Löysin kirjahyllystäni MMM1993 teoksen. Siinä oli Mikko Harrin artikkeli eläinten älykkyydestä.
Pari lainausta:
"Monien positiivisten löytöjen takana oli Viisas-Hans-efekti, eli simpanssit olivat oppineet lukemaan opettajansa elekieltä ja antamaan hänen haluamiaan vastauksia."
"Tietoisuus omasta itsestään ja muista on vain ihmiselle tyypillinen ominaisuus"
Eli apinoiden älykkyydestä ei juuri ole pääteltävissä niiden olevan esi-isiämme sen enempää kuin delfiinit tai lehmät.
Ihmisen minätietoisuus erottaa ihmisen eläimistä.
Ja vielä kysymys: Jos ateisti on oiken tyhmä, todistaako hän apina-ihminen -evoluution puolesta?
Pari lainausta:
"Monien positiivisten löytöjen takana oli Viisas-Hans-efekti, eli simpanssit olivat oppineet lukemaan opettajansa elekieltä ja antamaan hänen haluamiaan vastauksia."
"Tietoisuus omasta itsestään ja muista on vain ihmiselle tyypillinen ominaisuus"
Eli apinoiden älykkyydestä ei juuri ole pääteltävissä niiden olevan esi-isiämme sen enempää kuin delfiinit tai lehmät.
Ihmisen minätietoisuus erottaa ihmisen eläimistä.
Ja vielä kysymys: Jos ateisti on oiken tyhmä, todistaako hän apina-ihminen -evoluution puolesta?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Että ihminen kehittyi apinasta, onhan geenimme 99 % samat. Yhdessä kromosomissa on pari geenirypästä, jotka eroavat toisistaan, näinpä ihminen on voinut kehittyä apinasta nopeaan tahtii, muutaman mutaation kautta, tämä selittää välimuotojen olemassaolemattomuuden.
Mikäli lähteidesi taso on edellä kuvaamasi esimerkin kaltainen niin ymmärrän hyvin että sinulla ei ole kovinkaan oikeata kuvaa ymnpäröivästä maailmasta.
Mistä voit päätellä että esimerkiksi Delfiinit tai sinivalaat eivät tiedosta itseään?
Hieman kritiikkiä lainauksiin, please.
ainakin lukionkirjan mukaan kykenevät tunnistamaan itsensä ympäristöstään erilliseksi; delfiinit peilailivat peilistä päihinsä laitettuja punaisia pisteitä ja samoin simpanssit.
Varsin hyvä osoitus, että ne niillä on jollain tasolla korkealle kehittynyt tietoisuus, joskaan ei ihmisen kaltaista.
Onkos Sinulla uudempaa tietoa?
Viime aikaisissa aivotutkimuksissa on havaittu, että apinoilla puuttuu kokonaan ne osiot joissa esim. puhe ihmisaivoissa muodostuu.. Samoiten lienee muilla eläimillä.
Kritisoin tietolähdettäsi.
Se on samaa tasoa kuin jos iltalehdessä olisi toimittaja Möttösen milipide asiasta.
Kysynkin: miten voit tietää millä eläimellä ihmisen lisäksi on tietoisuus itsestään?
Käsitykseni mukaan MMM:n tiedeartikkelien kirjoittajat ovat asiantuntijoita, eivät toimittajia. Eli lähde ei ole sen huonompi kuin vaikka tieteen kuvalehti.
Ymmärtäisin, ettei Sinulla nyt sitten ole esittää uudempaa tietoa, tai kiistää edellä esitetty.
Vastauseni: tässähän nyt täytyy vain luottaa asiantuntijoihin, tervettä järkeään toki unohtamatta.
Totta jokainen eläin jotenkin erottaa itsensä ympäristöstä, kasveista en nyt osaa sanoa. Minätietoisuudessa on nähdäkseni kyse enemmästä. Siihen sisältyy myös "sinä".
Apinat kykenevät viittomakielellä kommunikoimaan ja ymmärtämään toisia. Lisäksi meille läheisimmillä apinalajeilla on korkea itsetietoisuus, mikä on ainutlaatuista eläinkunnassa.
Toki MMM:n artikkelit saattavat olla jopa saman tasoisia kuin Tieteen kuvalehden (jota en muuten kovin korkealle noteeraa). Kyseisen kijoittajan tekeleitä vain ei lyhyellä etsimisellä löytynyt mistään tietokannasta.
On hienoa laittaa lähdeviite mukaan, silloin jokainen voi varmistua lähteen asiantuntemuksesta.
Kysynkin edelleen: miten voit olla varma että Delfiineillä, koirilla, marsuilla, lepakoilla tai valailla ei ole tietoa omasta itsestään?
Moi !
Tuossa muutama viite tutkimuksiin, jos asia oikeasti kiinnostaa:
http://www.emory.edu/LIVING_LINKS/i/people/marino_dolphinpage.html
Adams-Curtis, L.E. (1987) Social context of manipulative behaviour in Cebus apella. American Journal of Primatology 12:325.
Allen, C., "Animal cognition and animal minds," in P. Machamer & M. Carrier (eds.) (1997) Philosophy and the Sciences of the Mind: Pittsburgh University Press and the Universitätsverlag Konstanz: pp. 227-243.
Allen, C., and Bekoff, M. (1997) Species of Mind. Cambridge, MA: The MIT Press.
