Oletteko nähneet pyhää pillerinpyörittäjää selälleen kellahtaneena tai kilpikonnaa? Eivät tahdo millään päästä kääntymään jaloilleen. Esimerkki huonosta suunnittelusta tai pikemmin siitä, ettei ole suunniteltu lainkaan. Evoluutio on tuottanut toimimattomia ominaisuuksia. Olisi hyödyllistä pystyä kääntymään helposti jaloilleen, mutta kun ei. Niin se Jumala loistaa taas poissaolollaan ja Arto777 spämmää palstalla.
Kellahtavat ötökät ja kilpikonnat
Anonyymi-ap
24446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mutku mutku: miksi evoluutio olisi suunnitellut huonoja ratkaisuja, jotka eivät paranna sopeutumista ja lisääntymistä?
Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää super-hyper-yliälykäs-suunnittelija, joka suunnitteli täydellisesti omaksi huvikseen kivun, sairauden, kuoleman ja kääntymättömät eläimet.
/s
Onhan ne suunniteltu. Kun sataa tuhkaa ja tulikiveä, on hyvä suojautua. Ihminen laittaa päähänsä kypärän ja pukeutuu suojuksiin samoissa olosuhteissa.
Kyllä painavat varusteet on haitta, elävässä elämässä, eli hengessä. Jos on maalliseen oloon liikaa kiintynyt, niin suojat voi kasvaa liian suuriksi.
Millä taikatempulla evoluutio olisi asian hoitanut?
Kilpikonnien ja pillerinpyörittäjien ominaisuudet ovat täysin kohdallaan, koska ne ovat selviytyneet jo miljoonia vuosia kuolematta sukupuuttoon.
Ja 99% eliöistä oli suunniteltu niin, että ne ovat jo kuolleet sukupuuttoon.
Surkeata on Jumalan luomistyö.
Olen kertonut tämän ennenkin, mutta toistetaan lempiesimerkki älyttömästä suunnittelusta, joka on Joulusaari.
Joulusaaren metsissä elää äyriäinen, joka on sopeutunut maaelämään ja sen kidukset ovat kiduksen ja keuhkon välimuoto. Ne elävät liki koko elämänsä maalla, mutta naaraat joutuvat laskevat poikasensa mereen, kun ne kuoriutuvat. Homma on vaarallista, koska jos naaraan ote rantakivistä merenkäynnin takia kirpoaa ja se ajautuu merelle, niin äyriäinen hukkuu. Sen keuhomaisiksi muuttuneet kidukset eivät enää toimi merivedessä. Parin viikon jälkeen pikkuravut kapuavat rannalle. Tai ne kapuavat jotka ovat vielä hengissä.
Jotta paradoksi olisi täydellinen niin SAMALLE SAARELLE kömpii merikilpikonnanaaraita munimaan, koska ilmaa hengittävän eläimen munat eivät voi kehittyä merivedessä. Ja jos merikilpikonnannaaras kellahtaa kivikkoisella rannalla selälleen se kuolee janoon ja lämpöhalvaukseen hitaasti mutta varmasti. Ja tietenkin kuoriutuvien kilpikonnien vaarallisin elämänvaihe on matka kuoriutumispaikalta mereen.
Samalla saarella on siis maaeläin joka henkensä kaupalla menee lisääntymään mereen ja saarelle tulee merieläin joka tulee henkensä kaupalla lisääntymään rannalle.
Kertooko tämä älykkäästä suunnittelusta vai vaiheittaisesta (ja epätäydellisestä) sopeutumisesta?
Kertoo hengestä ja elämästä. Hengityselimet on yhteys henkeen eli elämään. Vedessä ei ole yhtä hyvin henkeä saatavilla kuin ilmassa.
Se, että kaikki olennot ei selviä tähän maalliseen taipaleeseen, aiheuttaa surua niissä, jotka on liiaksi maalliseen kiintyneet.
Kyse ei siis ole satunnaisista mutaatioista ja muusta hölynpölystä.
Sinun ei pitänyt enää jaksaa enempää.. :)
Titityy, new-age huuhari :)
En tiedä kumpi on koomisempi: sinä vai kreationistit?
