä. Infrapuna ja ultravioletti ovat havaintoikkunamme ulkopuolella puhumattakaan radioaalloista tai ultraviolettia korkeammista taajuuksista. Muut aistimme välittävät vielä vähemmän informaatiota maailmasta.

Meidän tiiviinä tuntemamme aine on tyhjää höttöä ja vain sähkömagneettinen hylkimisvoima estää minua vajoamasta tuolin, lattian ja Maan kuoren läpi.
En aisti radioaaltoja, magneettikenttää, gravitaatioaaltoja tai kosmista säteilyä. En kykene näkemään molekyylejä atomeista ja elektroneista puhumattakaan. Kasvi- ja eläinkunnan kemiallinen viestintä on kokonaan kokemukseni ulkopuolella.
Tiedän aistivani ja kokevani maailman hyvin karkealla tasolla kapean havaintoikkunan kautta.

Silti pidän omaa kokemustani rikkaana ja toden tuntuisena. Hyvin harvoin tiedostan kykeneväni aistimaan vain mitättömän osan minua ympäröivästä fyysisestä maailmasta. Eikä se naurata minua mitenkään. Paremminkin : "Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa." Ja sekin vain silloin harvoin, kun tulen asiaa ajatelleeksi.

Mikähän sinua mahtoi naurattaa?

Lue lisää

Lisätään tähän vielä se, että näkemämme värit ovat täysin psyykkisiä ilmiöitä. Aallonpituus on todellisuutta, mutta emme näe aallonpituutta, vaan värejä.

Havaitsemamme värit eivät edes kunnolla vastaa mitään aallonpituutta.
Esimerkiksi havaitsemme violetin (sinipunaisen) värin silloin, kun havaitsemme valoa, jonka aallonpituus on pienempi kuin sinisen värin. Mutta asian hämmentämiseksi, havaitsemme saman värin myös, kun havaitsemme yhtä aikaa aallonpituudeltaan punaista ja sinistä väriä, vaikka aallonpituuden puolesta punaisen ja sinisen keskellä on vihreä, eikä violetti (sinipunainen).

Aallonpituus korreloi värin kanssa näin

Punainen--->Vihreä--->Sininen--->Violetti--->Aaallonpituus pienenee

Kuitenkin:

Punainen + Sininen = Violetti, vaikka järjen mukaan siinä pitäisi olla vihreä.

Havaitsemme siis värit ihan väärin, jos asiaa ajattelee aallonpituuden kannalta. Kyse on kuitenkin evoluution tuottamasta psyykkisestä tulkinnasta valolle, kun silmässä on vain kolmenlaisia väriä havaitsevia soluja, eli punaista, vihreää ja sinistä havaitsevia soluja. Havainnon ei tarvitse vastata fysikaalista todellisuutta ollakseen hyödyllinen.

Ja tämänhän takia violettia ja sinipunaista pidetäänkin eri väreinä, vaikka ihan tavallinen tallaaja ei mitään eroa havaitsisikaan.

Tässä lisää aiheesta:

https://www.zmescience.com/feature-post/natural-sciences/physics-articles/matter-and-energy/color-purple-non-spectral-feature/

😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋

🍒 ­­­N­­­y­­­m­f­­o­­­m­­a­a­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#181032110

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

No jos menemme Einsteinin sanomisiin niin

"Aineen suhteen olemme olleet täysin väärässä. Se, mitä olemme kutsuneet aineeksi, on energiaa, jonka värähtelyä on laskettu niin alas, että se on aistien havaittavissa. Aine on henkeä, joka on pelkistetty näkyväksi. Ei ole olemassa mitään materiaa."

https://www.fcnp.com/2021/10/07/einstein-everything-is-energy/

Anonyymi kirjoitti:

No jos menemme Einsteinin sanomisiin niin

"Aineen suhteen olemme olleet täysin väärässä. Se, mitä olemme kutsuneet aineeksi, on energiaa, jonka värähtelyä on laskettu niin alas, että se on aistien havaittavissa. Aine on henkeä, joka on pelkistetty näkyväksi. Ei ole olemassa mitään materiaa."

https://www.fcnp.com/2021/10/07/einstein-everything-is-energy/

Lue lisää

Samaa sanoo toisin sanoin Kari Enqvist. Hänen mukaansa energia on fundamentaali.

Avauksessa esiin tuodon teeman kannalta ei ole relevanttia, mikä on aineen perimmäinen luonne. Kokemuksesta tiedämme, että on suuri ero, puhummeko aineesta vai pelkkästä sähkömagneettisesta säteilystä esim. auringonvalosta. Kukaan ei liene kuvittele, tietoisuuden nousevan esiin auringonvalosta tai että valolla olisi tietoisuus [tai ehkä panpsykistit ajattelevat niin].

Anonyymi kirjoitti:

Avauksessa esiin tuodon teeman kannalta ei ole relevanttia, mikä on aineen perimmäinen luonne. Kokemuksesta tiedämme, että on suuri ero, puhummeko aineesta vai pelkkästä sähkömagneettisesta säteilystä esim. auringonvalosta. Kukaan ei liene kuvittele, tietoisuuden nousevan esiin auringonvalosta tai että valolla olisi tietoisuus [tai ehkä panpsykistit ajattelevat niin].

Lue lisää

"Jos joku Aasian asukas kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisesti täynnä sitä fantastista ajatusta, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä.'"" A. Schopenhauer

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joku Aasian asukas kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisesti täynnä sitä fantastista ajatusta, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä.'"" A. Schopenhauer

Lue lisää

Jopa antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina ollut olemassa. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: minä olen olemassa, mikä Parmenideen mukaan tarkoittaa, että olen aina ollut olemassa enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. Saman ajatuksen toisti lähes sanatarkasti yksi Amerikan perustajista, Benjamin Franklin.

Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa nyt ketään, mutta ajatus itsessään on riittävän looginen, joten ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksei voi olla olemassa tietoisuuden säilymislakia? Monet muinoin löydetyistä laeista löydämme uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymislaki on yksi niistä.

Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan:

Anonyymi kirjoitti:

Jopa antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina ollut olemassa. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: minä olen olemassa, mikä Parmenideen mukaan tarkoittaa, että olen aina ollut olemassa enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. Saman ajatuksen toisti lähes sanatarkasti yksi Amerikan perustajista, Benjamin Franklin.

Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa nyt ketään, mutta ajatus itsessään on riittävän looginen, joten ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksei voi olla olemassa tietoisuuden säilymislakia? Monet muinoin löydetyistä laeista löydämme uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymislaki on yksi niistä.

Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan:

Lue lisää

Voimme jakaa argumentit, jotka puoltavat ajatuksia tietoisuuden ikuisuudesta, neljään laajaan kategoriaan: 1) Näitä ajatuksia tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (ensisijaisesti Veda-perinteen pyhät kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita harhaanjohtamisen taipumuksesta. 2) Käsitys tietoisuuden ikuisuudesta on looginen, se vastaa synnynnäisiä käsityksiämme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä, ja sen avulla voimme piirtää kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeudesta;

Anonyymi kirjoitti:

Voimme jakaa argumentit, jotka puoltavat ajatuksia tietoisuuden ikuisuudesta, neljään laajaan kategoriaan: 1) Näitä ajatuksia tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (ensisijaisesti Veda-perinteen pyhät kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita harhaanjohtamisen taipumuksesta. 2) Käsitys tietoisuuden ikuisuudesta on looginen, se vastaa synnynnäisiä käsityksiämme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä, ja sen avulla voimme piirtää kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeudesta;

Lue lisää

3) on olemassa valtava kokeellinen aineisto, joka todistaa tietoisuuden säilymisestä fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen; 4) käytännön johtopäätökset, jotka on tehty sen käsityksen perusteella, että sielu on ikuinen, antavat ihmiselle mahdollisuuden elää elämäänsä paljon mielekkäämmin ja hedelmällisemmin.

Anonyymi kirjoitti:

3) on olemassa valtava kokeellinen aineisto, joka todistaa tietoisuuden säilymisestä fyysisen ruumiin kuoleman jälkeen; 4) käytännön johtopäätökset, jotka on tehty sen käsityksen perusteella, että sielu on ikuinen, antavat ihmiselle mahdollisuuden elää elämäänsä paljon mielekkäämmin ja hedelmällisemmin.

Lue lisää

Onko käsityksellä sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuutta koskevien ajatusten pohjalta, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tätä elämää kunniallisesti ja olla pelkäämättä sen jatkumista tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle todistamattomasta hypoteesista elämän "kertakäyttöisyydestä". Kyvyttömyys ajatella kaukaista tulevaisuutta on älyllistä likinäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luonnostaan luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa tunnetta olemassaolon ikuisuudesta. Kaikkien aikojen viisaimmat ihmiset ovat yrittäneet kehittää tätä tunnetta itsessään ja näin saavuttaneet onnen, lujuuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - kokeilu, jonka länsimainen sivilisaatio aloitti noin kaksisataa vuotta sitten, valistuksen aikakaudella - ovat saattaneet koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme tulee vaikka vedenpaisumus" ei ole vaarallinen ainoastaan jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme kysymättä meidän aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, vaan ennen kaikkea itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Anonyymi kirjoitti:

Onko käsityksellä sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuutta koskevien ajatusten pohjalta, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tätä elämää kunniallisesti ja olla pelkäämättä sen jatkumista tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle todistamattomasta hypoteesista elämän "kertakäyttöisyydestä". Kyvyttömyys ajatella kaukaista tulevaisuutta on älyllistä likinäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luonnostaan luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa tunnetta olemassaolon ikuisuudesta. Kaikkien aikojen viisaimmat ihmiset ovat yrittäneet kehittää tätä tunnetta itsessään ja näin saavuttaneet onnen, lujuuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - kokeilu, jonka länsimainen sivilisaatio aloitti noin kaksisataa vuotta sitten, valistuksen aikakaudella - ovat saattaneet koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme tulee vaikka vedenpaisumus" ei ole vaarallinen ainoastaan jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme kysymättä meidän aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, vaan ennen kaikkea itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Lue lisää

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on tuntenut sen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Tarvitsemme muita menetelmiä sen tutkimiseen. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta sitä varten on käytettävä erityisiä menetelmiä. Nyt tietoisuutemme keskittyy täysin kehoon. Vain ne, joiden tietoisuus suuntautuu sisäänpäin, voivat oivaltaa sielun luonteen. Upanishadit selittävät, että mieli saa kyvyn ymmärtää sielun,...

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on tuntenut sen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Tarvitsemme muita menetelmiä sen tutkimiseen. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta sitä varten on käytettävä erityisiä menetelmiä. Nyt tietoisuutemme keskittyy täysin kehoon. Vain ne, joiden tietoisuus suuntautuu sisäänpäin, voivat oivaltaa sielun luonteen. Upanishadit selittävät, että mieli saa kyvyn ymmärtää sielun,...

Lue lisää

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolon todistaminen ei tietenkään tuntunut niin vaikealta. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erilainen kuin havaintokohde. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, eli kohteen olemassaolo todistetaan havainnolla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan juuri havainnoimalla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös ilmeistä, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole redusoitavissa ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havaintoni kohteena. Näin ollen tämän "minä":n kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Joku saattaa vastustaa: " Kehon osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mielen havainnoi mieli itse?". Sanotaanko, että jokin mielen osa, jokin superohjelma, ottaa hoitaakseen toiminnot, joilla tarkkaillaan muita mielen osia, siinä toimivia ohjelmia?" Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka kuuluu seuraavasti: "Uusia entiteettejä ei pidä ottaa käyttöön ilman äärimmäistä välttämättömyyttä." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden todistamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden koko ilmenemismuotojen kirjoa ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on vain ihmisaivojen tuottama.

Anonyymi kirjoitti:

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolon todistaminen ei tietenkään tuntunut niin vaikealta. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erilainen kuin havaintokohde. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, eli kohteen olemassaolo todistetaan havainnolla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan juuri havainnoimalla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös ilmeistä, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole redusoitavissa ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havaintoni kohteena. Näin ollen tämän "minä":n kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Joku saattaa vastustaa: " Kehon osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mielen havainnoi mieli itse?". Sanotaanko, että jokin mielen osa, jokin superohjelma, ottaa hoitaakseen toiminnot, joilla tarkkaillaan muita mielen osia, siinä toimivia ohjelmia?" Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka kuuluu seuraavasti: "Uusia entiteettejä ei pidä ottaa käyttöön ilman äärimmäistä välttämättömyyttä." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden todistamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden koko ilmenemismuotojen kirjoa ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on vain ihmisaivojen tuottama.

Lue lisää

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemisesta. Materialla itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa "subjektia", "minä", persoonallisen alun kantajaa (verbin juuresta am, "liikkua", "toimia"). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomia" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Toisin kuin useimmat länsimaiset filosofiset ja teologiset opetukset, Vedat väittävät, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokainen elämän ilmenemismuoto on luonteeltaan henkinen; elämä perustuu tuhoutumattomaan henkiseen alkuun.

Sielu eli jiva on siis ikuinen henkihiukkanen, joka on varustettu rajoitetulla itsenäisyydellä, tietoisuuden atomi, kaikkien elämän ilmentymien syy. Sen erottaa kuolleesta aineesta ensinnäkin sen kyky tiedostaa olemassaolonsa ja tiedostaa ympäröivä maailma. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Anonyymi kirjoitti:

Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemisesta. Materialla itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa "subjektia", "minä", persoonallisen alun kantajaa (verbin juuresta am, "liikkua", "toimia"). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomia" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento". Toisin kuin useimmat länsimaiset filosofiset ja teologiset opetukset, Vedat väittävät, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokainen elämän ilmenemismuoto on luonteeltaan henkinen; elämä perustuu tuhoutumattomaan henkiseen alkuun.

Sielu eli jiva on siis ikuinen henkihiukkanen, joka on varustettu rajoitetulla itsenäisyydellä, tietoisuuden atomi, kaikkien elämän ilmentymien syy. Sen erottaa kuolleesta aineesta ensinnäkin sen kyky tiedostaa olemassaolonsa ja tiedostaa ympäröivä maailma. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Lue lisää

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaattinen; ja h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset postuloivat niiden läsnäolon atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.

Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi niiden mukana, emme huomaisi muutoksia emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisesti. Jotta voisit havaita jonkin liikkeen, sinun on oltava itse liikkumatta: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä kiintopiste, josta katsomme kaikkia näitä muutoksia. Jonkin ihmeen kautta minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten keskellä. Mikä takaa minäkuvamme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Anonyymi kirjoitti:

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaattinen; ja h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset postuloivat niiden läsnäolon atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.

Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi niiden mukana, emme huomaisi muutoksia emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisesti. Jotta voisit havaita jonkin liikkeen, sinun on oltava itse liikkumatta: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä kiintopiste, josta katsomme kaikkia näitä muutoksia. Jonkin ihmeen kautta minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten keskellä. Mikä takaa minäkuvamme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Lue lisää

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa kehomme muuttuu täysin molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta samaan aikaan minämme pysyy muuttumattomana. Joku, joka tunnustaa materian muuttuvuuden, saattaa vastustaa, että "minämme" pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivot sisältävät rakenteellisen itsensä uusintamisen mekanismeja. Seuraavassa on, mitä Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka muun muassa tutkii tietoisuuden luonnetta, kirjoittaa asiasta kirjassaan Shadows of the Mind:

Suuri osa aineesta, josta kehomme ja aivomme koostuvat, uusiutuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen...... Materia itsessään on siis jotain epämääräistä ja lyhytikäistä, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Anonyymi kirjoitti:

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa kehomme muuttuu täysin molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta samaan aikaan minämme pysyy muuttumattomana. Joku, joka tunnustaa materian muuttuvuuden, saattaa vastustaa, että "minämme" pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivot sisältävät rakenteellisen itsensä uusintamisen mekanismeja. Seuraavassa on, mitä Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka muun muassa tutkii tietoisuuden luonnetta, kirjoittaa asiasta kirjassaan Shadows of the Mind:

Suuri osa aineesta, josta kehomme ja aivomme koostuvat, uusiutuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen...... Materia itsessään on siis jotain epämääräistä ja lyhytikäistä, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Lue lisää

Mutta mallien pysyvyyden, josta Penrose puhuu, täytyy myös perustua johonkin, sillä täytyy olla jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielu on sellaisten ominaisuuksien kantaja, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mallien pysyvyyden, josta Penrose puhuu, täytyy myös perustua johonkin, sillä täytyy olla jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielu on sellaisten ominaisuuksien kantaja, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Lue lisää

Vakavin kriisi jokaisen ihmisen elämässä on kuolema, joka pakottaa meidät jälleen kerran armottomasti muuttamaan käsityksiämme itsestämme. Ikäkriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: muuttuvan ulkoisen todellisuuden ja muuttumattoman minämme todellisuuden välillä. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, emme kokisi kuolemaa tai vanhenemista subjektiivisesti poikkeavaksi tai julmaksi vääryydeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Vakavin kriisi jokaisen ihmisen elämässä on kuolema, joka pakottaa meidät jälleen kerran armottomasti muuttamaan käsityksiämme itsestämme. Ikäkriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: muuttuvan ulkoisen todellisuuden ja muuttumattoman minämme todellisuuden välillä. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, emme kokisi kuolemaa tai vanhenemista subjektiivisesti poikkeavaksi tai julmaksi vääryydeksi.

Lue lisää

Joskus sielua verrataan nuotiosta lentävään kipinään (Brihad-aranyaka- Upanishad, 2.2.20.) tai hengen säteeseen.

Tietoisuuden atomaattinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuden ominaisuuteen.

Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä jakamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton.

Lisäksi sielun atomisuus eli sen paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemisalueen. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden ja katsovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin.

Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Siten sielun atomisuus selittää jokaiselle elävälle olennolle ominaisen tuhoutumattoman yksilöllisyyden olemassaolon: tietoinen kokemukseni on aina ainutkertainen ja pysyy aina vain omana itsenäni. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus sielua verrataan nuotiosta lentävään kipinään (Brihad-aranyaka- Upanishad, 2.2.20.) tai hengen säteeseen.

Tietoisuuden atomaattinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuden ominaisuuteen.

Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä jakamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton.

Lisäksi sielun atomisuus eli sen paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemisalueen. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden ja katsovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin.

Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Siten sielun atomisuus selittää jokaiselle elävälle olennolle ominaisen tuhoutumattoman yksilöllisyyden olemassaolon: tietoinen kokemukseni on aina ainutkertainen ja pysyy aina vain omana itsenäni. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Lue lisää

Sielu levittää tietoisuutensa koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadit toteavat, että sielu sijaitsee kehossamme sydämen alueella (Prashna-Upanishad, 3-6.), ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa prana-virtojen, elintärkeän ilman, avulla koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksituhatta kanavaa, nadia, joiden kautta prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa qi), kiertää ja joiden avulla sielu voi tuntea ja hallita koko aineellista kehoaan. Mikä tahansa häiriö pranan kiertokulussa saa vastaavan ruumiinosan turtumaan ja lopulta surkastumaan. Ei ole sattumaa, että juuri sydäntä, ei aivoja, on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita" (13,4) antaa toisen esimerkin:...
...Kaikenlaisia aistimuksia kehon eri elimissä emme havaitse erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat niistä vastuussa. Kaikki nämä kokemukset kuuluvat yhteen minuuteen. Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteistoiminnan tuloksena. Mikä niistä ottaa itselleen oikeuden olla koko kehoon ulottuvan yhden ainoan "minän" kantaja?

Anonyymi kirjoitti:

Sielu levittää tietoisuutensa koko kehoon, aivan kuten kukka levittää tuoksua ympärilleen. Upanishadit toteavat, että sielu sijaitsee kehossamme sydämen alueella (Prashna-Upanishad, 3-6.), ja sieltä se levittää tietoisuuden energiaa prana-virtojen, elintärkeän ilman, avulla koko kehoon. Sydämestä lähtee seitsemänkymmentäkaksituhatta kanavaa, nadia, joiden kautta prana, elinvoima (kiinalaisessa filosofiassa qi), kiertää ja joiden avulla sielu voi tuntea ja hallita koko aineellista kehoaan. Mikä tahansa häiriö pranan kiertokulussa saa vastaavan ruumiinosan turtumaan ja lopulta surkastumaan. Ei ole sattumaa, että juuri sydäntä, ei aivoja, on aina pidetty elämän, tietoisuuden ja tunteiden lähteenä ja ihmisen haavoittuvimpana osana. "Bhagavad-gita" (13,4) antaa toisen esimerkin:...
...Kaikenlaisia aistimuksia kehon eri elimissä emme havaitse erikseen, vaikka aivojen eri osat ovat niistä vastuussa. Kaikki nämä kokemukset kuuluvat yhteen minuuteen. Tätä tosiasiaa on hyvin vaikea selittää, jos lähdemme siitä oletuksesta, että tietoisuus syntyy miljardien hermosolujen yhteistoiminnan tuloksena. Mikä niistä ottaa itselleen oikeuden olla koko kehoon ulottuvan yhden ainoan "minän" kantaja?

Lue lisää

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. R. Penrose, kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä tietoisuus sitten on? En tietenkään osaa määritellä tietoisuutta, enkä usko, että kannattaa edes yrittää löytää sellaista määritelmää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon asioita tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että tietoisuudelle voidaan löytää fysikaalisesti perustuva käsite, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. R. Penrose, kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä tietoisuus sitten on? En tietenkään osaa määritellä tietoisuutta, enkä usko, että kannattaa edes yrittää löytää sellaista määritelmää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon asioita tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että tietoisuudelle voidaan löytää fysikaalisesti perustuva käsite, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

Lue lisää

Tutkijat yrittävät jatkuvasti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka syntyi sattumalta evoluution aikana. Valtavaa määrää tosiasioita, jopa yksinkertaisimpia, ei kuitenkaan voida tyydyttävästi selittää tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston syntymistä, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo praamebassa, on lähes mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole vielä päässyt lähellekään selittämään tietoisuuttamme ja sen loogista seurausta - älykkyyttä" (R. Penrose, "Shadows of Mind".). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat postuloimaan tämän ominaisuuden läsnäolon jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, kaikki tämän kysymyksen syvällinen pohdinta johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä, joten eikö olisi loogisempaa erottaa tietoisuus omaksi kategoriakseen?

Anonyymi kirjoitti:

Tutkijat yrittävät jatkuvasti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka syntyi sattumalta evoluution aikana. Valtavaa määrää tosiasioita, jopa yksinkertaisimpia, ei kuitenkaan voida tyydyttävästi selittää tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston syntymistä, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo praamebassa, on lähes mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole vielä päässyt lähellekään selittämään tietoisuuttamme ja sen loogista seurausta - älykkyyttä" (R. Penrose, "Shadows of Mind".). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat postuloimaan tämän ominaisuuden läsnäolon jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, kaikki tämän kysymyksen syvällinen pohdinta johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä, joten eikö olisi loogisempaa erottaa tietoisuus omaksi kategoriakseen?

Lue lisää

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys.

Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita", 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi nimellä achintya), koska sielu on tarkoituksellisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus kaikuu eräässä mielessä Gödelin lauseen eräästä muotoilusta: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti johdonmukainen, se on epätäydellinen." Toisin sanoen, täydellisyyden ominaisuus merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu Jumalan hiukkasena, hänen pienenä kaltaisenaan, on täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

Anonyymi kirjoitti:

Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys.

Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita", 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi nimellä achintya), koska sielu on tarkoituksellisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus kaikuu eräässä mielessä Gödelin lauseen eräästä muotoilusta: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti johdonmukainen, se on epätäydellinen." Toisin sanoen, täydellisyyden ominaisuus merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu Jumalan hiukkasena, hänen pienenä kaltaisenaan, on täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

Lue lisää

...hieman joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; se on atominen eli äärettömän pieni, mutta kuitenkin ehtymätön, ikuisesti riippuvainen, mutta kuitenkin vapauden omaava; se on luonnostaan autuas, mutta se on pakotettu kurjaan olemassaoloon; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta samalla on olemassa henkinen hierarkia.

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa esiintyvät ristiriidat ovat filosofinen todiste sen täydellisestä ja aineettomasta luonteesta.

Henki on aina ristiriitainen eikä tottele logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä pelkkä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen...
...


(Goswami).

Anonyymi kirjoitti:

...hieman joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; se on atominen eli äärettömän pieni, mutta kuitenkin ehtymätön, ikuisesti riippuvainen, mutta kuitenkin vapauden omaava; se on luonnostaan autuas, mutta se on pakotettu kurjaan olemassaoloon; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta samalla on olemassa henkinen hierarkia.

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa esiintyvät ristiriidat ovat filosofinen todiste sen täydellisestä ja aineettomasta luonteesta.

Henki on aina ristiriitainen eikä tottele logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä pelkkä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen...
...


(Goswami).

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18026907/tietoisuuden-subjektiivinen-evoluutio-suloisen-absoluutin-leikki#comment-123302932
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen Absoluutin leikki

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18026907/tietoisuuden-subjektiivinen-evoluutio-suloisen-absoluutin-leikki#comment-123302932
Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio: Suloisen Absoluutin leikki

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17954441/kysymyksia-ja-vastauksia-krishna-tietoisuudesta-ja-vedalaisuudesta
Kysymyksiä ja vastauksia

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17954441/kysymyksia-ja-vastauksia-krishna-tietoisuudesta-ja-vedalaisuudesta
Kysymyksiä ja vastauksia

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17998948/mita-veda-tekstit-opettavat-evoluutiosta-ja-muitakin-kysymyksia-ja-vastauksia-eri-aiheista--jatkuu
Mitä Veda-tekstit opettavat evoluutiosta ja muitakin kysymyksiä ja vastauksia eri aiheista.

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17998948/mita-veda-tekstit-opettavat-evoluutiosta-ja-muitakin-kysymyksia-ja-vastauksia-eri-aiheista--jatkuu
Mitä Veda-tekstit opettavat evoluutiosta ja muitakin kysymyksiä ja vastauksia eri aiheista.

Lue lisää

Tietoisuus ja evoluutio
Kirjat > Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio

Prakriti, aineellinen luonto, ei synnytä tietoisuutta, kuten Darwin väittää evoluutioteoriassaan. Idea ja materia ovat olemassa tietoisuudessa. Aineellisessa maailmassa sielu ei tee minkäänlaista liikettä. Tällä olemassaolon tasolla, jonne sielu astuu nauttimaan, se on passiivinen ja välinpitämätön.

Anonyymi kirjoitti:

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolon todistaminen ei tietenkään tuntunut niin vaikealta. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erilainen kuin havaintokohde. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, eli kohteen olemassaolo todistetaan havainnolla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan juuri havainnoimalla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös ilmeistä, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole redusoitavissa ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havaintoni kohteena. Näin ollen tämän "minä":n kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Joku saattaa vastustaa: " Kehon osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mielen havainnoi mieli itse?". Sanotaanko, että jokin mielen osa, jokin superohjelma, ottaa hoitaakseen toiminnot, joilla tarkkaillaan muita mielen osia, siinä toimivia ohjelmia?" Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka kuuluu seuraavasti: "Uusia entiteettejä ei pidä ottaa käyttöön ilman äärimmäistä välttämättömyyttä." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden todistamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden koko ilmenemismuotojen kirjoa ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on vain ihmisaivojen tuottama.

Lue lisää

"Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan juuri havainnoimalla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös ilmeistä, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole redusoitavissa ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havaintoni kohteena. Näin ollen tämän "minä":n kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä."

Ajattelinkin jo ennakolta avausta tehdessäni, että kauanko menee aikaa, että joku ottaa historiasta esiin Descartesin? Vain vuorokausi!!

Descartes teki vakavia virheellisiä johtopäätöksiä ilman mitään evidenssiä asiasta. Mitään sellaista "ilmeistä" ei ole, joka tekisi välttämättömäksi ajatella, ettei "minä" olisi redusoitavissa (ruumiiseen ja) mieleen. Tämä on Descartesin jonkinlainen bias, joka johtunee hänen uskonnollisesta kristillisestä maailmankuvastaan; on jumalia josskin henkisessä todellisuudessa ja tieteen materiaalinen todellisuus erikseen toisistaan. Tällainen dualismi ei ole välttämätöntä, vaan Occamin periaatteen vastainen onimutaksitus.

Sen sijaan se on ilmeistä, että ihmisellä on kokemus minuudestaan. Sitä ei tarvitse "todistaa" millään perusteella, vaan se voidaan ottaa annettuna tosiasiana. Tuon kokemuksen todistamisen vaatiminen on itse asiassa absurdia. En ymmärrä, mikä sen voisi todistaa varmemmin kuin itse kokemus jo tekee sen ilmeiseksi. Koko filosofisen perinteen skandaali ei ole se, että tietoisuuden todistamista ei ole löytynyt, vaan skandaali on se, että tuollaista absurdia todistusta edes vaaditaan.