Anderson, J. R. (1983) Responses to mirror image stimulation and assessment of self-recognition in mirror- and peer-reared stumptail macaques. Quarterly Journal of Experimental Psychology 35(b):201-212.
Anderson, J. R. & Roeder, J. J. (1989) Responses of capuchin monkeys to different conditions of mirror-image stimulation. Primates, 30:581-587.
Beck, B.B. (1976) Tool use by captive pigtaied monkeys. Primates 17:301-310.
Beckoff, M., and D. Jameison. (1996). Readings in Animal Cognition. Cambridge, MA: MIT Press.
Bennett, J. (1988). Thoughtful brutes. Proceedings and Addresses of the American Philosophical Association 62: 196 - 211.
Bickerton, D. (1990) Language and Species. University of Chicago Press.
Byrne, R. W. (1993) The evolution of intelligence. In: Behaviour and Evolution, eds. P. J. B. Slater & T. R. Halliday. Cambridge University Press.
Byrne, R. W. & Tomasello, M. (1995) Do rats ape? Animal Behaviour, 50: 1417-1420.
Calhoun, S. & Thompson, R. L. (1988) Long-term retention of self-recognition by chimpanzees. American Journal of Primatology 15:361-365.
Chalmers, David. 1999. Bibliography on Animal cognition.
Chance, M. R. A. & Mead, A. P. (1953) Social behaviour and primate evolution. Symposia of Social and Experimental Biology VII:395-439.
Cheney, D. L., Seyfarth, R. M. (1980) Vocal recognition in free-ranging vervet monkeys. Animal Behaviour 288:362-367.
Cheney, D. L., Seyfarth, R. M. & Smuts, B. (1986) Social relationships and social cognition in nonhuman primates. Science, 234:1361-1366.
Cheney, D. L. & Seyfarth, R. M., eds. (1990a) How Monkeys See the World. Chicago University Press.
Cheney, D. & Seyfarth, R. (1990b) Attending to behaviour versus attending to knowledge: examining monkeys' attribution of mental states. Animal Behaviour 40:742-753.
Cheney, D. L. & Seyfarth, R. M. (1991) Truth and deception in animal communication. In: Cognitive Ethology: The Minds of Other Animals, ed. C. A.Ristau. Erlbaum.
Cheney, D. L. & Seyfarth, R. M. (1992) Precis of 'How monkeys see the world'. Behavioral and Brain Sciences 15:135-182.
Custance, D. M., Whiten, A. & Bard, K. A. (1995) Can young chimpanzees imitate arbitrary actions? Hayes and Hayes (1952) revisited. Behaviour, 132, 837-859.
Dasser, V. (1988) A social concept in Java monkeys. Animal Behaviour 36:225-230.
DeGrazia, David. 1996. Taking Animals Seriously: Mental Life and Moral Status. Cambridge: Cambridge University Press, 1996.
Dennett, D. C. (1983) Intentional systems in cognitive ethology: The "Panglossian paradigm" defended. Behavioral and Brain Sciences 6:343-390.
Dennett, D. C. (1989) Cognitive ethology: Hunting for bargains or a wild goose chase. In: Goals, No-Goals and Own Goals: A Debate on Goal-Directed and Intentional Behaviour, eds. A. C. Montefiore & D. Noble. Unwin Hyman.
Dickinson, A. (1980) Contemporary animal learning theory. Cambridge University Press.
Dimond, S. & Harries, R. (1984) Face touching in monkeys, apes and man: evolutionary origins and cerebral asymmetry. Neuropsychologia 22:227-233.
Eglash, A. R. & Snowdon, C. T. (1983) Mirror-image responses in pygmy marmosets. American Journal of Primatology 5:211-219.
Epstein, R., Lanza, R. P. & Skinner, B. F. (1981) "Self-awareness" in the pigeon. Science 212:695-696.
Fragaszy, D.M. & Visalberghi, E. (1989) Social influences on the acquisition and use of tools in tufted capuchin monkeys (Cebus apella). Journal of Comparative Psychology 103: 159-170.
Fragaszy, D.M. & Visalberghi, R. (1990) Social processes affecting the appearance of innovative behaviors in capuchin monkeys. Folia Primatologica 3-4:54.
Frey, R.G. 1980. Interests and Rights: the case against animals. Oxford: Clarendon Press.
Galef, B. G. (1988) Imitation in animals: History, definition, and interpretation of data from the psychological laboratory. In: Social learning: Psychological and biological perspectives, eds. T. R. Zentall & B. G. Galef, Jr. Erlbaum.
Galef, B. G. (1992) The question of animal culture. Human Nature 3:157-178.
Galef, B. G., Manzig, L. A. & Field, R. M. (1986) Imitation learning in budgerigars: Dawson and Foss (1965) revisited. Behavioral Processes 13:191-202.
Gallup, G. G. (1970) Chimpanzees: self-recognition. Science 167:86-87.
Gallup, G. G. (1982) Self-awareness and the emergence of mind in primates. American Journal of Primatology 2:237-248.
Gallup, G. G. (1983) Toward a comparative psychology of mind. In: Animal cognition and behavior, ed. R.E. Mellgren. Elservier
Gallup, G. G. (1985) Do minds exist in species other than our own? Neuroscience and Biobehavioral Reviews 9: 631-641.
Gallup, G. G. (1988) Toward a taxonomy of mind in primates. Commentary on Whiten & Byrne. Behavioral and Brain Sciences 11: 255-256.
