KYSYMYKSIÄ NS:LLE USKOVAISILLE
Taas kerran heräsin pohtimaan uskonasioita, kun Oulussa Myllyojalla 8-vuotias tyttö joutui vapauden riiston ja mahdollisen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
Miksi Jumala, Rakastava Isä sallii tällaista tapahtua pienelle, viattomalle lapselle? Missä Jumala ja lapsen suojelusenkeli olivat silloin? Miksi Isä salli lapselleen käyvän näin? Mikä opetus tämä saattoi olla lapselle tai miksi Rakastava Isä käyttäisi lasta opetuksensa välikappaleena vanhemmille tai muille ihmisille? Miten rakastava Isä voisi kostaa lapselleen isien pahat teot?
Miksi Rakastava Isä sallii hirmutekoja, joiden tarkoitusta ei ihmisjärjellä voi ymmärtää?
Miksi Jumala tahtoo pitää salassa sallimiensa tekojen tarkoituksen? Eikö järkeä ole tarkoitus käyttää uskonasioiden ja elämässämme tapahtuvien asioiden tarkoituksen pohtimiseen? Onko vain uskottava sokeasti, että Jumala lähettää lapsensa maailmaan ja antaa toisille hyvät lähtökohdat elää onnellisessa, turvallisessa jopa uskovaisessa kodissa ja toiset viskaa slummeihin oppimaan varastamaan leipänsä tai näkemään nälkää. Toiset elävät kristinuskoa tunnustavassa maailmassa, toiset islamin uskon maissa, toiset buddhalaisina, toiset hindulaisina ym., toiset pakanoina. Mikä on uskonnon ymmärrys siitä, miten Rakastava Isä valikoi lapsensa erilaisiin olosuhteisiin? Millä perusteilla Jumala jakaa eväät lapsilleen ja kuljettaa elon tiellä joko kärsimysten polulla tai onnellisten sattumien tiellä, kun mikään ei voi olla sattumaa eikä hiuskarvakaan putoa päästämme hänen tietämättään ja tahtomattaan? Mikä on se Jumalan salattu tahto ja tarkoitus? Miksi Rakastava Isä haluaisi olla niin salaperäinen, ettei tahdo lastensa sitä tietävän?
Mikä on Jumalan pelastussuunnitelma? Miksi Jumala, jolla on kaikki valta, haluaa ensin lapsensa saattaa ”merihätään” ja lähettää sitten Jeesuksen pelastamaan pienellä pelastusveneellä, johon sopii vain ”kourallinen” sieluja? Miksi Jumalan täytyy uhrata ainoa poikansa Jeesus, joka voi kärsimystiensä, ristinsä ja verensä avulla pelastaa ne, jotka Jumala on valinnut pelastettaviksi?
Jeesuksen avullako murhaajan ja tässä tapauksessa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän tie päättyy paratiisiin, jos hän tunnustaa tekonsa ja saa Jeesuksen nimessä ja veressä syntinsä anteeksi ja sattuu vaikka sitten heti kuolemaan kärsimättä mitään seuraamuksia teoistansa? Joku toinen elää nöyränä, lähimmäistensä auttajana ja palvelijana onnellisena ja iloisin mielin voidessaan rakastaa lähimmäistään kuten itseään, mutta hän ei tunnusta mitään uskoa, vaikka elää kristinuskoa tunnustavassa maailmassa, niin hänkö ei ”pääsisi taivaaseen”.
Vastaukseksi minulle ei riitä, että lue Raamatusta, koska olen vailla Raamatun ymmärrystä.
Minulla on kyllä henkilökohtaisesti Jumala, joka on Rakastava Isä, joka rakastaa jokaista lastaan pyyteettömällä rakkaudella eikä ainoatakaan hylkää kadotukseen, vaan on armollinen ja antaa aina uuden mahdollisuuden oppia läksynsä ja sielun kehittyä elämien saatossa kohti täydellisyyttä. Jeesus on ollut jo Isän kanssa yhtä ja täydellinen, mutta uhrautunut vielä elämään maanpäällisen elämän näyttääkseen tien Isämme luo. Kun en kuulu kirkkoon enkä mihinkään uskonnolliseen järjestöön, eikö minulla ole tietä Taivaan Kotiin, vaikka minulla on oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan ja Rakastavaan Isään?
Taas kerran heräsin pohtimaan uskonasioita, kun Oulussa Myllyojalla 8-vuotias tyttö joutui vapauden riiston ja mahdollisen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
Miksi Jumala, Rakastava Isä sallii tällaista tapahtua pienelle, viattomalle lapselle? Missä Jumala ja lapsen suojelusenkeli olivat silloin? Miksi Isä salli lapselleen käyvän näin? Mikä opetus tämä saattoi olla lapselle tai miksi Rakastava Isä käyttäisi lasta opetuksensa välikappaleena vanhemmille tai muille ihmisille? Miten rakastava Isä voisi kostaa lapselleen isien pahat teot?
Miksi Rakastava Isä sallii hirmutekoja, joiden tarkoitusta ei ihmisjärjellä voi ymmärtää?
