Romaniassa lastenkoteihin sijoitetut lapset hoidetaan liukuhihnamenetelmällä, heidät ruokitaan ja kuivitetaan, muttei muuta.
Aivan kuten meillä vanhat, vaikka vieläkin vähemmällä vaipanvaidoilla ja muonituksella.
Siis puhun nyt etupäässä sänkypotilaista.
Dementoituneita vanhuksia yritetään saada liikkumattomaan tilaan niin nopeasti kuin mahdollista, jotteivät juoksentelisi ympäriinsä ja sidotaan tuoleihin ja sänkyihin.
Hyvinkin siistit ja pissahädästään huutelevat ja vessaan pyytävät vanhukset opetetaan/pakotetaan laskemaan alleen ja istumaan sitten virtroissaan ja siitä seuraavissa virtsatientulehduksissa ja kauheassa kusenlemussa.
Tällaista on meidän vanhusten, varsinkin dementoituneiden hoito - apatiaan ja kaikenlaisen vuorovaikutuksen loppumiseen tähtäävää, juuri samanlaiseen tilanteeseen kuin Romanian lastenkodeissa näitten lapsiraukkojen kohdalla tapahtuu.
Ja YK sentään puuttui Romanian tilanteeseen, mutta täällä tämä dementoituneiden psyykkinen ja fyysinen laiminlyönti näyttää olevan yleinen käytäntö, johon vain minä puutun.
Aivan kuten meillä vanhat, vaikka vieläkin vähemmällä vaipanvaidoilla ja muonituksella.
Siis puhun nyt etupäässä sänkypotilaista.
Dementoituneita vanhuksia yritetään saada liikkumattomaan tilaan niin nopeasti kuin mahdollista, jotteivät juoksentelisi ympäriinsä ja sidotaan tuoleihin ja sänkyihin.
Hyvinkin siistit ja pissahädästään huutelevat ja vessaan pyytävät vanhukset opetetaan/pakotetaan laskemaan alleen ja istumaan sitten virtroissaan ja siitä seuraavissa virtsatientulehduksissa ja kauheassa kusenlemussa.
Tällaista on meidän vanhusten, varsinkin dementoituneiden hoito - apatiaan ja kaikenlaisen vuorovaikutuksen loppumiseen tähtäävää, juuri samanlaiseen tilanteeseen kuin Romanian lastenkodeissa näitten lapsiraukkojen kohdalla tapahtuu.
Ja YK sentään puuttui Romanian tilanteeseen, mutta täällä tämä dementoituneiden psyykkinen ja fyysinen laiminlyönti näyttää olevan yleinen käytäntö, johon vain minä puutun.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Miten yksisilmäisesti ihmiset asioita katsovat!? Nauhoitin itse kyseisen ohjelman joskus aikoinaan ja minua jäi puhuttamaan - ei ainoastaan hoidettavien kohtalo - vaan myös se ihmisarvon loukkaus, joka kohdistui näitä poloisia hoitaneisiin ihmisiin.
Miten oli mahdollista, että tuollaista laumaa onnettomia jätettiin "hoitamaan" vain yksi ihminen? Eihän tuo ole mitenkään mahdollista edes selvitä siitä työtaakasta.
Näitä asioita kun miettii, on aina otettava huomioon myös työntekijät. Heidän olosuhteensahan olivat myös epäinhimilliset. Eiväthän he voineet edes toteuttaa mitään, heidät pakoitettiin siihen liukuhihnamaisuuteen ja epäinhimillisyyteen. Yhtä hyvin he olisivat voineet jättää koko homman ja kuka sitten olisi näitä raasuja hoitanut - ei kukaan. Jokainen olisi pikku hiljaa kuollut tai lapset olisivat hoitaneet toisiaan..tai jättäneet toisensa kuolemaan samalla tavalla.
Ääriolosuhteisssa jokainen ajattelee vain omaa napaansa, se on fakta, asia jolle emme voi mitään, kyse on hengissä selviytymisestä, olemassaolon taistelusta, johon pakoitettiin heidät kaikki, sekä ne , jotka hoitivat ja heidät jotka olivat hoidon kohteina.
