Yllättäen lapseni nukkui pois sairaalassa kaksi päivää leikkauksen jälkeen.
Toipui leikkauksesta hyvin, mutta sitten vaipui syvään tajuttomuuteen ja myöhemmin kuoli.
Kauheinta tässä on, että kuolemansyy ei selvinnyt edes oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa.
Ruumiinavauksen tehnyt lääkäri etsi kuolemansyytä lapsen esitietojen perusteella, mutta ei kuitenkaan löytänyt selkeää syytä.
Onkohan lainmukaista, että oikeuslääketieteellisessä avauksessa ei tutkita kaikkea mahdollista. Esimerkiksi lapsesta ei otettu minkäänlaista verinäytettä. Ihmettelin tätä, koska kyseisessä sairaalassa oli myös löydetty sairaalabakteeri.
Samoin mistään ei voi nyt tietää antoiko hoitaja vahingossa väärää lääkettä tai liian suuren annoksen jotakin. Lapsi oli ennen tajuttomuuttaan valittanut päänsärkyä ja saanut siihen hoitajan mukaan "särkylääkettä". Sen jälkeen tullut uneliaaksi ja nukahti ikuiseen uneen.
On niin hirvittävää, kun ei tiedä mitä todella tapahtui. Lasta emme kuitenkaan takaisin saa. Eikä viitsisi alkaa syttelemäänkään ihmisiä turhaan.
Mutta olisi kiva tietää syyllistyikö patologi suoranaiseen laiminlyöntiin tai virkavirheeseen, tehdessään vain "rajatun" tutkimuksen.
Menetin lapseni
17
5041
Vastaukset
- pahoillani
Todella järkyttävää, otan osaa. Halutessanne voitte ottaa yhteyttä sairaalan potilasasiamieheen, jos hän osaisi selvittää tapausta hieman tarkemmin.
Voimia teille suuressa surussanne. - osanottoni.
Kyllä patologisessa tutkimuksessa otetaan erilaisia näytteitä, mm. toksikologiset tutkimukset valmistuvat joskus kuukausienkin kuluttua.
Eli kudos- ja verinäytteet ym., ne kuuluvat patologiseen tutkimukseen.
Jos näin ei ole toimittu, ota yhteyttä potilasasiamieheen ja tee valitus. - sureva itsekin
Otan osaa suruusi.
Tosiaankin, jos on tapahtunut hoitovirhe sinulla on monta eri tietä valittaa tapahtuneesta. - mutis
laki määrittelee mitä oikeuslääkärin tulee tehdä, jos on laiminlyöntejä, tee valitus niin korkealle kuin on tarvis, tietenkään se ei yhtään helpota suruanne ja tuskaanne, mutta ei se oikeinkaan ole että asia jätetään ikäänkuin puolitiehen, kaipa nämä ammatti-ihmiset siihen luottavatkin että vanhemmat ovat niin surun murtamia etteivät pysty pitämään puoliaan, vaatimaan oikeuksiaan, minä teinä kyllä kirjoittaisin ja valittaisin.
surustanne en voi mitään sanoa, sivullinen ei koskaan voi mitenkään sanoilla lohduttaa surevaa, ei voi tuntea kuten lapsensa menettänyt kun ei ole itse sitä joutunut kokemaan - en syyllisty hurskasteluun. mutta toivon, että jotenkin jaksatte eteenpäin - vaihtoehdot ovat ikävämmät eli voimia ja voima haleja - jos ne edes pikkuisen auttaisivat. - Perheellesi
Ei sanat riitä...
Levolle laske Luojani
Armias ole,suojani
Jos sijaltain en nousisi
Taivaaseen ota tykösi
Amen - Surevat
Menetimme lapsemme noin kolme kuukautta sitten ja vieläkään ei ole tullut tietoa ruumiinavauksesta.Sanoivat, että tulokset kestävät joskus puolikin vuotta.
On todella raskasta odottaa lopullisia tietoja,vaikka ei ne mitään enää auta.
Ainakin meidän surussa syytökset itseen ja eri tahoille vaihtelee päivittäin,voimattomuus aiheuttaa vihaa joka täytyisi jotenkin purkaa.Tiedämme hyvinkin että nämä tunteet
syytöksineen eivät tuo tyttöämme takaisin.Ne vain kuuluvat osaksi surutyötä.
Täytyisi pystyä antamaan anteeksi, koska kaikki olemme ihmisiä, jotka teemme virheitä.
Toivomme voimasi riittävän kaiken surun keskellä. - aika sentään
Kyllä meitä kuoleman kautta läheisemme menettänietä on paljon. Onneksi tätäkin palstaa lukiessa huomaa, ettei ole ainoa sureva.
