Vapahtajamme syntymän juhla

No hehkuttele sinä tyhjäntoimittaja siellä. Töissä se joulu menee taas pitkiä päiviä tehden niin ettei tuo eroa arjesta mitenkään.

Joulunpyhiltä saa parempaa palkkaa kuin arkipäiviltä.

Aloittajalla ei ole lapsia eikä omia mielipiteitä.

Kysymys avaajalle kun sinä selvästi nämä asiat niin hyvin tiedät. Minäkin olen niitä, jotka ovat aaton ja joulun pyhät töissä. Yksi käskyistähän kuuluu että muista pyhittää lepopäivä. Ei onnistu kun olen töissä ja nyt sattuu olemaan vielä sen satuhahmo jeesuksen synttärit saman syssyyn, eli teen syntiä oikein urakalla. Kysymys kuuluukin joudunko nyt noiden asioiden takia helvettiin?

Meillä on tänä viikonloppuna kahdet synttärit juhlittavana. Eipä muuta.

Menettekö joulukirkkoon joulupäivän aamuna vai jouluaaton hartauteen?

Betlehemissä juhlitaan joulua oikein aitiopaikalla.

Hyvä että on kolme pyhäpäivää peräkkäin. Oikein voi kunnolla hiljentyä joulun viettoon kristillisissä merkeissä.

Suomalaisten uskossa vuosi 2019 oli käänteentekevä. Tuolloin enää alle puolet suomalaisista uskoi minkäänlaiseen Jumalaan. Luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan noin neljännes suomalaisista sanoi uskovansa kristilliseen Jumalaan ja hieman alle viidennes Jumalaan muulla tavoin.

Voimakkaasta maallistumisesta on erittäin nopeasti tullut vallitseva tapa olla.

Kirjailija Merete Mazzarella on kutsunut muutosta ”keskiluokan itsestäänselväksi ateismiksi”. Hän pohtii uskoa syksyllä ilmestynesssä kirjassaan Jotain muutakin kuin tämä (Nånting på andra sidan).

Mazzarellan mukaan erityisesti Etelä-Suomen koulutettu keskiluokka pitää ateismia niin selviönä, ettei sitä juuri pohdita eikä asiasta keskustella. Mazzarella kirjoittaa nimenomaan omasta kieliyhteisöstään eli ruotsinkielisistä – Pohjanmaalla tilanne on toinen kuin Etelä-Suomessa – mutta ilmiö on helppo tunnistaa myös laajemmin.

Tärkein asia joulussa on muistaa Kristuksen syntymää.

Mazzarellan mukaan erityisesti Etelä-Suomen koulutettu keskiluokka pitää ateismia niin selviönä, ettei sitä juuri pohdita eikä asiasta keskustella.

Olisi useamman aika ruveta pohtimaan noita iäisyysasioita. Elämme vain muutaman vuosikymmenen täällä, mutta sielu jatkaa elämäänsä tuonpuoleisessa. Ja siellä on kaksi paikkaa. Eikö kannattaisi täällä ajassa pyrkiä siihen, että matkan pää on Luojan taivaassa, ikuisessa onnessa ja autuudessa, eikä siinä toisessa, joka on ikuista surua ja kärsimystä.