Gallup, Jr., G. 1998. Can animals empathize? Yes. Scientific American 9: 66-71.
Gallup, G. G., McClure, M. K., Hill, S. D. & Bundy, R. A. (1971) Capacity for self-recognition in differentially reared chimpanzees. Psychological Record 21:69-74.
Gallup, G. G. & Suarez, S. D. (1991) Social responding to mirrors in rhesus monkeys: Effects of temporary mirror removal. Journal of Comparative Psychology 105:376-379.
Gallup, G. G., Povinelli, D. J., Suarez, S. D., Anderson, J. R., Lethmate, J. & Menzel, E. W. (1995) Further reflections on self-recognition in primates. Animal Behaviour, 50, 1525-1532.
Gardner, R. A. and Gardner, B. T. (1969). Teaching sign language to a chimpanzee. Science 165: 664-72.
Goldman, A. (1993) The psychology of folk psychology. Behavioral and Brain Sciences 16:15-28.
Goodall, J., ed. (1986). The chimpanzees of Gombe: Patterns of Behavior. Belknap Press.
Greenfield, P. M., & Savage-Rumbaugh, E. S. (1990). Grammatical combinations in pan paniscus: processes of learning and invention in the evolution and development of language. In: Language and Intelligence in Monkeys and Apes: Comparative Developmental Perspectives, ed. S. T. Parker & K. R. Gibson. Cambridge University Press.
Griffin, Donald, Colin Allen, and Marc Bekoff. 1999. Bibliography on Animal Cognition
Hayes, K. J. & Hayes, C. (1952) Imitation in a home-raised chimpanzee. Journal of Comparative and Physiological Psychology 45:450-459.
Hauser, M.D. (1988) Invention and social transmission: New data from wild vervet monkeys. In Machiavellian Intelligence eds. R. Byrne & A. Whiten. Clarendon Press.
Herman, L. M. (1987). Receptive competencies of language-trained animals, In: Advances in the Study of Behaviour, ed. J. S. Rosenblatt, C. Beer, M.C. Busnel, & P. J. B. Slater. Academic Press.
Herman, L. M. (1998) The dolphin's grammatical competency: Comments on Elements of Syntax in the Systems of Three Language-Trained Animals, E. Kako. Animal Learning and Behaviour.
Herman, L. M. Kuczaj, S. A. & Holder, M. D. (1993). Responses to anomalous gestural sequences by a language-trained dolphin: Evidence for processing of semantic relations and syntactic information. Journal of Experimental Psychology: General 122 (2):184-194.
Herman, L. M., Pack A. A. & Morrel-Samuels, P. (1993). Representational and conceptual skills of dolphins, In: Language and Communication: Comparative Perspectives, ed. H. R. Roitblat, L. M. Herman & P. Nachtigall. Erlbaum.
Herman, L. M., Richards, D. G. & Wolz, J. P. (1984) Comprehension of sentences by bottlenosed dolphins. Cognition 16:129-219.
Hess, J., Novak, M. A. & Povinelli, D. J. (1993) 'Natural pointing' in a rhesus monkey, but no evidence of empathy. Animal Behaviour, 46, 1023-1025.
Hewes, G. W. (1973a) An explicit formulation of the relationship between tool-using, tool-making and the emergence of language. Visible Language 7:101-127.
Hewes, G. W. (1973b) Primate communication and the gestural origin of language. Current Anthropology 14:5-24.
Heyes, C. M. (1987) Contrasting approaches to the legitimation of intentional language within comparative psychology. Behaviorism 15:41-50
Heyes, C. M. (1993) Anecdotes, training, trapping, and triangulating: Do animals attribute mental states? Animal Behaviour, 46, 177-188.
Heyes, C. M. (1994a) Imitation, culture and cognition. Animal Behaviour 46:999-1010.
Heyes, C. M. (1994b) Social cognition in primates. In: Animal Learning and Cognition, ed. N. J. Mackintosh. Academic Press.
Heyes, C. M. (1994c) Reflections on self-recognition in primates. Animal Behaviour 47:909-919.
Heyes, C. M. (1994d) Cues, convergence and a curmudgeon: a reply to Povinelli. Animal Behaviour, 48: 242-244.
Heyes, C. M. (1995a) Imitation and flattery: a reply to Byrne & Tomasello. Animal Behaviour, 50: 1421-1424.
Heyes, C. M. (1995b) Self-recognition in primates: Further reflections create a hall of mirrors. Animal Behaviour, 50: 1533-1542.
Heyes, C. M. (1995c) Self-recognition in primates: Irreverence, irrelevance and irony. Animal Behaviour, 51: 470-473.
Heyes, C. M. (1996) Genuine imitation. In: Social learning in animals: The roots of culture, eds. C. M. Heyes & B. G. Galef. Academic Press.
Heyes, C. M., Dawson, G. R. & Nokes, T. (1992) Imitation in rats: Initial responding and transfer evidence Quarterly Journal of Experimental Psychology 45B:81-92.
Humphrey, N. K. (1976) The social function of intellect. In: Growing Points in Ethology, eds P. P. G. Bateson & R. A. Hinde. Cambridge University Press. Reprinted in Byrne, R. W. & Whiten, A. (1988) Machiavellian Intelligence, Clarendon Press.
Jolly, A. (1966) Lemur social behaviour and primate intelligence. Science 153:501-506.
