Psykan valintakoe/Helsinki

Joo, talo tehtävä oli hauska ja helppo (ees joku siinä kokeessa). Mutta siitäkään ei oo hyötyy, kun tilastomatsku ei menny hyvin...

Minusta tämän vuoden koe oli poikkeuksellinen verrattuna edellisvuosiin. Viime vuonna kokeessa oli n.16 sivua tekstiä, kun sitä tänä vuonna oli 28! sivua. Yhdellä sanalla kuvattuna koe oli MAHDOTON, enkä liene ainoa joka on sitä mieltä. Mitä järkeä on tuollaisissa kokeissa joihin ei mitenkään pääsykoekirjaa lukemalla voinut valmistautua. Vai oliko muiden mielestä kirja ja koe eri planeetoilta?
Koe oli myös layoutiltaan jotenkin raskas. En tiedä oliko vika fontissa, fontin koossa vai rivivälissä mutta silmiä alkoi särkemään ja tuntui pahalta lukea tekstiä.

kokelas_1 kirjoitti:

Minusta tämän vuoden koe oli poikkeuksellinen verrattuna edellisvuosiin. Viime vuonna kokeessa oli n.16 sivua tekstiä, kun sitä tänä vuonna oli 28! sivua. Yhdellä sanalla kuvattuna koe oli MAHDOTON, enkä liene ainoa joka on sitä mieltä. Mitä järkeä on tuollaisissa kokeissa joihin ei mitenkään pääsykoekirjaa lukemalla voinut valmistautua. Vai oliko muiden mielestä kirja ja koe eri planeetoilta?
Koe oli myös layoutiltaan jotenkin raskas. En tiedä oliko vika fontissa, fontin koossa vai rivivälissä mutta silmiä alkoi särkemään ja tuntui pahalta lukea tekstiä.

Lue lisää

"Viime vuonna kokeessa oli n.16 sivua tekstiä, kun sitä tänä vuonna oli 28!"

oliko sivuja tosiaan 28!= 3048883446120000000000000000000? Hitsi. Sit mulla vasta huonosti menikin, kun hävitin melkein kaikki sivut. :-P

Kuulostaa järjettömältä! Ei tuollaisilla kokeilla oo mitään virkaa. Tuohan on niinku joku
tilastotieteen pääsykoe tuollainen. Ystävieni kertomusten perusteella aikaisemmilta osasinkin odottaa että koe olisi taas järjetön, siksi en ole Helsingin psykan laitoksen suuntaan paljon vilkuillut. Ja miettikääpä sitä, että ne psykan laitoksen keski-ikäiset (siis Helsingissä), jotka
ovat laitoksella viroissa, ovat päässeet itse opiskelemaan psykaan suurinpiirtein vain ilmoittautumalla...suuri osa heistä ei taatusti pärjäisi nykyisissä pääsykokeissa!! Kannattaa tosiaan hakea muualle, juuri esim. Turkuun tai Jyväskylään.

Ehkä Helsingin yliopiston psykan laitoksella on joku "itsetunto-ongelma", kun yrittävät todistella "tieteellistä pätevyyttään" typistämällä psykologian pelkän matematiikan alle. Hakuoppaassa muka sanotaan, että "psykologia on laaja-alainen oppiala, eikä kukaan pysty hallitsemaan sen kaikkia alueita" tms. No, eipä tuo pääsykoe kovin "laaja-alaiselta" kuulosta - pelkkää matematiikkaa...aika koomista, menettävät nimittäin tuolla meiningillä hyviä psykologian pääaineopiskelijaehdokkaita.

??? kirjoitti:

"Viime vuonna kokeessa oli n.16 sivua tekstiä, kun sitä tänä vuonna oli 28!"

oliko sivuja tosiaan 28!= 3048883446120000000000000000000? Hitsi. Sit mulla vasta huonosti menikin, kun hävitin melkein kaikki sivut. :-P

Lue lisää

Niin tuo 28 tulee siitä että kokeessa oli 7 arkkia, a5 kokoa, ja joka sivulla tekstiä...korjatkaa jos laskin väärin, mutta minä sain tulokseksi 28 sivua aineistoa ja kysymyksiä. Mitä järkeä?

~~~~~ kirjoitti:

Ehkä Helsingin yliopiston psykan laitoksella on joku "itsetunto-ongelma", kun yrittävät todistella "tieteellistä pätevyyttään" typistämällä psykologian pelkän matematiikan alle. Hakuoppaassa muka sanotaan, että "psykologia on laaja-alainen oppiala, eikä kukaan pysty hallitsemaan sen kaikkia alueita" tms. No, eipä tuo pääsykoe kovin "laaja-alaiselta" kuulosta - pelkkää matematiikkaa...aika koomista, menettävät nimittäin tuolla meiningillä hyviä psykologian pääaineopiskelijaehdokkaita.

Lue lisää

Itse onneksi haen Jyväskylään. Onko tuo totta, että Helsinkiin ei ole edes soveltuvuuskokeita!? Pelkkä tilastotieteen koe ja sillä selvä? Todella typerää. Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja. Eikös joku joskus täällä sanonutkin, että monet teekkarit ovat innostuneet pokkaamaan paikan psykasta just tuon takia.

Kyllä mä uskon, että jokainen joka pääsis vähän helpommankin kokeen läpi olis kykenevä hoitamaan opiskelujen ohella sen tilastotieteen osuuden. Toisaalta taas mun mielestä ei voi tehdä päätelmää: osaa tilastotiedettä-->soveltuu ihmisläheiseen ammattiin ja pystyy ottamaan vastuun muista ihmisistä jne.

Samaan syssyyn vois haukkua vielä Jyväskylänkin. Siellä soveltuvuuskokeeseen kuuluu ilmeisesti essee tyyliin "miten tutkisit sitä tai tätä". Tuo on kysymys, johon vastaamisessa ennakkotiedoista on tosi paljon apua. Se joka on jo aiemmin sattunut lukemaan jotain tutkimuksen teosta saa parhaat pisteet (tai lukenut tutkimuksia yleensäkin). Sen sijaan soveltuvuuskokeiden pitäis mielestäni mitata ainoastaan sitä, millanen ihminen on jne. ei mitään tietämystä. Tais olla Turku missä nämä hommat on hoidettu ilmiömäisen hyvin. Onnea vaan sinne pyrkijöille.

Toisaalta ihmettelen Turunkin hommaa, koska niiden pääsykoekysymykset ja vastaukset on netissä. Näyttivät ainakin matikan osalta olleen täysin samat kolmen vuoden ajan. Jokainen joka on tajunnut vilkaista noita edellisiä kysymyksiä on varmasti aina seuraavana vuonna saanut täydet.

Tsemppiä sulle! Hae ensi vuonna johonkin järkevämpään paikkaan, esim. Turkuun! Ei kannata
pilata elämäänsä murehtimalla moisen typerän kokeen takia...ja toisaalta: eihän sitä tiedä vaikka pääsisitkin Helsinkiin, odottele rauhassa tuloksia. Jos ei onnista, jätä Helsingin laitos omaan arvoonsa.

minä vaan kirjoitti:

Tsemppiä sulle! Hae ensi vuonna johonkin järkevämpään paikkaan, esim. Turkuun! Ei kannata
pilata elämäänsä murehtimalla moisen typerän kokeen takia...ja toisaalta: eihän sitä tiedä vaikka pääsisitkin Helsinkiin, odottele rauhassa tuloksia. Jos ei onnista, jätä Helsingin laitos omaan arvoonsa.

Lue lisää

Tietysti voi hakea muuallekin, mutta jos on perhettä ja puolison työ pääkaupunkiseudulla niin käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä. En halua haukkua tämänvuotista koetta, mutta jäihän siitä vähän hämmentynyt olo. Mitä sillä haettiin ja pitäisikö oikeasti sen kirjan opiskeltuaan selvitä tämän vuotisesta pääsykokeesta. Pitäisikö ymmärtää niin, että Helsinkiin halutaan vain tilastomatematiikan opiskelijoita ja nopeita lukijoita & vastaajia? Vähän vaikea on ymmärtää eilisen tasoista ja laajuista koetta muuten.

Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?

n&n kirjoitti:

Tietysti voi hakea muuallekin, mutta jos on perhettä ja puolison työ pääkaupunkiseudulla niin käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä. En halua haukkua tämänvuotista koetta, mutta jäihän siitä vähän hämmentynyt olo. Mitä sillä haettiin ja pitäisikö oikeasti sen kirjan opiskeltuaan selvitä tämän vuotisesta pääsykokeesta. Pitäisikö ymmärtää niin, että Helsinkiin halutaan vain tilastomatematiikan opiskelijoita ja nopeita lukijoita & vastaajia? Vähän vaikea on ymmärtää eilisen tasoista ja laajuista koetta muuten.

Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?

Lue lisää

No mutta jos puolet sait laskettua, on kai toivoa, että pääsetkin psykaa opiskelemaan:) Kun eihän niitä laskuja tarvitse kaikkia ehtiä laskea että koko koe tarkastetaan. Pidän sulle peukkuja!

minä vaan kirjoitti:

No mutta jos puolet sait laskettua, on kai toivoa, että pääsetkin psykaa opiskelemaan:) Kun eihän niitä laskuja tarvitse kaikkia ehtiä laskea että koko koe tarkastetaan. Pidän sulle peukkuja!

Lue lisää

mutta kyllä se meni niin penkin alle ettei ole mahkuja...

n&n kirjoitti:

mutta kyllä se meni niin penkin alle ettei ole mahkuja...

Kylläpäs sitä koetta inhotaan.

Minä pidin siitä, joten sanonpa sanasen kokeen puolesta.


Ensinnäkään: Koe ei ollut tilastomatikan koe.

"Eikös joku joskus täällä sanonutkin, että monet teekkarit ovat innostuneet pokkaamaan paikan psykasta just tuon takia."

Joku on oikein tällä foorumilla sanonut, että teekkarit ovat innostuneita "pokkaamaan" paikan psykasta? Voi hitsi. Pitäisi varmaan uskoa, kun lähde on noin luotettava. Mutta en vain voi: tunnen n. 15 teekkaria ja jos he olisivat osallistuneet kokeeseen, olisin lyönyt 100e vetoa sen puolesta, ettei yksikään heistä olisi päässyt läpi - ihan mukavia ja fiksuja kavereita suurin osa, mutteivät niin fiksuja, että olisivat pärjänneet noin vaikeassa kokeessa. Se on tietysti vain oma mielipiteeni (kirjoitettuna vastineeksi jonkun toisen vastaavalle), joten eteenpäin.

"Itse onneksi haen Jyväskylään. Onko tuo totta, että Helsinkiin ei ole edes soveltuvuuskokeita!? Pelkkä tilastotieteen koe ja sillä selvä? Todella typerää. Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Ei pelkkä tilastotieteen koe. Tilastotiedettä oli vain kokeen toisessa osassa, ja siinäkin mitattiin yhtä lailla päättelykykyä, luetunymmärtämistä sekä tarpeellisen tiedon etsintää aineistosta. Ja, yhdessä yleisen osion kanssa, stressinsietokykyä (,mitä tuskin kukaan kokeessa ollut käy kieltämään ;-) )

"Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Matemaatikkojen suosimisesta valittaa moni, joten mietitääs sitä:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että eilisessä kokeessa ei voinut pärjätä, jos on huono matematiikassa (siis oikeasti huono, ei pärjää hyvin edes lyhyessä matikassa, vaikka opiskelee normaalisti). Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi. Nimittäin: Tämän kokeen yhtenä tarkoituksena on varmastikin mitata muiden ominaisuuksien (esim. mainitsemieni stressinsietokyvyn ja tiedonetsintäkyvyn) ohella yleistä älyllistä lahjakkuutta (hmm... mahdatteko jopa vastustaa tuota termiä? kertokaas). Ja, kuten ainakin minulle lukiossa psyk. tunnilla opetettiin, jos henkilö on älyllisesti lahjakas, hän selviytyy muiden oppiaineiden lisäksi matematiikastakin , jos opiskelee kunnolla ja jos selviytymiselle ei ole erityistä estettä (kuten mielisairaus, masennus, liika stressi...)

Siis: väitän, että jos henkilö on riittävän lahjakas selviytyäkseen psykologian opinnoista niin hyvin kuin HkiPsyk.Lait. päättävät tahot haluavat, hän selviytyy matikasta siinä missä muustakin.

Toisin sanoen, matikkaosuus ei takuulla karsinut parhaita hakijoita (vaikka saattoikin karsia sinut...tai minut), kun siitä ei edes tarvitse saada aivan huippupisteitä, jos on muuten todella hyvä.

Sitten se matikan väitetyn ylipainottamisen mukanaan tuoma toinen väitetty ongelma: mukaan pääsee joitakin sellaisia matikkaneroja, jotka osaavat vain matikkaa. Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla. Mutta saivatko tuollaiset tyypit eilisestä kokeesta paremmat pisteet, kuin heidän soveltumisensa alalle edellyttää? En usko. Koskapa: eilisessä kokeessa jaettiin niin suuri määrä aineistoa, että sitä olisi ollut mielettömän vaikeaa ottaa haltuun tavalla, joka on ominta matemaatikolle (,joka hallitsee matikkaa paljon paremmin kuin muuta): kaiken vähänkin olennaisen tiedon haltuun ottamisella. Ei! Tuossa kokeessa piti osata tarkkailla koko ajan, mitä teen nyt (onko se kannattavaa) ja mitä sitten; muuten aika olisi tullut jaettua huonosti. Tietysti vaadittiin myös kykyä keskittyä yhteen asiaan hyvin, mutta tuossa kokeessa ei pelkillä putkiaivoilla voinut pärjätä. Tai jos joku pärjäsi, niin hän on niin lahjakas, että on suorastaan lahja tieteenalalle, jolle päätyy.