Lisääntymiseen liittyvät piirteet muuttuvat yleensä evoluutiossa kaikista hitaimmin, koska siinä olaan "asian ytimessä" eli uuden sukupolven tuottamisessa ja se muuttuu hitaasti, koska ohilaukaukset ovat kohtalokkaita.
Tekstissä vilisee niin paljon henkeä ja hengissä olemista, että henkeen selvästi viittaat. Mitä se oikein on?
Ajatelkaa kilpikonnaa, rapua tai simpukkaa pelkkänä kuorena. Niissä ei yksistään ole henkeä/elämää, ne on pelkkiä tyhjiä kuoria, ainetta.
Vesi puolestaan on elävää, sen liike synnyttää elämän. Kuu vaikuttaa veden liikkeeseen, nousu ja laskuvesi. Kuun kierto taas vaikuttaa eläinten lisääntymiseen. Voimakas tarve lisääntyä ohjaa olentoja.
Elämä on syntynyt vedestä. Maaemo on kuin kohtu, joka synnyttää lapsensa. Se nostaa ne kuivalle maalle kovettumaan, järjestäytymään, eli tavallaan kuolemaan. Vesi on tunne-elementti. Elämä on tunnetta.
Jokainen olento on kuin saari valtameressä. Jotkut on vedenalaisia saaria, toiset veden yläpuolisia. Maaemo hengittää, sisään ja ulos. Sen sydän sykkii. Maaemo ja Aurinko yhdessä synnyttävät keuhkoilla hengittävän olennon/henkilön. Maaemo, sen vesi, on kuin pehmeä muodoton tunne ja Aurinko kovettava, kuivattava, järki. Yin ja Yang.
Ei voida siis rajata elämää ja henkeä pelkkiin olentoihin. Koko luomakunta on elävä, liikkeessä. Henki ja elämä on liikettä.
Oikeasti asia on niin päin, että elämä on ikuinen liike. Aineeksi muuttuminen, kovettuminen, on kuolemista. Kuollaan tiettyyn muotoon. Sielukin voi olla kuollut. Kirjaviisaus on kuollutta.
Miten kuolleesta, eli muotoon järjestäytyneestä, saadaan evoluution kautta syntymään uuden muotoista elämää? Kyllä siihen tarvitaan Maan ja Auringon liittoa, jossa Aurinko järjestelijänä ja organisoijana ja Maa kohtuna yhtyvät jotenkin uudella tavalla. Eli äiti Maa ja isä Aurinko ovat kuin henkenä jossain olennossa, joka jakautuu tai lajiutuu uudeksi olennoksi.
Pystyyn kuolleiden kommentit ja haukkumiset sivuutan. Asialliset, joita tuskin tulee, huomioin.
Oletko miettinyt, miksei "asiallisia" kommentteja (eli siis sinua komppaavia) koskaan tule? Koska ketään ei kiinnosta kommentoida juuri sinun huuruista fantasiamaailmaasi? Ymmärrän sen tiedepalstalla mutta kun ei edes täällä.
"Se, että kaikki olennot ei selviä tähän maalliseen taipaleeseen, aiheuttaa surua niissä, jotka on liiaksi maalliseen kiintyneet."
Tämä kuulostaa joltakin sarjamurhaajan tokaisulta. Aiheuttaako uskonto tälläistä tunnekylmyyttä vai onko tämä joku periytynyt ominaisuus?
Kirjaviisastelijoilta en edes odota mitään. Eivät osaa vastata, kun pää on kuin tietosanakirja tai Raamattu. Jos tänne eksyy joku tunneälykkäämpi, niin hän osaa kommentoida.
Tuollaiset "tunneälykkyys" kuvitelmat ovat juuri niitä joilla haahuilijat huijaavat itseään, että esittäessään idioottimaisuuksia he muka ovatkin oivaltaneet jotain "syvempää".
Kaikkien huuhaa-lahkojen perus väittämä jäsenilleen on, että "muut pitävät teitä hulluina koska heiltä puuttuu salattu tieto / oikea usko / intuitio / tunneäly tms". Näin haahuilijat saadaan uskomaan, että he eivät ole vain riittävän tyhmiä uskoakseen huuhaan, vaan jotenkin "erityisiä" ja vika onkin muka heissä jotka eivät ole riittävän hyväuskoisia uskoakseen huuhaan.
Tätä samaa kaavaa on käyttänyt kristinuskokin:
"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima."