Katsos kun meillä on varaa hoitaa vanhukset, jos arvot ovat oikeiat ja humaaniset.
Meillä ei ole mitään ongelmaa hoitaa heitä hyvin, vika on siinä että meillä on alkanut vallita niin sanotut kovat arvot, joissa markkina-arvot hallitsevat.
On suoranaista hulluutta luulla että ihmisarvo on mitattavissa rahassa ja että tuottamaton ihminen/vanhus ei enää kuulu humaanisen käsittelyn piiriin.
Sinulle tekisi todella hyvää maata pari viikkoa virtassa ja ulosteissa, makuuhaavoissa ja janossa sänkyyn sidodttuna.
Sitten voitaisiin keskustella uudelleen asioista.
TUolla kypsymättömällä tyylilläsi en juurikaan tahdo kanssasi enää vanhustenhoitoasiota pohtia.
Ihanaa, minulla näet on hoitotahto jolla estän kaikki tuollaiset. Todellakin - minua ei pidetä väkisin hengissä siitä pidän kyllä huolen, joten tuo makuuttamisen broblematiikka ei koske minua lainkaan.
Elvytyskielto on, samoin aion luopua lääkityksistä, jotka pidentävät elimahdollisuuksiani ja paljon muutakin. Toisten vaivoiksi ja rasitteeksi en halua ja omaa elämääni arvostan niin paljon etten koskaan halua pitkäaikaisostoille hoidettavaksi.
Kun kuolonkellot alkavat soida niin voipii olla paljon mahdollista että haluatkin elää.
On helppoa ja täysin vastuutonta saarnata kuolemaa vammaisille ja vanhuksille kun itse on terve.
Se, mitä minä ajattelen on minun henkilökohtainen asiani, ei sinun.
Olen nähnyt niin monen monta järkyttävää ja hirvittävää tapausta, joten voin jo kokemuksesta sanoa, että mielummin kuolen kuin jään riutumaan pitkäaikaisosastoille.
Valitettavasti useimmat ihmiset eivät tiedä, kuinka kauheaa on elää vanhana ja sairaana. Ja kuvitellaan, etä rahalla saadaan kaikkea mahdollista hyvää tai että hyvät hoitajat tekevät kaikesta siedettävämpää tai että joku keksii vielä jonkun tehokkaan lääkkeen siihen ja siihen vaivaan. Se ei ole mitään muuta kuin uskomatonta itsepetosta ja itsensä suojelemista.
Työntekijä on hyvin lähelä inhimillisiä kärsimyksiä, kuulee tuskan ja ahdistuksen huudot, näkee kuolemanpelon ja kuoleman toiveen ja sen miten ihminen menettää kaiken, ihan kaiken voimatta sille yhtään mitään.
Tuolloin ihminen on kaiken inhimillisen avun tuolla puolen. Tähän avun tuolla puolen olemiseen minä haen ratkaisua, se ratkaisu koskee myös minua, siksi en koskaan voi ymmärtää niitä, jotka puhuvat rahasta ja henkilökunnasta, koska ne eivät ole mikään ratkaisu todellisuudessa.
Itse asiassa, he jotka korostavat rahan ja materia merkitystä hyvän hoidon, hyvän vanhuuden ynnä muun sellaisen takaajana, eivät kyllä tiedä vanhudesta ja sairaudesta tuon taivaallista, eivät yhtään mitään.
Näin se vain on että vaikka kumpikin meistä on kokenut ja nähnyt niin meidän keinomme Vanhustenhoidon suhteen ovat aivan erilaiset.
Sinä saarnaat kuolemaa ja minä elämää.
Kummallista, vaikka sinä olet nähnyt ties mitä, silti jaksat uskoa rahan voimaan ja materian mahtiin. Oletko kenties yltiömaterialisti? Sellainen, joka kuvittelee, että rahalla voi ostaa mitä vain, leppoisan vanhuuden, terveyden ja mukavan elämän?