Miksi Jumala tahtoo pitää salassa sallimiensa tekojen tarkoituksen? Eikö järkeä ole tarkoitus käyttää uskonasioiden ja elämässämme tapahtuvien asioiden tarkoituksen pohtimiseen? Onko vain uskottava sokeasti, että Jumala lähettää lapsensa maailmaan ja antaa toisille hyvät lähtökohdat elää onnellisessa, turvallisessa jopa uskovaisessa kodissa ja toiset viskaa slummeihin oppimaan varastamaan leipänsä tai näkemään nälkää. Toiset elävät kristinuskoa tunnustavassa maailmassa, toiset islamin uskon maissa, toiset buddhalaisina, toiset hindulaisina ym., toiset pakanoina. Mikä on uskonnon ymmärrys siitä, miten Rakastava Isä valikoi lapsensa erilaisiin olosuhteisiin? Millä perusteilla Jumala jakaa eväät lapsilleen ja kuljettaa elon tiellä joko kärsimysten polulla tai onnellisten sattumien tiellä, kun mikään ei voi olla sattumaa eikä hiuskarvakaan putoa päästämme hänen tietämättään ja tahtomattaan? Mikä on se Jumalan salattu tahto ja tarkoitus? Miksi Rakastava Isä haluaisi olla niin salaperäinen, ettei tahdo lastensa sitä tietävän?
Mikä on Jumalan pelastussuunnitelma? Miksi Jumala, jolla on kaikki valta, haluaa ensin lapsensa saattaa ”merihätään” ja lähettää sitten Jeesuksen pelastamaan pienellä pelastusveneellä, johon sopii vain ”kourallinen” sieluja? Miksi Jumalan täytyy uhrata ainoa poikansa Jeesus, joka voi kärsimystiensä, ristinsä ja verensä avulla pelastaa ne, jotka Jumala on valinnut pelastettaviksi?
Jeesuksen avullako murhaajan ja tässä tapauksessa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän tie päättyy paratiisiin, jos hän tunnustaa tekonsa ja saa Jeesuksen nimessä ja veressä syntinsä anteeksi ja sattuu vaikka sitten heti kuolemaan kärsimättä mitään seuraamuksia teoistansa? Joku toinen elää nöyränä, lähimmäistensä auttajana ja palvelijana onnellisena ja iloisin mielin voidessaan rakastaa lähimmäistään kuten itseään, mutta hän ei tunnusta mitään uskoa, vaikka elää kristinuskoa tunnustavassa maailmassa, niin hänkö ei ”pääsisi taivaaseen”.
Vastaukseksi minulle ei riitä, että lue Raamatusta, koska olen vailla Raamatun ymmärrystä.
Minulla on kyllä henkilökohtaisesti Jumala, joka on Rakastava Isä, joka rakastaa jokaista lastaan pyyteettömällä rakkaudella eikä ainoatakaan hylkää kadotukseen, vaan on armollinen ja antaa aina uuden mahdollisuuden oppia läksynsä ja sielun kehittyä elämien saatossa kohti täydellisyyttä. Jeesus on ollut jo Isän kanssa yhtä ja täydellinen, mutta uhrautunut vielä elämään maanpäällisen elämän näyttääkseen tien Isämme luo. Kun en kuulu kirkkoon enkä mihinkään uskonnolliseen järjestöön, eikö minulla ole tietä Taivaan Kotiin, vaikka minulla on oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan ja Rakastavaan Isään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.revival.fi/
TAASKO YKSI AINOA JOUKKO?
Tännekö herätyskokoukseen Jumala tulee? Minä kait voin nähdä Jumalan joka hetki läsnä olevana kaikessa, saan tuntea olevani joka hetki Jumalan kämmenellä turvassa, jolloin minun ei tarvitse pelätä, mitä tahansa elämässä kohtaankin. Hän täyttää kaikki minun toiveeni ja vastaa rukouksiini, vaikka ei aina juuri siten kuin minä toivon, mutta tiedän aina saavani sen, mikä on minulle parhaakseni. Jopa parantaa sairauteni, jos niin on tarkoitettu. En tarvitse herätyskokouksia enkä muitakaan yhteisöjä siihen, kun minulla on mielestäni suora yhteys Jumalaan jokainen hetki yksin ollessani ja muiden ihmisten seurassa. Olenko väärässä ja harhaoppinen, kun en halua kuulua mihinkään?
Pitkä kirjoitus ja monia kysymyksiä. Tässä jotakin omasta puolestani:
Miksi Jumala, Rakastava Isä sallii tällaista tapahtua pienelle, viattomalle lapselle? Missä Jumala ja lapsen suojelusenkeli olivat silloin? Miksi Isä salli lapselleen käyvän näin? Mikä opetus tämä saattoi olla lapselle tai miksi Rakastava Isä käyttäisi lasta opetuksensa välikappaleena vanhemmille tai muille ihmisille? Miten rakastava Isä voisi kostaa lapselleen isien pahat teot?
- En tiedä. Kärsimyksen ongelma on ratkaisematta. Kausaalisiin kosto- tai rangaistusketjuihin en usko. Maailma on tällainen. On kärsimystä, johon olemme itse syypäät ja on kärsimystä, johon emme ole. Kuka tahansa voi joutua kärsimään. Kärsimyksen tultua meidän tulisi yhteisönä pohtia katumusta ja parannusta, sitä kuinka voisimme paremmin auttaa toisiamme.
Miksi Rakastava Isä sallii hirmutekoja, joiden tarkoitusta ei ihmisjärjellä voi ymmärtää?
