Puolisoni on saanut uuden työn pääkaupunki seudulta. Suhde ollut lähinnä turvallinen ystävyyssuhde jo pitkään. Nyt vaimon perässä pitäisi muuttaa kun hän on muodostanut toiselle paikkakunnalle uuden verkoston työkavereiden kautta ja työ vaatii muuttoa. Itsellä taakse jäisi perhe, ystävät ja työkaverit. Mitään taloudellista pakkoa tälle muutokselle ei ole ollut vaan hän itse haki toiseen työhön. Hän rakentaa uraa ja itse arvostaisin turvallista ja tuttua. Parisuhteen Uutta alkua, uudessa ympäristössä väläytelty. Onko tämä vähän itsekästä vaimolta? Olen pian 60 v ja uusia ystäviä ei suuressa kaupungissa niin vain synny harrastusten ja muiden kautta vai syntyykö, ehkä mutta helppoa se ei ole. Työni pystyn hoitamaan etänä kotoa käsin, senkään puolesta ei tarvitse uusia kontakteja. Onko tällä tulevaisuutta jos ainoa ympyräni on koti ja vaimo?
Muutto vai ero?
Anonyymi-ap
10786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jutelkaa, missä näette itsenne ja parisuhteenne 5 vuoden päästä ja 10 vuoden päästä.
Onko teillä yhteisiä asioita, joita tehdä harrastaa? Eläkeiässä alkaa olemaan aikaa tehdä asioita. Mikä on vaimolle 5 tärkeintä asiaa? Mitkä on sinulle 5 tärkeintä asiaa? Mistä vaimosi saa iloa elämään entä mistä sinä? Jos parisuhde on elää ystävyyttä sinun mielestä, onko se myös vaimosi mielestä? Mitkä ystävyyssuhteet sinulle on tärkeimmät?
Entä jos vaimosi rakastuu työkaveriin, kun romanttista sidettä ei enää ole? Jäätkö yksin?
Alottajalla on kyllä paha tilanne. Iässäsi tosiaan uusien ihmissuhteiden luominen on hankalampaa, mutta ei mahdoton. Kyllä teidän pitää puhua asioista. Hetken huuma kuusikymppisenä ei kyllä ole järkevää eli vaikea neuvoa sinua, tietämättä sinua ja vaimoasi.
Se lienee täysin pariskunnasta kiinni miten tuo menee. Omat vanhempani tekivät aikanaan juuri noin. Tosin isäni pääsi eläkkeelle jo nuorena, eli hän oli silloin 50- vuotias. Nyt siitä muutosta on jo likipitäen parikymmentä vuotta ja hyvin he ovat molemmat sopeutuneet toiseen päähän Suomea.
Tarviseeko sinun muuttaa samaan aikaan kuin puolisosi?
Voisitko sinä asua nykyisessä osoitteessa ja vain vaimosi muuttaa. Katsokaa miten se toimii. (On paljon tuttuja joissa puolisoiden ja lastekin välillä on valtameri ja tapaavat kerran kuussa. Se on kaikkien tuttujeni kesken toiminut loistavasti!)
Voisitte pitää yhteiset viikonloput ja tietenkin lomat. Netin välityksellä voi olla päivittäin kasvotusten!
Jos ylisuuri ikävä yllättää, sinä voit aina mennä vaimosi luo joksikin aikaa , salliihan työsikin sen ja päinvastoin niinä pävinä jolloin vaimosi voi tehdä etätyötä.
Riittääkö sinulle "turvallinen ystävyyssuhde"?
Vähän vaikea sanoa, kun ei tiedä yksityiskohtia.
Voi olla, että olisi vaan kohtuullista naisen saada vuorostaan keskittyä uraansa jos on hoitanut tähän mennessä perhettä.
Voi olla, että haluaa nyt irti parisuhteesta ja tekee sen tätä kautta tai ainakin ajattelee, että muuttaa elämänsä ja sinä seuraat perässä jos seuraat.
Komppaan tuossa yhtä kirjoittajaa, että mitä jos kokeilisitte kahden kodin taktiikkaa. Teillä on lapset tehty, niin mitä jos asuisitte kahdessa paikkaa ainakin toistaiseksi. Olisitte toistenne luona viikonloppuisin ja katselisitte mitä oikein haluatte.
Tätä kahden kodin taktiikkaa kokeiltiin 6 kk mutta vaimo painostaa ratkaisua ja muuttoa. Ei jaksa matkustaa kahden kodin väliä. Lapsia meillä ei ole joten urahakuisuus on joku vaihdevuosien jälkeen ilmennyt asia. Minulle tämä kahden kodin järjestely olisi sopinut hyvin ja olisin saanut vapautta ja viikonloput panostaa parisuhteeseen. Nyt muutan kerrostaloon omakotitalosta ja tuntuu että kaikki mitä pidin itselleni tärkeänä, metsä, pihanhoito, ystävät ja lähin perhe vain jää. En edes viihdy suuressa kaupungissa, voihan toki olla että kaikkeen sopeutuu kun on pakko. Tuntuu että jos en suostu hänen matkaan, menetän koko liiton. Silti jotenkin tuntuu epäreilulta asetelmalta.
No tuo muuttaa asiaa, että nimen omaan vaimo haluaa sinut mukaansa.
Vaikea kyllä sanoa tuohon mitään kauhean pätevää. Ymmärrän kyllä sinua oikein hyvin. En oikein tiedä onko oikeaa rakkautta vaatia toista luopumaan itselle hyvin tärkeistä asioista. Ethän sinäkään vaadi häntä hylkäämään uraansa ja muuttamaan takaisin.
Vaimosi iän arvaan olevan 45 vuoden paikkeilla?
Toivotan onnea sinulle uudelle vuodelle.....
Vieläkö joku oikeasti ajattelee että uusi koti ja muutto pelastaa kaiken. Ihan sama kun tehdään lapsi valmiiksi kuralla olevan parisuhteen pelastamiseksi.