Minä saarnaan oikeutta itselleni, myös oikeutta arvokkaaseen kuolemaan, jota eivät tuo minulle raha tai materia. Sinä saarnaat elämisen velvollisuutta, koska korostat lääkäreiden velvollisuutta suojella elämää hinnalla millä hyvänsä, myös henkilökohtaisen kärsimyksen. Aika itsekästä ja ajattelematonta, näin väittäisin.
Miten esim. aktiivisen eutanasia-lain hyväksyminen veisi sinulta tai läheisiltäsi henkilökohtaisesti? Miksi koet lain, joka ei edes koske sinua, jollet niin tahdo, niin uhkaavana?
Lääkärit eivät lähde tappamaan ketään vain siksi, että laki on olemassa. Ja toisaalta emme pysty poistamaan kaikkia uhkia ja mahdollisuuksia elämästämme, vaikka tekisimme mitä.
Uhat ja menetykset kuuluvat elämään, mutta kärsimyksestä en tee velvollisuutta yhdellekään, en minkään syyn verukkeella, en rakkauden, enkä menettämisen tuskan pelosta - en mistään syystä.
Minusta sinä et laisinkaan rajaa puhumistasi vain itseesi vaan ongelma on juuri se että vaadit kaikkia tottelemaan sinun eutanasiakehoituksiasi.
Hyvin puolueellisesti myöskin olet tietävinäsi etteivät lääkärit tapa ketään j n e...
Minä tiedän aivan toista, kokemuksesta.
Minun tietoni ja sinun tietosi vaikuttavat kovin erilaiselta.
Ja kokemukset niinikään.
Minä en voi ymmärtää sinua, joka et vain yksinkertaisesti tyydy kirjaamaan hoitotahtoasi vaan haluat kirjoittaa kaikkien muittenkin hoitotahdot.
Sinähän saat kuoleman hoitotahtosi mukaisesti jos et itse pysty sitä tuottamaan vakavasti sairaana.
Se, että en tiedä kenekään lääkärin Suomessa tappaneen ketään, ei ole puolueellisuutta.
Minulla ei ole mitään syytä siihen.
Sen sijaan tiedän, että hoitotahtoa - nimenomaan sellaista, joka eväisi hoidot ja muut - ei ole noudatettu. Se noudattamatta jättäminen on kyllä suurempi riski, kuin se että noudatettaisiin. Tähän on useita syitä;
Lääkärin "vala puolustaa ihmiselämää viimeiseen asti"
Lääkärin pelko syytteistä, jotka tulevat usein omaisten taholta
Lääkärin pelko, ettei toimi oikein.
Lääkärin oma epävarmuus ja kokemattomuus
Lääkärin oma kunnianhimo
Lääkärin oma vakaumus
Lääkärin tietämättömyys ja jne.
Eli on monia syitä, jotka johtavat siihen, että lääkärit sivuuttavat potilaan oman hoitotahdon, mikäili se edellyttää hoidotta jättämistä.
Vahvin tuki lääkäreille tässä asiassa tulee omaisilta ja läheisiltä, kuin myös oman ammattikunan edustajilta. Melkein kaikki hoitopäätökset nykyään tehdään yhteistyössä kolleegoiden kanssa.
Tiimityöskentely tasaa omia paineita ja siitä saa tukea muilta omille ratkaisuilleen. Lääkäriksi ei hakeudu tappajia vaan tutkijoita ja ihmisistä kiinnostuneita henkilöitä, joita ajaa usein selkeä kunnianhimo enemmänkin kuin tarve päästä helpoilla ratkaisuilla. Monet lääkärit käyttävätkin vanhuksia koekaniineina omissa lääkekokeiluissaan.
Heille kuolema on aina tappio, ei voitto.
Henkilökohtainen hoitotahto ei aina riitä, koska sen tulkitsija on aina toinen ihminen, jonka toimintaa ohjaavat myös toiset tekijät.