"Toisaalta taas mun mielestä ei voi tehdä päätelmää: osaa tilastotiedettä-->soveltuu ihmisläheiseen ammattiin ja pystyy ottamaan vastuun muista ihmisistä jne."

No ei tuollaista päätelmää pidäkään tehdä, eikä ole onneksi tehtykään. Koe mittasi monia tärkeitä asioita, muun muassa tuota kykyä ottaa vastuu muista ihmisistä. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, miten koe mittasi stressinsietoa. Tuossa kokeessa ei pärjännyt ilman hyviä hermoja. Lisäksi koe mittasi oppimiskykyä sekä loogista päättelykykyä, joten sen läpäisseillä henkilöillä on todennäköisesti hyvät edellytykset omaksua vaikeat asiat ja soveltaa niitä oikein vaikeassa paikassa. JA! Koe mittasi todella hyvin sitä, uskaltaako hakija vastata oikein tiukassa paikassa vai jääkö hän empimään (vai vastaako väärin =))! Oikeassa elämässäkään ei yleensä saa miettiä niin kauan kuin haluaa!

Ja vielä tilastotieteen mukanaolon puolesta: Kokeessa halutaan mitata myös aiemmin opitun tiedon oikeaa soveltamista ongelmanratkaisussa. Miksi tuota kykyä ei mitattaisi tilastotieteellä, joka on tärkeä osa psykologian koulutusta, jonka soveltaminen on yksiselitteistä ja siten helppo arvostella, ja jonka avulla koealue saadaan niin pieneksi, ettei kenenkään tarvitse jättää pyrkimättä esim. harrastuksen takia tai koska tykkää käydä joskus ulkona???

"Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?"

Ei! Koe ei mitannut miten hyvä kukin on matikassa. Se mittasi ennemminkin, miten hyvin kunkin päänuppi toimii; tarvittiin luetunymmärtämiskykyä (esim. T1,Y1), laaja-alaista tarkkaavaisuutta (T3,koesuoritus), tarvittiin myös kykyä muuttua putkiaivosi (T2), tarvittiin kykyä soveltaa aiemmin opittua (T kokonaisuudessaan), sekä ennen kaikkea joko aivojen kykyä kestää 5h todella kovaa stressiä tai erinomaista kykyä hallita aivojen kuormitusta (tai tietysti risteytystä noista).


"Lähes puolen vuoden uurastus aivan hukkaan. No ei se tietenkään ikinä täysin hukkaan mene, mutta on se kyllä tosi asia, että ei psykan pääsykokeissa pärjää, vaikka osaisi kirjan kannesta kanteen."

Mielestäni se on vain hyvä asia, että puolen vuoden uurastus ei kannata ja kirjan nippelitiedon hallinta ei auta. Eipähän tartte istua puolta vuotta sisällä nenu kiinni kirjassa!

"Ja miettikääpä sitä, että ne psykan laitoksen keski-ikäiset (siis Helsingissä), jotka
ovat laitoksella viroissa, ovat päässeet itse opiskelemaan psykaan suurinpiirtein vain ilmoittautumalla...suuri osa heistä ei taatusti pärjäisi nykyisissä pääsykokeissa!! "

Vai että oikein taatusti. Pyh! Menee jo ala-arvoiseksi, mihinköhän tuokin tieto perustuu. Enkä usko, että sinne on päästy ainakaan vuosikymmeniin helposti sisään. Psykologian opettajani (viisissä kymmenissä, opiskellut Helsingissä) kertoi, että hänen pyrkiessään psykologiaan oli kaikista laitoksista vaikeinta päästä. Ja kolmen vuoden aikana hän ehti antaa itsestään jonkin verran luotettavamman kuvan kuin sinä noissa kirjoituksissasi hyvä ~~~~~.


Lopuksi vielä: en puolusta koetta siksi, että pärjäsin siinä niin loistavasti. Pidin kokeesta, koska se mittasi, mitä pitikin (validiteetti oli hyvä ;) ). En uskalla edes arvata tarkkaan, miten pärjäsin, mutta erityisen hyvin se ei mennyt. Kokeen puolivälissä esim. olin noin tunnin ajan aivan pihalla, kuin kuumeessa: en saanut tehdyksi muuta, kuin kahlattua läpi T3:n valtavaa aineistoa ja arvottua ikuisuudelta tuntuvan ajan, mitä hittoa teen T3c:ssä (päätyen X2-yhteensopivuustestiin). Ja kun yritin käyttää kokeen lopusta nipistämäni puolituntisen kesken jättämäni (erittäin vastahakoisesti, sillä luulin olevani vahvimmillani juuri todennäköisyyslaskennassa) T2:n loppuun tekemiseen, niin mitäs tapahtuikaan: ... ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Aivot tiesivät, mitä niiden piti tehdä, mutta mitään ei tapahtunut, eikä ollut edes lähellä tapahtua. Tunteesta tuli mieleen se, kun penkkipunnerruksessa yrittää yhtä toistoa liikaa: paino on ja pysyy rinnan päällä; vaikka käsky lähtee lihaksiin, käsivarsissa ei tunnu mitään. Ne eivät yritäkään enää nostaa painoa.

"Kyllä tuo pääsykoe veti minusta mehut ainakin täysin."

Et ole yksin. Emmekä liene kahden. Ja se on hyvä.

??? kirjoitti:

Kylläpäs sitä koetta inhotaan.

Minä pidin siitä, joten sanonpa sanasen kokeen puolesta.


Ensinnäkään: Koe ei ollut tilastomatikan koe.

"Eikös joku joskus täällä sanonutkin, että monet teekkarit ovat innostuneet pokkaamaan paikan psykasta just tuon takia."

Joku on oikein tällä foorumilla sanonut, että teekkarit ovat innostuneita "pokkaamaan" paikan psykasta? Voi hitsi. Pitäisi varmaan uskoa, kun lähde on noin luotettava. Mutta en vain voi: tunnen n. 15 teekkaria ja jos he olisivat osallistuneet kokeeseen, olisin lyönyt 100e vetoa sen puolesta, ettei yksikään heistä olisi päässyt läpi - ihan mukavia ja fiksuja kavereita suurin osa, mutteivät niin fiksuja, että olisivat pärjänneet noin vaikeassa kokeessa. Se on tietysti vain oma mielipiteeni (kirjoitettuna vastineeksi jonkun toisen vastaavalle), joten eteenpäin.

"Itse onneksi haen Jyväskylään. Onko tuo totta, että Helsinkiin ei ole edes soveltuvuuskokeita!? Pelkkä tilastotieteen koe ja sillä selvä? Todella typerää. Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Ei pelkkä tilastotieteen koe. Tilastotiedettä oli vain kokeen toisessa osassa, ja siinäkin mitattiin yhtä lailla päättelykykyä, luetunymmärtämistä sekä tarpeellisen tiedon etsintää aineistosta. Ja, yhdessä yleisen osion kanssa, stressinsietokykyä (,mitä tuskin kukaan kokeessa ollut käy kieltämään ;-) )

"Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Matemaatikkojen suosimisesta valittaa moni, joten mietitääs sitä:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että eilisessä kokeessa ei voinut pärjätä, jos on huono matematiikassa (siis oikeasti huono, ei pärjää hyvin edes lyhyessä matikassa, vaikka opiskelee normaalisti). Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi. Nimittäin: Tämän kokeen yhtenä tarkoituksena on varmastikin mitata muiden ominaisuuksien (esim. mainitsemieni stressinsietokyvyn ja tiedonetsintäkyvyn) ohella yleistä älyllistä lahjakkuutta (hmm... mahdatteko jopa vastustaa tuota termiä? kertokaas). Ja, kuten ainakin minulle lukiossa psyk. tunnilla opetettiin, jos henkilö on älyllisesti lahjakas, hän selviytyy muiden oppiaineiden lisäksi matematiikastakin , jos opiskelee kunnolla ja jos selviytymiselle ei ole erityistä estettä (kuten mielisairaus, masennus, liika stressi...)

Siis: väitän, että jos henkilö on riittävän lahjakas selviytyäkseen psykologian opinnoista niin hyvin kuin HkiPsyk.Lait. päättävät tahot haluavat, hän selviytyy matikasta siinä missä muustakin.

Toisin sanoen, matikkaosuus ei takuulla karsinut parhaita hakijoita (vaikka saattoikin karsia sinut...tai minut), kun siitä ei edes tarvitse saada aivan huippupisteitä, jos on muuten todella hyvä.

Sitten se matikan väitetyn ylipainottamisen mukanaan tuoma toinen väitetty ongelma: mukaan pääsee joitakin sellaisia matikkaneroja, jotka osaavat vain matikkaa. Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla. Mutta saivatko tuollaiset tyypit eilisestä kokeesta paremmat pisteet, kuin heidän soveltumisensa alalle edellyttää? En usko. Koskapa: eilisessä kokeessa jaettiin niin suuri määrä aineistoa, että sitä olisi ollut mielettömän vaikeaa ottaa haltuun tavalla, joka on ominta matemaatikolle (,joka hallitsee matikkaa paljon paremmin kuin muuta): kaiken vähänkin olennaisen tiedon haltuun ottamisella. Ei! Tuossa kokeessa piti osata tarkkailla koko ajan, mitä teen nyt (onko se kannattavaa) ja mitä sitten; muuten aika olisi tullut jaettua huonosti. Tietysti vaadittiin myös kykyä keskittyä yhteen asiaan hyvin, mutta tuossa kokeessa ei pelkillä putkiaivoilla voinut pärjätä. Tai jos joku pärjäsi, niin hän on niin lahjakas, että on suorastaan lahja tieteenalalle, jolle päätyy.

"Toisaalta taas mun mielestä ei voi tehdä päätelmää: osaa tilastotiedettä-->soveltuu ihmisläheiseen ammattiin ja pystyy ottamaan vastuun muista ihmisistä jne."

No ei tuollaista päätelmää pidäkään tehdä, eikä ole onneksi tehtykään. Koe mittasi monia tärkeitä asioita, muun muassa tuota kykyä ottaa vastuu muista ihmisistä. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, miten koe mittasi stressinsietoa. Tuossa kokeessa ei pärjännyt ilman hyviä hermoja. Lisäksi koe mittasi oppimiskykyä sekä loogista päättelykykyä, joten sen läpäisseillä henkilöillä on todennäköisesti hyvät edellytykset omaksua vaikeat asiat ja soveltaa niitä oikein vaikeassa paikassa. JA! Koe mittasi todella hyvin sitä, uskaltaako hakija vastata oikein tiukassa paikassa vai jääkö hän empimään (vai vastaako väärin =))! Oikeassa elämässäkään ei yleensä saa miettiä niin kauan kuin haluaa!

Ja vielä tilastotieteen mukanaolon puolesta: Kokeessa halutaan mitata myös aiemmin opitun tiedon oikeaa soveltamista ongelmanratkaisussa. Miksi tuota kykyä ei mitattaisi tilastotieteellä, joka on tärkeä osa psykologian koulutusta, jonka soveltaminen on yksiselitteistä ja siten helppo arvostella, ja jonka avulla koealue saadaan niin pieneksi, ettei kenenkään tarvitse jättää pyrkimättä esim. harrastuksen takia tai koska tykkää käydä joskus ulkona???

"Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?"

Ei! Koe ei mitannut miten hyvä kukin on matikassa. Se mittasi ennemminkin, miten hyvin kunkin päänuppi toimii; tarvittiin luetunymmärtämiskykyä (esim. T1,Y1), laaja-alaista tarkkaavaisuutta (T3,koesuoritus), tarvittiin myös kykyä muuttua putkiaivosi (T2), tarvittiin kykyä soveltaa aiemmin opittua (T kokonaisuudessaan), sekä ennen kaikkea joko aivojen kykyä kestää 5h todella kovaa stressiä tai erinomaista kykyä hallita aivojen kuormitusta (tai tietysti risteytystä noista).


"Lähes puolen vuoden uurastus aivan hukkaan. No ei se tietenkään ikinä täysin hukkaan mene, mutta on se kyllä tosi asia, että ei psykan pääsykokeissa pärjää, vaikka osaisi kirjan kannesta kanteen."

Mielestäni se on vain hyvä asia, että puolen vuoden uurastus ei kannata ja kirjan nippelitiedon hallinta ei auta. Eipähän tartte istua puolta vuotta sisällä nenu kiinni kirjassa!

