Teologisen tiedekunnan alkuluennoilla kirkkohistorian professori kertoi meille uusille opiskelijoille että aina opiskelevien joukossa on niitä jotka kuvittelevat uskon korvaavan puuttuvat tiedot, ja siksi uuden oppiminen ja tieto valuu heistä kuin vesi hanhen selästä. Tämä tuli mieleeni kun ajattelin tuttua Luukkaan jouluevankeliumia enkeleineen ja taivaallisine sotajoukkoineen.
Helsingin yliopiston eksegetiikan professori (emeritus) Lars Aejmelaeus kirjoitti jo vuonna 1987 artikkelin ”joulun sadusta ja sanomasta” (Taik 92, 1987 ss. 463-470 ja ”Sadun puolustus” Vartijassa 4/1989 ss. 143-153). Hän mainitsi mm. että ymmärtävä lukija huomaa helposti että UT:n kertomukset Jeesuksen syntymästä ovat epähistoriallisia. Miksi tätä ei saisi sanoa ääneen ja miksi se herättää edelleen ahdistusta, hän pohti.
Luukkaan evankeliumin kuvaama joulukertomus Jeesuksen syntymästä, jota jouluna hartaana kuuntelemme, on Aejmelaeuksen mukaan jopa todellisempaa todellisuutta kuin arkinen historia. Jeesuksen syntymälegendat nimittäin kuvaavat Jeesuksen merkitystä paremmin kuin kuivakas raportti siitä, mitä todella tapahtui. Ihmiset näkivät niissä uskon silmin hänen syntymänsä salaisuuden Jeesuksen ylösnousemuksen valossa.
Aejmelaeus oli sitä mieltä että omien ennakkoluulojen ja vakaumusten keinotekoinen ymppääminen muinaisten sukupolvien hengentuotteisiin (fundamentalismi) synnyttää pelkkiä ajatushirviöitä, joiden hengissä pysyttämiseksi tarvitaan paljon kireyttä, fanaattisuutta, silmien sulkemista ilmeisiltä tosiasioilta sekä toista kantaa edustavien tuomitsemista. Yritys selittää kaikki Raamatun tapahtumat historiallisiksi estää Raamatun oikeaa ymmärtämistä.
Reformaation perintöön kuuluu ajatus, että Raamatun tulkinnassa saa ja pitää käyttää myös järkeä. Me tarvitsemme elämäämme unelmia, mutta myös tutkittua ja perusteltua tietoa ja nämä kaksi ovat erotettavissa toisistaan mutta kumpaakin tarvitaan. Joulun ilosanoma ei ole kuitenkaan pelkkää uskoa tai tietoakaan vaan se tulee todeksi silloin kun me ihmiset välitämme toisistamme.
Helsingin yliopiston eksegetiikan professori (emeritus) Lars Aejmelaeus kirjoitti jo vuonna 1987 artikkelin ”joulun sadusta ja sanomasta” (Taik 92, 1987 ss. 463-470 ja ”Sadun puolustus” Vartijassa 4/1989 ss. 143-153). Hän mainitsi mm. että ymmärtävä lukija huomaa helposti että UT:n kertomukset Jeesuksen syntymästä ovat epähistoriallisia. Miksi tätä ei saisi sanoa ääneen ja miksi se herättää edelleen ahdistusta, hän pohti.
Luukkaan evankeliumin kuvaama joulukertomus Jeesuksen syntymästä, jota jouluna hartaana kuuntelemme, on Aejmelaeuksen mukaan jopa todellisempaa todellisuutta kuin arkinen historia. Jeesuksen syntymälegendat nimittäin kuvaavat Jeesuksen merkitystä paremmin kuin kuivakas raportti siitä, mitä todella tapahtui. Ihmiset näkivät niissä uskon silmin hänen syntymänsä salaisuuden Jeesuksen ylösnousemuksen valossa.
Aejmelaeus oli sitä mieltä että omien ennakkoluulojen ja vakaumusten keinotekoinen ymppääminen muinaisten sukupolvien hengentuotteisiin (fundamentalismi) synnyttää pelkkiä ajatushirviöitä, joiden hengissä pysyttämiseksi tarvitaan paljon kireyttä, fanaattisuutta, silmien sulkemista ilmeisiltä tosiasioilta sekä toista kantaa edustavien tuomitsemista. Yritys selittää kaikki Raamatun tapahtumat historiallisiksi estää Raamatun oikeaa ymmärtämistä.