Taloudelliset resurssit eivät ole näkyneet vanhusten hoidossa, päinvastoin, en tiedä ketään muuta ihmisryhmää jota tutkitaan niin innokkasti kuin vanhukset.
En ole henkilökohtaisesti päässyt sellaisiin tutkkimuksiin, joka olisivat tuoneet esille sen, mitä olisi täytynyt tietää esim. leikausta tehdessä. Sen sijaan ikääntyneet pääsevät varsin herkästi esim. magneettikuvauksiin jne. Ainakin täällä missä minä asun ja vaikutan! En koe tätä mitenkään omaa ikäryhmääni loukkaavana, vaan olen sopeutunut siihen, että nuorempi on aina viimeinen.
Tehokkaasta hoidosta kertoo myös se, että tietyissä laitoksissa tai sairaaloissa ei ole minkänlaista potilasvaihtuvuutta, vaan samat ihmiset ovat siellä hoidossa vuosikymmeniä - joten se siitä "surmaamisesta".
Toinen näköhta on se, että hoitotahto ei ole aina lompakossa mukana, esim. onnettomuustilanteissa ja hoitoon joutuessa. Eikä sitä nuoremmilta edes kysytäkään. Jos liikenneonnettomuudessa minulta menee täysin liikuntakyky ja minua tehohoidetaan, kuten asaan kuuluu, voin joutua vuosia odottelemaan jotain radikaalia infektiota tai tulppaa keuhkoissa/sydämessä ennen kuin toiveeni poislähdötä toteutuu. Aktiiviseen tappamiseen ei kukaan suostu, ilman erillistä lainsäädäntöä. Ja vaikka laki olisi olemassa, se ei estä minua muuttamasta hoitotahtoani jos muutoin olen tervejärkinen ja kykenen ilmaisemaan tahtoni. Jos en ole tervejärkinen en myöskään kykene erittelemään omia halujani vaan toive toteutetaan. Sillä ei minun kannaltani katsottuna sitten ole mitään merkitystä kuolenko, koska elämä ja kuolema ovat minulle siinä vaiheessa yhdentekiä, mitäänmerkitsemättömiä asioita ja sanoja.
Olen kokenut aivan eri todellisuuden vanhustenhoidon suhteen.
Passiivista eutanasiaa käytetään joka puolella ja lopulta jopa aktiivista morfiinin yliannostuksella.
Eihän vanha hauras ihminen kovin paljon myrkkyjä kestä.
Voisit vaikkapa lukea Potilasliiton lehteä jotta näkisit samoja asioita siellä kirjoitettavan kuin mistä minä puhun.
Morfiinia annetaan koviin kipuihin potilaille, jotta näiden elämä olisi edes jollain lailla siedettävää. Kipuja on erilaisia ja niiden kokeminen on hyvin yksilöllistä. Toiset reagoivat pieneenkin kipuun hyvin voimakkaasti ja sen myötä on myös kipulääkkeen annostus oltava oikeanlainen.
Minulla sen sijaan on sellainen käsitys, että kipulääkitys on vielä lastenkengissä Suomessa joissain sairaaloissa ja että potilaat joutuvat kärsimään kivuista siksi, ettei lääkäri uskalla määrätä korkeampia annoksia koska potilas voi menehtyä.
Jopa syöpäsairaiden kipulääkityksessä jarrutellaan tarpeettomasti, vaikka kaikki tietävät, että potilas kuitenkin kuolee.
Toinen pelko on se, että potilas tulee riippuvaiseksi kipulääkkeestä, eikä kohta enää mikään tehoa. Kummallista ajattelua.
Jos mietin itseäni tai läheistäni; kumpi on tärkeämpää; se että ei ole kipuja, mutta elinikä mahdollisesti lyhenee kuin se, että on kärsii kivuista, mutta elää vähän pitempään ja myös siis kärsii pitempään? Minä valitsisin mielummin kuoleman kuin kärsimyksen.