"Ja miettikääpä sitä, että ne psykan laitoksen keski-ikäiset (siis Helsingissä), jotka
ovat laitoksella viroissa, ovat päässeet itse opiskelemaan psykaan suurinpiirtein vain ilmoittautumalla...suuri osa heistä ei taatusti pärjäisi nykyisissä pääsykokeissa!! "

Vai että oikein taatusti. Pyh! Menee jo ala-arvoiseksi, mihinköhän tuokin tieto perustuu. Enkä usko, että sinne on päästy ainakaan vuosikymmeniin helposti sisään. Psykologian opettajani (viisissä kymmenissä, opiskellut Helsingissä) kertoi, että hänen pyrkiessään psykologiaan oli kaikista laitoksista vaikeinta päästä. Ja kolmen vuoden aikana hän ehti antaa itsestään jonkin verran luotettavamman kuvan kuin sinä noissa kirjoituksissasi hyvä ~~~~~.


Lopuksi vielä: en puolusta koetta siksi, että pärjäsin siinä niin loistavasti. Pidin kokeesta, koska se mittasi, mitä pitikin (validiteetti oli hyvä ;) ). En uskalla edes arvata tarkkaan, miten pärjäsin, mutta erityisen hyvin se ei mennyt. Kokeen puolivälissä esim. olin noin tunnin ajan aivan pihalla, kuin kuumeessa: en saanut tehdyksi muuta, kuin kahlattua läpi T3:n valtavaa aineistoa ja arvottua ikuisuudelta tuntuvan ajan, mitä hittoa teen T3c:ssä (päätyen X2-yhteensopivuustestiin). Ja kun yritin käyttää kokeen lopusta nipistämäni puolituntisen kesken jättämäni (erittäin vastahakoisesti, sillä luulin olevani vahvimmillani juuri todennäköisyyslaskennassa) T2:n loppuun tekemiseen, niin mitäs tapahtuikaan: ... ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Aivot tiesivät, mitä niiden piti tehdä, mutta mitään ei tapahtunut, eikä ollut edes lähellä tapahtua. Tunteesta tuli mieleen se, kun penkkipunnerruksessa yrittää yhtä toistoa liikaa: paino on ja pysyy rinnan päällä; vaikka käsky lähtee lihaksiin, käsivarsissa ei tunnu mitään. Ne eivät yritäkään enää nostaa painoa.

"Kyllä tuo pääsykoe veti minusta mehut ainakin täysin."

Et ole yksin. Emmekä liene kahden. Ja se on hyvä.

Lue lisää

Valittamisen vastustajaksi jaksat hirmu hyvin itse valittaa muista ihmisistä!

Itse en kokenut omaani tai muiden puheenvuoroja valittamiseksi vaan keskusteluksi aiheesta, jokainen saa kait tuoda oman kokemuksensa ja mielipiteensä julki. Kuuluu niinkuin demokratiaan meilläpäin. Muiden leimaaminen valittajiksi sen perusteella on asiatonta.

??? kirjoitti:

Kylläpäs sitä koetta inhotaan.

Minä pidin siitä, joten sanonpa sanasen kokeen puolesta.


Ensinnäkään: Koe ei ollut tilastomatikan koe.

"Eikös joku joskus täällä sanonutkin, että monet teekkarit ovat innostuneet pokkaamaan paikan psykasta just tuon takia."

Joku on oikein tällä foorumilla sanonut, että teekkarit ovat innostuneita "pokkaamaan" paikan psykasta? Voi hitsi. Pitäisi varmaan uskoa, kun lähde on noin luotettava. Mutta en vain voi: tunnen n. 15 teekkaria ja jos he olisivat osallistuneet kokeeseen, olisin lyönyt 100e vetoa sen puolesta, ettei yksikään heistä olisi päässyt läpi - ihan mukavia ja fiksuja kavereita suurin osa, mutteivät niin fiksuja, että olisivat pärjänneet noin vaikeassa kokeessa. Se on tietysti vain oma mielipiteeni (kirjoitettuna vastineeksi jonkun toisen vastaavalle), joten eteenpäin.

"Itse onneksi haen Jyväskylään. Onko tuo totta, että Helsinkiin ei ole edes soveltuvuuskokeita!? Pelkkä tilastotieteen koe ja sillä selvä? Todella typerää. Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Ei pelkkä tilastotieteen koe. Tilastotiedettä oli vain kokeen toisessa osassa, ja siinäkin mitattiin yhtä lailla päättelykykyä, luetunymmärtämistä sekä tarpeellisen tiedon etsintää aineistosta. Ja, yhdessä yleisen osion kanssa, stressinsietokykyä (,mitä tuskin kukaan kokeessa ollut käy kieltämään ;-) )

"Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Matemaatikkojen suosimisesta valittaa moni, joten mietitääs sitä:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että eilisessä kokeessa ei voinut pärjätä, jos on huono matematiikassa (siis oikeasti huono, ei pärjää hyvin edes lyhyessä matikassa, vaikka opiskelee normaalisti). Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi. Nimittäin: Tämän kokeen yhtenä tarkoituksena on varmastikin mitata muiden ominaisuuksien (esim. mainitsemieni stressinsietokyvyn ja tiedonetsintäkyvyn) ohella yleistä älyllistä lahjakkuutta (hmm... mahdatteko jopa vastustaa tuota termiä? kertokaas). Ja, kuten ainakin minulle lukiossa psyk. tunnilla opetettiin, jos henkilö on älyllisesti lahjakas, hän selviytyy muiden oppiaineiden lisäksi matematiikastakin , jos opiskelee kunnolla ja jos selviytymiselle ei ole erityistä estettä (kuten mielisairaus, masennus, liika stressi...)

Siis: väitän, että jos henkilö on riittävän lahjakas selviytyäkseen psykologian opinnoista niin hyvin kuin HkiPsyk.Lait. päättävät tahot haluavat, hän selviytyy matikasta siinä missä muustakin.

Toisin sanoen, matikkaosuus ei takuulla karsinut parhaita hakijoita (vaikka saattoikin karsia sinut...tai minut), kun siitä ei edes tarvitse saada aivan huippupisteitä, jos on muuten todella hyvä.

Sitten se matikan väitetyn ylipainottamisen mukanaan tuoma toinen väitetty ongelma: mukaan pääsee joitakin sellaisia matikkaneroja, jotka osaavat vain matikkaa. Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla. Mutta saivatko tuollaiset tyypit eilisestä kokeesta paremmat pisteet, kuin heidän soveltumisensa alalle edellyttää? En usko. Koskapa: eilisessä kokeessa jaettiin niin suuri määrä aineistoa, että sitä olisi ollut mielettömän vaikeaa ottaa haltuun tavalla, joka on ominta matemaatikolle (,joka hallitsee matikkaa paljon paremmin kuin muuta): kaiken vähänkin olennaisen tiedon haltuun ottamisella. Ei! Tuossa kokeessa piti osata tarkkailla koko ajan, mitä teen nyt (onko se kannattavaa) ja mitä sitten; muuten aika olisi tullut jaettua huonosti. Tietysti vaadittiin myös kykyä keskittyä yhteen asiaan hyvin, mutta tuossa kokeessa ei pelkillä putkiaivoilla voinut pärjätä. Tai jos joku pärjäsi, niin hän on niin lahjakas, että on suorastaan lahja tieteenalalle, jolle päätyy.

"Toisaalta taas mun mielestä ei voi tehdä päätelmää: osaa tilastotiedettä-->soveltuu ihmisläheiseen ammattiin ja pystyy ottamaan vastuun muista ihmisistä jne."

No ei tuollaista päätelmää pidäkään tehdä, eikä ole onneksi tehtykään. Koe mittasi monia tärkeitä asioita, muun muassa tuota kykyä ottaa vastuu muista ihmisistä. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, miten koe mittasi stressinsietoa. Tuossa kokeessa ei pärjännyt ilman hyviä hermoja. Lisäksi koe mittasi oppimiskykyä sekä loogista päättelykykyä, joten sen läpäisseillä henkilöillä on todennäköisesti hyvät edellytykset omaksua vaikeat asiat ja soveltaa niitä oikein vaikeassa paikassa. JA! Koe mittasi todella hyvin sitä, uskaltaako hakija vastata oikein tiukassa paikassa vai jääkö hän empimään (vai vastaako väärin =))! Oikeassa elämässäkään ei yleensä saa miettiä niin kauan kuin haluaa!

Ja vielä tilastotieteen mukanaolon puolesta: Kokeessa halutaan mitata myös aiemmin opitun tiedon oikeaa soveltamista ongelmanratkaisussa. Miksi tuota kykyä ei mitattaisi tilastotieteellä, joka on tärkeä osa psykologian koulutusta, jonka soveltaminen on yksiselitteistä ja siten helppo arvostella, ja jonka avulla koealue saadaan niin pieneksi, ettei kenenkään tarvitse jättää pyrkimättä esim. harrastuksen takia tai koska tykkää käydä joskus ulkona???

"Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?"

Ei! Koe ei mitannut miten hyvä kukin on matikassa. Se mittasi ennemminkin, miten hyvin kunkin päänuppi toimii; tarvittiin luetunymmärtämiskykyä (esim. T1,Y1), laaja-alaista tarkkaavaisuutta (T3,koesuoritus), tarvittiin myös kykyä muuttua putkiaivosi (T2), tarvittiin kykyä soveltaa aiemmin opittua (T kokonaisuudessaan), sekä ennen kaikkea joko aivojen kykyä kestää 5h todella kovaa stressiä tai erinomaista kykyä hallita aivojen kuormitusta (tai tietysti risteytystä noista).


"Lähes puolen vuoden uurastus aivan hukkaan. No ei se tietenkään ikinä täysin hukkaan mene, mutta on se kyllä tosi asia, että ei psykan pääsykokeissa pärjää, vaikka osaisi kirjan kannesta kanteen."

Mielestäni se on vain hyvä asia, että puolen vuoden uurastus ei kannata ja kirjan nippelitiedon hallinta ei auta. Eipähän tartte istua puolta vuotta sisällä nenu kiinni kirjassa!

"Ja miettikääpä sitä, että ne psykan laitoksen keski-ikäiset (siis Helsingissä), jotka
ovat laitoksella viroissa, ovat päässeet itse opiskelemaan psykaan suurinpiirtein vain ilmoittautumalla...suuri osa heistä ei taatusti pärjäisi nykyisissä pääsykokeissa!! "

Vai että oikein taatusti. Pyh! Menee jo ala-arvoiseksi, mihinköhän tuokin tieto perustuu. Enkä usko, että sinne on päästy ainakaan vuosikymmeniin helposti sisään. Psykologian opettajani (viisissä kymmenissä, opiskellut Helsingissä) kertoi, että hänen pyrkiessään psykologiaan oli kaikista laitoksista vaikeinta päästä. Ja kolmen vuoden aikana hän ehti antaa itsestään jonkin verran luotettavamman kuvan kuin sinä noissa kirjoituksissasi hyvä ~~~~~.


Lopuksi vielä: en puolusta koetta siksi, että pärjäsin siinä niin loistavasti. Pidin kokeesta, koska se mittasi, mitä pitikin (validiteetti oli hyvä ;) ). En uskalla edes arvata tarkkaan, miten pärjäsin, mutta erityisen hyvin se ei mennyt. Kokeen puolivälissä esim. olin noin tunnin ajan aivan pihalla, kuin kuumeessa: en saanut tehdyksi muuta, kuin kahlattua läpi T3:n valtavaa aineistoa ja arvottua ikuisuudelta tuntuvan ajan, mitä hittoa teen T3c:ssä (päätyen X2-yhteensopivuustestiin). Ja kun yritin käyttää kokeen lopusta nipistämäni puolituntisen kesken jättämäni (erittäin vastahakoisesti, sillä luulin olevani vahvimmillani juuri todennäköisyyslaskennassa) T2:n loppuun tekemiseen, niin mitäs tapahtuikaan: ... ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Aivot tiesivät, mitä niiden piti tehdä, mutta mitään ei tapahtunut, eikä ollut edes lähellä tapahtua. Tunteesta tuli mieleen se, kun penkkipunnerruksessa yrittää yhtä toistoa liikaa: paino on ja pysyy rinnan päällä; vaikka käsky lähtee lihaksiin, käsivarsissa ei tunnu mitään. Ne eivät yritäkään enää nostaa painoa.

"Kyllä tuo pääsykoe veti minusta mehut ainakin täysin."

Et ole yksin. Emmekä liene kahden. Ja se on hyvä.

Lue lisää

Aika epätieteellinen on luulosi (!), joka paistaa viestistäsi useasta kohden läpi. Nimittäin se, että luulet matemaattisen älykkyyden automaattisesti tarkoittavan myös muita älykkyyden puolia. Entäpä sosiaalinen älykkyys? Älykkyyttä on monenlaista. Oma käsityksesti aiheesta on kovin kapea-alainen. Tätä en sano siksi, että matematiikka olisi minulle vaikeaa. Olen aina pärjännyt hyvin matematiikassa. Ja mitä tulee (itsetuntoansa kehuskelemalla kohottamaan pyrkineeseen) psykologian opettajaasi, niin "aika kultaa muistot". Kehotan sinua tutustumaan hakutilastoihin (mars mars työvoimatoimistoon). Kyllä se vaan niin on, että keski-ikäisen opettajasi opiskeluaikoina mitä vaan oli helppoa päästä opiskelemaan. Soveltuvuuskokeet Helsingin psykologian laitokselle! Näin saadaan jotain osviittaa myös siitä, ovatko hakijat myös puhekykyisiä ja sosiaalisesti pärjääviä ihmisiä.

