On olemassa ihmistyyppi, joka haluaa nojautua uskomuksissaan erilaisiin auktoriteetteihin. Huonosta itsentunnosta johtuen "perimmäinen totuus" merkitsee milloin Jumalaa, Tiedettä, Puoluetta... Uskonnollisuus on ihmisessä sisäänrakennettuna psykologisena ilmiönä. Se, millä nimillä uskonnollisuutta kutsumme on pelkkää semantiikkaa.
TOINEN hurja väite uskovaisista
Käsittelen sanoin
5246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet oikeassa. Uskonnollisuus on huono termi asiasta laajasti puhuttaessa, olisiko uskollisuus parempi?
Raamattu on satua.
mielenkiintoista on se, että pyörittämällä abstraktia käsitteistöä päässään ihminen voi kokea itsensä onnelliseksi tai onnettomaksi?
"Se, millä nimillä uskonnollisuutta kutsumme on pelkkää semantiikkaa."
Uskonnollisuus liittyy mielestäni jumala-käsitteeseen. Jalkapallo, purjehtiminen tai puolue voi ajoittain olla ihmiselle elämää tärkeämpää, mutta en puhuisi tässä yhteydessä uskonnollisuudesta.
Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että uskonnollisuus on ihmisessä sisäänrakennettuna psykologisina ilmiönä - kertomassani merkityksessä.
Huonon itsetunnon merkitystä kertomassasi merkityksessä en näe olevan - pidän käsitystäsi toisaalta suomalaisena kestoselityksenä ja toisaalta ateistiksi itsensä lukevan oman hännän nostona.
"Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että uskonnollisuus on ihmisessä sisäänrakennettuna psykologisina ilmiönä - kertomassani merkityksessä."
Tuosta ole melkein samaa mieltä, sillä erotuksella tai lisäyksellä, että ihmisissä on sisäänrakennettuna toinenkin ilmiö, joka määrää haaveiden ja toiveiden sekä havaintopohjaisen tiedon voimasuhteet kaikessa ajattelussa. Niillä, joilla ensin mainittu voittaa, käy niin että haaveet ja toiveet muuttuvat todellisuudeksi ja kykenevät syrjäyttämään sellaisenkin todellisuuden, joka on omin silmin nähtävissä ja korvin kuultavissa.
Hyvänä esimerkkinä tuosta ovat "ihmeparantumiset". Mikään havaintotieto ei niitä tue, missään tilastoissa ei näy että rukoilemalla parantuu ihmisiä enemmän kuin ilman rukoilua. Ja kuitenkin uskovalle ne ovat aivan täyttä todellisuutta ilman epäilyksen häivää.
"ihmisissä on sisäänrakennettuna toinenkin ilmiö, joka määrää haaveiden ja toiveiden sekä havaintopohjaisen tiedon voimasuhteet kaikessa ajattelussa. Niillä, joilla ensin mainittu voittaa, käy niin että haaveet ja toiveet muuttuvat todellisuudeksi ja kykenevät syrjäyttämään sellaisenkin todellisuuden, joka on omin silmin nähtävissä ja korvin kuultavissa."
Sama koskee haaveiden ja toiveiden lisäksi pelkoja, ja on hyvin yleistä. Sekoitanko nyt mielestäsi asioita?
Muistaakseni olen nähnyt jonkin tv-dokumentin, jossa tämä ilmiö on selitetty aivojen toiminnan kautta.
Ihmeparantumisista; uskovahan uskoo parani tai ei, mitä väliä on silloin rukoilemis- tms. tilastoilla? Tottakai hän uskoo rukoilemisen voimaan jos parantuu. Muille kuin uskoville ihmeparantuminen olisi sellaista sattuu-juttu. Jos ihmeparantumisia nyt ylipäätään tapahtuu.