Jolly, A. (1985) The evolution of primate behaviour. Macmillan.
Jolly, A. (1991) Conscious chimpanzees? A review of recent literature. In: Cognitive Ethology: The Minds of Other Animals, ed. C. R. Ristau. Erlbaum.
Khler, W. (1921/1927) Intelligenzprfungen auf Menschenaffen. Springer. English translation by E. Winter as The Mentality of Apes, 2nd Ed. Routledge & Kegan Paul.
Krebs, J. R. & Dawkins, R. (1984) Animal signals: Mind reading and manipulation. In: Behavioural Ecology, eds. J. R. Krebs & N. B. Davies. Blackwell Scientific Publications.
Kummer, H., Dasser, V. & Hoyningen-Huene, P. (1990) Exploring primate social cognition: some critical remarks. Behaviour 112:84-98.
Ledbetter, D. H. & Basen, J. A. (1982) Failure to demonstrate self-recognition in gorillas. American Journal of Primatology, 2:307-310.
Lin, A.C., Bard, K.A. & Anderson, J.R. (1992) Development of self-recognition in chimpanzees. Journal of Comparative Psychology 106:120-127.
Mason, W.A. & Hollis, J.H. (1962) Communication between young rhesus monkeys. Animal Behaviour 10:211-221.
Mignault, C. (1965) Transition between sensorimotor and symbolic activities in nursery-reared chimpanzees (Pan troglodytes). Journal of Human Evolution 14:747-758.
Nishida, T. (1986) Local traditions and cultural transmission. In: Primate Societies, eds. B.B. Smuts, D.L. Cheney, R.M. Seyfarth, R.W. Wrangham, & T.T. Struhsaker. University of Chicago Press.
Pepperberg, I. M. (1987). Interspecies communication: A tool for assessing conceptual abilities in the African Grey parrot. In: Cognition, Language and Consciousness: Interactive Levels, ed. G. Greenberg & E. Tobach. Erlbaum.
Pepperberg, I. M. 1991. Referential Communication with an African Grey Parrot. Harvard Graduate Society Newsletter, Spring, 1991.
Pepperberg, I. M. 1995. Studies to Determine the Intelligence of African Grey ParrotsProceedings of The International Aviculturists Society, January 11 - 15, 1995.
Pepperberg Homepage. Communication with Parrots (Gary Biggs).
Pereira Jr., A. 1999. A Possible Role for Action Schemes in Mirror Self-Recognition. Revista de Etologia, 1 (2), 127-139.
Place, Ullin T. (2000) The Role of the Hand in the Evolution of Language. Psycoloquy: 11: 007.
Platt, M. M. & Thompson, R. L. (1985) Mirror responses in Japanese macaque troop. Primates 26:300-314.
Povinelli, D. J. (1987) Monkeys, apes, mirrors and minds: The evolution of self-awareness in primates Human Evolution 2:493-509.
Povinelli, D. J. (1993) Reconstructing the evolution of mind. American Psychologist 48:493-509.
Povinelli, D. J. (1994) Comparative studies of animal mental state attribution: A reply to Heyes. Animal Behaviour, 48: 239-241.
Povinelli, D. J. (1995) Panmorphism. In: Anthropomorphism, Anecdotes and Animals, eds. R. Mitchell & N. Thompson. University of Nebraska Press.
Povinelli, D.J. 1998. Can animals empathize? Maybe not. Scientific American 9: 67-75.
Povinelli, D. J. & Davis, D. R. (1994). Differences between chimpanzees (Pan troglodytes) and humans (Homo sapiens) in the resting state of the finger: implications for pointing. Journal of Comparative Psychology, 108:134-139.
Povinelli, D. J. & Eddy, T. J. (1996) What young chimpanzees know about seeing. Monographs of the Society for Research on Child Development, No. 247, Vol. 61.
Povinelli, D. J., Nelson, K. E. & Boysen, S. T. (1990) Inferences about guessing and knowing by chimpanzees. Journal of Comparative Psychology 104:203-210.
Povinelli, D. J., Parks, K. A. & Novak, M. A. (1991) Do rhesus monkeys attribute knowledge and ignorance to others? Journal of Comparative Psychology 105:318-325.
Povinelli, D. J., Nelson, K. E. & Boysen, S. T. (1992a) Comprehension of role reversal in chimpanzees: evidence of empathy? Animal Behaviour 43:633-640.
Povinelli, D. J., Parks, K. A. & Novak, M. A. (1992b) Role reversal by rhesus monkeys, but no evidence of empathy. Animal Behaviour 43:269-281.
Povinelli, D. J., Rulf, A. B., Landau, K. R. & Bierschwale, D. T. (1993) Self-recognition in chimpanzees: Distribution, ontogeny, and patterns of emergence. Journal of Comparative Psychology 107:347-372.
Premack, D. (1983) Animal cognition. Annual Review of Psychology 34:351-362.
Premack, D. (1988) 'Does the chimpanzee have a theory of mind?' revisited. In: Machiavellian Intelligence: Social Expertise and the Evolution of Intellect in Monkeys, Apes and Humans, eds R. W. Byrne & A. Whiten. Oxford University Press.
Premack, D. & Dasser, V. (1991). Perceptual origins and conceptual evidence for theory of mind in apes and children. In: Natural Theories of Mind, ed. A. Whiten. Blackwell.