Miksi Jumala tahtoo pitää salassa sallimiensa tekojen tarkoituksen? Eikö järkeä ole tarkoitus käyttää uskonasioiden ja elämässämme tapahtuvien asioiden tarkoituksen pohtimiseen? Onko vain uskottava sokeasti, että Jumala lähettää lapsensa maailmaan ja antaa toisille hyvät lähtökohdat elää onnellisessa, turvallisessa jopa uskovaisessa kodissa ja toiset viskaa slummeihin oppimaan varastamaan leipänsä tai näkemään nälkää. Toiset elävät kristinuskoa tunnustavassa maailmassa, toiset islamin uskon maissa, toiset buddhalaisina, toiset hindulaisina ym., toiset pakanoina. Mikä on uskonnon ymmärrys siitä, miten Rakastava Isä valikoi lapsensa erilaisiin olosuhteisiin? Millä perusteilla Jumala jakaa eväät lapsilleen ja kuljettaa elon tiellä joko kärsimysten polulla tai onnellisten sattumien tiellä, kun mikään ei voi olla sattumaa eikä hiuskarvakaan putoa päästämme hänen tietämättään ja tahtomattaan? Mikä on se Jumalan salattu tahto ja tarkoitus? Miksi Rakastava Isä haluaisi olla niin salaperäinen, ettei tahdo lastensa sitä tietävän?
- En tiedä. Minua puhuttelee se, että uskoni mukaan Jumala osallistuu kärsimyksiimme ja kärsii kanssamme. Emme ole yksin.
Mikä on Jumalan pelastussuunnitelma? Miksi Jumala, jolla on kaikki valta, haluaa ensin lapsensa saattaa ”merihätään” ja lähettää sitten Jeesuksen pelastamaan pienellä pelastusveneellä, johon sopii vain ”kourallinen” sieluja? Miksi Jumalan täytyy uhrata ainoa poikansa Jeesus, joka voi kärsimystiensä, ristinsä ja verensä avulla pelastaa ne, jotka Jumala on valinnut pelastettaviksi?
- Todellisuus ja Raamatun ilmoitus kertoo mielestäni siitä, että pelastus ei ole Jumalallekaan helppoa. Hänen itsensä piti kuolla, "henkensä on hinta ihmisen". Nyt kuitenkin pelastus on kaikille mahdollinen, ei vain kouralliselle sieluja.
Jeesuksen avullako murhaajan ja tässä tapauksessa lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän tie päättyy paratiisiin, jos hän tunnustaa tekonsa ja saa Jeesuksen nimessä ja veressä syntinsä anteeksi ja sattuu vaikka sitten heti kuolemaan kärsimättä mitään seuraamuksia teoistansa? Joku toinen elää nöyränä, lähimmäistensä auttajana ja palvelijana onnellisena ja iloisin mielin voidessaan rakastaa lähimmäistään kuten itseään, mutta hän ei tunnusta mitään uskoa, vaikka elää kristinuskoa tunnustavassa maailmassa, niin hänkö ei ”pääsisi taivaaseen”.
- Taivaaseen pääseminen ja pääsemättömyys yksittäisen ihmisen kohdalla on salaisuus. Uskon, että Jumalalle ei satu virheitä. Luotan siihen, että hän tuntee jokaisen ja näkee ihmisen sydämeen. Kukaan ei voi pelastua omien ansioittensa perusteella. Parhainkin ihminen on Jumalan edessä syntinen.
Vastaukseksi minulle ei riitä, että lue Raamatusta, koska olen vailla Raamatun ymmärrystä.
Minulla on kyllä henkilökohtaisesti Jumala, joka on Rakastava Isä, joka rakastaa jokaista lastaan pyyteettömällä rakkaudella eikä ainoatakaan hylkää kadotukseen, vaan on armollinen ja antaa aina uuden mahdollisuuden oppia läksynsä ja sielun kehittyä elämien saatossa kohti täydellisyyttä. Jeesus on ollut jo Isän kanssa yhtä ja täydellinen, mutta uhrautunut vielä elämään maanpäällisen elämän näyttääkseen tien Isämme luo. Kun en kuulu kirkkoon enkä mihinkään uskonnolliseen järjestöön, eikö minulla ole tietä Taivaan Kotiin, vaikka minulla on oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan ja Rakastavaan Isään?
- Kristityt ovat aina korostaneet yhteisön merkitystä, "älkää jättäkö oman seurakuntanne kokousta". Yhteisö tukee ja opettaa. Armonvälineet (sana ja sakramentit) vaikuttavat seurakunnassa. Jumalan Henki vuodatettiin seurakunnan ylle. Yksittäinen uskova on alttiimpi vieraille vaikutteille kuin seurakuntaan liittyvä ja siinä elävä.
JUMALAN SEURAKUNTA ?
Haluaisin jatkaa keskustelua. Miksi Jumala haluaa olla niin salattu kaikille ja emme saa ymmärtää Hänen tarkoitustaan kärsimyksestä ja valinnoista ja pelastuksesta? Miksi rakastava isä tahtoo antaa lapselleen vain määräyksiä ja rangaistuksia ilman selityksiä ja lähettää häntä olosuhteisiin, joissa ei voi tietää Isän olemassaoloakaan. Eikö tällainen isä ole hyvin kaukainen ja epäoikeudenmukainen lapsiaan kohtaan ja välillä julmakin?
Miksi Hän antaisi vain yhden ohikiitävän hetken (elämän) lapsensa oppia ja kehittyä ja oivaltaa elämän salaisuuden ja löytää seurakunta, jossa vain voi olla osallisena Jumalan Pyhästä hengestä ja armon sakramenteista? Kun Jumala näkee jokaisen sydämeen ja kukaan meistä ei ole täydellinen, vain seurakuntaan kuuluminenko ratkaisee sen, että voimme olla ”pelastettuja”. Hänkö hylkää minut siksi, etten siihen kuulu?
En ole mikään ”hyvä” ihminen enkä yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan toinen, sillä jokaisessa peilaan omaa kuvaani ja yritän tunnistaa varjoni, että oppisin sen kanssa elämään siten, että voisin rakastaa jokaista lähimmäistäni niin kuin itseäni.
