Jouluna juhlimme ihmeistä suurinta: Jumala tuli ihmiseksi! Tämä seikka, enemmän kuin ehkä mikään muu, tekee kristinuskosta ainoalaatuisen merkittävän, kuten tunnetun brittiläisen uskontofilosofi John Hickin sanat osoittavat.
Joulu muistuttaa meitä siitä, että kuilu ihmisen ja Jumalan välillä on ylitetty. Jumala on olemassa, eikä Hän ole jättänyt meitä vaille tietoa itsestään. Luonnossa hän ilmoittaa itsensä Luojana, omassatunnossa lainantajana, Israelille antamissaan Pyhissä kirjoituksissa liiton Jumalana. Mutta Pelastajana Hän on ilmoittanut itsensä Pojassaan Jeesuksessa, jonka syntymäjuhlaa vietämme jouluna. Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin:
”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailman.” (Hepr. 1:1-2 / KR92).
On muodikasta sanoa, että emme ihmisinä voi ymmärryksellämme tavoittaa tuonpuoleista Jumalaa. Jumalahan edustaa olemuksellisesti täydellistä toiseutta ihmiseen nähden. Siksi olisi viisaampaa olla sanomatta mitään sellaisesta, jota ihmismieli ei tavoita. Niinpä meille jää vain mystiikan tie.
Tämä on kuitenkin totta vain osaksi, vaikka se antaakin muodollisen suvaitsevasti tilaa myös muiden uskontojen tavalle puhua jumalasta. Emme tosin kykene tyhjentävästi kuvailemaan Jumalaa, emmekä kykene kuromaan tietämisen kuilua itsenäisesti umpeen omalta puoleltamme. Tämä on totta vain lähestyttäessä asiaa alhaalta ylöspäin. Joulun sanoma muuttaa kaiken.
Jeesuksen syntymässä, Jumalan tullessa ihmiseksi, kuilu on ylitetty Jumalan puolelta ihmisen suuntaan. Ylhäältä alaspäin. Me tiedämme jotain todellista Jumalasta, koska hän itse on sen meille ilmoittanut tullessaan ihmiseksi Jeesuksessa. Siksi voimme myös puhua Jumalasta mielekkäällä tavalla, koska hän itse on antanut Sanoituksen. ”Joka on nähnyt minut,” sanoo Jeesus, ”on nähnyt Isän”.
Tie Jumalan luo – myös tieto-opillisesti – kulkee yksin Jeesuksen kautta (Joh. 14:6). Siksi inkarnaatio ulottuu myös sanoihin, joilla Jumalasta on inhimillisesti mahdollista puhua: ”..ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt” (Joh. 17:8 / RKK). Kun Jeesus, ihmiseksi tullut Jumala puhuu, hänen sanansa ovat Jumalan sanoja ihmisen kielellä, ja niiden vastaanottamisen kautta Jumalasta voidaan tietää ja uskoa jotain todellista. Jumala omaksui inhimillisen kieliopin.
Meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä mitä ihmisen sanoin Jumalasta ei kyetä sanomaan. Sen mitä Jumala haluaa meidän itsestään tietävän pelastuaksemme, voidaan ilmaista ja on ilmaistu meille Jeesuksen sanoissa ja persoonassa.
Ei siksi ole oikeanlaista nöyryyttä sanoa, että inhimillisen kielen vuoksi Jumalasta ei voida sanoa tai tietää mitään, ja siksi olisi parempi olla puhumatta mitään. Tämä on pelkkä filosofinen tekosyy sulkea sydämensä Jeesuksen sanoilta. Jeesus tuli maailmaan ja puhui sanoja, joiden kautta Jumala voidaan tuntea. Tästä on kysymys joulussa: Jumala ON puhunut, monet kerrat ja monin tavoin, ja näinä viimeisinä aikoina Pojassaan.
Edessä olevan joulun merkeissä minua on puhutellut Matteuksen jouluevankeliumi: ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel’, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme” (Matt. 1: 22-23).
Jeesuksen syntymässä Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle – tapahtuma, jota meidän on mahdoton täysin käsittää. Ymmärtämisvaikeuksista huolimatta joulun viesti on selvä: Jumala meidän kanssamme!
Mutta eikö kaikki ympärillämme puhu siitä, että Jumala ei ole meidän kanssamme?
Sodat, nälänhädät, terrori-iskut, kulkutaudit. On rikkinäisiä koteja, äitejä pakenemassa ensikotiin väkivaltaisia miehiään, kuin konsanaan pyhä perhe Herodeksen vimmaa. Eikö tämä kaikki pikemminkin kerro siitä, että Jumalaa ei ole, kuin että hän olisi meidän kanssamme?
Itse luen Matteuksen evankeliumia toisin: Miten suurenmoista on tietää, että kaikesta huolimatta, juuri tämän kaiken keskellä, Jumala sittenkin on meidän kanssamme! Jeesus ei syntynyt paratiisimaailmaan, jossa kaikki on onnellista ja hyvin, vaan pimeään, likaiseen, sekasortoiseen ja konflikteja täynnä olevaan maailmaan. ”Jumala meidän kanssamme” ei ole filosofinen väite – se on Jumalan profeetallinen lohdun ja toivon viesti suoraan taivaasta kaiken inhimillisen hädän, epätoivon ja pimeän, jopa synnin keskelle. Se on viesti, jonka profeetat ensin julistivat, ja joka ruumiillistui kerran Beetlehemissä. Luvattu valo oli viimein tullut maailmaan – eikä pimeys ympärillämme saa sitä valtaansa. Kaiken keskellä Jumala on meidän kanssamme!
Olkoon Hän tänäkin jouluna Sinun kanssasi.