Morfiinia käytetään myös muiden oireiden lievittämiseen, jos oireet eivät helpotu pienillä annoksilla ja potilas kärsii oireista kohtuuttomasti, on myös annostusta nostettava.
Kaikki toiminta sairaaloissa ja laitoksissä lähtee potilaan tarpeista, se on myös muistettava..oireenmukainen hoito tarkoittaa myös kipulääkityksen riittävyyttä. Lisäksi on muistettava, että kaikia oireita ei voi enää helpottaa leikkauksilla tai muilla vaativilla toimenpiteillä..potilaan huonon yleistilan johdosta.
Taitaapa nykyisin hoito lähteä budjettiraameista eikä hoidettavan tarpeista käsin, vanhukset priorisoidaan pois hyvästä hoidosta.
Sairaanhoito alkaa olla vain numeroita ja kustannuslaskentaa, inhimillisyys ja eettisyys on poissa.
Mutta kipulääkityksen osalta on kyllä niin, että lääkäreitä enemmän peloittaa tuo riippuvuuden ja kuolemantuottamuksen problematiikka kuin mikään muu.
Taloudelliset seikat eivät käytännössä merkitse hoidon toteuttamisen kannalta ja potilaan hoidon kannalta niin paljoa kuin luulet.
Vuosittaiset budjetit ja määrärahat ovat aina ylitetty, ihan säännönmukaisesti, ongelma on vain siinä, että niitä ei koskaan suunnitella tarpeeksi isoiksi.
Kenenkään hoito oikeasti ei ole tyssännyt määrärahojen puutteeseen - se on täysin väärää tietoa ja ihan tarkoituksellista ahdistuksen ja levottomuuden herättämistä ihmisissä, jotka eivät tiedä tuon taivaallista, mitä taloudelliset raamit käytännössä tarkoittavat.
Lääkkeisiin on omat määrärahansa ja hankinnat kilpailutetaan niiden osalta. Olethan kuullut ns. halvemnmiosta lääkkeistä joita apteekit tarjoavat kaliiden rinnalla. Vaikuttava aine on sama, mutta merkki erilainen..se on heti alentamassa hintaa. Lääkehankinnoissa - lääkevalikoimaa suuniteltaessa - on usein tämä huomioitu.
Jos säästöjä tehdään, se käytännössä merkitsee aina käytännön työvälineiden ja muiden hoitovälineiden - siis välineiden - hankintojen siirtämistä tuonnemaksi, ei esim. saada uutta suihkulavettia, vaikka entinen olisi jo kulahtanut. Pesuissa käytettävien materiaalien ja aineiden osalta kilpailutetaan toimittajat ja aina halvempi, joka ei välttämättä ole parempi, saa potin itselleen. Samoin kilpailutetaan pesulapalvelut, ruokapalvelut ja paljon muutakin. Taloudellisuus vaikuttaa, mutta laatua se ei saa merkittävästi heikentää. Ja - mitä vaikutta vanhuksen hengen säilymisen kannalta se, onko jälkiruoka tehty virolaisista mansikoista vai suomalaisista tai onko leipä tai margariini Turusta vai Tampereelta?
Todellisuus on siis tarua ihmeellisempi, koskaan ei potilaiden hoidosta tai lääkityksestä ole tingitty vaan kaikki on hoidettu asianmukaisesti.
Sen sijan hoitohenkilökunta on se, joka säästöistä kärsii. Huonot ja puutteelliset työvälineet hankaloittavat työtä. Samoin palkkauksessa ei ole enää vuosikausiin maksettu ylitöistä selkeää rahaa, vaan kaikki on korvattu vapailla.
Tilanteen tullessa hoitotyöntekijöiden saannin osalta niinkin vaikeaksi kuin mitä se nyt on, on pakon edessä maksettu ylityöt myös rahassa. Sijaisia ei hankita talon ulkopuolelta, vaan aina joku joutuu tekemään niin sanottua pitkää päivää.
