Jos ei olisi voittopalkintoa, niin uskoisitko silti?
Miksi?
Miksi?
Jos ei olisi taivasta, niin uskoisitko silti?
Anonyymi-ap
388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko lukenut Seitsemää Veljestä ? Ajatuksesi on sieltä.
En ole lukenut Seitsemään Veljestä. En ainakaan muista sitä lukeneeni.
Kysymykseni on ajatuksia herättävä ja toivon sen johtavan itsetutkisteluun, niin että motiivit ns. pyhälle elämälle tulisivat selväksi. Pyritkö tekemään Jumalan tahdon vain palkinnon saamisen toivossa vai siksi, että se on hyvää ja oikein (sikäli että Jumalan tahdon tekeminen olisi hyvä asia: en esimerkiksi olisi tappanut amalekilaisia naisia ja lapsia tai omia veljiä, sukulaisia ja ystäviä, vaikka Jumala käski niin tehdä).
Kun tulin uskoon, niin en ajatellut kuoleman jälkeistä elämää tai taivasta: en niihin edes (kunnolla) uskonut, mutta tiesin toki uskovien sellaisesta haaveilevan. Etsin apua maallisiin ongelmiin ja olin tyytyväinen kun sitä sain.
Minulle palkinnon saaminen uskosta tämän elämän jälkeen ei ollut koskaan iso juttu (tärkeää). Ajattelin uskovani joka tapauksessa, vaikka en mitään palkintoa saisi: ei olisi taivasta ja helvettiä. Pidin uskoa arvokkaana sen vuoksi, että saatoin sen kautta elää moraalisesti korkealla tasolla (tehdä hyvää ja karttaa pahaa).
Opin sittemmin sen, että usko Jumalaan ja Jeesukseen on valheisiin perustuvaa. Ei ole Jumalaa eikä Jeesus ole herännyt kuolleista. Ihmeitä ei tapahtunut eikä tapahdu. Kuoleman jälkeen ei ole mitään: ihminen lakkaa olemasta. Ja huomasin, ettei uskoa tarvita moraalisesti korkeaan elämään. Ateisti voi elää jopa paremmin kuin uskovainen.