Haluan koko työyhteisömme puolesta kiittää sinua esirukouksistasi ja tuestas
Joulu muistuttaa meitä siitä, että kuilu ihmisen ja Jumalan välillä on ylitetty. Jumala on olemassa, eikä Hän ole jättänyt meitä vaille tietoa itsestään. Luonnossa hän ilmoittaa itsensä Luojana, omassatunnossa lainantajana, Israelille antamissaan Pyhissä kirjoituksissa liiton Jumalana. Mutta Pelastajana Hän on ilmoittanut itsensä Pojassaan Jeesuksessa, jonka syntymäjuhlaa vietämme jouluna. Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin:
”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailman.” (Hepr. 1:1-2 / KR92).
On muodikasta sanoa, että emme ihmisinä voi ymmärryksellämme tavoittaa tuonpuoleista Jumalaa. Jumalahan edustaa olemuksellisesti täydellistä toiseutta ihmiseen nähden. Siksi olisi viisaampaa olla sanomatta mitään sellaisesta, jota ihmismieli ei tavoita. Niinpä meille jää vain mystiikan tie.
Tämä on kuitenkin totta vain osaksi, vaikka se antaakin muodollisen suvaitsevasti tilaa myös muiden uskontojen tavalle puhua jumalasta. Emme tosin kykene tyhjentävästi kuvailemaan Jumalaa, emmekä kykene kuromaan tietämisen kuilua itsenäisesti umpeen omalta puoleltamme. Tämä on totta vain lähestyttäessä asiaa alhaalta ylöspäin. Joulun sanoma muuttaa kaiken.
Jeesuksen syntymässä, Jumalan tullessa ihmiseksi, kuilu on ylitetty Jumalan puolelta ihmisen suuntaan. Ylhäältä alaspäin. Me tiedämme jotain todellista Jumalasta, koska hän itse on sen meille ilmoittanut tullessaan ihmiseksi Jeesuksessa. Siksi voimme myös puhua Jumalasta mielekkäällä tavalla, koska hän itse on antanut Sanoituksen. ”Joka on nähnyt minut,” sanoo Jeesus, ”on nähnyt Isän”.
Tie Jumalan luo – myös tieto-opillisesti – kulkee yksin Jeesuksen kautta (Joh. 14:6). Siksi inkarnaatio ulottuu myös sanoihin, joilla Jumalasta on inhimillisesti mahdollista puhua: ”..ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt” (Joh. 17:8 / RKK). Kun Jeesus, ihmiseksi tullut Jumala puhuu, hänen sanansa ovat Jumalan sanoja ihmisen kielellä, ja niiden vastaanottamisen kautta Jumalasta voidaan tietää ja uskoa jotain todellista. Jumala omaksui inhimillisen kieliopin.
Meidän ei tarvitse olla huolissamme siitä mitä ihmisen sanoin Jumalasta ei kyetä sanomaan. Sen mitä Jumala haluaa meidän itsestään tietävän pelastuaksemme, voidaan ilmaista ja on ilmaistu meille Jeesuksen sanoissa ja persoonassa.
Ei siksi ole oikeanlaista nöyryyttä sanoa, että inhimillisen kielen vuoksi Jumalasta ei voida sanoa tai tietää mitään, ja siksi olisi parempi olla puhumatta mitään. Tämä on pelkkä filosofinen tekosyy sulkea sydämensä Jeesuksen sanoilta. Jeesus tuli maailmaan ja puhui sanoja, joiden kautta Jumala voidaan tuntea. Tästä on kysymys joulussa: Jumala ON puhunut, monet kerrat ja monin tavoin, ja näinä viimeisinä aikoina Pojassaan.
Edessä olevan joulun merkeissä minua on puhutellut Matteuksen jouluevankeliumi: ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel’, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme” (Matt. 1: 22-23).
Jeesuksen syntymässä Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle – tapahtuma, jota meidän on mahdoton täysin käsittää. Ymmärtämisvaikeuksista huolimatta joulun viesti on selvä: Jumala meidän kanssamme!
Mutta eikö kaikki ympärillämme puhu siitä, että Jumala ei ole meidän kanssamme?
Sodat, nälänhädät, terrori-iskut, kulkutaudit. On rikkinäisiä koteja, äitejä pakenemassa ensikotiin väkivaltaisia miehiään, kuin konsanaan pyhä perhe Herodeksen vimmaa. Eikö tämä kaikki pikemminkin kerro siitä, että Jumalaa ei ole, kuin että hän olisi meidän kanssamme?
Itse luen Matteuksen evankeliumia toisin: Miten suurenmoista on tietää, että kaikesta huolimatta, juuri tämän kaiken keskellä, Jumala sittenkin on meidän kanssamme! Jeesus ei syntynyt paratiisimaailmaan, jossa kaikki on onnellista ja hyvin, vaan pimeään, likaiseen, sekasortoiseen ja konflikteja täynnä olevaan maailmaan. ”Jumala meidän kanssamme” ei ole filosofinen väite – se on Jumalan profeetallinen lohdun ja toivon viesti suoraan taivaasta kaiken inhimillisen hädän, epätoivon ja pimeän, jopa synnin keskelle. Se on viesti, jonka profeetat ensin julistivat, ja joka ruumiillistui kerran Beetlehemissä. Luvattu valo oli viimein tullut maailmaan – eikä pimeys ympärillämme saa sitä valtaansa. Kaiken keskellä Jumala on meidän kanssamme!
Olkoon Hän tänäkin jouluna Sinun kanssasi.
Haluan koko työyhteisömme puolesta kiittää sinua esirukouksistasi ja tuestas
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sinulla, koskaan, mitään omaa sanottavaa?
Jeesus Kristus ei vain ollut ihmiseksi tullut Jumala, vaan nimenomaan Hänen Poikansa.
Pasi Turunen on armoitettu sanan julistaja!