Eli - hoitohenkilökunta tekee vanhan aikaisilla työvälineillä ja halvoilla materiaaleilla korkealaatuista hoitotyötä - myös sitä kuuluisaa ja kurjaksi väitettyä vanhustyötä. Mielestäni vanhustenhuolto on Suomessa edelleen hyvin korkealaatuista, tästä kertoo jo erittäin matala kuolleisuus.
Jos vanhuksia kuolisi kuin kärpäsiä, siihen puututtaisiin hyvin rankalla kädellä ja selvityspyyntöjä satelisi niin päättäjiltä kuin median puoleltakin. Kaikesta nimittäin tehdään virallista tilastoa, myös kuolleisuudesta!
Suomessa ollaan hyvin tarkkoja näissä asioissa, eikä yhdelläkään hoitajalla tai lääkärillä ole minkään valtakunnan mahdollisuuksia "tappaa huvikseen" näitä ihmisiä. Sellaisen mielikuvan luominenkin ja väitteen esitäminen on jo suorastaan herjaamista!
Edellämainutuista syistä myös lääkärit ovat ylivarovaisia kilpulääkkeidenkin suhteen, koska kontrolli on kova ja selvitysvaatimuksia satelee potilaskuolleisuuden ylittyessä. Joten siinä on todellista kontrollia kerrakseen!
Se, että jotkut vanhukset joissain paikoissa ovat joutuneet "makaamaan märissä vaipoissa" ei kerro koko totuutta, samoin se, että vanhus joutuu odottelemaan ruokaansa ja kun sen vihdoin saa, se on kylmää kertovat vain siitä, että hoitohenkilökuntaa on tarpeeseen nähden liian vähän ja että potilaiden avuntarve on voimakkaasti kasvanut...ei muuta. Hoidon tehokkuutta se ei mittaa.
Kukaan ei ole kuolut märkiin vaippoihin tai viilenneeseen ruokaan..ne ovat tehneet elämän vain hivenen epämukavaksi niiden osalta, jotka vielä tajuavat olemisestaan jotain, enemmän se on ahdistanut omaisia, jotka tiedostavat ja peilaavat itseään terveinä sairaaseen.
Joten vanhusten ja pitkäaikaispotilaiden hyvinvointi ja elämä otetaan kyllä - valitettavasti - liian kilttien ja alistuvien naisten selkänahasta - ja tietenkin yhteiskunnan veroeuroista. Siksi onkin törkeää kuulla kuinka jatkuvasti omaiset ruikuttavat "huonosta hoidosta"..kun käytännössä se ei sitä ole.
Jos esim. vertaa omaishoitajaa joka hoitaa yhtä ainoaa omaistaan vuorokaudet ympäri ja laitospalvelua, jossa yhdellä hoitajalla on vastuullaan koko osasto, kolmekymmentä - neljäkymmentä potilasta, tuntuu nämä syytökset todella kohtuuttomilta.
Yksi ihminen ei välttämättä jaksa edes hoitaa yhtä ainoaa läheistään ja samalla vaaditaan että yhden hoitajan täytyisi ehtiä hoitamaan ja valvomaan kahdeksan tai yhdeksän omaa potilasta koko päivän ajan, pesemään, pukemaan, käyttämään wc:ssä, auttamaan ruokailussa ja paljossa muussa ja ottamaan vastuun vielä kaikista muistakin potilaista - ja siinä rinnalla huolehtimaan myös kaikkien omaisista ja heidän toiveistaan ,niin eikö tuo jo ole kohtuutonta!
Toisaalta - tähän hengissäpitämiseen ei vaikuta hoitohenkiökunnan määrä - vanha ja sairas ihminen on aina kehonsa ja elimistönsä varassa, ei hoitajan. Hoitaja ei voi kuin korkeintaan viivästyttää poislähtöä sairaan osalta, mutta kuten tässä mielipiteiden vaihdossa on tullut esille, näistä asioista voi olla eri mieltä.
Sairaan keinotekoinen elossa pitäminen on edelleenkin kyseenalaista sekä eettisesti että inhimillisesti ajateltuna.