Onko Aurinko tietoinen maapallosta? Jos Aurinko on tietoinen maapallosta, niin syntyykö sen tietoisuus materiaalisen aineen vuorovaikutuksesta, eli suhteesta maapalloon?

Jos Aurinko on tietoinen itsessään, niin miksi on mitään syytä olettaa, että ihminen niiden välissä, ei olisi sekä Aurinko, eli tietoisuuden valo, että maapallo, eli aineellinen ruumis?

Anonyymi kirjoitti:

Onko Aurinko tietoinen maapallosta? Jos Aurinko on tietoinen maapallosta, niin syntyykö sen tietoisuus materiaalisen aineen vuorovaikutuksesta, eli suhteesta maapalloon?

Jos Aurinko on tietoinen itsessään, niin miksi on mitään syytä olettaa, että ihminen niiden välissä, ei olisi sekä Aurinko, eli tietoisuuden valo, että maapallo, eli aineellinen ruumis?

Lue lisää

"Onko Aurinko tietoinen maapallosta?"
On tietoinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Onko Aurinko tietoinen maapallosta?"
On tietoinen.

Ihminen on mikrokosmos. Eikö Laozi jotakin sellaista sanonut, että voi oppia tuntemaan kosmosta menemätä ulos kodistaan?

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen on mikrokosmos. Eikö Laozi jotakin sellaista sanonut, että voi oppia tuntemaan kosmosta menemätä ulos kodistaan?

Kysymys tietoisuuden ilmiöstä, sen alkuperästä ja suhteesta materiaan on yhtä vanha kuin filosofia itse. Tällainen ongelma on kuitenkin olemassa vain lännessä. Vedalaisessa filosofiassa tietoisuus ja materia määritellään alusta alkaen korkeammiksi ja alemmiksi energioiksi, jotka ovat peräisin yhdestä lähteestä ja jotka voivat olla olemassa sekä yhdessä että itsenäisesti. Eräässä tätä aihetta käsittelevässä vedalaisessa tekstissä, Vishnu Puranassa, sanotaan: "Herra Vishnulla, Absoluuttisen Totuuden Korkeimman Persoonallisuuden aspektilla, on hallussaan erilaisia energioita, jotka tunnetaan nimillä para, korkein, ja apara, alin. Elävät olennot (sielut) kuuluvat korkeampaan energiaan. Aineellinen energia, johon elävät olennot voivat kietoutua, kuuluu alempaan energiaan, joka peittää sielut tietämättömyydellä ja saa ne toimimaan väliaikaisen ulkoisen ruumiin etujen mukaisesti..
Kysymystä tietoisuuden suhteesta materiaan pidetään siis filosofian pääkysymyksenä. Kumpi on ensisijainen - tietoisuus vai materia? Vastauksesta tähän kysymykseen syntyy kokonainen elämäntapa, jossa etusijalla ovat joko henkiset tai aineelliset arvot. Materialististen käsitysten mukaan tietoisuus on korkeasti organisoidun aineen tuote ja se syntyy vasta aineen kehityksen tietyssä vaiheessa. Toisin sanoen tietoisuus on eräänlaista sähköä, jota kehon dynamo tuottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys tietoisuuden ilmiöstä, sen alkuperästä ja suhteesta materiaan on yhtä vanha kuin filosofia itse. Tällainen ongelma on kuitenkin olemassa vain lännessä. Vedalaisessa filosofiassa tietoisuus ja materia määritellään alusta alkaen korkeammiksi ja alemmiksi energioiksi, jotka ovat peräisin yhdestä lähteestä ja jotka voivat olla olemassa sekä yhdessä että itsenäisesti. Eräässä tätä aihetta käsittelevässä vedalaisessa tekstissä, Vishnu Puranassa, sanotaan: "Herra Vishnulla, Absoluuttisen Totuuden Korkeimman Persoonallisuuden aspektilla, on hallussaan erilaisia energioita, jotka tunnetaan nimillä para, korkein, ja apara, alin. Elävät olennot (sielut) kuuluvat korkeampaan energiaan. Aineellinen energia, johon elävät olennot voivat kietoutua, kuuluu alempaan energiaan, joka peittää sielut tietämättömyydellä ja saa ne toimimaan väliaikaisen ulkoisen ruumiin etujen mukaisesti..
Kysymystä tietoisuuden suhteesta materiaan pidetään siis filosofian pääkysymyksenä. Kumpi on ensisijainen - tietoisuus vai materia? Vastauksesta tähän kysymykseen syntyy kokonainen elämäntapa, jossa etusijalla ovat joko henkiset tai aineelliset arvot. Materialististen käsitysten mukaan tietoisuus on korkeasti organisoidun aineen tuote ja se syntyy vasta aineen kehityksen tietyssä vaiheessa. Toisin sanoen tietoisuus on eräänlaista sähköä, jota kehon dynamo tuottaa.

Lue lisää

Vedoissa sanotaan jotain aivan muuta: tietoisuus on merkki elävästä olennosta (sielusta), jota sanskritiksi kutsutaan jivaksi ja jolla on anti-materiaalisia ominaisuuksia. Tietoisuus ei synny eikä tuhoudu, vaan se voi olla vain hetkeksi aineellisen energian peittämä, kuten aurinko peittyy pilven alle. Bhagavad-gita vertaa elävää olentoa (sielua) aurinkoon ja tietoisuutta auringon säteilyyn. ...
...Toisin sanoen tietoisuus ei ilmene materiasta eikä hyödy millään tavalla kosketuksesta materiaan, vaan se peittyy kosketuksessa materiaan, joka on Vedan määritelmän mukaan alin energia.
... "Vedanta-sutra" (kaikkien Vedojen yhteenveto) määrittelee Absoluuttisen Totuuden eli Jumalan kaikkien energioiden alkuperäiseksi ja ehtymättömäksi lähteeksi. ...

Anonyymi kirjoitti:

Vedoissa sanotaan jotain aivan muuta: tietoisuus on merkki elävästä olennosta (sielusta), jota sanskritiksi kutsutaan jivaksi ja jolla on anti-materiaalisia ominaisuuksia. Tietoisuus ei synny eikä tuhoudu, vaan se voi olla vain hetkeksi aineellisen energian peittämä, kuten aurinko peittyy pilven alle. Bhagavad-gita vertaa elävää olentoa (sielua) aurinkoon ja tietoisuutta auringon säteilyyn. ...
...Toisin sanoen tietoisuus ei ilmene materiasta eikä hyödy millään tavalla kosketuksesta materiaan, vaan se peittyy kosketuksessa materiaan, joka on Vedan määritelmän mukaan alin energia.
... "Vedanta-sutra" (kaikkien Vedojen yhteenveto) määrittelee Absoluuttisen Totuuden eli Jumalan kaikkien energioiden alkuperäiseksi ja ehtymättömäksi lähteeksi. ...

Lue lisää

Jos sielu väärinkäyttää osittaista riippumattomuuttaan ja kääntää tietoisuutensa aineelliseen energiaan, jota manipuloimalla se voi yrittää jäljitellä Jumalaa, se menettää asemansa vapauden maailmassa ja putoaa aineelliseen maailmaan, aivan kuten yhteiskunnan lakeja rikkonut ihminen putoaa vankilaan. Sielu peittyy omien halujensa ja tekojensa - karman - mukaan tietynlaiseen fyysiseen kehoon, joka kätkee sisäänsä elävän olennon alkuperäisen henkisen muodon, ja vasta tietoisuus elämänmerkkien muodossa murtautuu kehon aineellisen kuoren läpi kuin pilven läpi. Aineellista energiaa on eri tiheyksissä ja laaduissa, ja siksi elävän olennon tietoisuus ilmenee eri kehoissa eri voimakkuudella. Bhagavad-gita sanoo: "Aineellinen luonto koostuu kolmesta laadusta: hyvyydestä, intohimosta ja tietämättömyydestä. Kun ikuinen elävä olento joutuu kosketuksiin luonnon kanssa, hän on näiden ominaisuuksien ehdollistama." Vedat selittävät, että sielu, joka joutuu aineen eri laatujen vaikutuksen alaiseksi, ilmentää erilaisia tietoisuuden muotoja. "Puhtaasta tietoisuudesta koostuva sielu on erillinen kaikista aineellisista asioista, eikä se ole sidottu aineellisen luonnon ominaisuuksiin, vaan se on vain ulkoisesti niiden peitossa. Sielun läsnäolon voi kokea kolmen tietoisuuden tason kautta, jotka tunnetaan nimillä valveillaolo, unenomainen uni ja uneton uni."

Anonyymi kirjoitti:

Jos sielu väärinkäyttää osittaista riippumattomuuttaan ja kääntää tietoisuutensa aineelliseen energiaan, jota manipuloimalla se voi yrittää jäljitellä Jumalaa, se menettää asemansa vapauden maailmassa ja putoaa aineelliseen maailmaan, aivan kuten yhteiskunnan lakeja rikkonut ihminen putoaa vankilaan. Sielu peittyy omien halujensa ja tekojensa - karman - mukaan tietynlaiseen fyysiseen kehoon, joka kätkee sisäänsä elävän olennon alkuperäisen henkisen muodon, ja vasta tietoisuus elämänmerkkien muodossa murtautuu kehon aineellisen kuoren läpi kuin pilven läpi. Aineellista energiaa on eri tiheyksissä ja laaduissa, ja siksi elävän olennon tietoisuus ilmenee eri kehoissa eri voimakkuudella. Bhagavad-gita sanoo: "Aineellinen luonto koostuu kolmesta laadusta: hyvyydestä, intohimosta ja tietämättömyydestä. Kun ikuinen elävä olento joutuu kosketuksiin luonnon kanssa, hän on näiden ominaisuuksien ehdollistama." Vedat selittävät, että sielu, joka joutuu aineen eri laatujen vaikutuksen alaiseksi, ilmentää erilaisia tietoisuuden muotoja. "Puhtaasta tietoisuudesta koostuva sielu on erillinen kaikista aineellisista asioista, eikä se ole sidottu aineellisen luonnon ominaisuuksiin, vaan se on vain ulkoisesti niiden peitossa. Sielun läsnäolon voi kokea kolmen tietoisuuden tason kautta, jotka tunnetaan nimillä valveillaolo, unenomainen uni ja uneton uni."

Lue lisää

Ei siis uneton uni, vaan nukkuminen ilmnaan, että näkee unia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siis uneton uni, vaan nukkuminen ilmnaan, että näkee unia.

1. "Uneton uni" - tämä tietoisuuden tila johtuu tietämättömyyden voimakkaasta vaikutuksesta. Tässä tilassa sielun tietoisuus on niin tiheästi materian peitossa, että elävä olento ei ole edes tietoinen omasta olemassaolostaan, tai modernin tieteen kielellä sanottuna se on vailla toissijaista heijastusta. Sielut, jotka ovat joutuneet tietämättömyyden vaikutuksen alaisiksi, saavat alempien eliölajien (kasvit, eläimet) kehot, ja tällaisten elävien olentojen tietoisuus ei mene pidemmälle kuin tarpeeseen ylläpitää ja suojella ulkoista kehoaan. Aineellisen energian voimakkaan paineen vuoksi tällaisessa tilassa oleva elävä olento ei kykene oivaltamaan sen enempää henkistä kuin aineellista luonnettaan, eikä se siksi voi tietoisesti edistyä. "Uneton uni" tarkoittaa hyvin syvää uppoutumista tietämättömyyteen, jolloin sielulla ei ole minkäänlaista käsitystä itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

1. "Uneton uni" - tämä tietoisuuden tila johtuu tietämättömyyden voimakkaasta vaikutuksesta. Tässä tilassa sielun tietoisuus on niin tiheästi materian peitossa, että elävä olento ei ole edes tietoinen omasta olemassaolostaan, tai modernin tieteen kielellä sanottuna se on vailla toissijaista heijastusta. Sielut, jotka ovat joutuneet tietämättömyyden vaikutuksen alaisiksi, saavat alempien eliölajien (kasvit, eläimet) kehot, ja tällaisten elävien olentojen tietoisuus ei mene pidemmälle kuin tarpeeseen ylläpitää ja suojella ulkoista kehoaan. Aineellisen energian voimakkaan paineen vuoksi tällaisessa tilassa oleva elävä olento ei kykene oivaltamaan sen enempää henkistä kuin aineellista luonnettaan, eikä se siksi voi tietoisesti edistyä. "Uneton uni" tarkoittaa hyvin syvää uppoutumista tietämättömyyteen, jolloin sielulla ei ole minkäänlaista käsitystä itsestään.

Lue lisää

2. "Unelmien unelmointi" eli siis uni, jossa nukkuja näkee unia- on tietoisuuden tila, joka johtuu intohimon laadun vaikutuksesta. Aivan kuten unessa samaistumme tilanteisiin ja kehoihin, joista olemme nähneet unta, niin intohimon vaikutuksesta elävän olennon tietoisuus samaistuu ulkoiseen kehoon ja ympäröivään tilanteeseen. Sielun ikuisen olemassaolon näkökulmasta katsottuna tämän tai tuon sieluun puetun fyysisen ruumiin elämä ei kestä pidempään kuin uni suhteessa valveillaoloon. Subjektiivisessa aikakäsityksessä tämän elämän tapahtumat näyttävät kuitenkin yhtä pitkiltä ja todellisilta kuin unessa. Ne, jotka ovat intohimon vaikutuksen alaisina, saavat ihmismäiset ruumiit, joita Vedoissa luetellaan 400 000 lajia. Täällä heidän tietoisuutensa mahdollisuudet ilmenevät paljon enemmän. Ihmiset ovat jo kiinnostuneita paitsi ruumiin elämästä myös kulttuurista, filosofiasta, taiteesta, uskonnosta, sosiaalisista suhteista jne. Mutta samaan aikaan sielu ei vieläkään tajua eroavansa fyysisestä kuoresta ja käyttää kaikki tietoisuuden ilmenevät mahdollisuudet ruumiinsa elintason parantamiseen. Tätä tietoisuuden tilaa Vedat kutsuvat "unenomaiseksi uneksi", koska ihmisruumiissa sielulla on jo jonkinlainen käsitys itsestään, sillä se ajattelee itseään erheellisesti ruumiiksi, mutta suhteessa henkiseen todellisuuteen se on edelleen unessa. Toisin sanoen sielu näkee tällä tasolla unta siitä, että se on ihmisruumis, joka kuuluu tiettyyn kansakuntaan, sukupuoleen jne.

