"Monen nuoren naisen tärkein tavoite on löytää rikas mies"

Ja sulla reppanalla ei ole edes käsitystä; mitä Feminismi tarkoittaa! Koitahan reipastua ja ottaa ensin selvää asioista, ennenkuin kirjoitat oman käsityksesi asiasta!

Mä väitän olevani feministi; ainoa jonka rahoja omieni lisäksi olen käyttänyt, ovat äitini!
Joskus aikoinaan mun Faija johti Emon omistamaa firmaa, mutt he erosivat ja mun eno hoiti jonkin aikaa sitä. Ei oikein luonnistanut ja lopulta se myytiin. Emolla oli oma firmansa jota hoiti hetken aikaa ja lopulta jätti senkin, muuttaen Espanjaan joksikin aikaa, haluten unohtaa kaiken menneen.

Vuodet kului ja mulle sattui elämä näyttävän nurjan puolensa, silloin Emo palasi takaisin Suomeen. Asuin äitini kanssa jonkin aikaa, kunnes mä siirryin elämässä eteenpäin ja muutin omaan (vuokra-asuntoon) toisaalle. Emolla oli mies seuralainen, jota mä inhosin ja nimitin "pehtooriksi" nokkava juoppo ja taiteilija. (joka eli Emon siivellä) Jonkinlainen välirauha solmittiin, eikä joka käänteessä enää puukotettu toisiamme selkään. Mulla oli omat ystäväni ja työpaikkoja siellä sun täällä. Hiukan heikoissa kantimissa talous, mutt opiskellessani aina välillä, Emo myös kustansi osan mun elämästäni, hetkittäin.

Jossain vaiheessa Emo omisti asuntoja eräästä taloyhtiöstä ja siellä tehtiin perusremontteja.
Silloin mä sain ajatuksen perustaa pienimuotoisen hoitokodin, koska mulla oli muutenkin muutaman vanhuksen kodinhoito yksityisesti harteillani, ilman sen suurempaa sopimusta. Sana vaan kiersi vanhusten parissa meikäläisen kyvystä hoitaa asioita, parhaan kykyni mukaan, heidän hyväkseen. Niin yhden kerrostalon alakertaan rakennettiin tiloja yksityistä hoitokotia varten. Kaikki ei ollut vielä edes ihan valmista; kun ensimmäiset hoiderttavat muuttivat taloon asumaan.

Emon vuokralaisina, huoneen vuokrauksella. Mä hain lupaa vasta silloin hoitokodin perustamiseen... ja sehän kestää! Toisin sanoen mä hoidin Emon vuokralaisia, yksityisesti ilman lupia. Saahan kuka tahansa palkata kenet haluaa, avustajakseen. Yläkerran yks kolmio oli suhteellisen valmis muutetavaksi, joten mä kokkasin ruuat siellä ja jaoin ruokaa asukkaille alakertaan. Lopulta sinnekin saatiin keittiötilat ja kylmäkaapit hellat ym, tarvittavat kattilat!

Ruokasalikin perustettiin vähän turhan tilava muutamalle ihmiselle, sinne kun mahtui n. 50 ihmistä syömään, jos tarvis olisi! Suurkeitiö aloitti myös toimintansa, ammattitaitoisten kokien voimalla ja mä tein hanttihommia keittiössä; kuten tiskarina,ja ruokasalin puolella kassana jopa tarjoilijana, jos jollain oli vaikeuksia kantaa ruoka pöytään asti itsenäisesti.
Ihmisiä alkoi tulla päivittäin aina enemmän ruokailemaan meille ja ruokaa myytiin myös ulos suurempiakin satseja, ilmeiseti jotkut pakastivat niitä. Korona aikana sitä myös kuljetettiin aina perille astikin, 5 km. säteellä. Mä tein ympäripyöreitä päiviä, paikaten milloin minkäkin työvuoron, pikku hiljaa siihen kakkeen oppi, mutt aikansa kutakin!