Jokainen päivä saan huomata vajavaisuuteni ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Onko tämä kilvoittelu aivan turhaa, kun en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, vaan minulla on omanlainen, henkilökohtainen uskoni Jumalaan ja elämäntarkoitukseen ja olen avoin oppimaan kaikista uskonnoista ja opeista sen, mikä minusta tuntuu oikealta, enkä voi tuomita mitään enkä ketään ja uskon jokaisen ihmisen kuuluvan Hänen seurakuntaansa??
Haluaisin jatkaa keskustelua. Miksi Jumala haluaa olla niin salattu kaikille ja emme saa ymmärtää Hänen tarkoitustaan kärsimyksestä ja valinnoista ja pelastuksesta?
- Aluksi: Puhumme todella suurista asioista, joissa itsekin kyselen. Kukaan ei voi väittää tietävänsä eikä kukaan voi vastailla kuin Jumalan puolesta tällaisiin kysymyksiin. Itse koitan ymmärtää tätä erossa olemisen kautta. Maailmassa olemme erossa Jumalasta (paratiisissa olemme yhteydessä häneen). Erossa olemisesta seuraa, että emme näe emmekä ymmärrä häntä. Voimme saada vain sen infon, jonka hän itse ilmoittaa meille. Toisaalta ajattelen myös, että se on riittävä tieto.
Miksi rakastava isä tahtoo antaa lapselleen vain määräyksiä ja rangaistuksia ilman selityksiä ja lähettää häntä olosuhteisiin, joissa ei voi tietää Isän olemassaoloakaan. Eikö tällainen isä ole hyvin kaukainen ja epäoikeudenmukainen lapsiaan kohtaan ja välillä julmakin?
- Vt:n kertomus syntiinlankeemuksesta pyrkii sanomaan jotain tästä problematiikasta. Jumalan vastustamisesta seurasi ero ja karkotus paratiisista. Miksi? En taaskaan tiedä. Jumalan pyhyys ja ehdottomuus on tässä jotenkin taustalla. Syntisinä ja Jumalan tahtoa vastustavina olemme todella hyvin kaukana hänestä. Emme ehkä aina ymmärrä kuinka vakava asia synti on. Se todella aiheuttaa eron ja tuo mukanaan kuoleman. Emme myöskään ymmärrä kuinka ehdoton Jumalan pyhyys on. Hän vihaa syntiä.
Miksi Hän antaisi vain yhden ohikiitävän hetken (elämän) lapsensa oppia ja kehittyä ja oivaltaa elämän salaisuuden ja löytää seurakunta, jossa vain voi olla osallisena Jumalan Pyhästä hengestä ja armon sakramenteista? Kun Jumala näkee jokaisen sydämeen ja kukaan meistä ei ole täydellinen, vain seurakuntaan kuuluminenko ratkaisee sen, että voimme olla ”pelastettuja”. Hänkö hylkää minut siksi, etten siihen kuulu?
- Niin, kristinuskon mukaan Jumala antaa meille selkeän ilmoituksen siitä, kuinka yhteys häneen on palautettavissa. Se tapahtuu Kristuksen sovitustyön kautta. Sovinto ihmisen ja Jumalan välille rakentuu Kristuksen kautta, joka on ihminen ja Jumalan Poika. Kristus sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat". Tässä hän puhuu seurakunnasta. Seurakunta on Kristukseen uskovien, hänen seuraajiensa joukko. Se saa paikallisesti erilaisia ilmenemismuotoja. Suomessa on tietyt kristilliset seurakunnat, muualla toiset. Kristuksen seurakunnan ulkopuolella ei kristillisen käsityksen mukaan kuitenkaan ole pelastusta, sillä pelastus riippuu hänessä. Hän kuoli syntiemme tähden. Itselleni konkreettinen ja fyysinen paikallisseurakunta on tärkeä, sillä Jumala syntyi ihmiseksi, tuli keskellemme fyysisessä hahmossa. Niin tapahtuu yhä edelleen paikallisseurakunnassa, missä kuuluvaa sanaa julistetaan ja näkyvät sakramentit jaetaan. Kristinusko ei ole vain "henkien havinaa" ja mielikuvia, vaan konkreettista ja fyysistä tapahtumista ja toteutumista. Jumalan Henki on paikallisseurakunnassa, keskellämme, hän sitoutuu elämäämme ihan fyysiselläkin tavalla. Me voimme kuulla hänen puhettaan sanassa ja kohdata hänet pyhässä messussa. Henki ei ole pyhää ja aine epäpyhää. Ne molemmat pyhittyvät inkarnaation kautta. Jumala sitoutuu Kristuksessa langenneeseen maailmaan ja kärsii sen syntien tähden. Jumala ei enää ole yläpuolellamme, vaan keskellämme ja meissä. Ehtoollisessa tämä tulee hyvin konkreettiseksi. Hän antaa itsensä meille kotikirkkomme alttarilla fyysisessä paikassa ja seurakunnassa.
En ole mikään ”hyvä” ihminen enkä yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan toinen, sillä jokaisessa peilaan omaa kuvaani ja yritän tunnistaa varjoni, että oppisin sen kanssa elämään siten, että voisin rakastaa jokaista lähimmäistäni niin kuin itseäni.