Anonyymi kirjoitti:

2. "Unelmien unelmointi" eli siis uni, jossa nukkuja näkee unia- on tietoisuuden tila, joka johtuu intohimon laadun vaikutuksesta. Aivan kuten unessa samaistumme tilanteisiin ja kehoihin, joista olemme nähneet unta, niin intohimon vaikutuksesta elävän olennon tietoisuus samaistuu ulkoiseen kehoon ja ympäröivään tilanteeseen. Sielun ikuisen olemassaolon näkökulmasta katsottuna tämän tai tuon sieluun puetun fyysisen ruumiin elämä ei kestä pidempään kuin uni suhteessa valveillaoloon. Subjektiivisessa aikakäsityksessä tämän elämän tapahtumat näyttävät kuitenkin yhtä pitkiltä ja todellisilta kuin unessa. Ne, jotka ovat intohimon vaikutuksen alaisina, saavat ihmismäiset ruumiit, joita Vedoissa luetellaan 400 000 lajia. Täällä heidän tietoisuutensa mahdollisuudet ilmenevät paljon enemmän. Ihmiset ovat jo kiinnostuneita paitsi ruumiin elämästä myös kulttuurista, filosofiasta, taiteesta, uskonnosta, sosiaalisista suhteista jne. Mutta samaan aikaan sielu ei vieläkään tajua eroavansa fyysisestä kuoresta ja käyttää kaikki tietoisuuden ilmenevät mahdollisuudet ruumiinsa elintason parantamiseen. Tätä tietoisuuden tilaa Vedat kutsuvat "unenomaiseksi uneksi", koska ihmisruumiissa sielulla on jo jonkinlainen käsitys itsestään, sillä se ajattelee itseään erheellisesti ruumiiksi, mutta suhteessa henkiseen todellisuuteen se on edelleen unessa. Toisin sanoen sielu näkee tällä tasolla unta siitä, että se on ihmisruumis, joka kuuluu tiettyyn kansakuntaan, sukupuoleen jne.

Lue lisää

3. "Herääminen" on vielä korkeampi tietoisuuden taso, joka syntyy hyvyyden laadun vaikutuksesta. Vedan mukaan tällainen tietoisuus on universumin korkeampien alueiden asukkailla, korkeamman luokan ihmisillä. Joillakin, erityisesti henkisyyteen taipuvaisilla ihmisillä on kuitenkin tietoisuudessaan myös huomattava määrä hyvyyden sekoitusta, joka kannustaa heidän henkisiä etsintöjään. "Heräämisen" ydin on siinä, että vaikka sielu asuu edelleen kehossa, se alkaa jo herätä henkiseen todellisuuteen ja alkaa ymmärtää perustavanlaatuisen eronsa kehosta. Se on kuin ihminen, joka herää kotonaan ja muistaa vielä hyvin unen, jossa hän on juuri osallistunut hyvin aktiivisesti, ja samalla hän jo tajuaa, että heräämisen jälkeisellä todellisuudella ei ole mitään tekemistä unen kanssa. Tämä on siis henkisen tiedon ensimmäinen taso, kun sielu on vihdoin alkanut herätä ja on alkanut tajuta eroavansa ulkokuoresta. Tällainen ihminen johtaa elämäntapaa, jonka tavoitteena on henkinen kehitys eli tietoisuuden kehittyminen.

Anonyymi kirjoitti:

3. "Herääminen" on vielä korkeampi tietoisuuden taso, joka syntyy hyvyyden laadun vaikutuksesta. Vedan mukaan tällainen tietoisuus on universumin korkeampien alueiden asukkailla, korkeamman luokan ihmisillä. Joillakin, erityisesti henkisyyteen taipuvaisilla ihmisillä on kuitenkin tietoisuudessaan myös huomattava määrä hyvyyden sekoitusta, joka kannustaa heidän henkisiä etsintöjään. "Heräämisen" ydin on siinä, että vaikka sielu asuu edelleen kehossa, se alkaa jo herätä henkiseen todellisuuteen ja alkaa ymmärtää perustavanlaatuisen eronsa kehosta. Se on kuin ihminen, joka herää kotonaan ja muistaa vielä hyvin unen, jossa hän on juuri osallistunut hyvin aktiivisesti, ja samalla hän jo tajuaa, että heräämisen jälkeisellä todellisuudella ei ole mitään tekemistä unen kanssa. Tämä on siis henkisen tiedon ensimmäinen taso, kun sielu on vihdoin alkanut herätä ja on alkanut tajuta eroavansa ulkokuoresta. Tällainen ihminen johtaa elämäntapaa, jonka tavoitteena on henkinen kehitys eli tietoisuuden kehittyminen.

Lue lisää

Kaikki nämä tietoisuuden tilat eivät ole tiukasti kiinteitä, vaan ne ovat jossain määrin dynaamisia, ja ne ovat luontaisia paitsi tietynlaiselle elämälle (alemmalle tai korkeammalle), myös meille kaikille tietyissä elämänvaiheissa. Aluksi (varhaislapsuudessa) saatamme olla täysin tietämättömiä itsestämme, myöhemmin alamme samaistua kehoon ja työskennellä aktiivisesti sen hyväksi, ja viimeisessä elämänvaiheessa tulee hetki, josta sanotaan, että on aika ajatella sielua.
Näiden kolmen tajunnantilan lisäksi, joissa me säännöllisesti pysymme joko hereillä, unessa tai uppoutuneina täydelliseen itsensä unohtamiseen, on siis olemassa neljäs - henkinen tajunnantila, joka on sielulle alkeellinen ja luonnollinen. Henkisen todellisuuden (Jumalan ja sielun) oivaltaminen on mahdollista vain tällä neljännellä tietoisuuden tasolla, jolle on ominaista puhdas tieto. Nämä analogiat uneen uppoutumisen ja heräämisen eri tasojen kanssa voidaan päättää lainaukseen Leo Tolstoin artikkelista, joka julkaistiin The Voice of Universal Love -lehdessä vuonna 1908: "Aivan kuten kuljemme tässä elämässä tuhansien unien läpi, nykyinen elämämme on vain yksi monista tuhansista samanlaisista, joihin tulemme toisesta, todellisemmasta elämästä... Elämämme on vain yksi tuon todellisemman elämän unista. Ja nämä unet kestävät ikuisuuksia, kunnes heräämme lopulliseen ja todellisimpaan elämäämme - elämään Jumalan kanssa." Vedan mukaan elämän tarkoitus on vetää sielun tietoisuus pois unen unesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki nämä tietoisuuden tilat eivät ole tiukasti kiinteitä, vaan ne ovat jossain määrin dynaamisia, ja ne ovat luontaisia paitsi tietynlaiselle elämälle (alemmalle tai korkeammalle), myös meille kaikille tietyissä elämänvaiheissa. Aluksi (varhaislapsuudessa) saatamme olla täysin tietämättömiä itsestämme, myöhemmin alamme samaistua kehoon ja työskennellä aktiivisesti sen hyväksi, ja viimeisessä elämänvaiheessa tulee hetki, josta sanotaan, että on aika ajatella sielua.
Näiden kolmen tajunnantilan lisäksi, joissa me säännöllisesti pysymme joko hereillä, unessa tai uppoutuneina täydelliseen itsensä unohtamiseen, on siis olemassa neljäs - henkinen tajunnantila, joka on sielulle alkeellinen ja luonnollinen. Henkisen todellisuuden (Jumalan ja sielun) oivaltaminen on mahdollista vain tällä neljännellä tietoisuuden tasolla, jolle on ominaista puhdas tieto. Nämä analogiat uneen uppoutumisen ja heräämisen eri tasojen kanssa voidaan päättää lainaukseen Leo Tolstoin artikkelista, joka julkaistiin The Voice of Universal Love -lehdessä vuonna 1908: "Aivan kuten kuljemme tässä elämässä tuhansien unien läpi, nykyinen elämämme on vain yksi monista tuhansista samanlaisista, joihin tulemme toisesta, todellisemmasta elämästä... Elämämme on vain yksi tuon todellisemman elämän unista. Ja nämä unet kestävät ikuisuuksia, kunnes heräämme lopulliseen ja todellisimpaan elämäämme - elämään Jumalan kanssa." Vedan mukaan elämän tarkoitus on vetää sielun tietoisuus pois unen unesta.

Lue lisää

Ihmiskehoa voidaan ajatella seitsenkerroksisena talona.
On selvää, että ylempien kerrosten asukkaat näkevät pidemmälle. Kun sielun tietoisuus on "unettoman unen" tilassa, vain kolme alempaa, fysiologisiin toimintoihin liittyvää chakraa ovat aktiivisia. Ne ovat kehittyneet syntymästä lähtien jopa eläimillä. Korkeampi tietoisuus ("unenomainen uni") ilmenee, kun ihminen alkaa osoittaa tietoisuutta itsestään kehon tasolla ja alkaa tuntea myötätuntoa (neljäs chakra sydämen alueella) ja ryhtyy tunnekommunikaatioon muiden olentojen kanssa (viides chakra kurkun alueella). "Heräämisen" tila saavutetaan, kun sielun tietoisuus nousee kuudenteen chakraan
( "kolmas silmä"), ja tietoisuuden lootus avautuu täysin seitsemännen chakran tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiskehoa voidaan ajatella seitsenkerroksisena talona.
On selvää, että ylempien kerrosten asukkaat näkevät pidemmälle. Kun sielun tietoisuus on "unettoman unen" tilassa, vain kolme alempaa, fysiologisiin toimintoihin liittyvää chakraa ovat aktiivisia. Ne ovat kehittyneet syntymästä lähtien jopa eläimillä. Korkeampi tietoisuus ("unenomainen uni") ilmenee, kun ihminen alkaa osoittaa tietoisuutta itsestään kehon tasolla ja alkaa tuntea myötätuntoa (neljäs chakra sydämen alueella) ja ryhtyy tunnekommunikaatioon muiden olentojen kanssa (viides chakra kurkun alueella). "Heräämisen" tila saavutetaan, kun sielun tietoisuus nousee kuudenteen chakraan
( "kolmas silmä"), ja tietoisuuden lootus avautuu täysin seitsemännen chakran tasolla.

Lue lisää

Ihmisen tulisi huolehtia tietoisuutensa "hygieniasta". Nopeuden ja stressin aikakaudellamme tietoisuudesta huolehtimisesta tulee erityisen tärkeää, koska nykyihmisestä on tullut hyvin riippuvainen yhteiskunnan kaoottisesta tilasta, jolla ei ole yhtä päämäärää ja arvokasta ideologiaa. Ihmisistä, jotka ovat menettäneet suuntautumisensa elämässä, on tullut teknokratian ennennäkemättömän kehityksen panttivankeja, jonka sivu- ja tuhoisat seuraukset ovat monilla aloilla muuttuneet peruuttamattomiksi.
Vedat suosittelevat erilaisia käytäntöjä tietoisuuden kohottamiseksi neljänteen henkiseen tilaansa. ...Se ei ole pakenemista todellisuudesta, vaan päinvastoin paluuta todellisuuteen, aivan kuten unesta herääminen on poistumista unen "todellisuudesta" valveen todellisuuteen. Henkisessä tietoisuudessa oleminen antaa ihmiselle monia etuja, koska se antaa mahdollisuuden tarkastella maailmaa kokonaisvaltaisemmin ja nähdä asiat ja tapahtumat henkisestä näkökulmasta, tietoisuuden korkeammasta "kerroksesta" käsin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen tulisi huolehtia tietoisuutensa "hygieniasta". Nopeuden ja stressin aikakaudellamme tietoisuudesta huolehtimisesta tulee erityisen tärkeää, koska nykyihmisestä on tullut hyvin riippuvainen yhteiskunnan kaoottisesta tilasta, jolla ei ole yhtä päämäärää ja arvokasta ideologiaa. Ihmisistä, jotka ovat menettäneet suuntautumisensa elämässä, on tullut teknokratian ennennäkemättömän kehityksen panttivankeja, jonka sivu- ja tuhoisat seuraukset ovat monilla aloilla muuttuneet peruuttamattomiksi.
Vedat suosittelevat erilaisia käytäntöjä tietoisuuden kohottamiseksi neljänteen henkiseen tilaansa. ...Se ei ole pakenemista todellisuudesta, vaan päinvastoin paluuta todellisuuteen, aivan kuten unesta herääminen on poistumista unen "todellisuudesta" valveen todellisuuteen. Henkisessä tietoisuudessa oleminen antaa ihmiselle monia etuja, koska se antaa mahdollisuuden tarkastella maailmaa kokonaisvaltaisemmin ja nähdä asiat ja tapahtumat henkisestä näkökulmasta, tietoisuuden korkeammasta "kerroksesta" käsin.

Lue lisää

Mitä muuta tiedämme ihmisestä kuin sen, että "ihminen kuulostaa ylpeältä"? Ihmisen käsitteestä lähtee koko muu filosofia. "Koskaan inhimillisessä kognitiossa IHMISYYS ei ole ollut itselleen ongelmallisempi kuin omana aikanamme", valittavat modernit länsimaiset filosofit M. Scheler ja E. Cassirer, "näin ollen meillä ei enää ole mitään selkeää ja vakaata käsitystä IHMISYydestä". Tällainen on rehellinen mutta surullinen johtopäätös. Älkäämme kuitenkaan olko erityisen surullisia ja kääntykäämme Vedojen sisältämien totuuksien puoleen, jotka ovat säilyneet kautta aikojen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä muuta tiedämme ihmisestä kuin sen, että "ihminen kuulostaa ylpeältä"? Ihmisen käsitteestä lähtee koko muu filosofia. "Koskaan inhimillisessä kognitiossa IHMISYYS ei ole ollut itselleen ongelmallisempi kuin omana aikanamme", valittavat modernit länsimaiset filosofit M. Scheler ja E. Cassirer, "näin ollen meillä ei enää ole mitään selkeää ja vakaata käsitystä IHMISYydestä". Tällainen on rehellinen mutta surullinen johtopäätös. Älkäämme kuitenkaan olko erityisen surullisia ja kääntykäämme Vedojen sisältämien totuuksien puoleen, jotka ovat säilyneet kautta aikojen.

Lue lisää

Ihmisen fyysinen keho. Se elää vain muutaman vuosikymmenen ja on siksi egomme väliaikainen osa. Sillä on neljä tarvetta: ruoka, uni, seksi ja puolustus. Yhteiskunta selviytyy näistä ihmisen tarpeista ... tai huonosti. .... Ihminen ei kuitenkaan elä pelkällä leivällä. Meillä on ylevämpiä tarpeita. Mistä ne tulevat? Ilmeisesti jostain sisältä, psyykestämme.