Mulla on 3 vuotias tytär ja kroonisesti sairaat vanhempani, mua tarvitaan kotona enemmän.
Kun ostotarjous tuli, mä katsoin ajan olevan kypsän mun kohdaltani, otin tarjouksen vastaan ja samalla kuittasin palkan; koko siltä pitkältä ja kiviseltä kaudelta!
Nyt mä aherran ainoastaan oman perheeni hyvinvoinnin eteen, ja saan nukkua jopa yöni, ilman päivystystä! Jollei kukaan perheestäni ole sairaana, elukat mukaan lukien.
Nyt on mun aika mennä nukkumaan, vaikka mulla ei olekaan varsinaista työpäivää huomenna. Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!
trollikka

Anonyymi kirjoitti:

Ja sulla reppanalla ei ole edes käsitystä; mitä Feminismi tarkoittaa! Koitahan reipastua ja ottaa ensin selvää asioista, ennenkuin kirjoitat oman käsityksesi asiasta!

Mä väitän olevani feministi; ainoa jonka rahoja omieni lisäksi olen käyttänyt, ovat äitini!
Joskus aikoinaan mun Faija johti Emon omistamaa firmaa, mutt he erosivat ja mun eno hoiti jonkin aikaa sitä. Ei oikein luonnistanut ja lopulta se myytiin. Emolla oli oma firmansa jota hoiti hetken aikaa ja lopulta jätti senkin, muuttaen Espanjaan joksikin aikaa, haluten unohtaa kaiken menneen.

Vuodet kului ja mulle sattui elämä näyttävän nurjan puolensa, silloin Emo palasi takaisin Suomeen. Asuin äitini kanssa jonkin aikaa, kunnes mä siirryin elämässä eteenpäin ja muutin omaan (vuokra-asuntoon) toisaalle. Emolla oli mies seuralainen, jota mä inhosin ja nimitin "pehtooriksi" nokkava juoppo ja taiteilija. (joka eli Emon siivellä) Jonkinlainen välirauha solmittiin, eikä joka käänteessä enää puukotettu toisiamme selkään. Mulla oli omat ystäväni ja työpaikkoja siellä sun täällä. Hiukan heikoissa kantimissa talous, mutt opiskellessani aina välillä, Emo myös kustansi osan mun elämästäni, hetkittäin.

Jossain vaiheessa Emo omisti asuntoja eräästä taloyhtiöstä ja siellä tehtiin perusremontteja.
Silloin mä sain ajatuksen perustaa pienimuotoisen hoitokodin, koska mulla oli muutenkin muutaman vanhuksen kodinhoito yksityisesti harteillani, ilman sen suurempaa sopimusta. Sana vaan kiersi vanhusten parissa meikäläisen kyvystä hoitaa asioita, parhaan kykyni mukaan, heidän hyväkseen. Niin yhden kerrostalon alakertaan rakennettiin tiloja yksityistä hoitokotia varten. Kaikki ei ollut vielä edes ihan valmista; kun ensimmäiset hoiderttavat muuttivat taloon asumaan.

Emon vuokralaisina, huoneen vuokrauksella. Mä hain lupaa vasta silloin hoitokodin perustamiseen... ja sehän kestää! Toisin sanoen mä hoidin Emon vuokralaisia, yksityisesti ilman lupia. Saahan kuka tahansa palkata kenet haluaa, avustajakseen. Yläkerran yks kolmio oli suhteellisen valmis muutetavaksi, joten mä kokkasin ruuat siellä ja jaoin ruokaa asukkaille alakertaan. Lopulta sinnekin saatiin keittiötilat ja kylmäkaapit hellat ym, tarvittavat kattilat!

Ruokasalikin perustettiin vähän turhan tilava muutamalle ihmiselle, sinne kun mahtui n. 50 ihmistä syömään, jos tarvis olisi! Suurkeitiö aloitti myös toimintansa, ammattitaitoisten kokien voimalla ja mä tein hanttihommia keittiössä; kuten tiskarina,ja ruokasalin puolella kassana jopa tarjoilijana, jos jollain oli vaikeuksia kantaa ruoka pöytään asti itsenäisesti.
Ihmisiä alkoi tulla päivittäin aina enemmän ruokailemaan meille ja ruokaa myytiin myös ulos suurempiakin satseja, ilmeiseti jotkut pakastivat niitä. Korona aikana sitä myös kuljetettiin aina perille astikin, 5 km. säteellä. Mä tein ympäripyöreitä päiviä, paikaten milloin minkäkin työvuoron, pikku hiljaa siihen kakkeen oppi, mutt aikansa kutakin!

