Talouskurin tuhoisat tulokset

"Talouskuri on erityisesti poliittisen oikeiston kannattama idea, jonka mukaan valtiot ovat taipuvaisia tuhlailevaan talouspolitiikkaan, mikä puolestaan johtaa opin mukaan talouskriiseihin. Järkevän taloudenpidon keskeisenä uhkana nähdään valtionvelka, jota vastaan on vain yksi ase: talouskuri. Talouskuriopin mukaan taloutta on hoidettava kovalla kädellä: valtion tulot ja menot tulee tasapainottaa julkisia palveluita leikkaamalla ja velanottoa hillitsemällä. Kurinalainen toiminta on vastuullista ja moraalista, jolloin vastaavasti valtiontalouden saattaminen epätasapainoon näyttäytyy vastuuttomana ja moraalittomana. Näistä asioista tietysti on helppo olla yhtä mieltä, eihän kukaan halua olla moraaliton ja vastuuton hulttio.

On toki totta, että valtion tulojen ja menojen tulisi olla pitkällä aikavälillä tasapainossa. Mutta tasapaino voidaan saavuttaa leikkaamisen sijaan myös kasvattamalla tuloja – esimerkiksi purkamalla veronkierron mahdollisuuksia ja verottamalla kaikkein varakkaampia. Tämä vaihtoehto vain tuntuu suurimmaksi osaksi unohtuneen keskustelusta, ja talouskuria tarjotaan vaihtoehdottomana ratkaisuna. Onkin kiinnostavaa, että vaikka viimeiset vuosikymmenet on talouskuripolitiikan kautta perusteltu jatkuvaa tarvetta leikata kallista hyvinvointivaltiota, on samalla ollut varaa toteuttaa useita kaikkein vauraimpien verotusta keventäviä uudistuksia.

Käytännössä talouskuri tarkoittaa sitä, että pyritään karsimaan valtion menoja: siis nipistämään löysät pois esimerkiksi koulutuksesta, sosiaalituista ja julkisesta terveydenhuollosta. Tätä kutsutaan tehostamiseksi – miten voidaan tehdä enemmän vähemmällä rahalla. Tämä kytkeytyy aina myös siihen, että julkista sektoria yksityistetään. Esimerkiksi terveydenhoito avataan yksityiselle voitontavoittelulle. Näitä muutoksia on perusteltu sillä, että palveluista tulee halvempia, kun ne altistetaan markkinoiden kilpailulle: ajatuksen mukaan palvelua tarjoavat yksityiset yritykset kilpailevat keskenään, mikä johtaa hintojen alenemiseen. Talouden papiston mukaan tämä tuo palveluihin tehokkuutta.

Todellisuus on kuitenkin usein toinen. Tehokkailla, sääntelystä vapautetuilla markkinoilla tehdään käytännössä aina toimia, jotka johtavat yksityisiin monopoleihin, kartelleihin tai muihin ongelmiin. Hyvänä esimerkkinä toimii junaliikenne, jonka yksityistämisestä on haaveiltu myös Suomessa. Maissa, joissa raideliikenne on yksityistetty, kuten Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa, yksityistäminen on tuonut mukanaan ongelmia, joiden rinnalla VR kulkee kuin unelma. Junien hinnat ovat nousseet merkittävästi, junat ovat jatkuvasti myöhässä, ne ovat huonokuntoisia, ja lopputuloksena ihmiset eivät enää halua käyttää niitä.

Kun julkiset palvelut siirretään yksityisen yrityksen vastuulle, ei yrityksen toimintaa ohjaa yhteinen hyvä vaan voiton tekeminen – se ajaa aina muun edelle. Yksityistämisen tehokkuus onkin omanlaisensa näkökulmakysymys. Yksityistämistoimet ovat kiistatta tehokkaita varakkaille, jotka saavat tulonsa näistä yksityisistä yrityksistä. Muille tuo tehokkuus tarkoittaa heikentyviä ja samaan aikaan kallistuvia palveluita.

Talouskuri on sekä virheellistä että vaarallista. Vaikka me kuinka kiristäisimme vyötä, monet tutkimukset ovat osoittaneet, että talouskuri ei edistä talouskasvua eikä edes vähennä velkaa. Jopa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on joutunut toteamaan, että talouskuri onnistuu lähinnä heikentämään taloutta ja johtavan taloudelliseen eriarvoistumiseen – mikä puolestaan on taloudellisen kehityksen este."

Taloudellinen eriarvoistuminen on juuri tavoite, johon hallitus pyrkii.