Surun syvin olemus

Itselle rakkaimman ihmisen kuolema?

Ei ole vielä kohdalle osunut, joten en tiedä. Oma sairaus aiheuttaa tällä hetkellä eniten surua. Tahtoisin olla terve, mutta kun en vain parane...

Sivusta seuranneena on oman lapsen kuolema aiheuttanut syvän surun toiselle.ehkä se on pahin juttu. Olis ainakin omalla kohdalla

Herkät ihmiset kärsivät pienistä asioista ja ovat addiktion vallassa Greenpeace etc

läheisten menetys on ihmisen elämässä kovin paikka. . Perheenjäsenen, ystävän tai lemmikin kuolema voi johtaa syvään suruun.. pitkän aikaa

Ihminen kokee rakkautta

Tämä on Jumalan luotua ominaisuutta

Sanotaan niin että koko ikänsä tehnyt työtä jonkun eteen ja tämä sitten tuhoutuu 🤔

Useamman lapsen äitinä kauhein asia olisi menettää oma lapsensa!

Oma puoliso tulee uskoon. Tai oma lapsi. Tai vanhemmat. Kuka tahansa perheen jäsen. Kauheampaa ei voisi tapahtua!

Jos ennen kuolemaa ehtisi tajuta, että tämä oli tässä eikä mitään Jeesusta ja Jumalaa ole.

Veikkaisin, että oman lapsen kuolema.

Suru voi olla hyvin monimuotoinen näkökulma.

Itse näen, että lapsen menetys on yksi suurimmista suruista jota vanhempi joutuu kokemaan.

Kyllä se on syvin suru mitä voi olla synnytetyn lapsen menehtyminen.

Se on syvin suru mitä ihminen voi
kokea. Vastasyntynyt voi tulla maailman
Kuolleena. Tämä menee vielä.

Mutta kun lapsi kasvaa persoonaksi ja kokee rakkautta vanhempiaan kohtaan

Siinä on kova paikka.

Vastikään kadonneen lapsen isä kertoi elämänsä kovimmassa päivästä

Tyhjentämässä lapsen asuntoa

Hard numero 3 ateistina en koe kuin halveksuntaa surua kohtaan. Se on biologisesti totta ainostaan. Itse suru on vain kemiallinen reaktio kuten rakkaus. Tämä tosiasia muodostaa ja todistaa sekuläärin maailman. Ihmisten tunteet ovat vain aivokemiaa. Yhdisteitä.

Olen itse hard 4 luokan ateisti, enkä koe lainkaan myötätuntoa.
Onko se jotain syötävää, en tiedä-

Omista suruistani suurin on ollut se, kun tajusin että Jumala todella häväistiin, ruoskittiin, hakattiin ja ristiinnaulittiin minun syntieni tähden. Läheisteni kärsimys surettaa myös paljon.
Jumala kun on iankaikkinen ja mittaamattoman suuri, niin sitä ovat myös Jeesuksen kärsimykset ja kuolema. Tämä on sydäntä särkevä totuus. Murhe ja suru josta en pääse ylitse.

Survin suruun kokeminen ihmisissä, sinussa henk, on Jumalan kohtaamista.
Vaikka on kyse hormonitoiminnasta, suru on parantava voima joka
helpottaa. Itkeminen helpottaa. Vaikka itket yksin omia huoliasi se
helpottaa. Suru on yksi osa elämää jota jokainen kokee elämässä.
Tässä asiassa ateistit ovat samalla viivalla.

Suurin kokemani suru on koirani kuolema. Siitä on jo n. 5 vuotta, enkä vieläkään ole päässyt sitä yli. Vanhoja valokuvia ja videoita koirasta en pysty vieläkään katsomaan.

Oman äidin kuolema oli suuri ilo. Kyllä se niin kamala ämmä oli.
Mutta hyvä, että jollain tavalla pystyi sentään ilahduttamaan.

Avovaimo suree edelleen sänkyynsä kuollutta koiraa vaikka on aikaa kulunut
useita vuosia. Todellisen otteen suru sa kun lapsi kuolee. Ystävä perheessä
ei näy muutosta äidin osalta. Aikaa jo 20 vuotta ja yhä sama tilanne. Tässä tarvitaan jo ulkopuolista diakoniaa avuksi.

