Jumalan kymmenen käskyä
Ensimmäinen: [Minä olen Herra, sinun Jumalasi.] Sinulla ei saa olla muita jumalia [minun rinnallani] 3
Toinen: Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, [sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään) 3
Kolmas: Pyhitä lepopäivä.
Neljäs: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Viides: Älä tapa.
Kuudes: Älä tee aviorikosta.
Seitsemäs: Älä varasta.
Kahdeksas: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Yhdeksäs: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
Kymmenes: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa, äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Ensimmäinen: [Minä olen Herra, sinun Jumalasi.] Sinulla ei saa olla muita jumalia [minun rinnallani] 3
Toinen: Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, [sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään) 3
Kolmas: Pyhitä lepopäivä.
Neljäs: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Viides: Älä tapa.
Kuudes: Älä tee aviorikosta.
Seitsemäs: Älä varasta.
Kahdeksas: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Yhdeksäs: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
Kymmenes: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa, äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaste
"Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan." Yksinkertaiselle riittää tämä tieto Raamatun kasteopetuksesta. Myös toisesta sakramentista on samalla tavalla puhuttava lyhyesti ja yksinkertaisesti, pyhän Paavalin sanoja käyttäen.
Ehtoollisen sakramentti
Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti ja mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Uskontunnustus
Olemme jo kuulleet kristillisen opin ensimmäisen osan ja ymmärtäneet siitä, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän ja mitä jättävän tekemättä. Jatkoksi sopii hyvin uskontunnustus. Se kertoo meille, mitä kaikkea meidän on Jumalalta odotettava ja mitä otettava häneltä vastaan. Lyhyesti sanoen se opettaa meitä tuntemaan hänet täydellisesti. Tämä tuntemus puolestaan auttaa meitä tekemään sen, mihin kymmenen käskyä meitä velvoittavat. Tähtääväthän niiden vaatimukset, kuten edellä on sanottu, niin korkealle, etteivät kenenkään ihmisen voimat riitä niiden toteuttamiseen; me olemme siihen aivan liian heikot. Siksi katekismuksen, toisen osan oppiminen on yhtä tärkeätä kuin ensimmäisen. Onhan tiedettävä, kuinka käskyt voidaan pitää, mistä ja miten siihen saadaan kylliksi voimaa. Jos näet pystyisimme omin voimin pitämään kymmenen käskyä, niin kuin ne on pidettävä, ei mitään muuta enää tarvittaisikaan, ei uskontunnustusta eikä Isä meidän -rukousta. Mutta, ennen kuin uskontunnustuksen hyötyä ja välttämättömyyttä käydään laajemmin esittämään, riittää yksinkertaisille ihmisille aluksi, että he oppivat tunnustuksen sisällön sellaisenaan ja ymmärtävät sen.
Ensimmäinen uskonkohta
Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan
Tässä on esitetty ja kuvattu keskeisin Jumalan olemuksesta, tahdosta, toiminnasta ja teoista. Kun näet kymmenessä käskyssä tähdennetään, ettei meillä saa olla kuin yksi Jumala, joku saattaa kysyä: "Mitä Jumala sitten on? Mitä hän tekee? Miten häntä voidaan ylistää? Miten hänet voidaan esittää ja kuvata, jotta hänet tunnettaisiin?" Juuri sen tämä ja seuraavat uskonkohdat opettavat. Uskontunnustus ei siis ole mitään muuta kuin kristittyjen antama vastaus ensimmäisen käskyn asettamaan kysymykseen. On kuin pieneltä lapselta kysyttäisiin: "Rakas lapsi, kerro, millainen Jumala on ja mitä hänestä tiedät", ja hän vastaisi: "Minun Jumalani on ensinnäkin Isä, joka on luonut taivaan ja maan. Vain tätä yhtä minä pidän Jumalana, sillä ei ole ketään muuta, joka kykenisi luomaan taivaan ja maan."
Toinen uskonkohta
Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kuolleista kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Jos siis kysytään: "Mitä uskot Jeesuksesta Kristuksesta lausuessasi toisen uskonkohdan?", voit vastata aivan lyhyesti: "Uskon, että Jeesus Kristus, todellinen Jumalan Poika, on tullut minun Herrakseni." Mutta mitä merkitsee, että hän on tullut sinun Herrakseni? Se merkitsee sitä, että hän on lunastanut minut synnistä, Perkeleen vallasta, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta. Ennen ei minulla ollut Herraa eikä kuningasta, vaan olin vangittu Perkeleen valtapiiriin. Olin kuolemaan tuomittu, täysin synnin ja sokeuden vallassa.