koneihminen kirjoitti:

Aika epätieteellinen on luulosi (!), joka paistaa viestistäsi useasta kohden läpi. Nimittäin se, että luulet matemaattisen älykkyyden automaattisesti tarkoittavan myös muita älykkyyden puolia. Entäpä sosiaalinen älykkyys? Älykkyyttä on monenlaista. Oma käsityksesti aiheesta on kovin kapea-alainen. Tätä en sano siksi, että matematiikka olisi minulle vaikeaa. Olen aina pärjännyt hyvin matematiikassa. Ja mitä tulee (itsetuntoansa kehuskelemalla kohottamaan pyrkineeseen) psykologian opettajaasi, niin "aika kultaa muistot". Kehotan sinua tutustumaan hakutilastoihin (mars mars työvoimatoimistoon). Kyllä se vaan niin on, että keski-ikäisen opettajasi opiskeluaikoina mitä vaan oli helppoa päästä opiskelemaan. Soveltuvuuskokeet Helsingin psykologian laitokselle! Näin saadaan jotain osviittaa myös siitä, ovatko hakijat myös puhekykyisiä ja sosiaalisesti pärjääviä ihmisiä.

Lue lisää

"Aika epätieteellinen on luulosi (!), joka paistaa viestistäsi useasta kohden läpi. Nimittäin se, että luulet matemaattisen älykkyyden automaattisesti tarkoittavan myös muita älykkyyden puolia."

Poimisitko esiin yhden useista kohdista (tai kaikki, jos viitsit) , josta tuo luuloni paistaa läpi. Vinkki: älä valitse seuraavaa kohtaa.

"Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla."

koneihminen kirjoitti:

Aika epätieteellinen on luulosi (!), joka paistaa viestistäsi useasta kohden läpi. Nimittäin se, että luulet matemaattisen älykkyyden automaattisesti tarkoittavan myös muita älykkyyden puolia. Entäpä sosiaalinen älykkyys? Älykkyyttä on monenlaista. Oma käsityksesti aiheesta on kovin kapea-alainen. Tätä en sano siksi, että matematiikka olisi minulle vaikeaa. Olen aina pärjännyt hyvin matematiikassa. Ja mitä tulee (itsetuntoansa kehuskelemalla kohottamaan pyrkineeseen) psykologian opettajaasi, niin "aika kultaa muistot". Kehotan sinua tutustumaan hakutilastoihin (mars mars työvoimatoimistoon). Kyllä se vaan niin on, että keski-ikäisen opettajasi opiskeluaikoina mitä vaan oli helppoa päästä opiskelemaan. Soveltuvuuskokeet Helsingin psykologian laitokselle! Näin saadaan jotain osviittaa myös siitä, ovatko hakijat myös puhekykyisiä ja sosiaalisesti pärjääviä ihmisiä.

Lue lisää

Mitä ne soveltuvuuskokeet sitten oikein mittaa? Haluaisin vain tietää, kun niitä niin kovasti kaipaatte. Eivät ne pysty kertomaan ihmisestä juuri mitään olennaista, kun on kyse siitä, kuka pärjää opiskelussa ja kuka ei.

Tilastotieteen osio erottelee ihmisiä pääsykoetilanteessa hyvin. Aikaisempina vuosina juuri se osio on erotellut jyvät akanoista. Suurin osa hakijoista saa tuosta osiosta nolla pistettä ja vain pieni osa pärjää siinä. Ne jotka siinä pärjäävät, pärjäävät myös opiskelussa. Muut osiot eivät juurikaan hakijoita erottele. Kun miettii muiden laitosten pääsykokeita jossa kirjoitellaan esseitä, niin kaikkihan niitä osaavat tehdä. Piste erot ovat niin pieniä, ettei niiden perusteella voida juurikaan sanoa, kuka soveltuu paremmin kuin joku muu psykologiaa opiskelemaan. Enemmän minua harmittaa saada 0.005 pistettä vähemmän kuin sisään päässeet, kuin se että saan itse nolla pistettä.

Tilastotieteen opetus tähtää siihen, että psykologit osaavat arvioida käyttämiään menetelmiä työssään sitten myöhemmin. On hyvä tietää miten tiede rakentuu, jos sitä itse aikoo käyttää.

Uskon että monella on aika naiivi käsitys psykologiasta tieteenä. Olisi ehkä hyvä unohtaa ne ajat, jolloin partaiset sedät kuuntelivat sohvalla makaavaa potilastaan, ja mumisivat siinä jotain omiaan. Psykologia on nykyään vakavasti otettava tiede, ja kaikki erilaiset hoitomuodot ja diagnoosit perustuvat empiiriseen tutkimukseen. Ennen kuin tämän ymmärtää, on ehkä hieman aikaista lähteä opiskelemaan psykologiksi.

n&n kirjoitti:

Valittamisen vastustajaksi jaksat hirmu hyvin itse valittaa muista ihmisistä!

Itse en kokenut omaani tai muiden puheenvuoroja valittamiseksi vaan keskusteluksi aiheesta, jokainen saa kait tuoda oman kokemuksensa ja mielipiteensä julki. Kuuluu niinkuin demokratiaan meilläpäin. Muiden leimaaminen valittajiksi sen perusteella on asiatonta.

Lue lisää

"Valittamisen vastustajaksi jaksat hirmu hyvin itse valittaa muista ihmisistä!"

Tarkoituksenani ei ollut pottuilla muille, vaan puolustaa erinomaisesti laadittua koetta heikkoihin ja jopa valheellisiin perusteluihin nojaavilta arvosteluilta...

"jokainen saa kait tuoda oman kokemuksensa ja mielipiteensä julki. Kuuluu niinkuin demokratiaan meilläpäin. Muiden leimaaminen valittajiksi sen perusteella on asiatonta."

...mutta, myönnän, otteeni lipsui:

"Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi" (sekä tietysti otsikko :-o )

Minkäs sitä itselleen voi. Pyydän anteeksi.

"Itse en kokenut omaani tai muiden puheenvuoroja valittamiseksi vaan keskusteluksi aiheesta"

Ei sinun puheenvuorosi ollut mielestäni valittamista. Poimin sieltä lainauksen tekstiini, koska se sopi kohtaan niin hyvin.

"...tai muiden puheenvuoroja valittamiseksi..."

Oli siellä valittamistakin. En nyt ehdi ja jaksa, mutta jos joku sitä vaatii, voin poimia esimerkkejä myöhemmin.

phdiskelija kirjoitti:

Mitä ne soveltuvuuskokeet sitten oikein mittaa? Haluaisin vain tietää, kun niitä niin kovasti kaipaatte. Eivät ne pysty kertomaan ihmisestä juuri mitään olennaista, kun on kyse siitä, kuka pärjää opiskelussa ja kuka ei.

Tilastotieteen osio erottelee ihmisiä pääsykoetilanteessa hyvin. Aikaisempina vuosina juuri se osio on erotellut jyvät akanoista. Suurin osa hakijoista saa tuosta osiosta nolla pistettä ja vain pieni osa pärjää siinä. Ne jotka siinä pärjäävät, pärjäävät myös opiskelussa. Muut osiot eivät juurikaan hakijoita erottele. Kun miettii muiden laitosten pääsykokeita jossa kirjoitellaan esseitä, niin kaikkihan niitä osaavat tehdä. Piste erot ovat niin pieniä, ettei niiden perusteella voida juurikaan sanoa, kuka soveltuu paremmin kuin joku muu psykologiaa opiskelemaan. Enemmän minua harmittaa saada 0.005 pistettä vähemmän kuin sisään päässeet, kuin se että saan itse nolla pistettä.

Tilastotieteen opetus tähtää siihen, että psykologit osaavat arvioida käyttämiään menetelmiä työssään sitten myöhemmin. On hyvä tietää miten tiede rakentuu, jos sitä itse aikoo käyttää.

Uskon että monella on aika naiivi käsitys psykologiasta tieteenä. Olisi ehkä hyvä unohtaa ne ajat, jolloin partaiset sedät kuuntelivat sohvalla makaavaa potilastaan, ja mumisivat siinä jotain omiaan. Psykologia on nykyään vakavasti otettava tiede, ja kaikki erilaiset hoitomuodot ja diagnoosit perustuvat empiiriseen tutkimukseen. Ennen kuin tämän ymmärtää, on ehkä hieman aikaista lähteä opiskelemaan psykologiksi.

Lue lisää

Tervehdys kaikille!

Nyt on kyllä pakko hieman valaista pohdiskelijalle muutamia faktoja. Ensinnäkään tilastotieteen hallitseminen ja koulumenestyminen yliopistossa tuskin kulkevat käsi kädessä!

Itse lukeudun niihin ihmisiin, joille tuo tilastomatematiikka on aika vaikeaa - ja se tuntui vaikealta myös pääsykokeissa. Olen kuitenkin pärjännyt opintoihin liittyvissä menetelmäopinnoissa hyvin - ja myös kokonaisuudessaan kaikissa opinnoissani keskiarvokin on reilusti kakkosen yläpuolella (arvosteluasteikko 1-3). Olen suorittanut avoimen yliopiston opintoja yhteensä 100 ov, joihin sisältyy myös psykologian aineopinnot.

Psykologian tutkintorakenne ja painopisteet vaihtelevat hieman yliopistoittain, mikä siis luonnollisesti heijastuu myös kurssitarjontaan ja pääsykokeisiin. Helsingin yliopisto haluaa nimenomaan paljolti tutkijan työstä kiinnostuneita sisälle - ja selkeästi Helsingissä painottuu esim. juuri aivotutkimus / neuropsykologia.

Kursseja voi suorittaa myös monella eri tavalla. Osallistumalla luennoille ja siihen liittyvällä tentillä tai esimerkiksi pelkällä tiedekuntatentillä. Opintoja voi myös kurssikohtaisesti suorittaa tekemällä esseitä. Kyllä psykologian opiskelijat niitä esseitä siis tulevat kirjoittamaan - sitä paitsi ne ovat loistavaa harjoitusta gradua ajatellen. Täytyy myös muistaa, että tilastollisiin menetelmiin kuuluu yhtä oleellisesti myös johtopäätösten tekeminen, analysointi ja raportin kirjoittaminen. Näissä tarvitaan taas erilaisia taitoja.

Olen suorittanut muutamia kokonaisuuksia verkkokursseilla ja voin pohdiskelijalle ja kaikille muillekin sanoa, että esseitä ei todellakaan osaa kirjoittaa jokainen. Mitä pidemmälle opinnot menevät sitä enemmän opiskelijoilta vaaditaan analyyttistä pohdintaa, asioiden yhdistelemistä jne. Nämä taidot ovat täysin rinnastettavissa esim. vaikka tilastotieteen hallitsemiseen. Kaikilta se ei todellakaan suju. Noilla verkkokursseilla tuli lueskeltua monien opiskelijoiden tuotoksia ja ei voinut kuin ihmetellä - suurin osa oli aikamoista potaskaa, puhumattakaan kieliopista.

On siis turha väittää, että ne jotka eivät pärjää Helsingin yliopiston pääsykokeissa, kannattaisi tarkastella unelmiaan uudelleen sopivuudestaan psykologin työhön. Helsingin pääsykoe mittaa tietynlaisia taitoja, jotka ovat ominaisia juuri esim. tutkijan työssä. On kuitenkin muistettava, että psykologin työkenttä on laaja - tutkijan työssä ei välttämättä tarvita samanlaisia ominaisuuksia kuin esim. neuvola/perhesektorilla työskenteleviltä. Kyllä siellä painottuvat empaattisuus, sosiaaliset taidot ja ylipäänsä hyvät vuorovaikutustaidot jne..

On totta, että psykologia haluaa mainostaa itseään kovana tieteenä. Erilaiset ihmiset ja sektorit, joilla psykologit toimivat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä. Se juuri tekee psykologiasta mahtavan tieteen - valinnan mahdollisuus - toisia kiinnostaa tutkijan työ ja toisia taas enemmän ihmisläheisempi työ. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Tunnen itsekin muutamia psykologeja ja kyllä heidän arvot ja tapansa toimia ovat aivan erilaisia. Toinen on enemmän ns. kapitalistipsykologi, joka toimii rautaisena konsulttina erilaisissa yrityksiä koskevissa muutosprosesseissa. Toinen taas työskentelee perheneuvojana, ja hänellä on taas aivan erilainen suhtautuminen kaikkeen. Silti arvostan heitä molempia aivan yhtä paljon. Kyllä tuon koulutuksen lisäksi hyvin keskeinen tekijä on ihmisen persoonallisuus - persoonallinen tapa hahmottaa maailmaa, kotona opitut arvot - ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.

Itse ainakin nostatan purjeeni ensi vuonna Turun ja Tampereen suuntaan. Turkuun voin hakea avoimen väylän kautta ja Tampereelle sitten pääsykokeen kautta. Uskon, että Turun ja Tampereen pääsykokeet ovat soveltuvaisempia minulle. Se täytyy vielä sanoa, että tutustukaa psykologin tutkintorakenteeseen ja vertailkaa eri yliopistoja - niillä on valtava ero. Psykologian opintoihin liittyy enemmän metodiopintoja kuin muihin yliopistotutkintoihin, mutta ei se opiskelu todellakaan pelkkää tilastotiedettä ole, onneksi!