Premack, D. & Premack, A. J. (1982) The Mind of an Ape. Norton.
Premack, D. & Woodruff, G. (1978) Does the chimpanzee have a theory of mind? Behavioral and Brain Sciences 4:515-526.
Regan, Tom & Singer, Peter. 1976. Animal Rights and Human Obligations. 2nd ed. New York: Prentice-Hall, 1989; 1st edition 1976
Robert, S. (1986) Ontogeny of mirror behavior in two species of great apes. American Journal of Primatology 10:109-117.
Roccos, Linda Jones. 1996. A Bibliographic Guide to the Study of Dolphin Intelligence
Russon, A. E. & Galdikas, B. M. F. (1993) Imitation in ex-captive orangutans. Journal of Comparative Psychology, 107: 147-161.
Savage-Rumbaugh, S., W. M. Fields and J. P. Taglialatela. 2001. Language, Speech, Tools, and Writing. Journal of Consciousness Studies, 8 (5-7): 273-92. Reprinted in Between Ourselves: Second-person issues in the study of consciousness,, E. Thompson (ed). Exeter: Imprint Academic, pp. 273-92.
Savage-Rumbaugh, E. S. (1986). Ape Language: From Conditioned Response to Symbol, Columbia University Press.
Savage-Rumbaugh, E. S., Murphy, J., Sevcik, R. A., Rumbaugh, D. M., Brakke, K. E., and S. Williams (in press). Language comprehension in ape and child. Monographs of the Society for Child Development.
Schusterman, R. J. & Gisiner, R. C. (1988) Artificial language comprehension in dolphins and sea lions: The essential cognitive skills. The Psvchological Record 38:311-348.
Schusterman, R. J. & Krieger, K. (1984) California sea lions are capable of semantic comprehension. The Psvchological Record 34:3-23.
Spence, K. W. (1937) Experimental studies of learning and higher mental processes in infra-human primates. Psychological Bulletin 34:806-850.
Stammbach, E. (1988) Group responses to specially skilled individuals in a Macaca fascicularis group. Behaviour 107:241-266.
Suarez, S. D. & Gallup, G. G. (1981) Self-recognition in chimpanzees and orangutans, but not gorillas. Journal of Human Evolution 10:175-188.
Suarez, S. D. & Gallup, G. G. (1986) Social responding to mirrors in rhesus macaques: Effects of changing mirror location. American Journal of Primatology 11:239-244.
Sumita, K., Kitahara-Frisch, J. & Norikoshi, K. (1985). The acquisition of stone-tool use in captive chimpanzees. Primates 26:168-181.
Swartz, K. B. & Evans, S. (1991) Not all chimpanzees show self-recognition. Primates, 32: 483-496.
Terrace, H. S., Petitto, L. A., Sanders, R. J. & Bever, T. G. (1979) Can an ape create a sentence? Science 206:891-902.
Timberlake, W. & Grant, D. L. (1975) Autoshaping in rats to the presentation of another rat predicting food. Science 190:690-692.
Thorndike, E. L. (1898) Animal intelligence: An experimental study of the associative processes in animals. Psychological Review Monographs, 2, No. 8.
Tinbergen, N. (1951) A Study of Instinct, Clarendon Press.
Tomasello, M. (1996) Do apes ape? In: Social learning: The Roots of Culture, eds C. M. Heyes and B. G. Galef. Academic Press.
Tomasello, M. & Call, J. (1994) Social cognition of monkeys and apes. Yearbook of Physical Anthropology 37.
Tomasello, M., Davis-Dasilva, M., Camak, L. and Bard, K. (1987) Observational learning of tool-use by young chimpanzees. Human Evolution 2:175-183.
Tomasello, M., Savage-Rumbaugh, E. S., and A.C. Kruger (in press). Imitative learning of action on objects by children, chimpanzees, and educated chimpanzees. Monographs of the Society for Child Development.
Tomasello, M., Savage-Rumbaugh, S. & Kruger, A. C. (1993) Imitative learning of actions on objects by children, chimpanzees, and enculturated chimpanzees. Child Development 64:1688-1705.
Toth, N., Schick, K. D., Savage-Rumbaugh, E. S., and D.M Rumbaugh (in press). Pan the tool-maker: Investigations into the stone tool-making and tool using capabilities of a bonobo (Pan paniscus). Journal of Archaeological Sciences
Visalberghi, E. & Trinca, L. (1989) Tool use in capuchin monkeys, or distinguish between performing and understanding. Primates 30:511-521
Visalberghi, E. & Fragaszy, D. M. (1992) Do monkeys ape? In: 'Language' and intelligence in monkeys and apes, eds. S. T. Parker & K. R. Gibson. Cambridge University Press.
Waal, F. de (1982) Chimpanzee Politics. Jonathan Cape.
Waal, F. de (1991) Complementary methods and convergent evidence in the study of primate social cognition. Behaviour 118:297-320.
de Waal, F. 1996. Good Natured: The Origins of Right and Wrong in Humans and Other Animals. Cambridge, MA: Harvard University Press.
de Waal, F. 1998. Chimpanzee Politics: Power and Sex Among the Apes. Revised edition. Baltimore, MD: Johns Hopkins University Press.
Westergaard, G.C. (1988) Lion-tailed macaques (Macaca silenus) manufacture and use tools. Journal of Comparative Psychology 102:152-159.
