Äitini menehtyi muutama päivä sitten pitkällisen sairauden uuvuttamana. Vaikka itselläni on läheiset ja hyvät välit isääni ja sisaruksiini, niin tätä tuskaa ei pysty millään selittämään. Äiti oli niin rakas ja kiltti ihminen, aina ajatteli ensin muita kuin itseään. Välillä pystyy olemaan melko normaalisti, mutta sitten itkettää paljon ja nousee semmoinen raivo. Tuntuu siltä että aina kilteimmät ja rakkaimmat ihmiset otetaan pois ja sitten semmoset jää tänne elämään ketkä saavat vaan pahaa aikaiseksi.
Rakkaan äidin menetys
Anonyymi-ap
3358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon voimia ja jaksamista sinulle ! 🌼
Otan osaa. Oma isäni menehtyi pari kuukautta sitten ja paras keino itselle surun kestämisessä oli koittaa pysyä arjessa mukana. Kun oli "pakollisia" menoja ja tehtäviä ja tekemisiä, niin niiden aikana sai vähän hengähdystaukoa surusta.
Voimia sinulle. Koita jaksaa.
Otan osaa!
Nyt on surun aika sinulla. Tulee vielä päivä, jolloin muistelet äitiäsi kiitollisena ja onnellisena siitä, että sinulla oli niin hyvä äiti.