Mulla on 3 vuotias tytär ja kroonisesti sairaat vanhempani, mua tarvitaan kotona enemmän.
Kun ostotarjous tuli, mä katsoin ajan olevan kypsän mun kohdaltani, otin tarjouksen vastaan ja samalla kuittasin palkan; koko siltä pitkältä ja kiviseltä kaudelta!
Nyt mä aherran ainoastaan oman perheeni hyvinvoinnin eteen, ja saan nukkua jopa yöni, ilman päivystystä! Jollei kukaan perheestäni ole sairaana, elukat mukaan lukien.
Nyt on mun aika mennä nukkumaan, vaikka mulla ei olekaan varsinaista työpäivää huomenna. Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!
trollikka

Lue lisää

Täällä ja muuallakin palstafeministit tuovat esille lähinnä omaa vihaansa tai katkeruuttaan miehiin. Eipä sitä silloin voida tasa-arvosta puhua samaan aikaan. Kaikki ismit on jonkinlaista fanaattisuutta ja vihaa jota en itse voi sietää.
Tavallinen mies tai nainen ei siis tue feminismiä saati muitakaan ismejä.

"mies nähdään vain taloudellisen hyödyn.."

Tyttö ei antaudu miehelle -vain- rahan/hyödyn takia. Vaan perusluonteensa ohjaamana (tiedostamatta) sekä/tai laskelmoidusti (tietoisesti) valitsee kumppaninsa siten että tytön ja lastensa elämä olisi turvattu.

Charlesin vessanpönttö on kultaa.

Sivusta totean, että ihan tottahan tuo otsikko on. Kyllä tuollaisia naisia tässäkin maassa riittää. Otsikko on myös siinä mielessä "ovelasti" ajateltu, että "moni" on mielipidekysymys. Ei väitetä, että suurimman osan, tai edes suuren osan, vaan monen. No, jos kyseinen olisi vaikka vain tuhannen naisen tavoite, niin tuhat on monta, vaikka se onkin kokonaisuudessaan häviävän pieni määrä. Oletettavasti noin ajattelevia kuitenkin on tässä maassa selkeästi enemmän kuin tuhat. Noin niitä raflaavia otsikoita luodaan, jotka ovat täysin totta, näyttävät raflaavilta, mutta antavat lopulta hyvin vähän tarkaa informaatiota.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta totean, että ihan tottahan tuo otsikko on. Kyllä tuollaisia naisia tässäkin maassa riittää. Otsikko on myös siinä mielessä "ovelasti" ajateltu, että "moni" on mielipidekysymys. Ei väitetä, että suurimman osan, tai edes suuren osan, vaan monen. No, jos kyseinen olisi vaikka vain tuhannen naisen tavoite, niin tuhat on monta, vaikka se onkin kokonaisuudessaan häviävän pieni määrä. Oletettavasti noin ajattelevia kuitenkin on tässä maassa selkeästi enemmän kuin tuhat. Noin niitä raflaavia otsikoita luodaan, jotka ovat täysin totta, näyttävät raflaavilta, mutta antavat lopulta hyvin vähän tarkaa informaatiota.

Lue lisää

No juu tarkoituksellisestihan se noin on luotu tuo otsikko mutta ite uskon ainakin että kyseisen kaltaiset naiset on häviävän pieni vähemmistö todellisuudessa vaikka heitä saattaa esimerkiksi julkisuuteen päätyä suhteeton määrä joukkonsa kokoon nähden.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

No juu tarkoituksellisestihan se noin on luotu tuo otsikko mutta ite uskon ainakin että kyseisen kaltaiset naiset on häviävän pieni vähemmistö todellisuudessa vaikka heitä saattaa esimerkiksi julkisuuteen päätyä suhteeton määrä joukkonsa kokoon nähden.🙂.

Lue lisää

Ainahan kaikkia julkisuuteen päässeitä ryhmiä on todellisuudessa paljon vähemmnä kuin mitä se julkisuuden määrä antaa ymmärtää. Ketä nyt muka kiinnostaisi lukea (ainakaan jatkuvasti) tuikitavllisten talliaisten tuikitavallisista ajatuksista ja tavotteista. Vain poikkeava myy.

Länsimaisen sääty-yhteiskunnan perusideologia.

HS on kylläkin vihervasuri lehti joka dissaa kaikkea heidän ideologiansa vastaisuutta muunmuassa metsästystä, metsätaloutta, maaseutua yms.

Kritiikki tai totuuden sanominen ääneen ei ole vihaa, vaikka te sen niin haluatte kääntää häpeissänne. Kaikki ismit feminismi mukaanlukien taas on syvään juurrutettua vihaa jälkimmäinen miesvihaa.