Paljon se on Jumalakin luonut toimimattomia ominaisuuksia.
Ajatellaan vaikkapa umpikännissä olevaa kreationistia. Kun hän kaatuu maahan, ei hän pääse jaloilleen ennen kuin toinen vähän vähemmän käännissä oleva kreationisti auttaa hänet pystyyn.
Kreationisti voi nukkua päänsä selväksi maassa maaten ja toimii ihan hyvin. Jumala ei tosin suunnitellut kreationistia juopottelemaan ja kännissä maassa makaamaan, mutta kreationisti selviää näinkin poikkeuksellisista oloista ihan Jumalan luomistyön ansiosta.
Entä mitenkä tuo kreationisteja uhkaava sukupuutto vältetään?
Hyvin voi nukkua ilmastonlämpenemisen mukanaan tuomissa paukkupakkasissa päänsä selväksi.
Ilmastonlämpenemisen yksi merkki on se, että on tavanomaista kylmempää.
Sikäli ei niin tosissaan tehdyssä kommentissa on totuuden jyvä:
Viehätys päihteisiin on biologinen ominaisuus ja siis kreationistien mukaan "luotu". Alkoholi- ja huumeongelma johtuu siis suunnitteluvirheestä. Fiksuahan olisi että elimistömme hylkisi päihteitä eikä kukaan näin ollen jäisi niihin koukkuun.
Eikä mieltymys päihteisiin rajoitu vain ihmiseen, vaan joku aika sitten oli uutinen norsusta, joka oli päässyt oluen makuun ja aiheutti ongelmia murtautuessaan pienpanimoihin. Naudat saattavat syödä hulluruohoa tarkoituksella saadakseen päänsä ssekaisin, Madagaskarin makit käyttävät paikallista juoksujalkaista (en ole varma lajista?) "huumeena", kun se erittää ärsytettynä myrkkyä, joka syötynä saa aikaan "fiiliksiä" jne.
Koska evoluutio etenee pienin opportunistisin askelin eikä ole kaukaa viisas, niin se tuottaa usein keskimäärin hyvin toimivia kompromisseja, mutta ei täydellisiä ratkaisuja. Kilpikonnan kuori suojaa, mutta tekee siitä kömpelön ja selälleen kaatuminen voi olla fataalia. Ihmisen kurkku on syventynyt, jotta voimme puhua, mutta hintana on ollut se, että meillä on eläinkunnassa erittäin harvinainen "kyky" tukehtua ruokaan.
Evoluution "lyhytnäköisyys" johtaa myös siihen, että evoluutio hylkää tai "unohtaa" ratkaisuja, joista myöhemmin olisi paljon hyötyä. Esimerkkinä vaikka apinoiden kyvyttömyys tuottaa C-vitamiinia. Muille apinoille siitä ei juurikaan ole haittaa, mutta ihmiselle siitä on ollut. Toinen laajemmin vaikuttava esimerkki kerran hankitun kyvyn hylkääminen on kasvien kyvyttömyys sitoa ilman typpeä. Useille kasvveille typen saanti on suurimpia kasvua rajoittavia tekijöitä vaikka niiden ympärillä on rajattomasti ilmakehän typpeä, jota ne eivät vain osaa käyttää.
Ekosysteemien "älykäs suunnittelu" kaatuu jo siihen idioottimaiseen ideaan, että sama suunnittelija suunnittelee antiloopin ketteräksi että se pystyy erinomaisesti väistämään gepardeja ja sitten gepardin nopeaksi, jotta se kuitenkin saa antilooppeja kiinni.
Tähän vielä kun lisää sen, että tulos tästä peto-saalis-kisasta on fossiiliaineiston perusteella johtanut välillä pedon sukupuuttoon ja välillä saaliseläimen sukupuuttoon. Eli kyse ei ole mistään huippuunsa viritetystä tasapainosta. Eri syistähän 95% - 99% koskaan eläneistä on kuollut sukupuuttoon. Olivatko ne älykkäästi suunniteltu kuolemaan?
Se, että melkein kaikki koskaan maapallolla eläneet eliöt ovat kuolleet sukupuuttoon osoittaa, että ekosysteemit (ml. peto-saalis-suhteet) eivät ole "suunniteltuja".