Minullakaan ei ole ketään jolle puhua ja läheisen kuolemasta on aikaa kulunut viikko =( - hoitaja
Millaisessa leikkauksessa lapsesi oli? Siinä vaiheessa kun lapsi oli alkanut olemaan unelias olisi hoitohekilökunnan herästyskellot pitänyt alkaa soimaan, lapsi on harvoin unelias! päässä tai muualla on saattanut olla vuoto. Taikka väärä määrä lääkettä tai anafylaktien shokki.
Mitenkä elvytys, kai sitä yritettiin? miten sydämen tilanne oli?- surusilmä
Hänelle oli laitettu uusi shuntti aivokammioon.
Näitä leikkauksia oli hänelle tehty ennenkin.
Toipui tosiaan hyvin, mutta ihmetteli leikkauksen jälkeisenä päivänä päästään kuuluvaa uutta outoa ääntä. Tästäkin kerroimme hoitohenkilökunnalle. "Kuului asiaan", oli vastaus. Ei ollut kyllä ennen kuulunut...
Jälkeenpäin sitten kyllä kun lääkäritiimi pohdiskeli kuoleman syytä pidettiin mahdollisena, että shunttiin oli jäänyt ilmaa joka mahdollisesti aiheutti tukkeuman ja nopean aivopaineen nousun, joka vaurioitti aivorunkoa, joka taas aiheutti kuoleman lamauttamalla hengityksen ja verenkierron.
Elvytys aloitettiin kyllä kun huomattiin lapsen tajuttomuus, mutta vahinko oli jo tapahtunut.
- nyt
Selvitä nyt tarpeelliset kysymykset, jotta et jää miettimään niitä, kun et enää saa vastauksia. Se on osa surutyötä. Sinulla on oikeus saada kaikkiin kysymyksiin vastaus.
- minä
suomea tälläinen on tapahtunut? olen vaan kuullut pelkkää p**kaa satakunnan keskussairaalasta, siellä lapset kuolee synnytyksissä. ei kai sama paikka?
- ***
minä kirjoitti:
suomea tälläinen on tapahtunut? olen vaan kuullut pelkkää p**kaa satakunnan keskussairaalasta, siellä lapset kuolee synnytyksissä. ei kai sama paikka?
sama
- olen pahoillani
*** kirjoitti:
sama
suruunne!!! tämä ei enää edes yllätä!!! mikä hemmetti niitä työntekijöitä siellä riivaa, onko niillä kenelläkään ammattitaitoa...??? ulos vaan kaikki ja uusiksi kaikki lääkärit ja hoitajat sun muut.
- surusilmä
olen pahoillani kirjoitti:
suruunne!!! tämä ei enää edes yllätä!!! mikä hemmetti niitä työntekijöitä siellä riivaa, onko niillä kenelläkään ammattitaitoa...??? ulos vaan kaikki ja uusiksi kaikki lääkärit ja hoitajat sun muut.
Kyllä kai siellä parhaansa koettivat tehdä. En minä haluaisi ketään syytellä. Se vain koskee, kun ei tiedä mitä oikeasti tapahtui.
- varmasti
surusilmä kirjoitti:
Kyllä kai siellä parhaansa koettivat tehdä. En minä haluaisi ketään syytellä. Se vain koskee, kun ei tiedä mitä oikeasti tapahtui.
Jos voimat riittää, ota kunnolla selvää ettei jää kaivelemaan. Lääkärit on oivia peittämään jälkiään ja puolustamaan omiaan. Huomasin oman omaisen hoitovirheen sattuessa. Lääkärit ei kavalla omiaan.
- Äitinsä menettänyt 14vuotia...
Olen hyvin pahoillani mitä teille on käynyt ja otan osaa suruunne! Mulla kuoli äitisyöpään viime kesänä kun oli 14 vuotias. Sen jälkeen elämä on tuntunut pelkältä helvetiltä. Isä vaan aliarvostaa ja missään en enää tunne turvallista oloa! Biologinen isäni kuoli vuonna 2001 ku olin 11 vuotias. Siis tämä äiti joka kuoli oli biologisen isän sisko joka otti minut heille asumaan vauvana koska oikeassa kodissa en pystynyt asumaan.
Kiitos sinulle kun olet jaksanut minun tekstejäni lukea.
Sinulla itselläsikin riittää surtavaa. Jopa enemmän kuin minulla. Isän menettäminen on aina kuitenkin aivan eriluokkaa kuin oman lapsen menettäminen.
Isän tai vanhempien menettäminen on luonnollinen osa luonnollista elämää. Oman lapsen menettäminen on jotain aivan muuta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S618280- 1334664
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.354066- 213358
- 232912
- 292817
- 552693
- 252300
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun4032214- 322159