Whiten, A. & Byrne, R. W. (1988) Tactical deception in primates, Behavioral and Brain Sciences 11:233-273.
Whiten, A. & Byrne, R. W. (1991) The emergence of metarepresentation in human ontogeny and primate phylogeny. In: Natural theories of mind, ed. A. Whiten. Basil Blackwell.
Whiten, A. & Custance, D. M. (1996) Studies of imitation in chimpanzees and children. In: Social learning in animals: The roots of culture, eds. C. M. Heyes & B. G. Galef. Academic Press.
Whiten, A., Custance, D. M., Teixidor, P. & Bard, K. A. (1997) Imitative learning of artificial fruit processing in children and chimpanzees. Journal of Comparative Psychology.
Wiley, Norbert. 1994. History of the Self: From Primates to Present. Sociological Perspectives , 37: 527-545.
Xitco, M. J. & Roitblat, H. R. (1996). Object recognition through eavesdropping: passive echolocation in bottlenose dolphins. Animal Learning and Behaviour 24:355-365.
Vastaan tähän nyt noihin molempiin viesteihisi.
Kiitos vaan lukuisista viitteistä. En nyt vaan pääse niihin käsiksi, toivottavasti et joutunut näkemään suurta vaivaa niiden noukkimisessa.
Linkin kävin lukaisemassa, tämä tarttui siitä silmään:
"A provocative debate continues to rage about
whether self-recognition in great apes implies that they are also
capable of more abstract levels of self-awareness"
Eli itsensä tunnistaminen peilistä ei ehkä vielä todista sellaisesta minätietoisuudesta kuin ihmisellä on.
Jossain määrinhän jokaisen eläimen on erotettava itsensä ympäristöstä ja toisista yksilöistä.
Siinä MMM:n artikkelissa muistaakseni mainittiin, että apina kyllä suree ihmismäisesti puolisonsa kuolemaa, vaan muut lauman apinat eivät asiaa noteraa. Eli jotain vajausta tässä on, vaikka toisaalta koirat kuulemma lohduttavat surevaa isäntäänsä.
Jos minätietoisuus kytkettäisiin jumalauskoon, saataisiin ehkä eläimet eri kastiin kuin uskovat (-;
Ethän vain kannata itsetiedostamisen tai muun tekijän perusteella lajien välistä tasa-arvoa?
Erilaisuus ei välttämättä merkitse paremmuutta tai huonommuutta. Delfiinejä ei vielä tunneta tarpeeksi, mutta paljon tiedetäänkin. Ainakin delfiini on musikaalisempi eläin kuin ihminen.
Listan kerääminen ei ollut vaivalloista, tietokone hoitaa homman käden kääneessä ;-)
Tietoisuus, äly, miten sen haluat nimetäkkään on täysin portaaton ilmiö. Se ei tietenkään tarkoita sitä että kaikki välivaiheet löytyisivät, mutta periaatteessa matkalle kivestä ihmiseksi mahtuu aika paljon eri asteisia itsensä tiedostamisia. Huipulla on tämän hetken tietämyksemme mukaan ihminen.
Onko ihminen arvokkaampi kuin joku muu eläin? En tiedä. Miksi joku olisi arvokkaampi kuin joku toinen? Miksi joku ihminen olisi arvokkaampi kuin joku toinen? Miksi ihminen olisi arvokkaampi kuin metsässä liikkuva kettu? Miten mittaat jonkin (jonkun) arvon/arvokkuuden?
Minä en siihen pysty. Omasta mielestäni minä tietysti olen arvokkaampi kuin mikään muu. Luultavasti olen pahasti väärässä.
Kiinnostavaa juttua. Peilistä tunnistaminen ei tosiaan taida olla koko juttu, mutta näyttää siltä, että juuri peilistä tunnistajilla on muitakin kykyjä. Simpanssit esimerkiksi osaavat ottaa huomioon, että kahdesta ihmisestä toinen *tietää* jonkin asian paremmin ja kääntyä tämän puoleen. Ne osaavat myös tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa ja homman opittuaan vaihtaa rooleja ko. tehtävässä ilman, että uutta roolia tarvitsee erikseen opetella. Aika merkittäviä juttuja minusta. Tässä linkki, jos jotakuta kiinnostaa. Saattaa löytyä muutakin, luin hirveän nopeasti.
http://www.sciam.com/1998/1198intelligence/1198gallup.html
Muistui vielä mieleen asiaan liittyvä varsin epätieteellinen tutkimus. Eräs tuttavani ihmetteli, miten hänen kaksi kissaansa onnistuivat kerta toisensa jälkeen pääsemään lukitusta huoneesta ulos. Asian selvittämiseksi hän piiloutui vaatekomeroon tirkistelemään ja näin siinä kävi:
Projektin "aivo" asettautui oven eteen ja jollakin kissojen kommunikointisysteemillä komensi raskastekoisemman kaverinsa hyppäämään hyllyn päältä oven kahvaan roikkumaan, minkä jälkeen ensin mainittu työnsi oven auki.
Että osaa ne kissatkin yhteistyötä.
Tietääkseni suurin este simpanssien puhumiselle on se että ne eivät pysty tuottamaan tarpeellisia äänteitä, siis fyysisesti erittäin hankalaa. Kun taas papukaija pystyy tuottamaan ihmisen kaltaista ääntä, ja vieläpä tajuamaan sanomansa, vaikkakin niille luontevampaa ovat erilaiset "vihellykset", niitä ne mieluummin käyttäisivät.