Menestystä kaikille elämään, olipa määränpäänä sitten mikä tahansa unelma.

phdiskelija kirjoitti:

Mitä ne soveltuvuuskokeet sitten oikein mittaa? Haluaisin vain tietää, kun niitä niin kovasti kaipaatte. Eivät ne pysty kertomaan ihmisestä juuri mitään olennaista, kun on kyse siitä, kuka pärjää opiskelussa ja kuka ei.

Tilastotieteen osio erottelee ihmisiä pääsykoetilanteessa hyvin. Aikaisempina vuosina juuri se osio on erotellut jyvät akanoista. Suurin osa hakijoista saa tuosta osiosta nolla pistettä ja vain pieni osa pärjää siinä. Ne jotka siinä pärjäävät, pärjäävät myös opiskelussa. Muut osiot eivät juurikaan hakijoita erottele. Kun miettii muiden laitosten pääsykokeita jossa kirjoitellaan esseitä, niin kaikkihan niitä osaavat tehdä. Piste erot ovat niin pieniä, ettei niiden perusteella voida juurikaan sanoa, kuka soveltuu paremmin kuin joku muu psykologiaa opiskelemaan. Enemmän minua harmittaa saada 0.005 pistettä vähemmän kuin sisään päässeet, kuin se että saan itse nolla pistettä.

Tilastotieteen opetus tähtää siihen, että psykologit osaavat arvioida käyttämiään menetelmiä työssään sitten myöhemmin. On hyvä tietää miten tiede rakentuu, jos sitä itse aikoo käyttää.

Uskon että monella on aika naiivi käsitys psykologiasta tieteenä. Olisi ehkä hyvä unohtaa ne ajat, jolloin partaiset sedät kuuntelivat sohvalla makaavaa potilastaan, ja mumisivat siinä jotain omiaan. Psykologia on nykyään vakavasti otettava tiede, ja kaikki erilaiset hoitomuodot ja diagnoosit perustuvat empiiriseen tutkimukseen. Ennen kuin tämän ymmärtää, on ehkä hieman aikaista lähteä opiskelemaan psykologiksi.

Lue lisää

terkuin hesan yo:ssa psykan perus- ja aineopinnot hyvin tiedoin suorittanut valtiotieteen kandidaatti....

Hki/psyka kirjoitti:

Tervehdys kaikille!

Nyt on kyllä pakko hieman valaista pohdiskelijalle muutamia faktoja. Ensinnäkään tilastotieteen hallitseminen ja koulumenestyminen yliopistossa tuskin kulkevat käsi kädessä!

Itse lukeudun niihin ihmisiin, joille tuo tilastomatematiikka on aika vaikeaa - ja se tuntui vaikealta myös pääsykokeissa. Olen kuitenkin pärjännyt opintoihin liittyvissä menetelmäopinnoissa hyvin - ja myös kokonaisuudessaan kaikissa opinnoissani keskiarvokin on reilusti kakkosen yläpuolella (arvosteluasteikko 1-3). Olen suorittanut avoimen yliopiston opintoja yhteensä 100 ov, joihin sisältyy myös psykologian aineopinnot.

Psykologian tutkintorakenne ja painopisteet vaihtelevat hieman yliopistoittain, mikä siis luonnollisesti heijastuu myös kurssitarjontaan ja pääsykokeisiin. Helsingin yliopisto haluaa nimenomaan paljolti tutkijan työstä kiinnostuneita sisälle - ja selkeästi Helsingissä painottuu esim. juuri aivotutkimus / neuropsykologia.

Kursseja voi suorittaa myös monella eri tavalla. Osallistumalla luennoille ja siihen liittyvällä tentillä tai esimerkiksi pelkällä tiedekuntatentillä. Opintoja voi myös kurssikohtaisesti suorittaa tekemällä esseitä. Kyllä psykologian opiskelijat niitä esseitä siis tulevat kirjoittamaan - sitä paitsi ne ovat loistavaa harjoitusta gradua ajatellen. Täytyy myös muistaa, että tilastollisiin menetelmiin kuuluu yhtä oleellisesti myös johtopäätösten tekeminen, analysointi ja raportin kirjoittaminen. Näissä tarvitaan taas erilaisia taitoja.

Olen suorittanut muutamia kokonaisuuksia verkkokursseilla ja voin pohdiskelijalle ja kaikille muillekin sanoa, että esseitä ei todellakaan osaa kirjoittaa jokainen. Mitä pidemmälle opinnot menevät sitä enemmän opiskelijoilta vaaditaan analyyttistä pohdintaa, asioiden yhdistelemistä jne. Nämä taidot ovat täysin rinnastettavissa esim. vaikka tilastotieteen hallitsemiseen. Kaikilta se ei todellakaan suju. Noilla verkkokursseilla tuli lueskeltua monien opiskelijoiden tuotoksia ja ei voinut kuin ihmetellä - suurin osa oli aikamoista potaskaa, puhumattakaan kieliopista.

On siis turha väittää, että ne jotka eivät pärjää Helsingin yliopiston pääsykokeissa, kannattaisi tarkastella unelmiaan uudelleen sopivuudestaan psykologin työhön. Helsingin pääsykoe mittaa tietynlaisia taitoja, jotka ovat ominaisia juuri esim. tutkijan työssä. On kuitenkin muistettava, että psykologin työkenttä on laaja - tutkijan työssä ei välttämättä tarvita samanlaisia ominaisuuksia kuin esim. neuvola/perhesektorilla työskenteleviltä. Kyllä siellä painottuvat empaattisuus, sosiaaliset taidot ja ylipäänsä hyvät vuorovaikutustaidot jne..

On totta, että psykologia haluaa mainostaa itseään kovana tieteenä. Erilaiset ihmiset ja sektorit, joilla psykologit toimivat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä. Se juuri tekee psykologiasta mahtavan tieteen - valinnan mahdollisuus - toisia kiinnostaa tutkijan työ ja toisia taas enemmän ihmisläheisempi työ. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Tunnen itsekin muutamia psykologeja ja kyllä heidän arvot ja tapansa toimia ovat aivan erilaisia. Toinen on enemmän ns. kapitalistipsykologi, joka toimii rautaisena konsulttina erilaisissa yrityksiä koskevissa muutosprosesseissa. Toinen taas työskentelee perheneuvojana, ja hänellä on taas aivan erilainen suhtautuminen kaikkeen. Silti arvostan heitä molempia aivan yhtä paljon. Kyllä tuon koulutuksen lisäksi hyvin keskeinen tekijä on ihmisen persoonallisuus - persoonallinen tapa hahmottaa maailmaa, kotona opitut arvot - ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.

Itse ainakin nostatan purjeeni ensi vuonna Turun ja Tampereen suuntaan. Turkuun voin hakea avoimen väylän kautta ja Tampereelle sitten pääsykokeen kautta. Uskon, että Turun ja Tampereen pääsykokeet ovat soveltuvaisempia minulle. Se täytyy vielä sanoa, että tutustukaa psykologin tutkintorakenteeseen ja vertailkaa eri yliopistoja - niillä on valtava ero. Psykologian opintoihin liittyy enemmän metodiopintoja kuin muihin yliopistotutkintoihin, mutta ei se opiskelu todellakaan pelkkää tilastotiedettä ole, onneksi!

Menestystä kaikille elämään, olipa määränpäänä sitten mikä tahansa unelma.

Lue lisää

Hei!

Tuntuu siltä että vedät itse johtopäätöksen jonka mukaan hyvä esseiden kirjoittaja = hyvä psykan opiskelija ja hyvä psykologi. Mitä tulee empaattisuuteen ja vuorovaikutustaitoihin, niin niitä varmasti monet psykologit työssään tarvitsevat, mutta mikä on se mittari jolla mittaat empaattisuutta? Haastattelu on tässä kovin huono työkalu.

Sanot myös että olet pärjännyt avoimen metodiopinnoissa hyvin. Tietääkseni avoimessa ei ole juurikaan metodiopintoja. Psykologisen tutkimuksen harjoituskurssilla kun ei vielä mitään omaa tutkimusta tehdä. Sen sijaan itse laitoksella on käsittääkseni useampia kursseja, jossa opiskelijat tekevät koko vuoden pienryhmässä omaa tutkimustaan. Siinä ei esseiden kirjoittelulla ole mitään tilaa. Tutkimusraportit kun eroavat melkoisesti esseistä.

Psykologian pääsykoe mittaa miten nopeasti ihminen pystyy sisäistämään uuden tiedon, ja käyttämään sitä hyväkseen ratkaistakseen uusia ongelmia. Tämä on aivan olennainen taito, riippumatta siitä millä alalla psykologi toimii valmistuttuaan. Lisäksi tietoa on jo nyt tarjolla niin paljon, että on tärkeää osata erottaa olennainen epäolennaisesta. Myös tätä psykologian pääsykoe mittaa.

Sanot että hyvin olennainen osa psykologin työtä on hänen persoonallisuutensa. Kerrotko miten sitä mitataan?

Pääsykokeita tekevät ihmiset seuraavat hyvin tarkoin sitä, minkälaisia ihmisiä edelliset pääsykokeet ovat tuoneet sisälle opiskelemaan. Tarkoitushan on että ihmiset myös valmistuvat nopeassa ajassa. Ei niitä tehtäviä mielivaltaisesti valita, vaan kokemuksen kautta ollaan päädyttä johonkin jonka ajatellaan mittaavan niitä ominaisuuksia, joita psykologian opiskelijalta vaaditaan.

En vieläkään suostu uskomaan että kirjan ulkoa osaaminen olisi se ominaisuus, jota hyvältä psykologilta vaaditaan. Maailma on täynnä käsikirjoja, olennaista on tietää mistä tietoa etsiä, ja kyseenalaistaa oma ajattelunsa eikä hallita yhtä käsikirjaa ulkoa.

??? kirjoitti:

Kylläpäs sitä koetta inhotaan.

Minä pidin siitä, joten sanonpa sanasen kokeen puolesta.


Ensinnäkään: Koe ei ollut tilastomatikan koe.

"Eikös joku joskus täällä sanonutkin, että monet teekkarit ovat innostuneet pokkaamaan paikan psykasta just tuon takia."

Joku on oikein tällä foorumilla sanonut, että teekkarit ovat innostuneita "pokkaamaan" paikan psykasta? Voi hitsi. Pitäisi varmaan uskoa, kun lähde on noin luotettava. Mutta en vain voi: tunnen n. 15 teekkaria ja jos he olisivat osallistuneet kokeeseen, olisin lyönyt 100e vetoa sen puolesta, ettei yksikään heistä olisi päässyt läpi - ihan mukavia ja fiksuja kavereita suurin osa, mutteivät niin fiksuja, että olisivat pärjänneet noin vaikeassa kokeessa. Se on tietysti vain oma mielipiteeni (kirjoitettuna vastineeksi jonkun toisen vastaavalle), joten eteenpäin.

"Itse onneksi haen Jyväskylään. Onko tuo totta, että Helsinkiin ei ole edes soveltuvuuskokeita!? Pelkkä tilastotieteen koe ja sillä selvä? Todella typerää. Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Ei pelkkä tilastotieteen koe. Tilastotiedettä oli vain kokeen toisessa osassa, ja siinäkin mitattiin yhtä lailla päättelykykyä, luetunymmärtämistä sekä tarpeellisen tiedon etsintää aineistosta. Ja, yhdessä yleisen osion kanssa, stressinsietokykyä (,mitä tuskin kukaan kokeessa ollut käy kieltämään ;-) )

"Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Matemaatikkojen suosimisesta valittaa moni, joten mietitääs sitä:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että eilisessä kokeessa ei voinut pärjätä, jos on huono matematiikassa (siis oikeasti huono, ei pärjää hyvin edes lyhyessä matikassa, vaikka opiskelee normaalisti). Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi. Nimittäin: Tämän kokeen yhtenä tarkoituksena on varmastikin mitata muiden ominaisuuksien (esim. mainitsemieni stressinsietokyvyn ja tiedonetsintäkyvyn) ohella yleistä älyllistä lahjakkuutta (hmm... mahdatteko jopa vastustaa tuota termiä? kertokaas). Ja, kuten ainakin minulle lukiossa psyk. tunnilla opetettiin, jos henkilö on älyllisesti lahjakas, hän selviytyy muiden oppiaineiden lisäksi matematiikastakin , jos opiskelee kunnolla ja jos selviytymiselle ei ole erityistä estettä (kuten mielisairaus, masennus, liika stressi...)

Siis: väitän, että jos henkilö on riittävän lahjakas selviytyäkseen psykologian opinnoista niin hyvin kuin HkiPsyk.Lait. päättävät tahot haluavat, hän selviytyy matikasta siinä missä muustakin.

Toisin sanoen, matikkaosuus ei takuulla karsinut parhaita hakijoita (vaikka saattoikin karsia sinut...tai minut), kun siitä ei edes tarvitse saada aivan huippupisteitä, jos on muuten todella hyvä.