Sillä kun meidät oli luotu ja kun olimme saaneet Jumalalta, Isältä, kaikenlaista hyvää, Perkele tuli luoksemme ja johdatti meidät tottelemattomuuteen, syntiin, kuolemaan ja kaikenlaiseen onnettomuuteen. Niin me jouduimme Jumalan vihan alaisiksi ja menetimme hänen armonsa. Saimme omasta syystämme ja ansiostamme tuomion ikuiseen rangaistukseen. Siihen ei löytynyt mitään apuneuvoa eikä lohdutusta, kunnes tämä ainoa ja iankaikkinen Jumalan Poika armahti pohjattomassa hyvyydessään meitä hätään ja kurjuuteen vajonneita ja astui taivaasta avuksemme. Näin karkotettiin kaikki nuo hirmuvaltiaat ja vanginvartijat. Heidän tilalleen astui Jeesus Kristus, elämän, vanhurskauden, kaiken hyvyyden ja autuuden Herra. Meidät kurjat ja kadotetut ihmiset hän tempaisi helvetin kidasta, voitti meidät vapaiksi ja saattoi takaisin Isän suosioon ja armoon. Hän otti meidät omikseen, turvaansa ja suojaansa, hallitakseen meitä vanhurskaudellaan, viisaudellaan, vallallaan, elämällään ja autuudellaan.
Uskonkohdan ydin on siis siinä, että sana "Herra" yksinkertaisesti tarkoittaa lunastajaa, joka on siirtänyt meidät Perkeleen vallasta Jumalan tykö, kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen sekä varjelee meidät siinä.
Kolmas uskonkohta
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
En osaa antaa tälle uskonkohdalle parempaa otsaketta kuin sen, minkä olen jo sanonut, nimittäin "pyhitys", sillä se ilmaisee ja kuvaa Pyhän Hengen ja hänen tehtävänsä: hän pyhittää. Meidän on siis nojattava sanoihin "Pyhään Henkeen", koska tämän uskonkohdan sisältöä ei enää lyhyemmin voida ilmaista. Raamatussa mainitaan näet monenlaisia henkiä: on ihmisen henki, on taivaallisia henkiä ja on paha henki. Mutta yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi. Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää.
Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu? Vastaus kuuluu: Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen, samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.
Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme. Pelastusteko on tapahtunut, se on suoritettu loppuun. Tämän aarteen on Kristus meille hankkinut ja voittanut kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Mutta jos tämä teko jäisi kätköön, niin ettei kukaan saisi siitä mitään tietää, se jäisi turhaksi ja menisi hukkaan. Jumala on antanut sanansa julkisesti saarnattavaksi sitä varten, ettei tuo aarre vain jäisi haudatuksi, vaan otettaisiin käyttöön ja nautittavaksi. Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä.
Opi sen vuoksi ymmärtämään tämä uskokohta mahdollisimman selvästi. Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.
Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. Tarkoitan sitä, että kukaan ei uskonut Kristusta sellaiseksi Herraksi, joka ilman meidän tekojamme ja ansioitamme oli voittanut omaksemme lunastuksen aarteen ja tehnyt meidät otollisiksi Isälle. Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget, jotka opettivat meitä tulemaan autuaiksi omin teoin, ansaitsemaan armon itse. Siksi paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko. Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo. Tämä saa riittää uskonkohtamme pääsisällön selitykseksi. Koska eräiden siihen kuuluvien sanojen merkitys ei kuitenkaan ole oppimattomille aivan selvä, meidän on lyhyesti käsiteltävä myös niitä.
Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.
