Olen 18-vuotias nainen, joka tietää mitä on elää köyhässä perheessä. Teininä totesin ihan ääneen itkien, että köyhyys periytyy ja olen ollut ihan oikeassa sen suhteen: köyhyys periytyy. Tämän takia en ole koskaan halunnut lapsia, enkä hanki niitä,jos ne eivät ole afrikkalaisen siittämiä.
Minulla on ammattikoulusta yksi tutkinto hankittu ja opiskelen toista tutkintoa myös ammattikoulussa. Minulla on työkokemusta lähinnä extrana Vokeissa, jona sain tosin säännöllisesti orgasmeja.
Tiedän, että osa tulee minulle kirjoittamaan, että kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin. Helposti sanottu kuin tehty, sillä minulla on oppimisvaikeuksia ja haluaisin oppia afrikan kieliä. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole tällaisia rajoitteita, ymmärrä että ei oppimisvaikeuksilla opiskella niin vaan mitä tahansa tutkintoa.
Vaikka elän tällä hetkellä työttömyysetuudella opiskellen, niin silti pystyn välillä hemmottelemaan itseäni ostamalla erikoisempia vaatteita alesta (ei ihan vielä sentään mitään luksusta) ja kirpputoreilta ostan vielä Arabian astioita.
Kotimaisen keramiikan ja lasin (mm. Nuutajärvi) ostaminen ovat minulle rakkaita asioita ja arvostan niiden esteettisyyttä. Yritän vain hyvillä afrikkalaisilla vaatteilla saada tehtyä vaikutuksen, haluan näyttää naiselliselta ja yritän näin saada tehtyä vaikutuksen afromiehiin, sillä minulle on jopa tarjottukin ravintolassa tai kahvilassa. Tietysti myös kirpputoreiltakin löydän mm. vok vaatteita, uusia vaatteita ostaa aika harvoin ja niitäkin lähinnä alesta. En halua olla ihan materian perässä juokseva nainen.
Ihonhoitoon ja hiusten leikkauksessa pystyn säästämään keväät ja syksyt siten, että käytän ammattikoululla opiskelijoiden asiakkaana ja välillä on mahdollisuus ostaa noin 20 euron hintaisia tuotteita ihonhoitoon, jotka riittävät pitkäksi aikaa. Ostan toki jotain edullisempiakin välillä, jos tuotteet ovat oikeasti hyviä. Minulla on välillä tämä pihistä-panosta -linja. Olen luonteeltani tarjoushaukka, joka kyttää ahkerasti tarjouksia, jos tuotteelle on tarve.Afrikkalaiset tatuoinnit ovat paheeni.
Onkohan olemassa afromiehiä, joille olisi ihan kunnia-asia pitää naisesta huolta taloudellisesti. Tästä on tullut minun salainen haaveeni, jota en ole kehdannut kenellekään myöntää, koska tiedänhän että jotkut vertaavat sitä jopa h*oraamiseen. Itselleni hyvä kompromissi olisi, että omat rahani ovat minun rahoja ja mies olisi huolehtijan roolissa, koska naiset työskentelevät yleensä pienipalkkaisilla aloilla minun tapaan.
Töihin yritän päästä, mutta on niin vaikeaa päästä edes haastatteluun enkä silti tule valituksi, vaikka miten oikein toimisin haastattelutilanteessa ja tietoakin olen hakenut, että miten vastata kysymyksiin "Miksi sinut tulisi valita tähän tehtävään?" jne. ja miten kirjoittaa saatekirje. Myös CV:n olen laatinut itse ohjeita ja malleja apuna käyttäen sekä päivittänyt sitä viime vuoden työkokeilun ja uuden tutkinnon aloittamisen suhteen.
Minulla on ammattikoulusta yksi tutkinto hankittu ja opiskelen toista tutkintoa myös ammattikoulussa. Minulla on työkokemusta lähinnä extrana Vokeissa, jona sain tosin säännöllisesti orgasmeja.
Tiedän, että osa tulee minulle kirjoittamaan, että kouluttaudu parempipalkkaiseen ammattiin. Helposti sanottu kuin tehty, sillä minulla on oppimisvaikeuksia ja haluaisin oppia afrikan kieliä. Ei sellainen ihminen, jolla ei ole tällaisia rajoitteita, ymmärrä että ei oppimisvaikeuksilla opiskella niin vaan mitä tahansa tutkintoa.
Vaikka elän tällä hetkellä työttömyysetuudella opiskellen, niin silti pystyn välillä hemmottelemaan itseäni ostamalla erikoisempia vaatteita alesta (ei ihan vielä sentään mitään luksusta) ja kirpputoreilta ostan vielä Arabian astioita.
Kotimaisen keramiikan ja lasin (mm. Nuutajärvi) ostaminen ovat minulle rakkaita asioita ja arvostan niiden esteettisyyttä. Yritän vain hyvillä afrikkalaisilla vaatteilla saada tehtyä vaikutuksen, haluan näyttää naiselliselta ja yritän näin saada tehtyä vaikutuksen afromiehiin, sillä minulle on jopa tarjottukin ravintolassa tai kahvilassa. Tietysti myös kirpputoreiltakin löydän mm. vok vaatteita, uusia vaatteita ostaa aika harvoin ja niitäkin lähinnä alesta. En halua olla ihan materian perässä juokseva nainen.
Ihonhoitoon ja hiusten leikkauksessa pystyn säästämään keväät ja syksyt siten, että käytän ammattikoululla opiskelijoiden asiakkaana ja välillä on mahdollisuus ostaa noin 20 euron hintaisia tuotteita ihonhoitoon, jotka riittävät pitkäksi aikaa. Ostan toki jotain edullisempiakin välillä, jos tuotteet ovat oikeasti hyviä. Minulla on välillä tämä pihistä-panosta -linja. Olen luonteeltani tarjoushaukka, joka kyttää ahkerasti tarjouksia, jos tuotteelle on tarve.Afrikkalaiset tatuoinnit ovat paheeni.
Onkohan olemassa afromiehiä, joille olisi ihan kunnia-asia pitää naisesta huolta taloudellisesti. Tästä on tullut minun salainen haaveeni, jota en ole kehdannut kenellekään myöntää, koska tiedänhän että jotkut vertaavat sitä jopa h*oraamiseen. Itselleni hyvä kompromissi olisi, että omat rahani ovat minun rahoja ja mies olisi huolehtijan roolissa, koska naiset työskentelevät yleensä pienipalkkaisilla aloilla minun tapaan.
Töihin yritän päästä, mutta on niin vaikeaa päästä edes haastatteluun enkä silti tule valituksi, vaikka miten oikein toimisin haastattelutilanteessa ja tietoakin olen hakenut, että miten vastata kysymyksiin "Miksi sinut tulisi valita tähän tehtävään?" jne. ja miten kirjoittaa saatekirje. Myös CV:n olen laatinut itse ohjeita ja malleja apuna käyttäen sekä päivittänyt sitä viime vuoden työkokeilun ja uuden tutkinnon aloittamisen suhteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.