Sitten se matikan väitetyn ylipainottamisen mukanaan tuoma toinen väitetty ongelma: mukaan pääsee joitakin sellaisia matikkaneroja, jotka osaavat vain matikkaa. Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla. Mutta saivatko tuollaiset tyypit eilisestä kokeesta paremmat pisteet, kuin heidän soveltumisensa alalle edellyttää? En usko. Koskapa: eilisessä kokeessa jaettiin niin suuri määrä aineistoa, että sitä olisi ollut mielettömän vaikeaa ottaa haltuun tavalla, joka on ominta matemaatikolle (,joka hallitsee matikkaa paljon paremmin kuin muuta): kaiken vähänkin olennaisen tiedon haltuun ottamisella. Ei! Tuossa kokeessa piti osata tarkkailla koko ajan, mitä teen nyt (onko se kannattavaa) ja mitä sitten; muuten aika olisi tullut jaettua huonosti. Tietysti vaadittiin myös kykyä keskittyä yhteen asiaan hyvin, mutta tuossa kokeessa ei pelkillä putkiaivoilla voinut pärjätä. Tai jos joku pärjäsi, niin hän on niin lahjakas, että on suorastaan lahja tieteenalalle, jolle päätyy.

"Toisaalta taas mun mielestä ei voi tehdä päätelmää: osaa tilastotiedettä-->soveltuu ihmisläheiseen ammattiin ja pystyy ottamaan vastuun muista ihmisistä jne."

No ei tuollaista päätelmää pidäkään tehdä, eikä ole onneksi tehtykään. Koe mittasi monia tärkeitä asioita, muun muassa tuota kykyä ottaa vastuu muista ihmisistä. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, miten koe mittasi stressinsietoa. Tuossa kokeessa ei pärjännyt ilman hyviä hermoja. Lisäksi koe mittasi oppimiskykyä sekä loogista päättelykykyä, joten sen läpäisseillä henkilöillä on todennäköisesti hyvät edellytykset omaksua vaikeat asiat ja soveltaa niitä oikein vaikeassa paikassa. JA! Koe mittasi todella hyvin sitä, uskaltaako hakija vastata oikein tiukassa paikassa vai jääkö hän empimään (vai vastaako väärin =))! Oikeassa elämässäkään ei yleensä saa miettiä niin kauan kuin haluaa!

Ja vielä tilastotieteen mukanaolon puolesta: Kokeessa halutaan mitata myös aiemmin opitun tiedon oikeaa soveltamista ongelmanratkaisussa. Miksi tuota kykyä ei mitattaisi tilastotieteellä, joka on tärkeä osa psykologian koulutusta, jonka soveltaminen on yksiselitteistä ja siten helppo arvostella, ja jonka avulla koealue saadaan niin pieneksi, ettei kenenkään tarvitse jättää pyrkimättä esim. harrastuksen takia tai koska tykkää käydä joskus ulkona???

"Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?"

Ei! Koe ei mitannut miten hyvä kukin on matikassa. Se mittasi ennemminkin, miten hyvin kunkin päänuppi toimii; tarvittiin luetunymmärtämiskykyä (esim. T1,Y1), laaja-alaista tarkkaavaisuutta (T3,koesuoritus), tarvittiin myös kykyä muuttua putkiaivosi (T2), tarvittiin kykyä soveltaa aiemmin opittua (T kokonaisuudessaan), sekä ennen kaikkea joko aivojen kykyä kestää 5h todella kovaa stressiä tai erinomaista kykyä hallita aivojen kuormitusta (tai tietysti risteytystä noista).


"Lähes puolen vuoden uurastus aivan hukkaan. No ei se tietenkään ikinä täysin hukkaan mene, mutta on se kyllä tosi asia, että ei psykan pääsykokeissa pärjää, vaikka osaisi kirjan kannesta kanteen."

Mielestäni se on vain hyvä asia, että puolen vuoden uurastus ei kannata ja kirjan nippelitiedon hallinta ei auta. Eipähän tartte istua puolta vuotta sisällä nenu kiinni kirjassa!

"Ja miettikääpä sitä, että ne psykan laitoksen keski-ikäiset (siis Helsingissä), jotka
ovat laitoksella viroissa, ovat päässeet itse opiskelemaan psykaan suurinpiirtein vain ilmoittautumalla...suuri osa heistä ei taatusti pärjäisi nykyisissä pääsykokeissa!! "

Vai että oikein taatusti. Pyh! Menee jo ala-arvoiseksi, mihinköhän tuokin tieto perustuu. Enkä usko, että sinne on päästy ainakaan vuosikymmeniin helposti sisään. Psykologian opettajani (viisissä kymmenissä, opiskellut Helsingissä) kertoi, että hänen pyrkiessään psykologiaan oli kaikista laitoksista vaikeinta päästä. Ja kolmen vuoden aikana hän ehti antaa itsestään jonkin verran luotettavamman kuvan kuin sinä noissa kirjoituksissasi hyvä ~~~~~.


Lopuksi vielä: en puolusta koetta siksi, että pärjäsin siinä niin loistavasti. Pidin kokeesta, koska se mittasi, mitä pitikin (validiteetti oli hyvä ;) ). En uskalla edes arvata tarkkaan, miten pärjäsin, mutta erityisen hyvin se ei mennyt. Kokeen puolivälissä esim. olin noin tunnin ajan aivan pihalla, kuin kuumeessa: en saanut tehdyksi muuta, kuin kahlattua läpi T3:n valtavaa aineistoa ja arvottua ikuisuudelta tuntuvan ajan, mitä hittoa teen T3c:ssä (päätyen X2-yhteensopivuustestiin). Ja kun yritin käyttää kokeen lopusta nipistämäni puolituntisen kesken jättämäni (erittäin vastahakoisesti, sillä luulin olevani vahvimmillani juuri todennäköisyyslaskennassa) T2:n loppuun tekemiseen, niin mitäs tapahtuikaan: ... ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Aivot tiesivät, mitä niiden piti tehdä, mutta mitään ei tapahtunut, eikä ollut edes lähellä tapahtua. Tunteesta tuli mieleen se, kun penkkipunnerruksessa yrittää yhtä toistoa liikaa: paino on ja pysyy rinnan päällä; vaikka käsky lähtee lihaksiin, käsivarsissa ei tunnu mitään. Ne eivät yritäkään enää nostaa painoa.

"Kyllä tuo pääsykoe veti minusta mehut ainakin täysin."

Et ole yksin. Emmekä liene kahden. Ja se on hyvä.

Lue lisää

Hui..olipas pitkä ja kantaa ottava viesti, jossa pyrit erittelemään asioita laajasti ja monipuolisesti. Valmistuneena psykologina ja tulevana psykoterapeuttina (opinnot puolivaiheessa)minun tulee kuitenkin hieman korjata käsitystäsi älykkyydestä olematta kuitenkaan millään tavoin ylimielinen. Psykologiassa vaaditaan ihmiseltä empatiakykyä, ymmärtämystä sekä ennen kaikkea sosiaalista älykkyyttä, jota ei mitata normaaleissa älykkyyosamäärätesteissä. Yleinen älyllinen lahjakkuus matemaattisten ilmiöiden ymmärtämisessä on totaalisen harhaanjohtava ja yksipuolinen eikä vastaa todellista ihmisen älykkyyden tasoa kuin vain yhden osa-alueen suhteen. Matemaattinen älykkyys on yhteiskunnassamme ylikorostettu ja sen vuoksi ihmiset tiedostamattaan mieltävät matemaattisesti lahjakkaat kaikin puolin älykkäiksi. Valitettavasti Helsingin yliopiston pääsykoe ei testaa sosiaalista älykkyyttä. Se on aikaansa jäljessä. Argumentaatiosi oli hyvin purevaa ja eksaktia, mutta unohdit hyvin oleellisen psykologian opinnoissa tärkeän seikan...juuri tuon sosiaalisen älykkyyden omaamisen merkityksen. Sosiaalinen älykkyyshän on hyvin monisärmäinen käsite. Suosittelisin sinua perehtymään paremmin tähän älykkyyden tasoon, jolloin ominaisuutesi ja monipuolisuutesi pääsisivät oikeuksiinsa. Älä sorru yksinkertaiseen ajatteluun ja älykkyyskäsitykseen...Tieteeseen ja tieteen tekemiseen ei koskaan sovi yksipuoliset näkökannat...tiede on ennen kaikkea eri näkökulmia suosivaa, kriittistä suhtautumista itsestäänselviin asioihin. Keskity tulevaisuudessa näiden asioiden pohtimiseen, niin näkökantasi saavat uutta pontta alleen. Onnea opintoihin!

Tuleva psykoterapeutti kirjoitti:

Hui..olipas pitkä ja kantaa ottava viesti, jossa pyrit erittelemään asioita laajasti ja monipuolisesti. Valmistuneena psykologina ja tulevana psykoterapeuttina (opinnot puolivaiheessa)minun tulee kuitenkin hieman korjata käsitystäsi älykkyydestä olematta kuitenkaan millään tavoin ylimielinen. Psykologiassa vaaditaan ihmiseltä empatiakykyä, ymmärtämystä sekä ennen kaikkea sosiaalista älykkyyttä, jota ei mitata normaaleissa älykkyyosamäärätesteissä. Yleinen älyllinen lahjakkuus matemaattisten ilmiöiden ymmärtämisessä on totaalisen harhaanjohtava ja yksipuolinen eikä vastaa todellista ihmisen älykkyyden tasoa kuin vain yhden osa-alueen suhteen. Matemaattinen älykkyys on yhteiskunnassamme ylikorostettu ja sen vuoksi ihmiset tiedostamattaan mieltävät matemaattisesti lahjakkaat kaikin puolin älykkäiksi. Valitettavasti Helsingin yliopiston pääsykoe ei testaa sosiaalista älykkyyttä. Se on aikaansa jäljessä. Argumentaatiosi oli hyvin purevaa ja eksaktia, mutta unohdit hyvin oleellisen psykologian opinnoissa tärkeän seikan...juuri tuon sosiaalisen älykkyyden omaamisen merkityksen. Sosiaalinen älykkyyshän on hyvin monisärmäinen käsite. Suosittelisin sinua perehtymään paremmin tähän älykkyyden tasoon, jolloin ominaisuutesi ja monipuolisuutesi pääsisivät oikeuksiinsa. Älä sorru yksinkertaiseen ajatteluun ja älykkyyskäsitykseen...Tieteeseen ja tieteen tekemiseen ei koskaan sovi yksipuoliset näkökannat...tiede on ennen kaikkea eri näkökulmia suosivaa, kriittistä suhtautumista itsestäänselviin asioihin. Keskity tulevaisuudessa näiden asioiden pohtimiseen, niin näkökantasi saavat uutta pontta alleen. Onnea opintoihin!

Lue lisää

"Psykologiassa vaaditaan ihmiseltä empatiakykyä, ymmärtämystä sekä ennen kaikkea sosiaalista älykkyyttä, jota ei mitata normaaleissa älykkyyosamäärätesteissä."
"...Valitettavasti Helsingin yliopiston pääsykoe ei testaa sosiaalista älykkyyttä. Se on aikaansa jäljessä."

Kokeessa mitattiin loogista päättelykykyä sekä sitä, kuinka hyvin henkilö pystyy ottamaan haltuun laajaan aineiston. Laajan aineiston pystyy ottamaan nopeasti haltuun ihminen, joka on tottunut havainnoimaan ympäristöään, eli käyttämään aistejaan. Ei sellainen, joka harrastaa vain matematiikkaa. Loogista päättelykykyä vaativista tehtävistä selviää taas vain henkilö, joka on tottunut käsittelemään havaintojaan, eli aisteilla ulkomaailmasta saamaansa informaatiota, syvällisesti ja tarkasti. Pidän siitä, miten koe mittasi molempia ominaisuuksia.

"...ennen kaikkea sosiaalista älykkyyttä, jota ei mitata normaaleissa älykkyyosamäärätesteissä..."

Jos henkilö on sekä erinomainen tekemään havaintoja ympäristöstään, että käsittelemään saamaansa informaatiota aivoissaan, hän on mielestäni varmasti myös sosiaalisesti älykäs.

"...Psykologiassa vaaditaan ihmiseltä empatiakykyä, ymmärtämystä..."

Samaa mieltä, mutta kuten Phdiskelija eräässä kirjoituksessaan totesi, empatiakykyä on melkoisen vaikeaa mitata.

"...minun tulee kuitenkin hieman korjata käsitystäsi älykkyydestä..."
"...Yleinen älyllinen lahjakkuus matemaattisten ilmiöiden ymmärtämisessä on totaalisen harhaanjohtava ja yksipuolinen eikä vastaa todellista ihmisen älykkyyden tasoa kuin vain yhden osa-alueen suhteen. Matemaattinen älykkyys on yhteiskunnassamme ylikorostettu ja sen vuoksi ihmiset tiedostamattaan mieltävät matemaattisesti lahjakkaat kaikin puolin älykkäiksi.."

Kohta viime kirjoituksestani:
"Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla."

Toinen kohta:
"Ja, kuten ainakin minulle lukiossa psyk. tunnilla opetettiin, jos henkilö on älyllisesti lahjakas, hän selviytyy muiden oppiaineiden lisäksi matematiikastakin , jos opiskelee kunnolla ja jos selviytymiselle ei ole erityistä estettä (kuten mielisairaus, masennus, liika stressi...) "

Siis mielestäni hyvä matemaatikko ei ole aina älyllisesti todella lahjakas, mutta älyllisesti todella lahjakas on aina (,kun ei ole erityistä estettä...) vähintäänkin kohtalainen (selviytyy HkiPsykValintak.tilastom.) matemaatikko.