Pidätkö nimenomaan puhetta ainoana älyn edellytyksenä?? Ei muita kommunikaatiotapoja? jumittaa pahasti.
>Apinat kykenevät viittomakielellä kommunikoimaan >ja ymmärtämään toisia. Lisäksi meille >läheisimmillä apinalajeilla on korkea >itsetietoisuus, mikä on ainutlaatuista >eläinkunnassa.
Kaikilla eläimillä on kommunikointijärjestelmä,
lisäksi ne tuntevat lajitoverinsa vaikka eivät tiedä edes omaa ulkonäköä.
Apinat jäävät jälkeen älykkyydessä Delfiineille ja monille muille eläimille, jopa jotkut koirat voi olla apinaa huomattavasti älykkäämpiä.
Itseasiassa apinoja ei tiedemiespiireissä pidetä kovikaan älykkäinä eläiminä.
Eräs kehitysopin kannataja totesi kerran, "että apinojen pitäminen ihmisen lähisukulaisena on virhe, koska se todistaa kehitysopin vastaisesti, että kehitys ei ole niiden kohdalla edennyt minnekkään".
"Eräs kehitysopin kannataja totesi kerran, "että apinojen pitäminen ihmisen lähisukulaisena on virhe, koska se todistaa kehitysopin vastaisesti, että kehitys ei ole niiden kohdalla edennyt minnekkään"."
Se kehitysopin kannattaja ei tainnut oikein ymmärtää koko kehitysoppia.
Apinoita on vaikka minkä laisia. Ne ovat erilaisia, koska kehitys on nimenomaan edennyt niin että niistä on sellaisia tullut.
Taas se vakio virheajatus, että kehityksellä on jokin ylevä päämäärä. Ei ole muuta päämäärää kuin löytää jokin kolo ekosysteemissä ja tulla toimeen siellä. Muuttuvista olosuhteista syntyy kehityspaineita, joihin on sopeuduttava tai hävittävä olemasta. Sitä on evoluutio.
"Eräs kehitysopin kannataja totesi kerran, "että apinojen pitäminen ihmisen lähisukulaisena on virhe, koska se todistaa kehitysopin vastaisesti, että kehitys ei ole niiden kohdalla edennyt minnekkään". "
Kuka tämän on sanonut? Lähde olisi kiva tietää.. Oliko se kenties latvialainen Vilautas Munias?
"Kaikilla eläimillä on kommunikointijärjestelmä,
lisäksi ne tuntevat lajitoverinsa vaikka eivät tiedä edes omaa ulkonäköä."
Apina tunnistaa itsensä peilistä ja samoin delfiini, tai siis, ne tietävät oman ulkonäkönsä ja siinä ilmenevät mahdolliset erikoisuudet. Niillä on siis korkea itsetietoisuus. Eli olet samaa mieltä tutkimusten kanssa, hienoa!
Muusta eläinkunnasta tuota kykyä ei olla vielä löydetty. Jos on niin laita toki lähteet! Kaikilla eläimillä on jonkinlainen kommunikointijärjestelmä, mutta kaikki eläimet eivät osaa oppia ja muokata tuota järjestelmää. Toiminta on niillä lähinnä vaistonvaraista.
"Apinat jäävät jälkeen älykkyydessä Delfiineille ja monille muille eläimille"
Simpanssit ja delfiinit ovat psykologisilta ominaisuuksiltaan lähellä ihmistä.
" Eräs kehitysopin kannataja totesi kerran, "että apinojen pitäminen ihmisen lähisukulaisena on virhe, koska se todistaa kehitysopin vastaisesti, että kehitys ei ole niiden kohdalla edennyt minnekkään"."
Minua ei kiinnosta asiayhteydestä irroitetut lainaukset. Kreationistinen vanha, vanha kikka. Ensiksikin en tiedä kuka tutkija on kyseessä, missä asiayhteydessä hän on noin sanonut ja kuinka vanha tuo hänen näkemyksensä on. Tässä muutama tekijä, joiden puutteen vuoksi painan villaisella varsin kyseenalaisen toimintasi.
Simpanssien geneettinen perimä on niin lähellä ihmistä, että jo perimän perusteella voimme sanoa, että simpanssi on lähisukulaisemme.
Kaikkien eliöiden yhtäläisyydestä kertova merkittävä tekijä geneettisellä tasolla taas on se, että voit siirtää mistä eliöstä tahansa geenin toiseen eliöön ja saada geeni toimimaan halutulla tavalla.
Jos simpanssilla on korkea tietoisuus, sehän on todiste, että oletettu yhteinen esi-isä omasi jo korkean tietoisuuden.
Nimittäin mikäli pidät korkeaa tietoisuutta todisteena yhteisestä esi-isästämme.
Palstan useammassa keskustelussa näyttäisi syntyneen yksimielisyys, että ihmisellä on simpanssia olennaisesti korkeampi tietoisuus, jossa on muutamia laadullisesti ainutlaatuisia piirteitä. Silti se selvästi perustuu samanlaisiin aivorakenteisiin kuin simpanssilla ja allaolevat perustoiminnot ovat yhtäläiset. Sukulaisuus näkyy.
