Seurakunnasta ei löydy ystäviä.

Seurakunnat ihmeparantajineen toimivat nykyisin netissä. Rahaa heille voi siirtää vaivattomasti sohvalla istuen ja kännykkää tai läppäriä näppäillen.

Sanoo perkele

Seurakunnat ovat nykyään hengellisiä kerhoja, joiden jäsenet eivät pääsääntöisesti ole tekemisissä keskenään muuten kuin uskoon liittyvien asioitten takia.

Hyvin vähän on mitään sellaisia ystävyyssuhteita uskovien kesken, jossa myös seurakunnan ulkopuolella tavattaisiin, koska seurakunta koostuu kaikenkarvaisista kulkijoista, joiden kanssa ei yleensä ole muuta yhteistä ja muuta puhuttavaa kuin se usko.

😁 Ystävyys, joka yltää seurakunnan seinien ulkopuolelle, syntyy vain, jos on elämässä joku muukin yhdistävä asia kuin Jeesus.

Seurakunnassa istuminen on pönötystä ja parin sanan vaihtoa jonkun kanssa.
Pastorikin on valehtelija ja petturi kun aloittaa puheensa "rakkaat ystävät".
Minä en ainakaan usko siihen ystäväksi tekeytyvään.

Mihin sitä ystäviä tai ystävyyttä tarvitsee kun oikea usko on herjaamista ja oikeassa olemista. Lyödään Raamatulla toisia kuin vierasta sikaa.

Ei sitä oikeaa elämää ole olemassakaan, jossa ihmiset kohtaisivat oikeasti Hengen riemussa, vapaudessa, ilossa ja rakkaudessa. Tai ehkä vain olisi sarjakuvissa jos joku uskonnollisia sarjakuvia piirtäisi.

Ei uskon pidä mitenkään liittyä oikeaan elämään. Sellainen olisi pahimman luokan hihhulointia.

Kyllä seurakunnastakin löytyy ystäviä. Ja kun sellaisen ystävän onnistuu löytämään, se yleensä kariutuu kateellisten juoruiluun. Kateelliset antavat hyvinkin mielellään väärän todistuksen lähimmäisestään, ettei vasta löytynyt ystävyyssuhde missään tapauksessa etenisi esim. mahdolliseksi seurustelusuhteeksi.

Tiedän asian jo omasta kokemuksestani.

Minulle huomauteltiin jatkuvasti siitä, että sitten tyttären kanssa kahdelleen ollessa on muistettava, ettei tyttären helmoja nosteta ja pikkareita lasketa ennen papin aamenta. Mutta siitä tilanteesta ei puhuttu mitään, jos tyär itse jättää pikkarit pois ja itse nostelee helmojaan, että kuinka siinä tilanteessa tulisi toimia kunniallisesti. Juostako karkuun vai nousta 'pukille'..

Aloitus on suunnilleen oikein, ei ole mitään ystävyyttä olemassa.
Kokemusta piisaa.

Seurakunnasta löytyy ystäviä, jos se henkilö on muutenkin sellainen, jonka kanssa viihtyy. Turha sellaista nyt on koittaa väittää, että yhteinen usko riittäisi johonkin muuhun kuin uskonystävyyteen.

Harhaoppiset sanoo aina että ei pidä katsoa ihmiseen.

Pitää vain mätkiä Raamatulla päähän.

Jossain mielessä se on siinä mielessä hyvä ohje että kun kaikki ovat aneemisen tylyjä ihmisiä, niin lopulta sitten kuitenkin tulee vähemmän ongelmia kuin mitä silloin jos jotkut kuitenkin olisivat ystävällisiä, luontevia, iloisia ja heissä olisi jopa rakkautta.

Siten usko on vain sitä että lainailee joka tilanteeseen se asiaan raamatunjakeita ja kulkee laput silmillä ihmisten suhteen kuin ravihevonen.

Aloituksesta ei käy ilmi kunpaa sukupuolta olet. Tod olet nainen. Kun jo vuosikymmeniä vapaissa suunnissa tyttöjä tulee 4 X enemmän uskoon kuin poikia. Kapakka, viina vetävät miehiä. Se vaan on näin ja on pysynyt jo kauan. Kaikille tytöille ei vaan riitä seurustekumppania. Tiedän asiat. Olen kuulunut 53 v helluntaiherätykseen. Olet oikeassa.

Yksinäisyys. Monissa rukoushuoneissa on eteinen pieni. Kun siihen tulee kokouksen jälkeen 80-100 ihmistä, siinä ei keskustella mitään. Lastenrattaat, vauvat, yli 80-v päälle . Siinä ei seurustella. Olet oikeassa. Etsi muita tapoja. Vaikea on toiselle ehdottaa. Mikä tapa sopii itse kullekin. Jumalan siunausta sinulle. Kuka oletkin.

Viitsittekin herjata asiallista aloittajaa. Juorupalsta tämä on , ja sinä se pysyy. Vähän olette saaneet järkeä. Älykkyysosamäärä on teillä hyvin pieni. Yläaste on teidän koulutus.

Lahkot ja temppelit on rakennettu siten, että kansa istuu passiivisena kuuntelemassa 1,5-2 tuntia jonkun houreita, ja sitten ovat niin näännyksissä, että ryntäävät kukin tahollensa syömään omaa perunasoppaansa.

Älä mene seurakuntaan. Siellä on päästään vialliset pahantahtoiset ihmiset sinua vastassa.