Kärsimyksen lieventäminen ei ole sama kuin hengissäpitäminen, ne ovat kaksi eri asiaa. Tuloksellisuutta ei voi mitata hengissä säilymisellä eikä se myöskään saa olla hoidon mittarina, kuten se nyt ilmeisesti toimii. On hirvittävää jos esim. minä vanhana en voi kuolla, koska hoidon kriteereiden mukaan minä en saisi kuolla. Näin ihminen ja hänen elinikänsä vain alistetaan yhdeksi seurannan mittariksi ja se on väärin.
Kun ihminen on vanha ja hauras voi märissä vaipoissa viruminenkin tappaa, siitä seuraa usein pissatulehdus ja se on vakava paikka monelle vanhukselle.
Samoin raju ripuli tai oksentelu.
Haavaan voi tulla sairaalabakteeri kun yleiskunto on heikko, j n e.
Mielestäni kyllä nyt aliarvioit omaishoitajan työtä kun vertaat sitä hoitajan työhön, koska omaishoitajalla ei ole koskaan vapaata.
Omaishoitajan työ on maailman raskainta työtä.
Ammattiliittojen ulottumattomissa he puurtavat pienellä korvauksella nostaen ja raahaten ja ovat periaatteessa vankeina omassa kodissaan.
Ei ole todellakaan syytä kadehtia heitä eikä myöskään harjoittaa vastakkainasettelua hoitajien ja omaishoitajien välillä.
Ja miksi uskot että voit puhua kaikkien puolesta ja sanoa ettei passiivista eutanasiaa, siis hoidon laiminlyöntejä ja jopa myrkytyksiä tapahdu hoitoyhteisöissä.
Ajattele, miten monta häiriintynyttä tyyppiä tuolla laitosten käytävillä hoitoalalla harhailee.
EIvät kaikki ole pulmusia, ja todistettavasti tapahtuu sairaaloissa yhtä sun toista, vaikka harvoin joutuu joku vastuuseen tappamisista.
Minä ainakin tulen vaatimaan ruumiinavauksen ja koepalat mahdollisista myrkyistä omaiseni kehossa kuolinhetkellä.
Monet omaiset todistavat aivan selvistä pistosjäljistä potilaissa, siis potilaissa joille ei pistoksia oltu määrätty.
Kyllähän näitä tapauksia tulee ilmi ja joskus jopa joku hullu hoitaja menettää virkansa, mutta paljon enemmän tapahtuu hämäräjuttuja kuin aavistetaankaan.
Märissä vaipoissa makaminen tappaa? Näitä ihmisiä, jotka makaavat märissä vaipoissa on satoja tuhansia, eikä kuolleisuus ole sen kummemmin noussut. Vaipat ovat nykyään pintakuivia ja imevät tehokkaasti. Ne sisältävät avaruusolosuhteisiin kehiteltyä geelimassaa, joka imee nopesti ja tehokkaasti ja jättää pinnan kuivaksi, eikä tuossa bakteerit kovin viihdy. Joten avaruusteknologiaa on hyödynnetty myös vanhusten vaipoissa.
Lisäksi, kehon oma mekanismi torjuu myös bakteereita.
Ripulit ja oksentelut toki veroittavat kenen tahansa elimistöä, myös vauva voi menehtyä ripuliin tai oksennustautiin, samoin aikuinen ihminenkin.
Omaishoitaja on omainen ei vieras työntekijä. Jos minä ehdoin tahdoin tuotan maailmaan esim. vammaisen lapsen, niin eiköhän se ole silloin myös minun asiani siitä huolehtia? Tämä nyt vaikka esimerkkinä.
Jos minä menen avioliittoon ja kestän kaikki vuodet toisen rinnalla, kun asiat ovat hyvin, niin eiköhän tuolloin se rakkaus kestä myös ne vaikeat ajat. Hoitaja- siis ulkopuolinen ei koskaan voi rakastaa hoidettaviaan, se on jo täysin mahdoton vaatimuskin.