Edellisen perusteella ymmärrät, että uskontunnustus on aivan toisenlainen oppi kuin kymmenen käskyä. Käskyt kyllä opettavat, mitä meidän pitää tehdä, mutta uskontunnustus sanoo, mitä Jumala tekee ja antaa meille. Lisäksi kymmenen käskyä on jo ennalta kirjoitettu ihmisten sydämiin, mutta uskoa on inhimillisen viisauden mahdotonta käsittää, se jää yksin Pyhän Hengen opetettavaksi. Siksi ei kymmenen käskyn oppi tee vielä kenestäkään kristittyä. Koska emme pysty täyttämään sitä, mitä Jumala meiltä vaatii, me aina vain jäämme vaille armoa Jumalan vihan varjoon. Mutta usko tuo muassaan pelkkää armoa, tekee meidät hurskaiksi ja Jumalalle otollisiksi. Sillä kun opimme tuntemaan armon, alamme koko sydämestämme rakastaa kaikkia Jumalan käskyjä. Mehän huomaamme nyt, miten Jumala antaa itsensä kokonaan, kaiken mitä hänellä on ja kaikki voimansa meidän tueksemme ja avuksemme, niin että voimme täyttää kymmenen käskyä. Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki kaikki lahjansa.
leikkeinä Iso katekismus.
https://www.tunnustuskirjat.fi/ik/Uskontunnustus.html
Ja kaikeksi onneksi tuolla kaikella ei oikeasti ole mitään yhtymäkohtaa arkielämään.
Ja onneksi se Pyhä Henki ei tiedä arkielämässä paikkaansa.
Tai jos on, se on herjauksen paikka.
Näinhän se on. Se on sinun valintasi. Saat kaiken pitää luvallasi näin.
Ne ovat Lutherin käskyjä. Keskiaikaisen papin ja opettajan keskenkasvuisia päätelmiä luku- ja kirjoitustaidottomille kansalaisille.
Siispä, tavallaan hyvä näin.
Ne on vielä vanhempia.
Mooseksen kivitauluista paimentolaisille, jotka tosiaan eivät ehkä saattaneet osata lukea ja kirjoitusvälineetkin olivat varmaan hukassa.
Luther vain perusti piskuisen saksalaisen lahkon. Joka sitten mätki meillekin kristinuskon mitä osin oli jo tullut idästä vähän siistimmin.
Pelastava evankeliumi löytyy 1 Kor 15:1-4.
Heti uskovien kristittyjen ylöstempauksen jälkeen, ehkä jo hyvin pian, pelastussuunnitelmas muuttuu. Silloin ei enää pelastu yksin uskosta, vaan tarvitaan myös tekoja. On tärkeää kieltäytyä pedon merkstä (mikä se sitten tuleekin olemaan). Jos sen ottaa, voi vielä vähän aikaa ostaa ja myydä ruokaa jms, mutta joutuu ikuisuudeksi helvettiin. Nyt, armon ajassa pelastumme yksin uskosta Jeesuksen vereen, yksin Jumalan armosta. Jos me jäisimme antikristuksen aikaan, Jumala joutuisi perumaan lupauksiaan. Jos uskova kristitty ottaisi sen merkin, olisiko hänen pelastuksensa edelleen varma? Silloin Jumala joutuisi perumaan sanansa, jonka mukaan pedon merkin ottaneet joutuvat kadotukseen. Vai joutuisivatko he kadotukseen? Silloin Jumalan olisi peruttava lupauksensa uskomisen hetkellä saatavasta ikuisesta elämästä. Siksi on välttämätöntä, että Jumala poistaa kirkon. Kirkolla tarkoitetaan uskovien kristittyjen ryhmää. Heritä voi olla uskonnollisissa organisaatioissakin, ja myös niiden ulkopuolella.
Ne ketkä petoa ovat kumartaneet, niin he ovat kumartaneet jo 300-luvulta lähtien.
Adventisti ylifariseus_1:sen hyvin ymmärrettävää hänen kirjoituksensa: Sunnuntai pedonmerkki. Pedon muuttama lepopäivä on ollut pedonmerkkinä siitä alkaen, kuin se on ollut katolisen vallan tunnusmerkki, eli alusta asti. Tuomioiden julistaminen on eri asia, kuin merkin aikaansaaminen paavin toimesta keskiajoista lähtien, mutta merkki säilyy muuttumattomana ajan loppuun saakka.
1234567---
Yritä miettiä eloosi jotain muutakin kuin jankuttaa sapattiasi heti kun heräät ja siihen kun meinaat nukahtaa tuoliisi!
Mieti miltä se näyttää sivullisen silmään.
(Luukas. 16:31) "Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."