Reformaation perintöön kuuluu ajatus, että Raamatun tulkinnassa saa ja pitää käyttää myös järkeä. Me tarvitsemme elämäämme unelmia, mutta myös tutkittua ja perusteltua tietoa ja nämä kaksi ovat erotettavissa toisistaan mutta kumpaakin tarvitaan. Joulun ilosanoma ei ole kuitenkaan pelkkää uskoa tai tietoakaan vaan se tulee todeksi silloin kun me ihmiset välitämme toisistamme.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ongelma on, mitä professorin ei tarvitse ratkaista, mutta seurakuntapapin tarvitsee.
Professori ei ole seurakuntatyössä, vaan opettaa asioita erittäin intelligenteille opiskelijoille, joille syvällisempää raamatuntulkintaa voi selostaa. Mutta seurakuntalaisissa on myös hyvin yksinkertaisesti ajattelevia, joiden on mahdoton tällaista käsittää.
Jos syvällistä tietoa ja suhtautumistapaa sekoittaa saarnaansa tai muuhun kirkolliseen opetukseen, seuraa taatusti kalabaliikki. Seurakunnassa, jossa olin seurakuntapastorina, oli kappalaisena ja myöhemmin kirkkoherrana syvällisesti moderniin eksegetiikkaan perehtynyt ja siitä väitellyt teologian tohtori ja tuomiokapitulin jäsen.
Kun hän tuli, erehtyi luulemaan, että eksegeettinen taito oli kova sana seurakunnassakin. Vaan kyllä häntäkin aikaa myöten Siperia opetti vaikenemaan monesta asiasta.
Olen ajatellut pitävätkö papit seurakuntalaisiaan tyhminä kun eivät puhu siitä mitä he itse tietävät ja ovat yliopistossa opiskelleet. Onko kirkkokansa tyhmää? Olen ihmetellyt myös sitä onko aikaisemmin arvostamani teologi Kari Kuula muuttunut täysin lällyksi seurakuntapapin työssään ja alkanut mielistelemään kaikkia ja kaikkea tieteellisen tiedon kustannuksella.
Teologia opiskelijat, kuten muutkin yliopiston opiskelijat on älylliseltä ja tietotasoltaan tiukasti valikoituja. Ylioppilaistakin yliopistoon pääsevät vain harvat ja valitut. Siitä numero- ja pääsykoekarsinta pitävät huolen. Sen sijaan seurakunnassa on sekä korkea- että matalatasoista väkeä.
On silkkaa korrektin ajattelun ideologiaa väittää, että tasa-arvoisuus merkitsisi myös tasapäisyyttä, kun verrataan seurakuntaväen keskimääräistä älykkyys- ja tietotasoa, papiston keskimääräiseen tasoon.
Papistossa ei ole ensimmäistäkään, jolle ei olisi täysin selvä, että Raamatussa on myös enemmän tai vähemmän virheellistä aikansa tietoa. Seurakuntalaisista taas löytyy jopa yksinkertaisia täysiä fundamentalisteja, jotka kieltävät tieteen tulokset. On eri asia, miten kukin pappi tämän seikan kanssa menettelee.
Kyse on esoteerisen ja eksoteerisen tiedon eroista.
Esoteerinen tieto kuuluu vain valitulle piirille kuten Jeesus sanoi: " Teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
... Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä."
Tavallisille tallaajille riittää eksoteerinen opetus ja pinnalliset hartausohjelmat.
KTS
Ei kai kukaan ota Aejmelaeuksen höpinöitä tosissaan?
Jokainen teologian opiskelija tietää, etteivät Aejmelaeuksen opetukset ole 'höpinöitä' vaan tarkkaa tieteellistä tietoa. Teologia opiskelijoissa saattaa olla joitakin, jotka tätä eivät vielä opintojen alkuvaiheessa näe, mutta loppuvaiheessa ei enää ketään.
Kai muistatte hieroa yhteen pieniä karvaisia käsiänne, kun Jeesus lapsi on syntynyt viattomana teurastettavaksi uhriksi ja kuoliaaksi kidutettavaksi sekä kirottavaksi meidän kaikkien pahojen tekojemme vuoksi, että voimme juutalaisen sanoin tehdä puhtaalla omallatunnolla vaikka sitä pahaa mitä vihaamme.
Löytyy Room. 7. ja Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan
Tyhmyyden ja tietämättömyydenkö ehdoilla kirkossa toimitaan? Onko kirkosta jo viimeinenkin viisas ihminen lähtenyt? Luulisi olevan papeille itselleenkin rankkaa työskennellä idioottien joukossa ja näytellä itsekin idioottia.
Papit saavat siitä kohtuullisen korvauksen mielistelemällä kaikkia, mutta miten tavallinen sivistynyt itsenäiseen ajatteluun pystyvä ihminen viihtyy kirkossa jossa opetetaan että riivaajat yhä edelleen aiheuttavat sairauksia ym hölynpölyä.