"...unohdit hyvin oleellisen psykologian opinnoissa tärkeän seikan...juuri tuon sosiaalisen älykkyyden omaamisen merkityksen..."

Enpäs unohtanut. Jätin pois, koska en ole tottunut pitämään sitä erillisenä ominaisuutena ("Jos henkilö on sekä erinomainen tekemään...").

"Sosiaalinen älykkyyshän on hyvin monisärmäinen käsite. Suosittelisin sinua perehtymään paremmin tähän älykkyyden tasoon, jolloin ominaisuutesi ja monipuolisuutesi pääsisivät oikeuksiinsa. Älä sorru yksinkertaiseen ajatteluun ja älykkyyskäsitykseen...Tieteeseen ja tieteen tekemiseen ei koskaan sovi yksipuoliset näkökannat...tiede on ennen kaikkea eri näkökulmia suosivaa, kriittistä suhtautumista itsestäänselviin asioihin. Keskity tulevaisuudessa näiden asioiden pohtimiseen, niin näkökantasi saavat uutta pontta alleen. Onnea opintoihin!"

Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä.

"...Valmistuneena psykologina ja tulevana psykoterapeuttina (opinnot puolivaiheessa..."

Osaisitko suositella jotain hyvää kirjaa (/kirjoja), joka perehdyttäisi aivojen rakenteeseen aiheeseen vain todella pinnallisesti tutustuneen?

phdiskelija kirjoitti:

Hei!

Tuntuu siltä että vedät itse johtopäätöksen jonka mukaan hyvä esseiden kirjoittaja = hyvä psykan opiskelija ja hyvä psykologi. Mitä tulee empaattisuuteen ja vuorovaikutustaitoihin, niin niitä varmasti monet psykologit työssään tarvitsevat, mutta mikä on se mittari jolla mittaat empaattisuutta? Haastattelu on tässä kovin huono työkalu.

Sanot myös että olet pärjännyt avoimen metodiopinnoissa hyvin. Tietääkseni avoimessa ei ole juurikaan metodiopintoja. Psykologisen tutkimuksen harjoituskurssilla kun ei vielä mitään omaa tutkimusta tehdä. Sen sijaan itse laitoksella on käsittääkseni useampia kursseja, jossa opiskelijat tekevät koko vuoden pienryhmässä omaa tutkimustaan. Siinä ei esseiden kirjoittelulla ole mitään tilaa. Tutkimusraportit kun eroavat melkoisesti esseistä.

Psykologian pääsykoe mittaa miten nopeasti ihminen pystyy sisäistämään uuden tiedon, ja käyttämään sitä hyväkseen ratkaistakseen uusia ongelmia. Tämä on aivan olennainen taito, riippumatta siitä millä alalla psykologi toimii valmistuttuaan. Lisäksi tietoa on jo nyt tarjolla niin paljon, että on tärkeää osata erottaa olennainen epäolennaisesta. Myös tätä psykologian pääsykoe mittaa.

Sanot että hyvin olennainen osa psykologin työtä on hänen persoonallisuutensa. Kerrotko miten sitä mitataan?

Pääsykokeita tekevät ihmiset seuraavat hyvin tarkoin sitä, minkälaisia ihmisiä edelliset pääsykokeet ovat tuoneet sisälle opiskelemaan. Tarkoitushan on että ihmiset myös valmistuvat nopeassa ajassa. Ei niitä tehtäviä mielivaltaisesti valita, vaan kokemuksen kautta ollaan päädyttä johonkin jonka ajatellaan mittaavan niitä ominaisuuksia, joita psykologian opiskelijalta vaaditaan.

En vieläkään suostu uskomaan että kirjan ulkoa osaaminen olisi se ominaisuus, jota hyvältä psykologilta vaaditaan. Maailma on täynnä käsikirjoja, olennaista on tietää mistä tietoa etsiä, ja kyseenalaistaa oma ajattelunsa eikä hallita yhtä käsikirjaa ulkoa.

Lue lisää

...naiivi oletkaan. Psykologia tieteenalana on vielä lapsen kengissä. Psykologiassa ollaan ihan vasta herätty (ehkäpä ja toivottavasti...) huomaamaan, että myös laadulliset/kvalitatiiviset menetelmät ovat olemassa (tosin vain valinnaisena kurssina...). Esim. sosiologiassa on jo pitkät perinteet sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten menetelmien käytössä. Psykologiassa puolestaan eletään vielä "Comten positivismin aikakautta", ja tässä mielessä psykologia junnaa jälkijunassa verrattuna muihin ihmistieteisiin. Tilastotieteelliset tutkimukset mittaavat ja rajaavat tutkittavien vastaamista verbalisaatioin ja kategorioin. Tutkija laatii valmiit vastausvaihtoehdot(!), joista tutkittava joutuu (monesti väkisin, kun mikään vaihtoehto ei ole sopiva) valitsemaan. Eräs lääkärituttavani sanoi, että kvantitatiivisella tutkimuksella tutkija saa sitä mitä tilaa! Siksi hän oli perehtynyt laadullisiin menetelmiin. Niitä käytettäessä tarvitaan haastattelu- ja vuorovaikutustaitoja ja myös sosiaalista älykkyyttä. Inhimillinen toiminta ei ole redusoitavissa tilastomatematiikkaan. Monipuolisia tutkimusmenetelmiä tarvitaan. Aivokuvantamismenetelmät ovat tietysti asia erikseen. Ne ovat aivojen toiminnan tutkimuksessa välttämättömiä, mutta silloinkin tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Mietippä esim., kuinka kohtaisit toispuolihalvaantuneen ihmisen ja tsemppaisit häntä elämässä eteenpäin!

Tuleva psykoterapeutti kirjoitti:

Hui..olipas pitkä ja kantaa ottava viesti, jossa pyrit erittelemään asioita laajasti ja monipuolisesti. Valmistuneena psykologina ja tulevana psykoterapeuttina (opinnot puolivaiheessa)minun tulee kuitenkin hieman korjata käsitystäsi älykkyydestä olematta kuitenkaan millään tavoin ylimielinen. Psykologiassa vaaditaan ihmiseltä empatiakykyä, ymmärtämystä sekä ennen kaikkea sosiaalista älykkyyttä, jota ei mitata normaaleissa älykkyyosamäärätesteissä. Yleinen älyllinen lahjakkuus matemaattisten ilmiöiden ymmärtämisessä on totaalisen harhaanjohtava ja yksipuolinen eikä vastaa todellista ihmisen älykkyyden tasoa kuin vain yhden osa-alueen suhteen. Matemaattinen älykkyys on yhteiskunnassamme ylikorostettu ja sen vuoksi ihmiset tiedostamattaan mieltävät matemaattisesti lahjakkaat kaikin puolin älykkäiksi. Valitettavasti Helsingin yliopiston pääsykoe ei testaa sosiaalista älykkyyttä. Se on aikaansa jäljessä. Argumentaatiosi oli hyvin purevaa ja eksaktia, mutta unohdit hyvin oleellisen psykologian opinnoissa tärkeän seikan...juuri tuon sosiaalisen älykkyyden omaamisen merkityksen. Sosiaalinen älykkyyshän on hyvin monisärmäinen käsite. Suosittelisin sinua perehtymään paremmin tähän älykkyyden tasoon, jolloin ominaisuutesi ja monipuolisuutesi pääsisivät oikeuksiinsa. Älä sorru yksinkertaiseen ajatteluun ja älykkyyskäsitykseen...Tieteeseen ja tieteen tekemiseen ei koskaan sovi yksipuoliset näkökannat...tiede on ennen kaikkea eri näkökulmia suosivaa, kriittistä suhtautumista itsestäänselviin asioihin. Keskity tulevaisuudessa näiden asioiden pohtimiseen, niin näkökantasi saavat uutta pontta alleen. Onnea opintoihin!

Lue lisää

Kiitos sinulle Tuleva psykoterapeutti! Viestisi on mainio ja viisas, ja toivottavasti sen vastaanottaja lukee sen ja pohtii kapea-alaista asennoitumistaan maailmaan ja tieteentekemiseen.
Hyvää kesää!

*tutkija* kirjoitti:

...naiivi oletkaan. Psykologia tieteenalana on vielä lapsen kengissä. Psykologiassa ollaan ihan vasta herätty (ehkäpä ja toivottavasti...) huomaamaan, että myös laadulliset/kvalitatiiviset menetelmät ovat olemassa (tosin vain valinnaisena kurssina...). Esim. sosiologiassa on jo pitkät perinteet sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten menetelmien käytössä. Psykologiassa puolestaan eletään vielä "Comten positivismin aikakautta", ja tässä mielessä psykologia junnaa jälkijunassa verrattuna muihin ihmistieteisiin. Tilastotieteelliset tutkimukset mittaavat ja rajaavat tutkittavien vastaamista verbalisaatioin ja kategorioin. Tutkija laatii valmiit vastausvaihtoehdot(!), joista tutkittava joutuu (monesti väkisin, kun mikään vaihtoehto ei ole sopiva) valitsemaan. Eräs lääkärituttavani sanoi, että kvantitatiivisella tutkimuksella tutkija saa sitä mitä tilaa! Siksi hän oli perehtynyt laadullisiin menetelmiin. Niitä käytettäessä tarvitaan haastattelu- ja vuorovaikutustaitoja ja myös sosiaalista älykkyyttä. Inhimillinen toiminta ei ole redusoitavissa tilastomatematiikkaan. Monipuolisia tutkimusmenetelmiä tarvitaan. Aivokuvantamismenetelmät ovat tietysti asia erikseen. Ne ovat aivojen toiminnan tutkimuksessa välttämättömiä, mutta silloinkin tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Mietippä esim., kuinka kohtaisit toispuolihalvaantuneen ihmisen ja tsemppaisit häntä elämässä eteenpäin!

Lue lisää

kun ihmiset, jotka eivät ole toimineet päivääkään psykologin toimessa, tietävät juuri minkälaisen ihmisen tulee olla ollakseen hyvä psykologi. En ole toiminut minäkään, mutta kuvittelisin omaavani realistisemman kuvan.

Psykologin tehtävä ei ole ymmärtää ja osoittaa sympatiaa ja myötätuntoa asiakastaan kohtaan. Ei kukaan siitä parane, jos psykologi vaan taputtaa selälle ja sanoo "kyl mä sua ymmärrän." Tätä psykologi ei tee. Hän pyrkii johdattelemaan asiakastaan puhumaan hänelle tärkeistä asioista. Asiakas ikään kuin itse keksii vastaukset ja keinot omiin ongelmiinsa. Liika myötätunto ja lässyttäminen on vain pahasta psykologin ammatissa. Psykologi on se ihminen jonka on kyettävä sanomaan se, mitä hän oikeasti asiasta ajattelee. Asiakas on saattanut saada ymmärrystä enemmän kuin laki sallii, mutta ongelma ei kuitenkaan ole sillä ymmärryksellä poistunut.

Myönnän toki kernaasti, että psykologin ammatissa tarvitaan sosiaalista älykkyyttä, mutta sitä on kovin vaikea mittareilla mitata. Sitä paitsi tulevaisuuden psykologit tulevat toimimaan mitä moninaisimmissa ammateissa, joten on turha rajata pois ihmisiä sen perusteella ettei heidän sosiaalinen älykkyytensä riittäisi.

Mitä tulee kvalitatiivisiin menetelmiin, niin voidaan kysyä kuinka hyvin ne sopisivat psykologiaan. Ihmisen vastaamiseen liittyy aina sosiaalista suotavuutta, jota pyritään kontrolloimaan eri menetelmin. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa se on kovin vaikeaa. Ja kyllä kvalitatiivisessa tutkimuksessakin tutkija saa juuri sen vastauksen jonka haluaa. Hän voi johdatella haastateltavaa ja tulkita vastauksiaan oman mielensä mukaan. On totta että kvantitatiivisessa tutkimuksessa vastausmahdollisuudet ovat rajalliset, mutta aina pyritään siihen että kaikki mahdolliset vastausvaihtoehdot ovat esitetty. Kvantitatiivisesta tutkimuksesta saadaan sitä paitsi vertailukelpoisia lukuja. Ilman niitä voisi olla vaikeaa vetää johtopäätöksiä.

n&n kirjoitti:

Tietysti voi hakea muuallekin, mutta jos on perhettä ja puolison työ pääkaupunkiseudulla niin käytännössä vaihtoehdot ovat vähissä. En halua haukkua tämänvuotista koetta, mutta jäihän siitä vähän hämmentynyt olo. Mitä sillä haettiin ja pitäisikö oikeasti sen kirjan opiskeltuaan selvitä tämän vuotisesta pääsykokeesta. Pitäisikö ymmärtää niin, että Helsinkiin halutaan vain tilastomatematiikan opiskelijoita ja nopeita lukijoita & vastaajia? Vähän vaikea on ymmärtää eilisen tasoista ja laajuista koetta muuten.

Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?

Lue lisää

Olen kuullut että yliopistoista tilastollisin on helsingin yliopisto. Lähestulkoon loput ovat ihmisläheisempiä ja kokeetkin tarkoitettu ihmisille, ei tietokoneille.