Tämä sisäinen psyykkinen keho ...Eri perinteissä sitä kutsutaan astraaliseksi, mentaaliseksi, eetteriseksi, hienovaraiseksi jne. Joskus se nähdään aurana - fyysisestä kuoresta lähtevänä hehkuna. Mitä puhtaampia ihmisen ajatukset ovat, sitä kirkkaampi on hänen auransa, ja pyhimyksissä se näkyy sädekehänä pään yllä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että tämä on sielu, mutta tämä keho koostuu hienovaraisesta aineesta - uskomuksista, ajatuksista ja makumieltymyksistä, jotka voivat muuttua elämän aikana, ja siksi se ei myöskään ole ikuinen minämme. Tämän hienojakoisen kehon tarpeet ovat informaatio ja tunteiden vaihto. Siksi yhteiskunnassa on kirjastoja, joukkotiedotusvälineitä, oppilaitoksia, Internet, viihdepaikkoja, elokuvateattereita jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen fyysinen keho. Se elää vain muutaman vuosikymmenen ja on siksi egomme väliaikainen osa. Sillä on neljä tarvetta: ruoka, uni, seksi ja puolustus. Yhteiskunta selviytyy näistä ihmisen tarpeista ... tai huonosti. .... Ihminen ei kuitenkaan elä pelkällä leivällä. Meillä on ylevämpiä tarpeita. Mistä ne tulevat? Ilmeisesti jostain sisältä, psyykestämme.

Tämä sisäinen psyykkinen keho ...Eri perinteissä sitä kutsutaan astraaliseksi, mentaaliseksi, eetteriseksi, hienovaraiseksi jne. Joskus se nähdään aurana - fyysisestä kuoresta lähtevänä hehkuna. Mitä puhtaampia ihmisen ajatukset ovat, sitä kirkkaampi on hänen auransa, ja pyhimyksissä se näkyy sädekehänä pään yllä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että tämä on sielu, mutta tämä keho koostuu hienovaraisesta aineesta - uskomuksista, ajatuksista ja makumieltymyksistä, jotka voivat muuttua elämän aikana, ja siksi se ei myöskään ole ikuinen minämme. Tämän hienojakoisen kehon tarpeet ovat informaatio ja tunteiden vaihto. Siksi yhteiskunnassa on kirjastoja, joukkotiedotusvälineitä, oppilaitoksia, Internet, viihdepaikkoja, elokuvateattereita jne.

Lue lisää

Näyttäisi siltä, että ihminen voidaan rajoittaa näihin kahteen kehoon. Kuitenkin jossain sydämen syvyyksissä on vielä henkisiä tarpeita - halu ikuisuuteen, absoluuttiseen tietoon, täydellisyyteen ja ihanteelliseen onneen. Vedalaisessa kielessä - sanskritissa - sielua kutsutaan termillä "jiva". Jivasta lähtee elämä, joka väliaikaisesti elävöittää fyysisen kehon koneistoa. Ja juuri jiva on ikuinen ja muuttumaton minä. Sanalla sanoen jiva on minä itse, ja hienojakoinen ja fyysinen keho ovat kuin vaatteet, jotka peittävät minut.

SIELUN TÄRKEIN JA ILMEISIN MERKKI ON TIETOISUUS. Kävimme tietysti koulussa läpi, että tietoisuus syntyy aivoista. Mutta onko se niin? Loppujen lopuksi fyysinen keho koostuu kemiallisista alkuaineista, joista yhdelläkään ei ole tietoisuutta. Mikään näiden alkuaineiden yhdistelmä ei myöskään anna tietoisuutta, ja silti meillä kaikilla on sitä. Ja aivot ovat vain tietokone, jonka kautta tietoisuus ilmenee, mutta se ei synny aivoista. Kliinisestä kuolemasta ja elvytyksestä saadut kokemukset osoittavat, että tietoisuus voi toimia aivojen ulkopuolella vieläkin tehokkaammin.

Anonyymi kirjoitti:

Näyttäisi siltä, että ihminen voidaan rajoittaa näihin kahteen kehoon. Kuitenkin jossain sydämen syvyyksissä on vielä henkisiä tarpeita - halu ikuisuuteen, absoluuttiseen tietoon, täydellisyyteen ja ihanteelliseen onneen. Vedalaisessa kielessä - sanskritissa - sielua kutsutaan termillä "jiva". Jivasta lähtee elämä, joka väliaikaisesti elävöittää fyysisen kehon koneistoa. Ja juuri jiva on ikuinen ja muuttumaton minä. Sanalla sanoen jiva on minä itse, ja hienojakoinen ja fyysinen keho ovat kuin vaatteet, jotka peittävät minut.

SIELUN TÄRKEIN JA ILMEISIN MERKKI ON TIETOISUUS. Kävimme tietysti koulussa läpi, että tietoisuus syntyy aivoista. Mutta onko se niin? Loppujen lopuksi fyysinen keho koostuu kemiallisista alkuaineista, joista yhdelläkään ei ole tietoisuutta. Mikään näiden alkuaineiden yhdistelmä ei myöskään anna tietoisuutta, ja silti meillä kaikilla on sitä. Ja aivot ovat vain tietokone, jonka kautta tietoisuus ilmenee, mutta se ei synny aivoista. Kliinisestä kuolemasta ja elvytyksestä saadut kokemukset osoittavat, että tietoisuus voi toimia aivojen ulkopuolella vieläkin tehokkaammin.

Lue lisää

Muutama vuosi sitten Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia hämmästyttävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu hienojakoisen ruumiin kuoressa) tuli ulos fyysisestä ruumiista ja tuli välittömästi näkeväksi. Sielun palattua lihalliseen ruumiiseen ruumis alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkö oli kadonnut ja vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt, oli jäljellä. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistien kautta, jotka ovat vain mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elävää voimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä ruumiin kautta mitään, mutta kun hän jätti ruumiin, sielun luonnollinen näkö ilmeni. Nyt se tulee selväksi siitä, mitä näemme unia, kun silmämme ovat kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Muutama vuosi sitten Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia hämmästyttävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu hienojakoisen ruumiin kuoressa) tuli ulos fyysisestä ruumiista ja tuli välittömästi näkeväksi. Sielun palattua lihalliseen ruumiiseen ruumis alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkö oli kadonnut ja vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt, oli jäljellä. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistien kautta, jotka ovat vain mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elävää voimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä ruumiin kautta mitään, mutta kun hän jätti ruumiin, sielun luonnollinen näkö ilmeni. Nyt se tulee selväksi siitä, mitä näemme unia, kun silmämme ovat kiinni.

Lue lisää

Ulkoiseen maailmaan projisoitu sielun tietoisuus luo hienovaraisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä hienojakoinen keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja saattaa jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulunopettajien asettaman ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman myötä, ja henkisesti hän jää täydelliseksi vararikoksi.

Mutta intuitiivisesti jokainen ymmärtää, että tässä ruumiissa on jotain tuhoutumatonta. Kun joku kuolee, sukulaiset huudahtavat: "Kenelle olet jättänyt meidät!". Vaikka ruumis makaa heidän edessään. Jos persoonallisuus on ruumis, kukaan ei ole jättänyt ketään. Mutta jokainen tajuaa, että vaikka kaikki ruumiin osat ovat paikallaan, tärkein asia - tietoisuus - on lähtenyt.

Anonyymi kirjoitti:

Ulkoiseen maailmaan projisoitu sielun tietoisuus luo hienovaraisen kehon, psyykemme, joka toimii sielun väliaikaisena kaksoisolentona tai varjona. Tämä hienojakoinen keho varastoi aiemmat kokemuksemme, tietomme, vaikutelmamme ja rakentaa maailmankuvamme. Aineellisen kasvatuksen ja koulutuksen myötä tämä hienojakoinen keho menettää tiedon siitä sielusta, josta se on syntynyt, ja saattaa jopa kieltää sielun ja Jumalan. Tällöin hienojakoinen keho toimii vanhempien ja koulunopettajien asettaman ulkoisen kehitysohjelman mukaisesti ja jättää sielun edut huomiotta. Näin ihminen ajautuu väistämättä arvomaailman kriisiin, jolloin ruumiillinen onnellisuus tuhoutuu vanhuuden ja lähestyvän kuoleman myötä, ja henkisesti hän jää täydelliseksi vararikoksi.

Mutta intuitiivisesti jokainen ymmärtää, että tässä ruumiissa on jotain tuhoutumatonta. Kun joku kuolee, sukulaiset huudahtavat: "Kenelle olet jättänyt meidät!". Vaikka ruumis makaa heidän edessään. Jos persoonallisuus on ruumis, kukaan ei ole jättänyt ketään. Mutta jokainen tajuaa, että vaikka kaikki ruumiin osat ovat paikallaan, tärkein asia - tietoisuus - on lähtenyt.

Lue lisää

Sielun ikuinen luonne pitää kuolevaisen kehon koskemattomana, ja kun tämä ikuinen hiukkanen poistuu kehosta, se alkaa hajota nopeasti.

Ymmärrys siitä, että minä olen sielu enkä keho, säilyy myös puheessamme. Emme sano: "Minä olen ruumis", vaan sanomme: "Minun ruumiini", toisin sanoen on olemassa joku, jolle tämä ruumis kuuluu. Ja kuka on tämä "minä", joka omistaa ruumiin? Se on näkymätön sielu, joka antaa ruumiille elämän ja tietoisuuden, aivan kuten kuljettaja "elävöittää" auton. Samalla tavalla itsestään puhuttaessa ihminen lyö itseään rintaan, koska siellä, sydämen alueella on todellinen "minä" - sielu, joka saa sydämen sykkimään. Tähän paikkaan ripustetaan risti tai suojaava amuletti.

Sielu on siis kaikkein tärkein asia, koska ilman sitä keho on kuollut. Mutta niin vain kävi, että sielusta, joka oli ruumiin herra, tuli sen orja, ja nyt se on vain pariston roolissa. Näin tapahtui, koska sielu menetti yhteytensä Jumalaan ja tuli heikoksi. Tieto on lääke tähän muistinmenetykseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun ikuinen luonne pitää kuolevaisen kehon koskemattomana, ja kun tämä ikuinen hiukkanen poistuu kehosta, se alkaa hajota nopeasti.

Ymmärrys siitä, että minä olen sielu enkä keho, säilyy myös puheessamme. Emme sano: "Minä olen ruumis", vaan sanomme: "Minun ruumiini", toisin sanoen on olemassa joku, jolle tämä ruumis kuuluu. Ja kuka on tämä "minä", joka omistaa ruumiin? Se on näkymätön sielu, joka antaa ruumiille elämän ja tietoisuuden, aivan kuten kuljettaja "elävöittää" auton. Samalla tavalla itsestään puhuttaessa ihminen lyö itseään rintaan, koska siellä, sydämen alueella on todellinen "minä" - sielu, joka saa sydämen sykkimään. Tähän paikkaan ripustetaan risti tai suojaava amuletti.

Sielu on siis kaikkein tärkein asia, koska ilman sitä keho on kuollut. Mutta niin vain kävi, että sielusta, joka oli ruumiin herra, tuli sen orja, ja nyt se on vain pariston roolissa. Näin tapahtui, koska sielu menetti yhteytensä Jumalaan ja tuli heikoksi. Tieto on lääke tähän muistinmenetykseen.

Lue lisää

Puhtaasti fysiologisten prosessien lisäksi kehossamme tapahtuu myös hienovaraisempia salaperäisiä ilmiöitä. Esimerkiksi: oivallus, intuitio, omatunto, inspiraatio, lahjakkuus, kutsumus (kuka kutsuu meitä tekemään tiettyä asiaa?). Vaikka aivan kaikilla on kokemuksia näistä tiloista, niille ei ole tieteellistä selitystä. Ajatellaanpa intuitiota eli "kuudetta aistia". Meillä on vain viisi aistia: kuulo, kosketus, näkö, maku ja haju. "Kuudennen aistin" ilmenemismuoto on se, että en ole nähnyt jotain, kuullut jotain, haistanut jotain jne. ja silti tiedän, miten se tulee olemaan. Jos tämä tieto ei ole aistiemme kokemusta, mistä se sitten tulee? Miten voimme ennakoida tapahtumia, joita ei ole vielä tapahtunut? Me yksinkertaisesti saamme tämän tiedon joltakulta, joka jo tietää tulevaisuuden ja jonka näkemystä aika ei rajoita. Jos saamme säännöllisesti tietoa muilta, miksi emme voi saada sitä suoraan Jumalalta? Bhagavad-Gitassa (15.15)...

Anonyymi kirjoitti:

Puhtaasti fysiologisten prosessien lisäksi kehossamme tapahtuu myös hienovaraisempia salaperäisiä ilmiöitä. Esimerkiksi: oivallus, intuitio, omatunto, inspiraatio, lahjakkuus, kutsumus (kuka kutsuu meitä tekemään tiettyä asiaa?). Vaikka aivan kaikilla on kokemuksia näistä tiloista, niille ei ole tieteellistä selitystä. Ajatellaanpa intuitiota eli "kuudetta aistia". Meillä on vain viisi aistia: kuulo, kosketus, näkö, maku ja haju. "Kuudennen aistin" ilmenemismuoto on se, että en ole nähnyt jotain, kuullut jotain, haistanut jotain jne. ja silti tiedän, miten se tulee olemaan. Jos tämä tieto ei ole aistiemme kokemusta, mistä se sitten tulee? Miten voimme ennakoida tapahtumia, joita ei ole vielä tapahtunut? Me yksinkertaisesti saamme tämän tiedon joltakulta, joka jo tietää tulevaisuuden ja jonka näkemystä aika ei rajoita. Jos saamme säännöllisesti tietoa muilta, miksi emme voi saada sitä suoraan Jumalalta? Bhagavad-Gitassa (15.15)...

Lue lisää

Korkeimman Älyn ilmeneminen eläimissä voidaan nähdä vieläkin selvemmin. Miten esimerkiksi linnut, jotka eivät tunne maantiedettä, määrittävät etelän ja pohjoisen? Miten mehiläiset, jotka eivät tunne fysiikkaa ja geometriaa, tietävät, että hunajakennon kuusikulmainen muoto on ihanteellinen hunajan varastointiin? Miksi muurahaisilla on yhteiskunnassaan niin hämmästyttävä yhtenäisyys, jota ihmiset kadehtivat? Miksi niillä ei ole lakkoja ja talouskriisejä? Miten typerä hämähäkki voi luoda niinkin monimutkaisen teknisen rakenteen kuin hämähäkinverkon, joka on näkymätön ansa ja johon se ei itse putoa? Miten sairas, kasvitieteestä tietämätön kissa löytää erehtymättömästi parantavan yrtin? Täytyy olla joku kolmas, joka tuntee kissan tarpeet ja yrtin parantavat ominaisuudet ja tuo ne yhteen. Kuka on tämä älykäs hyväntekijä?

Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on yhteinen: vaisto. Mutta mitä on vaisto? Selittävä sanakirja määrittelee vaiston "sisältä tulevan järkevän impulssin". Ja mitä on sisältä, veren, lihan ja luiden lisäksi? Toinen suosittu vastaus on: "Niin luonto toimii". Mutta tämä vastaus herättää vain uuden kysymyksen: "Kenen toimesta se on järjestetty?".

Anonyymi kirjoitti:

Korkeimman Älyn ilmeneminen eläimissä voidaan nähdä vieläkin selvemmin. Miten esimerkiksi linnut, jotka eivät tunne maantiedettä, määrittävät etelän ja pohjoisen? Miten mehiläiset, jotka eivät tunne fysiikkaa ja geometriaa, tietävät, että hunajakennon kuusikulmainen muoto on ihanteellinen hunajan varastointiin? Miksi muurahaisilla on yhteiskunnassaan niin hämmästyttävä yhtenäisyys, jota ihmiset kadehtivat? Miksi niillä ei ole lakkoja ja talouskriisejä? Miten typerä hämähäkki voi luoda niinkin monimutkaisen teknisen rakenteen kuin hämähäkinverkon, joka on näkymätön ansa ja johon se ei itse putoa? Miten sairas, kasvitieteestä tietämätön kissa löytää erehtymättömästi parantavan yrtin? Täytyy olla joku kolmas, joka tuntee kissan tarpeet ja yrtin parantavat ominaisuudet ja tuo ne yhteen. Kuka on tämä älykäs hyväntekijä?

Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on yhteinen: vaisto. Mutta mitä on vaisto? Selittävä sanakirja määrittelee vaiston "sisältä tulevan järkevän impulssin". Ja mitä on sisältä, veren, lihan ja luiden lisäksi? Toinen suosittu vastaus on: "Niin luonto toimii". Mutta tämä vastaus herättää vain uuden kysymyksen: "Kenen toimesta se on järjestetty?".

Lue lisää

Lopuksi haluaisin verrata sitä tietokoneeseen, jossa fyysinen keho on "laitteisto"; hienojakoinen keho (mieli, äly, ego) on ohjelmisto; sielu on käyttäjä, joka kytkee päälle sähkön, joka antaa virtaa mielelle ja keholle. Ja Jumala on voimalaitoksen omistaja ja se, joka tarjoaa meille erilaisia ohjelmia ja jättää meille vapauden valita. Jos pidän itseäni kehona, valitsen aineellisen kehityksen ohjelman. Jos pidän itseäni ensisijaisesti sieluna, käytän kehoa sielun etujen mukaisesti. Pitäisikö loppujen lopuksi auton palvella kuljettajaa vai kuljettajan palvella autoa? Elämän taito on löytää terve tasapaino etujen välillä, mutta myös muistaa, mikä on ikuista ja mikä väliaikaista.


(Prabhu)

Anonyymi kirjoitti:

Lopuksi haluaisin verrata sitä tietokoneeseen, jossa fyysinen keho on "laitteisto"; hienojakoinen keho (mieli, äly, ego) on ohjelmisto; sielu on käyttäjä, joka kytkee päälle sähkön, joka antaa virtaa mielelle ja keholle. Ja Jumala on voimalaitoksen omistaja ja se, joka tarjoaa meille erilaisia ohjelmia ja jättää meille vapauden valita. Jos pidän itseäni kehona, valitsen aineellisen kehityksen ohjelman. Jos pidän itseäni ensisijaisesti sieluna, käytän kehoa sielun etujen mukaisesti. Pitäisikö loppujen lopuksi auton palvella kuljettajaa vai kuljettajan palvella autoa? Elämän taito on löytää terve tasapaino etujen välillä, mutta myös muistaa, mikä on ikuista ja mikä väliaikaista.


(Prabhu)

Lue lisää

...tietoisuuden ja olemisen välisen suhteen dialektiikka ihmisen esimerkin kautta, kun hän liikkuu menneisyydestä tulevaisuuteen. Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on perusta jälleensyntymiselle, josta puhuimme edellisessä artikkelissa. Muistutetaanpa lyhyesti jälleensyntymisen ajatusta: aivan kuten yhdessä elämässä vaihdamme kuluneita pukuja monta kertaa, niin myös aineellisessa maailmassa olemisen aikana ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Onko Aurinko tietoinen maapallosta?"
On tietoinen.

Maapallo janoaa Auringon huomiota. Näe minut, näe minut. Aurinko vaan olla möllöttää paikallaan ja antaa alamaisen kierrellä ja kaarrella itsensä ympärillä.

Tietoisuus on kuin pysähtynyt ikuinen järjen valo, lamppu, joka pelkästään tarkkailee.

Materia taipuu kierteelle sen ympärille, kuin käärme, jossa on alempia ja ylempiä tietoisuuksia. Dna:n arvoitus ja sitä kautta myös evoluutio tuli samalla ratkaistua:DDD.

Anonyymi kirjoitti:

...tietoisuuden ja olemisen välisen suhteen dialektiikka ihmisen esimerkin kautta, kun hän liikkuu menneisyydestä tulevaisuuteen. Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on perusta jälleensyntymiselle, josta puhuimme edellisessä artikkelissa. Muistutetaanpa lyhyesti jälleensyntymisen ajatusta: aivan kuten yhdessä elämässä vaihdamme kuluneita pukuja monta kertaa, niin myös aineellisessa maailmassa olemisen aikana ikuinen sielu vaihtaa kuluneita kehoja monta kertaa.

Lue lisää

Vapauden neljä elementtiä ovat melko harvinaisia elämässämme. Omantuntoa pidetään kykynä suhteuttaa oma toiminta perusperiaatteisiin. Tätä ominaisuutta ei erityisesti viljellä ihmisillä, jotka elävät yhteiskunnassa, jossa ei ole kunnollista ideologiaa. Relativismi eli suhteellisuus on demokratian perusta pahimmillaan. Se tarkoittaa, että ei ole olemassa absoluuttisia arvoja ja periaatteita, joihin ihminen voi orientoitua. Näin ollen ei ole olemassa omaatuntoa. Nykyaikaisen yhteiskunnan ideologia on hedonismi, joka perustuu häikäilemättömyydelle - tee, mitä haluat. Näennäisen ulkoisen vapauden myötä tällainen voluntarismi ja objektiivisten periaatteiden pilkkaaminen riistää ihmiseltä vapauden tulevaisuudessa karman lain mukaan. Paradoksi: vapaus nykyaikaisessa vulgaariversiossa sallivuudesta muuttuu orjuudeksi, aivan kuten rikollisen "toimintavapaus" muuttuu vankeudeksi. Toisaalta periaatteiden mukaan säännelty elämä avaa tien sekä aineelliseen että henkiseen vapauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Vapauden neljä elementtiä ovat melko harvinaisia elämässämme. Omantuntoa pidetään kykynä suhteuttaa oma toiminta perusperiaatteisiin. Tätä ominaisuutta ei erityisesti viljellä ihmisillä, jotka elävät yhteiskunnassa, jossa ei ole kunnollista ideologiaa. Relativismi eli suhteellisuus on demokratian perusta pahimmillaan. Se tarkoittaa, että ei ole olemassa absoluuttisia arvoja ja periaatteita, joihin ihminen voi orientoitua. Näin ollen ei ole olemassa omaatuntoa. Nykyaikaisen yhteiskunnan ideologia on hedonismi, joka perustuu häikäilemättömyydelle - tee, mitä haluat. Näennäisen ulkoisen vapauden myötä tällainen voluntarismi ja objektiivisten periaatteiden pilkkaaminen riistää ihmiseltä vapauden tulevaisuudessa karman lain mukaan. Paradoksi: vapaus nykyaikaisessa vulgaariversiossa sallivuudesta muuttuu orjuudeksi, aivan kuten rikollisen "toimintavapaus" muuttuu vankeudeksi. Toisaalta periaatteiden mukaan säännelty elämä avaa tien sekä aineelliseen että henkiseen vapauteen.

Lue lisää

Vapauden toinen osatekijä, itsetuntemus, liittyy suoraan oman henkisen luonteen ymmärtämiseen ja oman vastuun tiedostamiseen omasta kohtalosta. ...
Tästä seuraa, että henkisen tiedon pohjalta toimiminen avartaa vapauden käytävää. Tietämättömyydessä tapahtuva toiminta rajoittaa ihmistä, ja siksi ... vieraat ihmiset ovat lähes kykenemättömiä vastustamaan tämän maailman houkutuksia. Käyttämällä niitä väärin he riistävät itseltään vapauden.
Joskus ihmiset yrittävät laajentaa elämäntoimiensa ulkoista vapautta ymmärtämättä, että rajoitus ei johdu ulkoisista vaan sisäisistä syistä. Ulkoiset olosuhteet ovat vain karmamme itäneet hedelmät, joiden siemenet olemme istuttaneet aiemmin. On hyödytöntä päästä eroon sairauden ulkoisista oireista tai leikata latvoja pois, jos sisäinen tartunta - tietämättömyyden juuret - jää sydämeen. Ne itävät uudelleen.
Menetämme siis vapautemme oman karmamme vuoksi ja ansaitsemme huonoa karmaa tietämättömyyden vuoksi. Siksi ei ole välttämätöntä taistella vapauden puolesta vain ulkoisesti, vaan meidän on vapautettava itsemme tietämättömyydestä henkisellä tasolla, joka on ongelmiemme juuri. Tietämättömyys tarkoittaa sitä, ettei eletä Vedojen mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Vapauden toinen osatekijä, itsetuntemus, liittyy suoraan oman henkisen luonteen ymmärtämiseen ja oman vastuun tiedostamiseen omasta kohtalosta. ...
Tästä seuraa, että henkisen tiedon pohjalta toimiminen avartaa vapauden käytävää. Tietämättömyydessä tapahtuva toiminta rajoittaa ihmistä, ja siksi ... vieraat ihmiset ovat lähes kykenemättömiä vastustamaan tämän maailman houkutuksia. Käyttämällä niitä väärin he riistävät itseltään vapauden.
Joskus ihmiset yrittävät laajentaa elämäntoimiensa ulkoista vapautta ymmärtämättä, että rajoitus ei johdu ulkoisista vaan sisäisistä syistä. Ulkoiset olosuhteet ovat vain karmamme itäneet hedelmät, joiden siemenet olemme istuttaneet aiemmin. On hyödytöntä päästä eroon sairauden ulkoisista oireista tai leikata latvoja pois, jos sisäinen tartunta - tietämättömyyden juuret - jää sydämeen. Ne itävät uudelleen.
Menetämme siis vapautemme oman karmamme vuoksi ja ansaitsemme huonoa karmaa tietämättömyyden vuoksi. Siksi ei ole välttämätöntä taistella vapauden puolesta vain ulkoisesti, vaan meidän on vapautettava itsemme tietämättömyydestä henkisellä tasolla, joka on ongelmiemme juuri. Tietämättömyys tarkoittaa sitä, ettei eletä Vedojen mukaisesti.

Lue lisää

Lopuksi varoittava vertaus Vedoista, joka käsittelee predestinaatiota ja vapautta.
Eräässä lammessa asui kolme kalaa. Eräänä päivänä kalastaja tuli lammen rannalle. Ensimmäinen kala, joka oli juuri nähnyt kalastajan varjon, ui pois, koska se piti vapauttaan tärkeämpänä kuin houkutusta syödä matoa. Toinen kala päätti ottaa riskin, irrotti varovasti syötin ja jäi koukkuun. Mutta ovelana se esitti kuollutta, ja kalastaja heitti sen takaisin veteen. Niinpä se selvisi lievällä vammalla ja säikähdyksellä. Ja kolmas kala oli fatalisti. Se ajatteli, että kohtaloa ei voi paeta, ja se tuomittiin pureutumaan koukkuun yrittämättä edes ajatella valinnanvapauttaan. Se jäi kiinni korvaan.

Moraalinen opetus on ilmeinen: ole ennakoiva kuin ensimmäinen kala, niin pysyt aina mahdollisimman vapaana. Mutta tätä varten meillä on oltava vaihtoehtoinen - henkinen - arvomaailma, johon nojautua ja tehdä oikea valinta.

Anonyymi kirjoitti:

"Onko Aurinko tietoinen maapallosta?"
On tietoinen.

Minä annan valoa tiellesi, minä olen kuningas, minä olen aurinko

Kingston wall

"Miksi tietoisuuden havainto antaisi mitenkään aihetta olettaa että se ei johtuisi vain "materiaalisen aineen" vuorovaikutuksista? "

Niin, jätin johtopäätökseni perustelematta, koska tarkoitin tuoda avauksessa esiin sen, että Enqvist ei tee muuta kuin olettaa, ettei tietoisuus johtuisi muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista, koska tieteellistä todistusaineistoa ei ole saatu mistään muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista. Tarkkaan kun Enqvistiä kuuntelee, myös hänen oletuksensa (=johtopäätöksensä) on perustelematon. Tai jos Enqvistin käsitystä pitää perusteltuna, se vaikutttaisi olevan kehäpäätelmä.

Hänen mainitsemastaan tieteellisestä todistusaineistosta olen samaa mieltä. Tietoisuus jää mysteeriksi. Ajattelun sulkeminen kuitenkaan ei ole mielestäni perusteltua hänen esittämäällään (näennäis)perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Onko Aurinko tietoinen maapallosta? Jos Aurinko on tietoinen maapallosta, niin syntyykö sen tietoisuus materiaalisen aineen vuorovaikutuksesta, eli suhteesta maapalloon?

Jos Aurinko on tietoinen itsessään, niin miksi on mitään syytä olettaa, että ihminen niiden välissä, ei olisi sekä Aurinko, eli tietoisuuden valo, että maapallo, eli aineellinen ruumis?

Lue lisää

Toistaiseksi ei ole löydetty mitään perusteltua syytä olettaa että auringolla olisi minkäänlaista tietoisuutta.

Asioihin reagoiminen (esim. painovoimaan) on eri asia kuin tietoisuus kuten esim. ihmisillä ja muilla eläimillä on.