Suru on monen tunteen kattorakenne. Sen surun katon alta löytyy
Järkytys
Viha
Epäusko
Epäoikeus
Tiedon etsiminen miksi?
Ymmärrys
Hyväksyminen
Kaipuu
Rakkaus
Näin on hyvä

Suru on syvää ahdistuksen, surun tai katumuksen tunnetta. Se on tunnereaktio menetykseen, pettymykseen tai valitettavaan tapahtumaan. Surua voidaan kokea eri intensiteetillä ja pituuksilla, aina ohimenevästä melankolian tunteesta syvään ja pitkittyneeseen suruun.


Suru on monimutkainen tunne, joka sisältää surun, tuskan ja epätoivon tunteet. Sen laukaisee usein merkittäviä elämäntapahtumia, kuten läheisen kuolema, parisuhteen päättyminen, epäonnistuminen tai muu menetys. Suru voi syntyä myös empatiasta toisten kärsimyksiä kohtaan tai voimattomuuden tunteesta vastoinkäymisten kohdatessa


Ihmiset ilmaisevat suruaan eri tavoin kulttuuristen, henkilökohtaisten ja tilannetekijöiden perusteella. Jotkut saattavat paljastaa tunteitaan avoimesti itkien, sururituaaleja tai hakemalla tukea muilta. Toiset voivat sisäistää surunsa ja selviytyä siitä yksityisesti. Surun ilmaisuun voivat vaikuttaa myös yhteiskunnalliset normit ja odotukset surun ja tunneilmaisun suhteen.

Surun selviytyminen on syvästi henkilökohtainen prosessi, joka vaihtelee yksilöstä toiseen. Jotkut ihmiset löytävät lohtua etsiessään tukea ystäviltä ja perheeltä, harjoittamalla lohtua tuovia aktiviteetteja tai hakemalla ammatillista neuvontaa. Toiset voivat löytää parantumista luovien kanavien, kuten taiteen, musiikin tai kirjoittamisen, kautta. On tärkeää tunnustaa ja käsitellä surun tunteita sen sijaan, että tukahduttaisit niitä, sillä ratkaisemattomalla surulla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia henkiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin.

Eri kulttuureissa on ainutlaatuinen näkökulma suruun ja surun käytäntöihin. Kuolemaan ja suruun liittyvät rituaalit vaihtelevat suuresti eri yhteiskunnissa, ja ne voivat tarjota käsityksen siitä, kuinka suru ymmärretään ja miten sitä hallitaan tietyissä kulttuurisissa yhteyksissä. Näiden kulttuuristen näkökulmien ymmärtäminen voi tarjota arvokkaita näkemyksiä ihmisten surun kokemusten universaalisuudesta ja monimuotoisuudesta.


Kautta historian suru on ollut toistuva teema kirjallisuudessa, taiteessa, musiikissa ja muissa luovan ilmaisun muodoissa. Taiteilijat ja kirjailijat tutkivat usein inhimillisen surun syvyyksiä vangiten sen vivahteita ja vaikutusta ihmiskokemukseen. Nämä esitykset eivät vain heijasta yksilöllisiä kokemuksia, vaan myös edistävät kollektiivista ymmärrystä surusta yli ajan ja kulttuurin.


Suru on syvällinen tunnekokemus, joka on olennainen osa ihmisen tilaa. Se kattaa monenlaisia tunteita, jotka laukaisee menetys, pettymys tai vastoinkäymiset. Surun ymmärtäminen ja tunnustaminen on välttämätöntä emotionaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja empatian edistämiseksi muita samanlaisia tunteita, kuten iloa kohtaan.

Robert McGee surua ei voi kuvailla , mutta ei myöskään sitä vihaa 🤔

Aloitus on trolli. Tyyppi ei ole "kristitty".

Vastikään suomalainen lentäjä tanssija koki rankan tilanteen. Kone putosi ja kaveri kuoli. Hän joka jäi henkiin oli koomassa. Mies oli miettinyt surullisena kuolemaa.
Näky tuonpuoleisesta. Kokemus muutti kokonaan toiseksi tilanteen ja kaikki pelko ja suru loppui siihen.

Pidän suurena suruna papin siunatessa ihmisten toistensa tappamisen mm. sodassa,
Suren pappien takia, kun eivät ymmärrä ihmisyydestä juuri mitään.