Emme voi legitiimisti osoittaa henkilöllisyyttämme, koska emme enää iän ja sairauden vuoksi jaksa hankkia henkilöllisyystodistusta tai passia. Onko meiltä de facto evätty koko äänioikeus?
Kerrotaan, että jompi kumpi olisi äänestäessä välttämätön. Ennen ei henkilöllisyystodistuksia kysytty, vaan äänioikeus katsottiin olevan kaikilla maan kansalaisilla.
Kerrotaan, että jompi kumpi olisi äänestäessä välttämätön. Ennen ei henkilöllisyystodistuksia kysytty, vaan äänioikeus katsottiin olevan kaikilla maan kansalaisilla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et myöskään pysty hoitamaan tiettyjä pankkiasioita. Siksi minäkin raahauduin puolikuolleena uusimaan henkkaria.
Miten pystyt menemään äänestämään? Henkilökortin voi hakea netissä. Se tosin vaatii pankkitunnuksia tms. vahvaa tunnistautumista. Valokuvaamo lähettää kuvan sähköisesti poliisille ja antaa koodin, jolla kuva löytyy hakemukseen. Henkilökortti tulee valittuun hakupisteeseen. Jos henkilöpapereiden hakemisesta on liian pitkä aika, joutuu kyllä käymään poliisilla näyttäytymässä.
Jos ei ole henkilökorttia pitää antaa valtakirja sen hakuun
Minulla ei ole pankkitunnuksia, koska meillä on yhteinen tili vaimoni nimissä. Poikani hoitaa raha-asiat netitse yhteydellä, jonka avasimme pankissa ammoin, kun vaimollani oli henkilökortti.
Kysymys on minun kohdallani teoreettinen, koska en ole useaan vuosikymmeneen äänestänyt. Luulen kuitenkin, että se on erittäin konkreettinen usean kohdalla, jotka eivät myöskään jaksa käydä valokuvassa, eivätkä osaa käyttää nettiä.
Lainsäätäjät ja virkamiehet ovat nuoria hyvinvoipia kansalaisia, jotka eivät pysty arvioimaan jokaisen säädöksen kaikkia seurauksia.
Jos ei jaksa mennä valokuvaan eikä pärjää digitaalisessa palvelunestobyrokratiassa, on siis de facto menettänyt äänioikeutensa. Ennen oikeus oli kaikilla, jotka oli merkitty äänestysluetteloon.
Henkilöllisyys on tietenkin todettava äänestäessä. Eiväthän vaalit olisi ilman sitä rehelliset ja länsimaisten standardien mukaiset. Eri asia sitten on, että suuri osa meistä pääty lopulta tilanteeseen, jossa fysiikka - tai aivot - estävät yhteiskuntaan osallistumisen. Kaikella on aikansa, jne.... Se on elämän laki.
Toisaalta digitaaliset palvelut mahdollistavat niiden elämän, joiden jalat eivät syystä tai toisesta kanna. Yksin asuvan elämä olisi mahdotonta, jos ei voisi tilata ruokaa kaupasta kotiin, hoitaa virka-asioita jne.. Kaikki ei toki sovi kaikille.
Eivätkö vaalit ennen olleetkaan rehelliset?
Ja ne ottavat sormenjäljet.
Lain mukaan äänioikeuden käytön ehtona on tunnistautuminen. Muutoinhan kuka vaan voisi äänestää puolestasi. Selvitys on mahdollista esittää eri tavoin: voimassa olevalla henkilökortilla, passilla, ajokortilla, mobiiliajokortilla tai kuvallisella Kela-kortilla. Asiakirjasta tulee näkyä täydellinen nimi, henkilötunnus ja valokuva. Vaalivirkailija viime kädessä päättää kelpaako todistus ja voiko äänestäjän esim. tunnistaa valokuvasta.
Poliisilta voi hakea myös maksuttoman väliaikaisen henkilökortin äänestämistä varten. Sitä haettaessa tarvitaan kaksi passikuvaa, jotka ovat enintään kuusi kuukautta vanhoja. Väliaikaisen henkilökortin voi noutaa aukioloaikojen puitteissa miltä tahansa poliisiasemalta, joka tarjoaa lupapalveluita. Vanha passi tai henkilökortti on hyvä ottaa mukaan. Samalla vaivalla hakee oikean kortinkin, mutta sen saaminen kestää.
2 kuukautta sitten lähetimme passihakemukset ja valokuvat. Ei ole tullut ilmoitusta, että olisivat noudettavissa. Oli sen verran vanhentuneet passit, että pitää hakea poliisilaitokselta henk.kphtaisesti.
Siis nykylainsäädännön mukaan on viety niiltä, jotka eivät jaksa tai osaa byrokratiapyöritystä. Ennen äänioikeus oli kaikilla, jotka oli kirjattu äänestysluetteloon.
Laki on aina ollut sama. Äänestettäessä on todistettava henkilöllisyys. Äänioikeus on kaikilla edelleenkin. Sen käyttäminen on kuitenkin vapaaehtoista. Eikä sille voi mitään, jos joku ei jaksa hankkia henkilökorttia tai mennä äänestyspaikalle.
Siis huonokuntoisilla ei de facto ole äänioikeutta.
Kaikilla on. On vain pystyttävä näyttämään olevansa se mikä on. Vänkäämisesi on lapsellista.
Olen sen verran vanha, että lapsuudessani ei ollut juuri kellään henkilöllisyystodistusta, ja vielä harvempia passejakin haettiin lääninhallituksesta. Kela-todistuksia tuli vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Nekin olivat kuvattomia. Suuresta osasta ihmisiä ei ollut ensimmäistäkään valokuvaa. Ne olivat huikean kalliita.
JA SILLOIKIN ÄÄNESTETTIIN, vaikka käytännöllisesti katsoen kenelläkään ei ollut minkäänlaista todistetta henkilöllisyydestään.
Taas toistuu, mikä on toistunut jo kauan. Historiaa elämätön nuoriväki luulee, että aina on ollut, kuin on nyt.
Nuorena ollessani ja jo täysi-ikäiseksi tultuani minäkin kävin äänestämässä. Ei siellä kysytty todistetta henkilöllisyydestä, vaan tarkistettiin, oliko nimi äänioikeutettujen luettelossa.
Vielä pari vuotta myöhemmin, kun hain poliisilaitokselta aseenkantolupaa, minua ei pyydetty osoittamaan henkilöllisyyttäni edes siellä. Useilla kun ei ollut, millä henkilöllisyytensä osoittaisivat.