Jokainen päivä saan huomata vajavaisuuteni ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Onko tämä kilvoittelu aivan turhaa, kun en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, vaan minulla on omanlainen, henkilökohtainen uskoni Jumalaan ja elämäntarkoitukseen ja olen avoin oppimaan kaikista uskonnoista ja opeista sen, mikä minusta tuntuu oikealta, enkä voi tuomita mitään enkä ketään ja uskon jokaisen ihmisen kuuluvan Hänen seurakuntaansa??
- Kiitos avoimesta ja syvällisestä kirjoituksesta. Näin itsekin pyrin ajattelemaan ja olemaan. Uskonnot ja elämänkatsomukset ovat minunkin mielestäni arvostettavia ja niistä voidaan oppia. Ne pyrkivät jäsentämään ja tulkitsemaan elämää mielekkäällä tavalla. Ketään ihmistä emme saisi väheksyä hänen vakaumuksensa tähden. Tärkeitä ovat usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.
KIITOS JATKOSTA!
Täytyykö olla erossa Jumalasta, Jumalako kaukana jossakin jakaen infoa?
Eikö voisi tuntea Jumalan läsnäolon joka hetki sisimmässään ja kuulla Hänen äänensä aina sydämessään, kun tekee valintoja niin pienissä kuin suurissakin asioissa, jopa ajatuksissa? Luulen, että jos ei kuuntele sydämensä ääntä, vaan mieli uskottelee toisin ja toimii mielensä mukaisesti tuntee sen levottomuutena ja rauhattomuutena.
Haluaako Jumala olla niin ehdoton pyhyys, että meidän syntisten on oltava kaukana hänestä? Kun Hän vihaa syntiä ja meistä kukaan ei ole synnitön ja täydellinen, niin eikö Hän halua olla hyvin lähellä meitä opettamassa ja ohjaamassa, niin kuin rakastava Isä tai Äiti lastaan ja oppiläksyt Hän jakaa kullekin tason ja lahjojen mukaan? Eli voiko ajatella näin, että ei se syntiinlankeemuskaan tapahtunut ilman Jumalan tahtoa ja ei hän Eevaa ja Aatamiakaan ikuiseksi karkottanut luotaan, vaan lähetti heidät kouluun, kaksinaisuuden maailmaan oppimaan, miten erottaa hyvä pahasta?
Se, että Jumalan henki on vain seurakunnassa ja vain siihen kuuluvana voi saada häneen yhteyden ja kuulla hänen puhettaan ja kokea fyysisen läsnäolon? Eikö Jumalan henki ole kaikkialla ja hänen äänensä voi kuulla sydämessään, lintujen laulussa, tuulen huminassa? Eikö kaikki Luojan luoma ole pyhää ja pyhien paikkojen lisäksi luonnonhelmassa, kotona ja kaikkialla voi halutessaan hiljentyä kokemaan syvää rauhaa ja onnea, kauneutta ja kiitollisuutta?
Eikö Jumala ole läsnä jokaisessa lähimmäisen kohtaamisessa, hän antaa tilaisuuden olla avuksi vaikkapa vain kuuntelijana tai Hänellä on lähimmäisen välityksellä tärkeää sanottavaa, joko auttaakseen tai lohduttaakseen tai opettaakseen suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä. Laulaminen, lukeminen, musiikin kuuntelu, kirjoittaminen, luovuus, tanssiessa musiikin rytmin ja kehon yhteensulautuminen on Jumalan antamia tilaisuuksia kokea suurta nautintoa jopa ”hurmioitumista”, kiitollisuutta ja ylistystä Luojan antamista hetkistä ja lahjoista.
Olen samaa mieltä kanssasi, että suurin ja tärkein on Rakkaus ja mielestäni Jumala on puhdas, pyyteetön Rakkaus eikä Hänellä ole mitään ihmismäisiä piirteitä, kuten Jumala tahtoo, Jumala toimii, Jumala sallii, Jumala rankaisee, Jumala kärsii puolestamme jne. Hän vain ON Rakkaus ja se elämä minkä hän on luonut sisältää Rakkauden janon ja me kuljemme Rakkauden polulla etsien kaivoa, joka viimein yhtyy ikuisen rakkauden mereen. Kun ajatellaan ihmisen polkua eikö kaiken ajatusten, tekojen motiivina ole rakkauden jano, universaalisen rakkauden, romanttisen rakkauden ja lähimmäisen rakkauden. Vaikka se niin monenlaisessa muodossa ilmenee: siitä kilpaillaan, sillä alistetaan, siitä ollaan riippuvaisia, juututaan peleihin, yritetään manipuloida, hallita, omistaa, väheksytään, syytellään tai tuomitaan itseämme tai lähimmäisiämme. Eli on kyse siitä pystytkö rakastamaan itseäsi ja lähimmäistäsi ja kaikkea Luojan luomaa = Rakastaa Jumalaa, sillä sehän ON YKSI ja KAIKKI MITÄ ON UNIVERSUMISSA.
Minä haluaisin kuulla Rakkauden opetusta ja puhetta elämänkoulusta Jumalan sanana kirkoissa ja saarnoissa, eikö se antaisi ihmisille enemmän ajattelemisen aihetta kuin puheet synnistä ja ankarasta, rankaisevasta, vaativasta Jumalasta ja viimeisestä tuomiosta?
Jos haluaa tietää jotain olemassaolevasta Jumalasta, täytyy katsella ympärilleen ja miettiä vähän asioita. Vääjäämättä tulee siihen tulokseen että mikäli Jumala tosiaan on 1) käytännöllisesti katsoen kaikkivoipa ja kaikkitietävä ja 2) aktiivisesti vaikuttaa maapallon tapahtumiin, ei Jumala silloin voi olla sellainen miksi uskonnot häntä koittavat kuvailla. On myös mahdollista että Jumala ei ole läheskään kaikkivoipa ja kaikkitietävä tai ei puutu maapallon tapahtumiin mitenkään, tai jopa on kokonaan olemassaolematon kuvitteellinen hahmo.
Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että Jumala on aktiivinen ja mahtava, koska on lähdettävä jostakin jotta päästäisiin johonkin lopputulokseen. Tällöin tulee vääjäämättä sellainen kuva, että uskontojen Jumalat ovat vain ihmisten itselleen rakentamia kuvajaisia siitä millaisena he haluavat Jumalan nähdä. Tässä voi nähdä yhtäläisyyden siihen miten lapset suhtautuvat vanhempiinsa. Moni näkee esimerkiksi äitinsä täydellisen hyvänä, ja siksi alitajuisesti torjuu sellaiset todisteet jotka puhuvat tätä vastaan. Lapselle voi jopa syntyä kuvitelma siitä että hänellä on ehdottoman hyvä äiti, jonka paikan ajoittain ottaa paha käänteis-äiti, silloin kun äiti tekee jotain mitä lapsi pitää täydellisen hyvälle äidille mahdottomana. Toinen mahdollisuus on, että lapsi näkee itsensä kelvottomana, sillä täydellisen hyvä äiti ei voisi tehdä hänelle mitään mitä hän ei ansaitse. Tällaisen lapsen äitisuhde ei ole terve.
Samoin voisin sanoa että esimerkiksi kristittyjen Jumalasuhde ei ole terve, sillä he eivät voi hyväksyä Jumalalle muita ulottuvuuksia kuin hyvyyden, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden. Kaikkea pahaa varten on pitänyt luoda käänteisjumala Saatana, tai jos Saatanaa ei voida käyttää selityksenä, pyöritellään vaan päätä ja sanotaan, ettei kärsimystä voi selittää, tai että se on oikeudenmukainen rangaistus meille koska olemme syntisiä. Kristitylle on mahdotonta ajatella, että Jumala esimerkiksi näkisi ajoittain tarpeellisena aiheuttaa viattomille ihmisille kuolemaa ja kärsimystä syistä joita aikaan sidottu ihminen ei ymmärrä, mutta joilla on joitain merkittäviä vaikutuksia tulevaisuudessa.
Kaikkien uskontojen Jumalasuhde ei ole aivan yhtä vääristynyt. Juutalaiset esimerkiksi hyväksyvät sen, että ajoittain Jumala tekee asioita jotka meistä ihmisistä eivät tunnu yhtään hyviltä, ja hinduilla on ainakin tietyssä mielessä käsitys siitä että elämän antaja, ylläpitäjä ja tuhoaja ovat vain yhden Jumalan eri aspekteja. Uuden tieltä on aina tuhottava vanhaa, muuten asiat eivät voi muuttua, ja muutos on maailmamme kaikkein ilmeisin pysyvä ominaisuus. Ajatus jonka mukaan Jumala ei hyväksyisi muutosta välttämättömyytenä on ristiriitainen, sillä siinä tapauksessa Jumala olisi luonut jotain sellaista jota ei halua, eikä kykenisi sitä korjaamaan. Loogisempaa on, että nimenomaan muutos on osa Jumalan suunnitelmia.
Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Jumala ei olisi hyvä ja rakastava? Ei välttämättä. Jumala tietää asioita joita ihminen ei voi ymmärtää, esimerkiksi kuolemanjälkeisestä elämästä ja tulevaisuudesta. Jumalan näkökulma maailmaan on ihmiselle täysin vieras, joten on turha kuvitella, että Jumalan hyvä olisi aina sama kuin se mitä ihmiset pitävät hyvänä. Ihminen tarkastelee maailmaa subjektiivisesta perspektiivistä, jota rajaa ihmisen luonne suhteellisen lyhyen aikaa maapallolla viettävänä biologisia tarpeita omaavana oliona, jolla on tietynlaiset valmiudet ja rajoitukset elämälleen. Ihmisen käsitys hyvästä ja moraalisuudesta kumpuavat paljolti näistä asioista. Ihmisen moraalia ei voida soveltaa esimerkiksi sellaisiin olentoihin kuin hämähäkkeihin, loismatoihin tai hyeenoihin. Ihminen on kuitenkin enemmän hämähäkin, loismadon tai hyeenan kuin kaikkivoivan, kaikkitietävän, ajasta riippumattoman Jumalan kaltainen. Meillä ei ole valmiuksia ymmärtää mitä hyvä missäkin tilanteessa on niin erilaisesta näkökulmasta katsoen.
Vielä muistutuksena kaikille oikeauskoisille muistuttaisin, että maailma on täynnä keskenään ristiriitaisia tulkintoja Jumalasta, joista useimmat ovat ristiriidassa myös todellisuuden kanssa. Jos Jumalan intresseihin kuuluisi että kaikki ihmiset tuntevat ja ymmärtävät häntä täydellisesti, ei sen pitäisi olla mitenkään vaikeaa järjestää. On paljon loogisempaa olettaa, että Jumalan intresseihin kuuluu ylläpitää epävarmuutta hänen luonteestaan, tahdostaan ja yleisesti ottaen olemassaolostaan. Jos erilaiset uskonnot ja epäuskon muodot olisivat todella haitaksi ihmiskunnalle, Jumalan voisi olettaa kyenneen jo poistamaan ne pysyvästi.