Tämä kirjoitukseni julkaistiin Helsingin Sanomissa:
---------------------------------------
Erkki Nykänen kirjoitti antavansa oikeuksia vain niille, jotka
osaavat niitä puolustaa (HS 18.5.) pyrkien sulkemaan eläimet
oikeuksien ulkopuolelle. Tuollaisella oikeuksien ympyröinnillä vaan
taisi jäädä ulkopuolelle myös vauvat, vammaiset, halvautuneet ja
dementikot. Lisäksi unohtui, että tiedemiesten mukaan ihminen
itsekin on ihmisapinoihin luettava eläin.
Nykänen ilmoitti olevansa valmis tarkistamaan asenteitaan,
mikäli majava kirjoittaa mielipidesivulle. Entä kävisikö
asenteen muutokseen gorilla, joka voi "kirjoittaa" käsillään
ilmaan viittoen ? Itse asiassa simpanssien tutkija Jane Goodall
käytti viittomakieltä taitavaa Koko-gorillaa asiantuntijanaan
varmistaessaan Francine Pattersonin avulla, miten simpanssit
ja gorillat häiriytyisivät tarkkailijoista vähemmän:
"Me kyselimme Kokolta moneen kertaan "Onko sinusta parempi, että
ihmiset seisovat vai istuvat sinun seurassasi ?" Alhaalla! vastasi
Koko kaksin käsin yksiselitteisesti ja painokkaasti joka kerta.
Paitsi kerran; silloin se teki kantansa vieläkin selvemmäksi
käymällä itse pitkäkseen."
(Patterson & Linden: Koko - puhuva gorilla, s.178).
Kari Tikkanen
Oulu
-----------------------------------------
Koiran hankintaa olen ajatellut. Pentu vaan kuseksis aluks sisälle.
En nyt sitten tiedä, oliko aloitukseni erikoisesti eläinten oikeuksia rajoittava. Eläinten julma kohtelu on mielestäni paskamaista, vaikka en nyt niille olekaan kansalaisoikeuksia vaatimassa.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen: älykäs ateisti pystyy todistelemaan evoluutio-opin käyttäen älyään.
>>...oikeuksia vain niille, jotka osaavat niitä puolustaa.
Joo ja miksihän sitten vielä on apinoita jos
ihmiset niistä ovat kehittyneet.
No ihmisen täytyy aina selittää ja kumota
Jummalan luomistyöntulokset. Näkeehän sen jo silmillään jolla on näkö tallella, että kuinka
ihmeellinen on luontomme ympärillä. Kuinka ainutlaatuisia ne ovat ja kuinka kaikki hienosti toimii. Siunausta
Elämä ei ole voinut kehittyä evoluutiosta, se kyllä vie hieman kehitystä eteenpäin olosuhteista riippuen, mutta kun solu ei ole voinut kehittyä askel kerrallaan. En väitä että se raamatullinen jumala johon uskovaiset uskovat olisi elämää luonut, vaan joku muu. Raamattuakin lukiessa pitää muistaa mihin aikaan ne asiat sijoittuivat, jos siinä lukee että "herra laskeutui tulisilla vaunuilla taivaista" se voi tarkoittaa loogisemmin ajateltuna jotain muuta.
"Joo ja miksihän sitten vielä on apinoita jos
ihmiset niistä ovat kehittyneet. "
Oliko mummosi tai vaarisi vielä elossa kun sinä synnyit? Jos oli(vat), niin miksi?
Kuolivatko sinun vanhempasi samalla hetkellä kun sinä synnyit? Jos eivät, niin miksi?
Ihminen ei muuten kehittynyt apinoista. Ihmisillä ja apinoilla on yhteinen kantamuoto. Ihmisillä ja muilla kädellisillä on vielä vanhempi kantamuoto. Sinulla ja serkuillasi on yhteinen isoäiti. Sinulla ja pikkuserkuillasi on yhteinen iso-isoäiti. Miten sinä voit olla olemassa vaikka sinulla on eläviä pikkuserkkuja?
lausui painavan sanansa:
>eteenpäin olosuhteista riippuen, mutta kun solu ei ole voinut kehittyä
>askel kerrallaan. En väitä että se raamatullinen jumala johon uskovaiset
Onko Nobel-komitea ottanut yhteyttä?
Että kun tietäisi mikä solubiologi itse olet?
Solid ratkaisi sujuvasti tiedemiehiä kauan askarruttaneen ongelman. Hyvä. Nyt sitten porukalla hakemaan sitä "jokua".
Täällä kerjätään sukkasaippuaa???
*pui nyrkkiiään&kiristelee hampaitaan*
Ketjussa väkevää todistusta ihmislajin ainutlaatuisuudesta. Jumalan kuva erottuu.
Vieläkö tässä jankutetaan kehittyikö ihminen apinasta. Ihminenhän ON apinalaji. Tietoisuudesta taas on paha mennä sanomaan mitään varmaa. Riippuu paljon siitä mihinkä tietoista käyttäytymistä vertaa. Jos ihminen ja delfiini uivat meressä niin voidaan oikeutetusti kysyä kumpi onkaan enemmän tietoinen ympäristöstään ja itsestään. Kun emme ole vielä kovin hyvin saaneet selville edes oman lajimme tietoisuuden toimintamalleja niin miten voimme sanoa mitään kovin varmaa muista eläinlajeista.
Prkle. Enpä hopussa huomannut että kymmenen vuotta vanha juttu...kummasti vain vanhat virret jatkuu tänäkin päivänä.