Luuleminen ja uskon ero !

Luuleminen että se on nyt parantunut vaikka se ei näy ja pitää se niin totta etä ottaa pois kainalosauvat ukoista että romahtaa lattialle , Ja sitten vielä huutaa sille että sulla ei ole uskoa siihen että parantuu. Vaikka parantaja on se joka tulis olla uskoa , niinkuin Pietari ja Paavalilla oli. Eikä ramppa ressukka joka on romahtanut lattialle..

Samoin uskonnollisuus on väärin että uskoo seurakuntaan ja paimeneen , eikä Jeesus joka ei näy.

Jumalan kädenjälki näkyy aina historiassa. Hän on kaikkien tapahtumien aikaan saaja. Hän toimii seurakunnan kautta lähes näkyvästi. Jos oon jotain pyytänyt löytää kirpputorilta niin lähes aina on joku seurakuntalainen toimittanut sen mitä pyysin.

Lisäksi Jeesus on siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimeensä.

1998 alkoi tosin saatanan, antikristuksen, terrorin ja alas heitettyjen enkelten esiin marssi, joka on heikentänyt Jumalan näkyvyyttä seurakunnan työssä.

Vaan jos joku nyt vieläkin uskaltaisi kadulla traktaatteja jakaa niin hänen kauttaan Jeesus näkyisi enemmän kuin pitkiin aikoihin aiemmin?

Jumalattomuus on vauhdilla lisääntynyt kirkosta eroamisina. Lohikäärme käy Ilmestys 12 ja Ilmestys 13 sotaa juuri nyt jokaista Jeesuksen todistajaa ja lakia rakastavaa vastaan.

Myös Savista vastaan valitettavasti?

Uskominen on tietämisen vastakohta.
Kukaan ei tiedä jumalan olemassaolosta mutta luulijoita riittää.

>>>"näkyy"<<<

"Sillä hänessä luotiin KAIKKI , mikä taivaissa ja maan päällä on , NÄKYVÄISET
ja NÄKYMÄTTÖMÄT" Kol: 1: 16

"Usko on luja luottamus , siihen , mitä toivotaan , ojentautuminen SEN MUKAAN ,
mikä EI NÄY" Hebr: 11: 1

Kyllä nyt meni pahasti pieleen!

Uskonnollisuus on tapakulttuuria, joka kirkkokunnasta toiseen vaihtelee laidasta toiseen. Olitkin vaihtelevat. Usko on sitten taas toinen juttu.

Mutta monet uskovaksi itseään luulevat eivät usko eivätkä luule, vaan he uskottelevat itselleen uskovansa. Sinäkin olet yksi heistä.

Raamattu ei tunne luulemista. Pysytäänpä nyt kuitenkin Raamatussa.