Itse en psykkaan hae, mutta mikä ero on tampereen psykologiassa ja opetuksessa verrattuna turkuun ja jyväskylään????

??? kirjoitti:

"Valittamisen vastustajaksi jaksat hirmu hyvin itse valittaa muista ihmisistä!"

Tarkoituksenani ei ollut pottuilla muille, vaan puolustaa erinomaisesti laadittua koetta heikkoihin ja jopa valheellisiin perusteluihin nojaavilta arvosteluilta...

"jokainen saa kait tuoda oman kokemuksensa ja mielipiteensä julki. Kuuluu niinkuin demokratiaan meilläpäin. Muiden leimaaminen valittajiksi sen perusteella on asiatonta."

...mutta, myönnän, otteeni lipsui:

"Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi" (sekä tietysti otsikko :-o )

Minkäs sitä itselleen voi. Pyydän anteeksi.

"Itse en kokenut omaani tai muiden puheenvuoroja valittamiseksi vaan keskusteluksi aiheesta"

Ei sinun puheenvuorosi ollut mielestäni valittamista. Poimin sieltä lainauksen tekstiini, koska se sopi kohtaan niin hyvin.

"...tai muiden puheenvuoroja valittamiseksi..."

Oli siellä valittamistakin. En nyt ehdi ja jaksa, mutta jos joku sitä vaatii, voin poimia esimerkkejä myöhemmin.

Lue lisää

Ihan ku exäni, lainauksia lainauksen perään...

??? kirjoitti:

Kylläpäs sitä koetta inhotaan.

Minä pidin siitä, joten sanonpa sanasen kokeen puolesta.


Ensinnäkään: Koe ei ollut tilastomatikan koe.

"Eikös joku joskus täällä sanonutkin, että monet teekkarit ovat innostuneet pokkaamaan paikan psykasta just tuon takia."

Joku on oikein tällä foorumilla sanonut, että teekkarit ovat innostuneita "pokkaamaan" paikan psykasta? Voi hitsi. Pitäisi varmaan uskoa, kun lähde on noin luotettava. Mutta en vain voi: tunnen n. 15 teekkaria ja jos he olisivat osallistuneet kokeeseen, olisin lyönyt 100e vetoa sen puolesta, ettei yksikään heistä olisi päässyt läpi - ihan mukavia ja fiksuja kavereita suurin osa, mutteivät niin fiksuja, että olisivat pärjänneet noin vaikeassa kokeessa. Se on tietysti vain oma mielipiteeni (kirjoitettuna vastineeksi jonkun toisen vastaavalle), joten eteenpäin.

"Itse onneksi haen Jyväskylään. Onko tuo totta, että Helsinkiin ei ole edes soveltuvuuskokeita!? Pelkkä tilastotieteen koe ja sillä selvä? Todella typerää. Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Ei pelkkä tilastotieteen koe. Tilastotiedettä oli vain kokeen toisessa osassa, ja siinäkin mitattiin yhtä lailla päättelykykyä, luetunymmärtämistä sekä tarpeellisen tiedon etsintää aineistosta. Ja, yhdessä yleisen osion kanssa, stressinsietokykyä (,mitä tuskin kukaan kokeessa ollut käy kieltämään ;-) )

"Hyvällä tuurilla ne karsii kaikki innokkaimmat ja parhaimmat ehdokkaat ja mukaan pääsee kasapäin jotain matikkaneroja."

Matemaatikkojen suosimisesta valittaa moni, joten mietitääs sitä:
Olen ilman muuta sitä mieltä, että eilisessä kokeessa ei voinut pärjätä, jos on huono matematiikassa (siis oikeasti huono, ei pärjää hyvin edes lyhyessä matikassa, vaikka opiskelee normaalisti). Olen saanut sen käsityksen, että monen valittajan mielestä se on väärin. Jos se tosiaan on mielestänne väärin, arvoisat valittajat, niin kertokaahan miksi. Nimittäin: Tämän kokeen yhtenä tarkoituksena on varmastikin mitata muiden ominaisuuksien (esim. mainitsemieni stressinsietokyvyn ja tiedonetsintäkyvyn) ohella yleistä älyllistä lahjakkuutta (hmm... mahdatteko jopa vastustaa tuota termiä? kertokaas). Ja, kuten ainakin minulle lukiossa psyk. tunnilla opetettiin, jos henkilö on älyllisesti lahjakas, hän selviytyy muiden oppiaineiden lisäksi matematiikastakin , jos opiskelee kunnolla ja jos selviytymiselle ei ole erityistä estettä (kuten mielisairaus, masennus, liika stressi...)

Siis: väitän, että jos henkilö on riittävän lahjakas selviytyäkseen psykologian opinnoista niin hyvin kuin HkiPsyk.Lait. päättävät tahot haluavat, hän selviytyy matikasta siinä missä muustakin.

Toisin sanoen, matikkaosuus ei takuulla karsinut parhaita hakijoita (vaikka saattoikin karsia sinut...tai minut), kun siitä ei edes tarvitse saada aivan huippupisteitä, jos on muuten todella hyvä.

Sitten se matikan väitetyn ylipainottamisen mukanaan tuoma toinen väitetty ongelma: mukaan pääsee joitakin sellaisia matikkaneroja, jotka osaavat vain matikkaa. Myönnän, olen ilman muuta sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka pärjäävät erinomaisesti matematiikassa (ja muissa sellaisissa tehtävätyypeissä, joissa täytyy ottaa vastaan vain pieni määrä informaatiota, joka on sitten hallittava täydellisesti), mutta jopa huonosti monilla muilla alueilla. Mutta saivatko tuollaiset tyypit eilisestä kokeesta paremmat pisteet, kuin heidän soveltumisensa alalle edellyttää? En usko. Koskapa: eilisessä kokeessa jaettiin niin suuri määrä aineistoa, että sitä olisi ollut mielettömän vaikeaa ottaa haltuun tavalla, joka on ominta matemaatikolle (,joka hallitsee matikkaa paljon paremmin kuin muuta): kaiken vähänkin olennaisen tiedon haltuun ottamisella. Ei! Tuossa kokeessa piti osata tarkkailla koko ajan, mitä teen nyt (onko se kannattavaa) ja mitä sitten; muuten aika olisi tullut jaettua huonosti. Tietysti vaadittiin myös kykyä keskittyä yhteen asiaan hyvin, mutta tuossa kokeessa ei pelkillä putkiaivoilla voinut pärjätä. Tai jos joku pärjäsi, niin hän on niin lahjakas, että on suorastaan lahja tieteenalalle, jolle päätyy.

"Toisaalta taas mun mielestä ei voi tehdä päätelmää: osaa tilastotiedettä-->soveltuu ihmisläheiseen ammattiin ja pystyy ottamaan vastuun muista ihmisistä jne."

No ei tuollaista päätelmää pidäkään tehdä, eikä ole onneksi tehtykään. Koe mittasi monia tärkeitä asioita, muun muassa tuota kykyä ottaa vastuu muista ihmisistä. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, miten koe mittasi stressinsietoa. Tuossa kokeessa ei pärjännyt ilman hyviä hermoja. Lisäksi koe mittasi oppimiskykyä sekä loogista päättelykykyä, joten sen läpäisseillä henkilöillä on todennäköisesti hyvät edellytykset omaksua vaikeat asiat ja soveltaa niitä oikein vaikeassa paikassa. JA! Koe mittasi todella hyvin sitä, uskaltaako hakija vastata oikein tiukassa paikassa vai jääkö hän empimään (vai vastaako väärin =))! Oikeassa elämässäkään ei yleensä saa miettiä niin kauan kuin haluaa!

Ja vielä tilastotieteen mukanaolon puolesta: Kokeessa halutaan mitata myös aiemmin opitun tiedon oikeaa soveltamista ongelmanratkaisussa. Miksi tuota kykyä ei mitattaisi tilastotieteellä, joka on tärkeä osa psykologian koulutusta, jonka soveltaminen on yksiselitteistä ja siten helppo arvostella, ja jonka avulla koealue saadaan niin pieneksi, ettei kenenkään tarvitse jättää pyrkimättä esim. harrastuksen takia tai koska tykkää käydä joskus ulkona???

"Olin mielestäni hyvin valmistautunut, ½ vuotta olen tehnyt töitä ja osasin kirjan asiat hyvin. Silti en kerinnyt tekemään kuin ehkä noin puolet tilaston laskuista ja yleisestä osasta. Olenko sittenkin vain tyhmä ja hidas ja pitäisikö unohtaa koko psykologian opiskelu? Vai pitäisikö ensin opiskella vuosi matematiikkaa yliopistolla jotta voisin osallistua menestyksellä psykan valintakokeeseen? Onko siinäkään mitään järkeä?"

Ei! Koe ei mitannut miten hyvä kukin on matikassa. Se mittasi ennemminkin, miten hyvin kunkin päänuppi toimii; tarvittiin luetunymmärtämiskykyä (esim. T1,Y1), laaja-alaista tarkkaavaisuutta (T3,koesuoritus), tarvittiin myös kykyä muuttua putkiaivosi (T2), tarvittiin kykyä soveltaa aiemmin opittua (T kokonaisuudessaan), sekä ennen kaikkea joko aivojen kykyä kestää 5h todella kovaa stressiä tai erinomaista kykyä hallita aivojen kuormitusta (tai tietysti risteytystä noista).


"Lähes puolen vuoden uurastus aivan hukkaan. No ei se tietenkään ikinä täysin hukkaan mene, mutta on se kyllä tosi asia, että ei psykan pääsykokeissa pärjää, vaikka osaisi kirjan kannesta kanteen."

Mielestäni se on vain hyvä asia, että puolen vuoden uurastus ei kannata ja kirjan nippelitiedon hallinta ei auta. Eipähän tartte istua puolta vuotta sisällä nenu kiinni kirjassa!

"Ja miettikääpä sitä, että ne psykan laitoksen keski-ikäiset (siis Helsingissä), jotka
ovat laitoksella viroissa, ovat päässeet itse opiskelemaan psykaan suurinpiirtein vain ilmoittautumalla...suuri osa heistä ei taatusti pärjäisi nykyisissä pääsykokeissa!! "

Vai että oikein taatusti. Pyh! Menee jo ala-arvoiseksi, mihinköhän tuokin tieto perustuu. Enkä usko, että sinne on päästy ainakaan vuosikymmeniin helposti sisään. Psykologian opettajani (viisissä kymmenissä, opiskellut Helsingissä) kertoi, että hänen pyrkiessään psykologiaan oli kaikista laitoksista vaikeinta päästä. Ja kolmen vuoden aikana hän ehti antaa itsestään jonkin verran luotettavamman kuvan kuin sinä noissa kirjoituksissasi hyvä ~~~~~.


Lopuksi vielä: en puolusta koetta siksi, että pärjäsin siinä niin loistavasti. Pidin kokeesta, koska se mittasi, mitä pitikin (validiteetti oli hyvä ;) ). En uskalla edes arvata tarkkaan, miten pärjäsin, mutta erityisen hyvin se ei mennyt. Kokeen puolivälissä esim. olin noin tunnin ajan aivan pihalla, kuin kuumeessa: en saanut tehdyksi muuta, kuin kahlattua läpi T3:n valtavaa aineistoa ja arvottua ikuisuudelta tuntuvan ajan, mitä hittoa teen T3c:ssä (päätyen X2-yhteensopivuustestiin). Ja kun yritin käyttää kokeen lopusta nipistämäni puolituntisen kesken jättämäni (erittäin vastahakoisesti, sillä luulin olevani vahvimmillani juuri todennäköisyyslaskennassa) T2:n loppuun tekemiseen, niin mitäs tapahtuikaan: ... ei mitään, ei kertakaikkiaan mitään! Aivot tiesivät, mitä niiden piti tehdä, mutta mitään ei tapahtunut, eikä ollut edes lähellä tapahtua. Tunteesta tuli mieleen se, kun penkkipunnerruksessa yrittää yhtä toistoa liikaa: paino on ja pysyy rinnan päällä; vaikka käsky lähtee lihaksiin, käsivarsissa ei tunnu mitään. Ne eivät yritäkään enää nostaa painoa.

"Kyllä tuo pääsykoe veti minusta mehut ainakin täysin."

Et ole yksin. Emmekä liene kahden. Ja se on hyvä.

Lue lisää

"Pidin kokeesta, koska se mittasi, mitä pitikin (validiteetti oli hyvä ;)"

Aiaiaiaiaiai! Eihän sitä voi tietää, täytyy vain toivoa. Pääsykokeiden validiteetti jäänee ikuiseksi arvaukseksi.

muistatteko mitä vastasitte einsteinin tehtävään?

harmittaa kirjoitti:

muistatteko mitä vastasitte einsteinin tehtävään?

Sen kyllä mun mielestä huomaa, kun sen tekee oikein, kun kaikki palaset tavallaan loksahtaa kohdalleen. Toi oli ainut tehtävä minkä ainakin uskoin olleen kokonaan oikein.

osasin kirjoitti:

Sen kyllä mun mielestä huomaa, kun sen tekee oikein, kun kaikki palaset tavallaan loksahtaa kohdalleen. Toi oli ainut tehtävä minkä ainakin uskoin olleen kokonaan oikein.

no sittenhän sä kehtaat paljastaa mitä sait vastauksiksi?