Lopuksi päästään vielä moneen kertaan ihmisiä kiusanneeseen ongelmaan, eli siihen onko mahdollista toimia Jumalan tahtoa vastaan. Jos Jumala todella on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, voi hän todellakin estää kaiken joka ei ole hänen halujensa mukaista. Tämä koskee täysin loogisesti myös ihmisen tunteita ja ajatuksia. Kaikkivoipuus ja kaikkitietävyys loogisesti tarkoittavat sitä, että Jumala voi koko ajan tarkkailla ja ohjailla 6 miljardin ihmisen aivojen toimintaa joka ikinen millisekunti, ilman että se edes aiheuttaa vaikeuksia. Ei niin että Jumalan tarvitsisi koko ajan kauko-ohjata ihmisiä, mutta minkään ei-toivotun estäminen ei ole ongelma. Kaikkitietävänähän Jumala on jatkuvasti tietoinen aivan kaikesta, jokaisen fotonin pyörähdystä jokaisessa galaksissa myöten.
Toisin sanoen, jos Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, on turha murehtia mistään, sillä asiat tapahtuvat Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka ne eivät meistä siltä aina näyttäisikään. Vain kaikkitietävä yksin voi tietää mitkä ovat esimerkiksi Aasian tsunamin vaikutukset esimerkiksi seuraavan 100 vuoden aikana globaalisti tai ihmisten yksilötasolla. Se onko Jumalan tahto aina inhimillisesti ajatellen hyvä on suhteellinen asia. Olisi hieman ylimielistä ihmiseltä ryhtyä tuomitsemaan Jumalan tekoja, vai mitä itse luulette?
KAIKELLA ON TARKOITUKSENSA
Olen aika lailla samoilla linjoilla. Uskontojen Jumala on ihmisen ymmärryksestä käsin inhimillistetty kuva ihmisen kaltaisesta Isästä tai äidistä. Jumala tahtoo, Jumala tekee, Jumala kutsuu, Jumala sallii, Jumala tuomitsee, armahtaa ja Häntä tulee peljätä. Hän on rakastava, kärsii lastensa puolesta, jopa on ollut valmis uhraamaan itsensä Jeesuksen ristinkuolemassa, jotta saisimme iankaikkisen elämän.
Voisiko ajatella näin Jumalasta? Minun Jumalani on Valo kirkkain kaikkeuden, jokainen ihminen on yksi säde valon sen. Jumala on luomisen voima (Luoja) maailmankaikkeudessa ja Jumalan voima on pyyteetöntä rakkautta, se on sellaista, jota me täällä maailmassa olevina yksilöinä emme voi vielä ilmentää. Sillä ei ole mitään inhimillisiä tunteita, ajatuksia, motiiveja, ei rangaistuksia, palkkioita. Se vain On, Yksi ja jakamaton ja TÄYDELLINEN. Siitä kaikki on lähtöisin ja se voima ohjaa ja kuljettaa siten, että lopulta on tarkoitus ympyrän sulkeutua ja kaiken palata ja yhtyä siihen voimaan.
Se voima= Jumala toimii aina jatkuvan kehityksen ja muutoksen lain mukaan kaikessa elollisessa ja elottomassa maailmankaikkeudessa. Eikä sen voiman tarkoitus ole koskaan erillisyys tai tuho.
Olenko oikealla tiellä, jos kuljen Rakkauden janoisena etsien kaivoa, joka yhtyy ikuisen rakkauden mereen, kuljen oikoteitä ja kiertopolkuja, koska en osaa aina suoraa tietä taivaltaa kohti päämäärää? Minun itse on tieni kuljettava ja reppuni kannettava eikä mikään uskonnollinen yhteisö voi sitä puolestani tehdä eikä minua siitä vapauttaa. Enkä minä koe tarvitsevani välittäjää, kun pyydän apua ja voimia Ylhäältä ja pyydän saada olla Jumalan kämmenellä turvassa ja Jeesuksenkin kuten muissa uskonnoissa esim. Buddhan buddhalaisuudessa uskon olleen tiennäyttäjä. Uskon kaikella olevan tarkoituksensa ja kaikilla lopulta sama päämäärä.
On hirveää kun tuollaista tapahtuu,en millään voi käsittää kun erityisesti lapsille tai vanhuksille tai eläimille tehdään pahaa.
Mutta on kummallista se asia, että kun jotain pahaa tapahtuu syytetään Jumalaa siitä,miksi näin kävi?
Tällainen hyväksikäyttö,sehän on täysin saatanasta.Saatanan työhän on tappaa&tuhota.
Suurin osa ihmisistä nauraa ja pilkkaa uskonasioita, ei heitä todellakaan kiinnosta Jumala. He ihan tietoisesti elävät erossa Jumalasta ja elävät synnissä, tietämättään/tietoisesti ovat matkalla helvettiin.
Jokainen valitsee kumpaa tietä kulkee,toivon että sinäkin valitset Jeesus tien joka perille vie.
MIKÄ ON SE TIE ?
Jos kaikki pahuus ja synnin teot ovat saatanan tekoja, niin sillähän on suurin valta maailmassa ja maailmankaikkeudessa. Sillä eihän meistä kukaan ole synnitön. Kyllä silloin ns. uskovaisten Jumalalla on melko pieni valta ja vähäinen ”sotajoukko” voittamaan saatanaa.