Anonyymi kirjoitti:

"Miksi tietoisuuden havainto antaisi mitenkään aihetta olettaa että se ei johtuisi vain "materiaalisen aineen" vuorovaikutuksista? "

Niin, jätin johtopäätökseni perustelematta, koska tarkoitin tuoda avauksessa esiin sen, että Enqvist ei tee muuta kuin olettaa, ettei tietoisuus johtuisi muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista, koska tieteellistä todistusaineistoa ei ole saatu mistään muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista. Tarkkaan kun Enqvistiä kuuntelee, myös hänen oletuksensa (=johtopäätöksensä) on perustelematon. Tai jos Enqvistin käsitystä pitää perusteltuna, se vaikutttaisi olevan kehäpäätelmä.

Hänen mainitsemastaan tieteellisestä todistusaineistosta olen samaa mieltä. Tietoisuus jää mysteeriksi. Ajattelun sulkeminen kuitenkaan ei ole mielestäni perusteltua hänen esittämäällään (näennäis)perusteella.

Lue lisää

"Niin, jätin johtopäätökseni perustelematta, koska tarkoitin tuoda avauksessa esiin sen, että Enqvist ei tee muuta kuin olettaa, ettei tietoisuus johtuisi muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista, koska tieteellistä todistusaineistoa ei ole saatu mistään muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista."

Tämä ei ole perustelematon käsitys, vaan juuri siksi perusteltu ettei ole näytetty tietoisuuden tarvitsevan mitään muuta kuin oikein toimivat aineelliset aivot.

Se on toistaiseksi tarpeeksi hyvä selitys, mutta tietenkin jättää avoimeksi että ainahan tulevaisuudessa on mahdollista löytää muu, parempi selitys jos todistusaineistoa tälläisestä joku päivä löytyy.

Samalla tavalla Newtonilainen fysiikka on vielä nykyisinkin käytössä vaikka Einsteinilaisen suhteellisuusteorian kaavat ovat tarkempia koska se on vieläkin "tarpeeksi hyvä" moneen käyttötarkoitukseen. Einstein vain lisäsi tietoa ja toi paremman ja tarkemman selityksen miten ja miksi asiat käyttäytyvät tavalla jolla ne käyttäytyvät.

Oudoksuva kirjoitti:

Toistaiseksi ei ole löydetty mitään perusteltua syytä olettaa että auringolla olisi minkäänlaista tietoisuutta.

Asioihin reagoiminen (esim. painovoimaan) on eri asia kuin tietoisuus kuten esim. ihmisillä ja muilla eläimillä on.

Lue lisää

Reagoiminen on tietoisuutta. Mitenkään muuten ei tietoisuutta voida oikeasti ymmärtää.

Olentojen sisälle ahdettu tietoisuus on jotain niin älytöntä, että siitä en viitsi edes keskustella.

Anonyymi kirjoitti:

Reagoiminen on tietoisuutta. Mitenkään muuten ei tietoisuutta voida oikeasti ymmärtää.

Olentojen sisälle ahdettu tietoisuus on jotain niin älytöntä, että siitä en viitsi edes keskustella.

Lue lisää

"Reagoiminen on tietoisuutta."

Ei ole millään merkityksellisellä määritelmällä. Mikäli tahdot määritellä 'tietoisuuden' siten että asiat vuorovaikuttavat jollain tavalla toisiinsa vaikka sana 'vuorovaikutus' on jo olemassa, tarvitset toisen sanan sitä varten mitä yleensä sanalla 'tietoisuus' tarkoitetaan, eli kyvyllä ajatella ja tuntea.

"Mitenkään muuten ei tietoisuutta voida oikeasti ymmärtää."

Oxfordin sanakirjan mukaan (käytän englanninkielistä, koska sattuu olemaan helpommin saatavilla):

"consciousness
/ˈkɒnʃəsnəs/
noun
1. the state of being aware of and responsive to one's surroundings.
"she failed to regain consciousness and died two days later"
Similar: awareness, wakefulness, alertness, responsiveness, sentience,
Opposite: unconsciousness
2. a person's awareness or perception of something.
"her acute consciousness of Luke's presence"
Similar: awareness of, knowledge of the existence of, alertness to, sensitivity to"

Esimerkiksi kun katsoo ekaa määritelmää (lähempänä aihetta josta puhumme), siinä on kaksi tärkeää vaatimusta.
1) Olla tietoinen (aware) jostain
2) Kykenevä reagoimaan (responsive) johonkin

Esimerkiksi aurinko tai jääpuikko kykenee reagoimaan ympäristöönsä, mutta toisaalta ei ole näytetty mitään merkkiä että se olisi tietoinen (aware) mistään ympäristöstä, joka vaatisi kykyä ajatella.

Suuri osa aiheen keskustelusta on käännetty englanniksi, joten tietenkin on vähän sekavaa että suomeksi "consciousness" ja "awareness" käännetään molemmat samaksi sanaksi, tietoisuus :)

Oudoksuva kirjoitti:

"Reagoiminen on tietoisuutta."

Ei ole millään merkityksellisellä määritelmällä. Mikäli tahdot määritellä 'tietoisuuden' siten että asiat vuorovaikuttavat jollain tavalla toisiinsa vaikka sana 'vuorovaikutus' on jo olemassa, tarvitset toisen sanan sitä varten mitä yleensä sanalla 'tietoisuus' tarkoitetaan, eli kyvyllä ajatella ja tuntea.

"Mitenkään muuten ei tietoisuutta voida oikeasti ymmärtää."

Oxfordin sanakirjan mukaan (käytän englanninkielistä, koska sattuu olemaan helpommin saatavilla):

"consciousness
/ˈkɒnʃəsnəs/
noun
1. the state of being aware of and responsive to one's surroundings.
"she failed to regain consciousness and died two days later"
Similar: awareness, wakefulness, alertness, responsiveness, sentience,
Opposite: unconsciousness
2. a person's awareness or perception of something.
"her acute consciousness of Luke's presence"
Similar: awareness of, knowledge of the existence of, alertness to, sensitivity to"

Esimerkiksi kun katsoo ekaa määritelmää (lähempänä aihetta josta puhumme), siinä on kaksi tärkeää vaatimusta.
1) Olla tietoinen (aware) jostain
2) Kykenevä reagoimaan (responsive) johonkin

Esimerkiksi aurinko tai jääpuikko kykenee reagoimaan ympäristöönsä, mutta toisaalta ei ole näytetty mitään merkkiä että se olisi tietoinen (aware) mistään ympäristöstä, joka vaatisi kykyä ajatella.

Suuri osa aiheen keskustelusta on käännetty englanniksi, joten tietenkin on vähän sekavaa että suomeksi "consciousness" ja "awareness" käännetään molemmat samaksi sanaksi, tietoisuus :)

Lue lisää

Sotkit sitten ajattelun reagoimiseen ja tietoisuuteen. Kasvit on tietoisia, mutta käsittääkseni ne eivät ajattele.

Kyky ajatella ei voi kummuta kuin tietoisuudesta, eli pohjimmiltaan reagoimisesta johonkin ärsykkeeseen.

Kuten tässä keskustelussa reagoimme meitä ärsyttäviin mielipiteisiin. Ajattele, että tämä keskustelu polttaa kuin nokkonen, johon reagoit ensin pulssin nousulla ja sitten sanallisesti. On ihan pakko tulla reagoimaan ihoa (mieltä) polttaviin ärsyttäviin viesteihin.

Oudoksuva kirjoitti:

"Niin, jätin johtopäätökseni perustelematta, koska tarkoitin tuoda avauksessa esiin sen, että Enqvist ei tee muuta kuin olettaa, ettei tietoisuus johtuisi muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista, koska tieteellistä todistusaineistoa ei ole saatu mistään muusta kuin aineellisista vuorovaikutuksista."

Tämä ei ole perustelematon käsitys, vaan juuri siksi perusteltu ettei ole näytetty tietoisuuden tarvitsevan mitään muuta kuin oikein toimivat aineelliset aivot.

Se on toistaiseksi tarpeeksi hyvä selitys, mutta tietenkin jättää avoimeksi että ainahan tulevaisuudessa on mahdollista löytää muu, parempi selitys jos todistusaineistoa tälläisestä joku päivä löytyy.

Samalla tavalla Newtonilainen fysiikka on vielä nykyisinkin käytössä vaikka Einsteinilaisen suhteellisuusteorian kaavat ovat tarkempia koska se on vieläkin "tarpeeksi hyvä" moneen käyttötarkoitukseen. Einstein vain lisäsi tietoa ja toi paremman ja tarkemman selityksen miten ja miksi asiat käyttäytyvät tavalla jolla ne käyttäytyvät.

Lue lisää

"Tämä ei ole perustelematon käsitys, vaan juuri siksi perusteltu ettei ole näytetty tietoisuuden tarvitsevan mitään muuta kuin oikein toimivat aineelliset aivot."

Tämä väitteesi ei pidä paikaansa. Mikään tieteenala ei ole vielä ymmärtänyt aivojen toimintaa kokonaisuutena. Emme tiedä, onko tarvetta lisätä "muuta" ymmärtääksemme aiovojen toimintaa vai emmekö tarvitse.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys tietoisuuden ilmiöstä, sen alkuperästä ja suhteesta materiaan on yhtä vanha kuin filosofia itse. Tällainen ongelma on kuitenkin olemassa vain lännessä. Vedalaisessa filosofiassa tietoisuus ja materia määritellään alusta alkaen korkeammiksi ja alemmiksi energioiksi, jotka ovat peräisin yhdestä lähteestä ja jotka voivat olla olemassa sekä yhdessä että itsenäisesti. Eräässä tätä aihetta käsittelevässä vedalaisessa tekstissä, Vishnu Puranassa, sanotaan: "Herra Vishnulla, Absoluuttisen Totuuden Korkeimman Persoonallisuuden aspektilla, on hallussaan erilaisia energioita, jotka tunnetaan nimillä para, korkein, ja apara, alin. Elävät olennot (sielut) kuuluvat korkeampaan energiaan. Aineellinen energia, johon elävät olennot voivat kietoutua, kuuluu alempaan energiaan, joka peittää sielut tietämättömyydellä ja saa ne toimimaan väliaikaisen ulkoisen ruumiin etujen mukaisesti..
Kysymystä tietoisuuden suhteesta materiaan pidetään siis filosofian pääkysymyksenä. Kumpi on ensisijainen - tietoisuus vai materia? Vastauksesta tähän kysymykseen syntyy kokonainen elämäntapa, jossa etusijalla ovat joko henkiset tai aineelliset arvot. Materialististen käsitysten mukaan tietoisuus on korkeasti organisoidun aineen tuote ja se syntyy vasta aineen kehityksen tietyssä vaiheessa. Toisin sanoen tietoisuus on eräänlaista sähköä, jota kehon dynamo tuottaa.

Lue lisää

Entä jos niin onkin? Että tietoisuus on sähköinen ilmiö. Se on emergentti ja redusoimaton. Se ilmenee dynaamisissa kompleksisissa järjestelmissä, kuten ihminen. Nuo "korkeamman taajuuden" ja "tavistaajuuden" erot jossain vanhoissa itämaisissa filosofioissa, on tavallaan vain sähkömagneettisen spektrin erojen kuvauksia. "Välitön tietäminen" olisi ilman aikaviivettä tapahtuvaa, kuten lomittuminen tai tunneloituminen. Jos kaikki tietoo onkin fotoneilla....
Ajattele sitä, että kaikki periaatteessa on. Ajatus on sähköimpulssien aikaansaama tuotos. Kaikki kirjoitettu, tai muutoin tallennettu inhimillinen tieto on vain kopioita ajatuksista.
Ja mieti sitten Einsteinin kuuluisaa lyhyttä kaavaa.
Aikaa ei ole. Se on vain tietoisen mielen luoma ajattelun konstruktio tiedon ja kokemusten ymmärtämisen yksinkertaistamiseksi. Lineaarinen mallinnos, jota rajalliset aistit päivittää loputtomien nyt-hetkien aikana, kun vain koordinaatisto muuttuu.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos niin onkin? Että tietoisuus on sähköinen ilmiö. Se on emergentti ja redusoimaton. Se ilmenee dynaamisissa kompleksisissa järjestelmissä, kuten ihminen. Nuo "korkeamman taajuuden" ja "tavistaajuuden" erot jossain vanhoissa itämaisissa filosofioissa, on tavallaan vain sähkömagneettisen spektrin erojen kuvauksia. "Välitön tietäminen" olisi ilman aikaviivettä tapahtuvaa, kuten lomittuminen tai tunneloituminen. Jos kaikki tietoo onkin fotoneilla....
Ajattele sitä, että kaikki periaatteessa on. Ajatus on sähköimpulssien aikaansaama tuotos. Kaikki kirjoitettu, tai muutoin tallennettu inhimillinen tieto on vain kopioita ajatuksista.
Ja mieti sitten Einsteinin kuuluisaa lyhyttä kaavaa.
Aikaa ei ole. Se on vain tietoisen mielen luoma ajattelun konstruktio tiedon ja kokemusten ymmärtämisen yksinkertaistamiseksi. Lineaarinen mallinnos, jota rajalliset aistit päivittää loputtomien nyt-hetkien aikana, kun vain koordinaatisto muuttuu.

Lue lisää

Anon.
"Aikaa ei ole. Se on vain tietoisen mielen luoma ajattelun konstruktio tiedon ja
kokemusten ymmärtämisen yksinkertaistamiseksi."

Siis looginen konstruktio, jotta siinä olisi edes jotain järkeä.

Mutta, loogisilla konstruktioilla on omat ominaisuutensa ja suhteensa,
koska aika liittyy tapahtumiin, sillä on omat ominaisuutensa ja suhteensa,
ne ovat siis eri asioita.

Konstruktio jostain on eri asia kuin se "jostain".
Looginen konstruktio lehmästä ei ole lehmä.

Katso peilikuvaasi kuten ajallista tapahtumaa, ei loogisena kontruktiona. :D

Ja, nyt-hetket eivät ole ajan ominaisuuksia sen enempää kuin "tässä" olisi
muka avaruuden ominaisuus.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Aikaa ei ole. Se on vain tietoisen mielen luoma ajattelun konstruktio tiedon ja
kokemusten ymmärtämisen yksinkertaistamiseksi."

Siis looginen konstruktio, jotta siinä olisi edes jotain järkeä.

Mutta, loogisilla konstruktioilla on omat ominaisuutensa ja suhteensa,
koska aika liittyy tapahtumiin, sillä on omat ominaisuutensa ja suhteensa,
ne ovat siis eri asioita.

Konstruktio jostain on eri asia kuin se "jostain".
Looginen konstruktio lehmästä ei ole lehmä.