Usko riivaajiin on kirkossa hyvin, hyvin harvinainen. Kirkossa nojataan vallitsevaan lääketieteeseen.
Kuten mihinkään Raamatun tekstiin, 😺
Jos kerran kirkossa nojataan vallitsevaan lääketieteeseen, miksi ei tuota riivaajien manaamista kielletä? Onhan se asiantuntijoiden toimestakin jo sanottu vaaraksi mielenterveydelle ja aiheuttavan lisää psyykkistä kärsimystä. Hulluja on sairaseläkkeellä maassamme jo yllinkyllin ettei lisää tarvittaisi.
Kyllä mielelläni kieltäisin sekä manaamisen että psykoterapian, eheyttämisen, psykologismin, freudilaisuuden, jungilaisuuden, hahmoterapian sun muut nykysamanismin ja aivojen kuppauksen muodot, mutta ei ole minun vallassani.
Miksi kieltäisit kliinisen psykologian ja siihen perustuvat psykoterapiat ja sielunhoidon? Olisiko uskonnonpsykologiakin kiellettävä? Miten auttaisit ongelmissaan painiskelevaa ihmistä? Jeesustelemallako?
Valitettavasti kirkon jeesustelu, on saada puhtaalla omallatunnolla tehdä pahaa. Ja näen tämän manaamisidean, jossa kirkon työntekijöitä on jonoksi asti pikemminkin symbolisena liittyen kirkon omaan valheoppiin.
Mutta jos kirkko perustuisi Jeesuksen moraalisiin ja eettisiin opetuksiin pahuuden sijasta, niin se opettaisi myös psykologisesti ihmistä parempaan ja tasapainoisempaan elämään, sekä vastuunkantoo - toisin kuin nyt, kun Jeesuksen piikkiin pistetään omat pahat teot.
Kuten eräs viisas täällä kerran totesi Jeesuksen opetuksista, niin Jeesus opetuksillaan pelastaa ihmisen itseltään. Ja tähän ei todellakaan liity demonien manaamista millään tavalla.
Tämän demoni- ja manausasian pitäisi herättää ihmisissä nyt runsaasti kysymyksiä kirkon valitsemasta Raamatun uskontolinjasta, jossa sitten totuus peitellään hymistelemällä Jeesuksen kidutuskuvan edessä teurastettuna uhrilampaana muka pyhää ja hyvää pahuutta peitellen.
Ystävällisellä keskustelulla ilman metodeja sekä lääkkeillä. Lääkkeitä voi määrätä vain lääkäri.
"Ystävällisiä" keskustelijoita ovat varmasti nuo Junkkaala ja Kujanpääkin KRS:ssa. Ja paikallisessa pubissakin niitä löytyy lisää. Joten antaa olla.
Juuri demonien ajaminen on eräs vanhalta ajalta periytyvä haitallinen metodi ja virheellinen tieto, jota ei pidä käyttää.
Olen nähnyt, kun tällaista harjoitetaan. Ei se kovin ystävälliseltä näyttänyt. Ei se, että puolustan kirkkoa, tarkoita sitä, että puolustaisin kirkon ja muussa hengellisyydessä esiintyviä virheitä. Mutta ei ole minun vallassani.
Olemme menossa kuitenkin hyvään suuntaan mm. sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Ennen demoneja oli vain naisissa ja he olivat noitia. Nyt demoneja on Raamattuseuran mukaan miehissäkin ja mikä hienointa myös pikkulapsissa. Suomen jumalaton rikoslaki kuitenkin suhtautuu nuivasti heidän rankaisemiseensa esimerkiksi polttamalla roviolla.
Näet asiat hyvin myönteisenä. Kyllä niitä demoneja, ainakin pikkupiruja, on naispapeissa, mutta harvemmin miespapeissa.
Lue wikipedia Ruotsi-Suomen noitavainoista, noituudesta oli syytettynä enemmän miehiä, hehän ne maat omisti, jotka naapuri halusi. Tämä oli sen aikainen korruptiokuvio - miten sitten papiston kelkka kääntyikin syyttein. Koko kristinuskon kuviossa tuskin ennen tämän päivän tyhmyyttä, oli mitään tekemistä uskomisen kanssa.
Piruista kaiken sympaattisempi on orpo rantapiru. Sit symppis on myös balttilainen ukkosenjumala, liettuaks on Perkunas, latviaks Perkons ja muinaispreussiks Percunis. Noon kyl lutisii tyyppii.
Molempien kans istutaan usein aamuteellä ja herkkukorpulla samalla ku katotaan keijujen tanssii kasteisel niitul.
Ei ihan kuten Luther WC:ssä päästellen suolikaasujaan ja kysyen Paholaiselta, että oletko muistanut eilisetkin kaasuttelut laittaa syntilistaasi.