Kuinka valitsen sen Jeesuksen tien, joka perille vie? Jos elämässäni haluan oppia rakastamaan lähimmäisiäni ja kaikkea Luojan luomaa niin kuin itseäni, olemaan nöyrä ja kaikkien palvelija siten, että se tuottaa iloa ja tyydytystä myös itselleni. Yritän oppia ottamaan vastaan koettelemukset ja kärsimykset oppiläksyinä tietäen, että ne ovat siunauksia ja kaikki tapahtuu minun parhaakseni. Mutta jokainen päivä ymmärrän ja voin todeta olevani niin vajavainen ja vain oppilas sielujen koulussa. En ole yhtään parempi tai huonompi kuin kukaan lähimmäiseni, mutta voin oppia rakastamaan jokaisen sielua, vaikka en voi hyväksyä kaikkia ihmisten tekoja. Siltikään, jos en kuulu seurakuntaan ja tunnustaudu ns. uskovaiseksi enkö pääse tällä tiellä perille? Vieläpä, jos en ymmärrä elämäntarkoitusta enkä niin välitä uskon asioista, vaan ”porskuttelen” eteenpäin omaa tietäni, mutta juuri ennen kuolemaani huomaan ”tehdä parannuksen” pääsen perille. Eli sekö on avain, joka oven avaa eikä muulla ole merkitystä?
Maailma on saatanan hengen hallussa. Muistat varmaan mitä saatana sanoi Kristukselle; (näyttäen maailman loistokkuuden) minulle tämä on annettu.
En jaksanut lukea tässä kiireessä muiden kommentteja.
Oman näkemykseni mukaan maailma on langennut paikka. Täällä on pahuuta ja kärsimystä,koska ihminen nousi saatanan houkuttelemanan kapinaan Jumalaa vastaan.
8. Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka oli tehnyt.
9. Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, sekä elämän puun paratiisin keskelle, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun. ..15. Herra Jumala otti ihmisen* ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. ..Käärme* oli kavalin kaikista maan eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö mistään paratiisin puusta'?"
2. Vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme paratiisissa syödä muiden puiden hedelmiä,
3. mutta sen puun hedelmästä, joka on paratiisin keskellä, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
4. Käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole,
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, avautuvat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin jumalat* tietämään hyvän ja pahan."
6. Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä, että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä. Hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja hänkin söi.
7. Silloin avautuivat heidän silmänsä, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
8. He kuulivat iltapäivän tuulessa Herran Jumalan kävelevän paratiisissa. Silloin mies vaimoineen piiloutui Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
9. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"
10. Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä olen alasti. Siksi minä piilouduin."
11. Herra Jumala sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
12. Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin."
13. Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitä olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."
14. Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja metsäeläimet, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä multaa koko elinaikasi.
.."Onko Jumala todellakin sanonut?"sanoi käärme ja sai ihmisen epäilemään Jumalaa ja haluamaan oman käden oikeutta..Ihmisen himo päästä Jumalaksi Jumalan paikalle heräsi ja hän valitsi ryhtyä kapinaan..Siksi tänäänkin niin monen on vaikea elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Olemme luonnostamme sokaistuneita sille,että Jumalan tahto on hyvä ja että esim. hänen antamansa käskyt suojelevat elämää-emme halua noudattaa vaikkapa aviouskollisuutta tai joku on murhaaja tai raiskaaja. Ihminen ajattelee,että minä voin tehdä mitä minä haluan ja mitä se kenellekään kuuluu:tästä aiheutuu se,että moni elää itsekkäästi lähimmäisestään välittämättä.
Siitä synti ja pahuus tuli siis maailmaan,kun ihminen liittoutui saatanan kanssa. Tästä johtuu,että me kaikki teemme syntiä ja pahoja tekoja. Toki voimme tehdä hyvääkin valintamme mukaan,mutta synti vetää meitä puoleensa.
Jumala rakastaa siltikin luomiaan ihmisiä,muttei voi päästää meitä tällaisinaan taivaaseen-mikäs taivas se muuten olisi jos siellä olisi samanlaista kuin täällä maan päällä nyt?
Jumalan ratkaisu tälle on syntien anteeksianto.Mutta! se ei tule ilman katumusta,eli sen tunnustamista,että on syntinen ja tarvitsee Sitä,että Jeesus puhdistaa juuri minut kaikesta synnistäni. ilman katumusta ei ole mitään anteeksiantoakaan. Katumus tuo meidät parannuksen paikalle,joka myös saa meidät kääntymään pahoilta tavoiltamme..esim.ryyppääminen tai raiskaaminen.
Jos ihminen jatkaa vaikkapa raiskaamista,ei hän ole uskoonkaan tullut. Hedelmistään puu tunnetaa,kuten raamattu sanoo.
On tietysti luonnollista,että jokainen lipsuu joissain asioissa,mutta oleellista on se,että henkilö muuttuu parempaan suuntaan,koska Jumalan Henki ohjaa ihmistä uskoontulon jälkeen. Jumala valmistaa meitä jo maailmassa taivasta varten. Ja Pyhitysprosessi jatkuu läpi elämän. Viimeistään kuoleman jälkeen tämä"puhdistusprosessi"viedään loppuun ennen taivaaseen menoa.Raamattu sanoo tästä:Se joka on rakentanut elämänsä oljista eikä kestävistä tiilistä pelastuu kuin "tulen läpi". Loppu synti palaa pois ja ihmisen puhdistunut sielu pääsee Jumalan ja läheisten luo. RAamattu ei kuvaa tarkemmin sitä "kuin tulen läpi"-pelastumista,mutta se riittä kertomaan sen,ettei taivaaseen mikään synti mene.
Ja sen takia Moni ihminen antaa elämänsä Jumalalle ja lähetystyölle,koska Jumala vaikuttaa heissä rakkautta niitä kohtaan jotka eivät ole kuulleet evankeliumia,jotta hekin voisivat vastaanottaa armon.