Katso peilikuvaasi kuten ajallista tapahtumaa, ei loogisena kontruktiona. :D

Ja, nyt-hetket eivät ole ajan ominaisuuksia sen enempää kuin "tässä" olisi
muka avaruuden ominaisuus.

R.

Lue lisää

Niin. Aivojen ajasta rakentama konstruktio ei ole aika. Ja jos katson itseäni peilistä unessa, niin ajan logiikka on muuntunut siinäkin, kun verrokkina on hereillä olevana eri tajunnantason tarjoama malli. Aivot ei matkan varrella vaihdu:D

Ja viimeisen lauseen sanojen "nyt" ja "tässä" väliin voit laittaa yhtäläisyysmerkin.

Matematiikkakin on osa universaalia tietoa. Ihminen on osannut purkaa sitä koodia, ja luonut sille tiedon alueelle oman symbolijärjestelmän itselleen. Loogisen ja johdonmukaisen. Lineaariselle ajattelulle muutettua "kieltä". Ja vain osa koodista on ratkaistu.
Tieto on olemassa. Se pitää vain löytää. Ja löytäjät yleensä poikkeuksetta on henkilöitä, jotka kulloisenkin tiedon "aakkoset" osaa entuudestaan, ja sitä kautta, ja siksi oppii parhaissa tapauksissa hahmottamaan "uuden sanan". Eli esim. matemaatikko havahtuu huomaamaan (oppimaan) uuden "tiedonpätkän" jo olemassa olevasta koodistosta.
Ei matemaatikot luo, vaan he purkaa koodeja, ja "kääntää" ne matematiikan kielelle. Ja tämä voi tapahtua useamman toisistaan riippumattomien matemaatikkojen toimesta samanaikaisesti. Mutta siinäkin tullaan mietiskelyn ytimeen. Matemaatikotkin tavoittelevat universaalia tietoa henkisiä voimavaroja ja menetelmiä käyttämällä.
Ja aiempaan...Kuolleella ihmisellä ei ole ruumiissaan jäljellä tietoisuuttaan. Kuolleeksi määritellään henkilö, jonka EKG ja EEG signaalit on mittauslaitteiden näytön mukaan sammuneet. Sähköiset toiminnat on lakanneet (sekä sydän, että aivot ja muu keskushermosto).

Anonyymi kirjoitti:

Matematiikkakin on osa universaalia tietoa. Ihminen on osannut purkaa sitä koodia, ja luonut sille tiedon alueelle oman symbolijärjestelmän itselleen. Loogisen ja johdonmukaisen. Lineaariselle ajattelulle muutettua "kieltä". Ja vain osa koodista on ratkaistu.
Tieto on olemassa. Se pitää vain löytää. Ja löytäjät yleensä poikkeuksetta on henkilöitä, jotka kulloisenkin tiedon "aakkoset" osaa entuudestaan, ja sitä kautta, ja siksi oppii parhaissa tapauksissa hahmottamaan "uuden sanan". Eli esim. matemaatikko havahtuu huomaamaan (oppimaan) uuden "tiedonpätkän" jo olemassa olevasta koodistosta.
Ei matemaatikot luo, vaan he purkaa koodeja, ja "kääntää" ne matematiikan kielelle. Ja tämä voi tapahtua useamman toisistaan riippumattomien matemaatikkojen toimesta samanaikaisesti. Mutta siinäkin tullaan mietiskelyn ytimeen. Matemaatikotkin tavoittelevat universaalia tietoa henkisiä voimavaroja ja menetelmiä käyttämällä.
Ja aiempaan...Kuolleella ihmisellä ei ole ruumiissaan jäljellä tietoisuuttaan. Kuolleeksi määritellään henkilö, jonka EKG ja EEG signaalit on mittauslaitteiden näytön mukaan sammuneet. Sähköiset toiminnat on lakanneet (sekä sydän, että aivot ja muu keskushermosto).

Lue lisää

"Kuolleella ihmisellä ei ole ruumiissaan jäljellä tietoisuuttaan. Kuolleeksi määritellään henkilö, jonka EKG ja EEG signaalit on mittauslaitteiden näytön mukaan sammuneet. Sähköiset toiminnat on lakanneet (sekä sydän, että aivot ja muu keskushermosto)."

Kuolemassa tietoisuus siirtyy/yhtyy jälleen jumaluuteen.

Enqvist on umpikujassa, ollut jo pitkään. Pyörittää samoja jaarituksia ja vetoaa aina tieteen selitysmalliin, mitä tiede ei tiedä, sellaista ei olemassakaan. Enqvistillä päällimäisenä tieteessä on kieltäminen jos jollekin ei löydy selitystä. Ei pysty myöntämään sitä tosiasiaa että ongelma on tässä yksistään tieteellä itsessään.

Anonyymi kirjoitti:

Enqvist on umpikujassa, ollut jo pitkään. Pyörittää samoja jaarituksia ja vetoaa aina tieteen selitysmalliin, mitä tiede ei tiedä, sellaista ei olemassakaan. Enqvistillä päällimäisenä tieteessä on kieltäminen jos jollekin ei löydy selitystä. Ei pysty myöntämään sitä tosiasiaa että ongelma on tässä yksistään tieteellä itsessään.

Lue lisää

Tieteellä ei ole ongelmaa siitä, mitä käsitetään tietoisuudella. Oikea tiedemies myöntää, että emme tiedä ja sanoo, että tutkitaan, jahka saadaan vastauksia.

Enqvistillä voi olla ongelmia, mutta ne ovat hänen omia henkilökohtaisia vaivojaan.

Anonyymi kirjoitti:

Enqvist on umpikujassa, ollut jo pitkään. Pyörittää samoja jaarituksia ja vetoaa aina tieteen selitysmalliin, mitä tiede ei tiedä, sellaista ei olemassakaan. Enqvistillä päällimäisenä tieteessä on kieltäminen jos jollekin ei löydy selitystä. Ei pysty myöntämään sitä tosiasiaa että ongelma on tässä yksistään tieteellä itsessään.

Lue lisää

En näe mitään ongelmaa siinä, että tietoisuutta pidetään vain kvarkkien tanssina. Tietoisuus on monimutkaisesta biologisesta rakenteesta nouseva emergenttinen ilmiö, mutta sen taustalla on vain hiukkasfysiikka, ei mitään aineesta irrallista henkeä.

Anonyymi kirjoitti:

En näe mitään ongelmaa siinä, että tietoisuutta pidetään vain kvarkkien tanssina. Tietoisuus on monimutkaisesta biologisesta rakenteesta nouseva emergenttinen ilmiö, mutta sen taustalla on vain hiukkasfysiikka, ei mitään aineesta irrallista henkeä.

Lue lisää

Ja sinulla on tietysti esiittää vertaisarvioitu tutkimus joka todistaa aukottomasti että tietoisuuden tausta on hiukkasfysiikassa?

Elämä tarvitsee myös ravintoa ja kynttilä rasvaa. Lepattava liekki symbolisoi elämää.

Vahvat vuorovaikutukset liittyvät elämän rakennuspalikoihin. Kun ne on, tarvitaan vain sähkömagneettinen vuorovaikutus. Yksinkertaisuudesta versoaa huikaiseva monimuotoisuus aina tietoisuuteen asti.

Yksinkertainen vetykaasu syttyy tähdeksi tunnettujen luonnonlakien ohjastamana. Voisiko tietoisuus olla jotain saman tyyppistä. Tarvitaan noin sadan miljardin neuronin verkko yhteyksineen, jotta "valo" syttyy.

Tekoäly matkii näitä neuroniverkkoja. Sitä on jo vaikea erottaa ihmisestä keskusteluissa.

Anonyymi kirjoitti:

Tekoäly matkii näitä neuroniverkkoja. Sitä on jo vaikea erottaa ihmisestä keskusteluissa.

Tekoäly ei ole vielä kertonut olevansa tietoinen. Itse kysyin heti botilta, onko se tietoinen ja vastaukseksi tuli error.

Eihän Enqvist tietoisuutta kiellä. Mutta hän on kaiketi sillä kannalla, että sekin kumpuaa materiasta jo tunnettujen luonnonlakien ohjastamana.

Eivät kvarkit ole tietoisia, eivätkä protonit ja neutronit tai molekyylit. Aivojen neuronit ovat monimutkainen molekyylirakennelma. Sadan miljardin neuronin verkolla on jo tietoisuus. Verkko tarvitsee energiaa ja tuotttaa myös hukkalämpöä kuin pieni datakeskus.

Tietoisuus on vhvasti sidoksissa energian saantiin. Jos se loppuu, niin "datakeskus" sammuu ja sen rakenneosaset ovat enää kylmiä molekyylejä.

Materialistisessa katsomuksessa tietoisuuden selittäjäksi jää vain sähkömagneettinen vuorovaikutus, kun lähdetään molekyylitasolta ylöspäin.

Jos lähdetään siitä, että jotakin meille tuntematonta on tietoisuuden mysteerin takana, ollaan samassa tilanteessa kuin jumaluskontojen kanssa. Kun tieto loppuu, niin tulkoon kukin uskossaan autuaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän Enqvist tietoisuutta kiellä. Mutta hän on kaiketi sillä kannalla, että sekin kumpuaa materiasta jo tunnettujen luonnonlakien ohjastamana.

Tietoisuudessa on uusia luonnonlakeja, joita soluissa ei ole, ja soluissa sellaisia, joita ei atomeissa ole. Tämän oivaltaminen kaataa fysikalismin.

Anonyymi kirjoitti:

Materialistisessa katsomuksessa tietoisuuden selittäjäksi jää vain sähkömagneettinen vuorovaikutus, kun lähdetään molekyylitasolta ylöspäin.

Ei se ole materialismia vaan mekaanista materialismia ja fysikalismia.

Uskontosi on suhteellisen uusi muiden vastaavien rinnalla. Uskonnot riisti luonnonuskoisilta tärkeimmät juhlapäivänsä omikseen, ja nimesi ne omiksi uskonnollismerkityksellisiksi juhlikseen. Päällekirjoitettua feikkausta vallankäytön välineenä.
Demoni tai daimon on suojelusenkelin synonyymi ollut kauan sitten.
Uskonto vallankäytön välineeksi otti myös ajan. (kristinusko) "Maksa aneesi, ole kuuliainen, käännä pahoinpitelijällesi toinen poski, ole tunnollinen raataja", niin saat palkintosi sitten kun kuolet. Ajattomuuden. Ikuisuuden. Ihanan paratiisin aiheuttamamme paskan elämäsi tilalle. (fundamentaali islam) Paratuusin portit aukeaa ikuisuuteen kuoltuas sisäläen niin monta neitsythuoraamitä on kirjassa luvattui, ja voit tappaa kaikki vääräuskoiset, ja alistaa kaikki omasi, jotka alempiarvoiseksi profeettasi on jossain vanhoissa tarinoissa asemoinut). Edellinen on pahoinvointia aiheuttavaa primitiivisyyttä, jossa oikeutetaan tietämättömyyden ajan kaikki paskimmat ihmisluonnon raadollisuudet.
Elämä elävänä, joka joo kaikilla jo oli helvetti tai paratiisi, koska aikaa ei ole. Ja uskonnot takaa esikuvapalvelijoilleen taivasosuudet raiskauksista, ja muista "epäsynneistä" huolimatta.
On modernissa maailmassammekin sopimuksia ajasta, ja mittalaitteita. Paljon enemmän.
Alpha=omega.
Moraalikasvatus ja eettisyyden edistäminen ei edellytä epätotuuksiin vetoamista. Siksi lauseke ei ala toisesta, ja pääty toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Uskontosi on suhteellisen uusi muiden vastaavien rinnalla. Uskonnot riisti luonnonuskoisilta tärkeimmät juhlapäivänsä omikseen, ja nimesi ne omiksi uskonnollismerkityksellisiksi juhlikseen. Päällekirjoitettua feikkausta vallankäytön välineenä.
Demoni tai daimon on suojelusenkelin synonyymi ollut kauan sitten.
Uskonto vallankäytön välineeksi otti myös ajan. (kristinusko) "Maksa aneesi, ole kuuliainen, käännä pahoinpitelijällesi toinen poski, ole tunnollinen raataja", niin saat palkintosi sitten kun kuolet. Ajattomuuden. Ikuisuuden. Ihanan paratiisin aiheuttamamme paskan elämäsi tilalle. (fundamentaali islam) Paratuusin portit aukeaa ikuisuuteen kuoltuas sisäläen niin monta neitsythuoraamitä on kirjassa luvattui, ja voit tappaa kaikki vääräuskoiset, ja alistaa kaikki omasi, jotka alempiarvoiseksi profeettasi on jossain vanhoissa tarinoissa asemoinut). Edellinen on pahoinvointia aiheuttavaa primitiivisyyttä, jossa oikeutetaan tietämättömyyden ajan kaikki paskimmat ihmisluonnon raadollisuudet.
Elämä elävänä, joka joo kaikilla jo oli helvetti tai paratiisi, koska aikaa ei ole. Ja uskonnot takaa esikuvapalvelijoilleen taivasosuudet raiskauksista, ja muista "epäsynneistä" huolimatta.
On modernissa maailmassammekin sopimuksia ajasta, ja mittalaitteita. Paljon enemmän.
Alpha=omega.
Moraalikasvatus ja eettisyyden edistäminen ei edellytä epätotuuksiin vetoamista. Siksi lauseke ei ala toisesta, ja pääty toiseen.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18156029/en-tieda-kuka-olet-tai-missa-olet-mutta-ole-suojelijani!

En tiedä, kuka olet tai missä olet, mutta ole suojelijani!

Jokaisen ihmisen elämässä koittaa hetki, jolloin hän alkaa ymmärtää paikkansa ympäröivässä maailmassa. Kun hän jättää vanhempiensa siiven, hän huomaa yhtäkkiä, että hänen edessään on valtava maailma, joka on hänelle tuntematon. Tähän asti hän on ollut perheensä hoivissa ja hänellä on ollut rajallinen sosiaalinen piiri, mutta nyt hänen eteensä avautuu valtameri, jossa hän on vain hiekanjyvä. Nyt hänen on kuljettava elämän läpi yksin ja rakennettava siihen kahdenkeskinen suhde. Hän tekee tekonsa vapaan valinnan perusteella, kertyneen kokemuksen ohjaamana, eivätkä tulokset ole aina ennakoitavissa. Kun epäonnistumiset seuraavat toisiaan, tulee tunne, että tehdyt toimet eivät ole yhteneviä jonkin näkymättömän virran kanssa, joka liikkuu tiettyyn suuntaan.