Omaishoitajan työ on raskasta, sitä ei voi kieletää, mutta hän hoitaa vain yhtä ja samaa. Lisäksi hänellä on muita tukena. .myös yhteiskunnan tarjoama apu..mutta kuten olet monesti itse maininnut, et tätä apua arvosta, et myöskään hoitajien työtä etkä sitä, mitä he tekevät, koska aina näet jossain jotain pahaa, tappamisia ynnä muuta. En todellakaan- en voi ymmärtää tuota asennettasi - sillä sinulla on selkeitä asenneongelmia, näin minä koen.
Hirvitävän negatiivisesti ja vihamielisesti suhtautuvalta vaikutat, en tiedä mistä se johtuu, mutta ei ole todellakaan kiva edes vaihtaa kanssasi ajatuksia, koska et kertakaikkiaan pysty näkemään missään mitään positiivista. Miksi et pysty? Koeta kerrankin nähdä jotain positiivista! Ole iloinen siitä, että läheisesi saa ruokaa, puhtautta ja lämpöä. Paitsi - jos alitajuisesti inhoatkin vanhuuden tuomaa raihnaisuutta ja peität tuon pelkosi ja inhosi tuohon kovin rajuun kritiikkiin ja murhaamis-sydroomaan?? Hmm...
Missä on vika, äläkä pesrustele sillä, että olet kokenut kovia, koska ei se voi olla pelkästään kaiken tuon vihamielisyyden takana.
Mieti itseäsi esim. omaisena. Tulet osastolle jo valmiiksi kiukkuisena ja negatiivisena kuvitellen, että taas on läheisesi jätetty makailemaan tahallaan märissä vaipoissa.
Mieti, että tämä yksi hoitaja hoitaa kahdeksaa tai yhdeksää muuta potilasta, joille kaikille on tehtävä pesut ja vaipanvaihdot, autettava ylös wc:hen usein monta kertaa päivässä, autettava ruokailussa, harjattava hampaat, puettava jne.
Omaishoitaja tekee nämä samat työt vain yhdelle. Aamupesut tehdään smalla kun itsekin noustaan jne. Ainoa mikä siinä on, ettei pääse huoneesta ulos, jos on esim. dementikko hoidettavana..mutta sitä vartenhan on olemassa sukulais-ja ystäväverkosto, samoin naapureista on yllättävän paljon apua. Tiedän monia ihmisä, jotka turvautuvat naapuriapuun ja naapurit myös mielellän auttavat, samoin vertaisapu on olemassa. Myös lähimmäispalvelu tarjoaa apua.
Laitoksesa on aamuvuorossa neljä hoitajaa ja potilaita on ehkä 24-30...sairaanhoitajan on jaettava lääkkeet, lähihoitajien jaettava talon pyykit, vaipat, muut tarvikkeet ei heidän työnsä ole pelkästään pyöriä hoidettavien ympärillä. Laitoksessa on paljon, paljon sellaista tehtävää mihin kuluu aikaa..muuta jota omaiset eivät edes näe. Hoitajien taakkana on laki, joka velvoittaa hoitamaan..omaisilla ei viel toistaiseksi ole lakia olemassa, ennen vanhaan oli ..
Lisäksi asia, jota ei ole huomioitu; fyysinen rankka työ veroittaa myös voimia ja vaatii lepotaukoja. Kun seuraavan kerran näet hoitajia kansliassa istumassa, ajattele, että he ovat istumisensa ansainneet..takana on monta tuntia rankkaa työtä, josta kukan ei kiitä..palkka on olematon ja arvostus pohjalukemissa. Olethan varmaan jo kuullut että siivoojatkin ansaitsevat pelkkänä peruspalkkana enemmän kuin esim lähihoitajat kaikkine lisineen. Ja kuten sinun kirjoituksistasi voi päätellä, et pätkääkään arvosta hoitajien työtä..sehän tässä on jo tullut selväksi, vaan tunnet syvää vihamielisyyttä heitä kohtaan.
Terve kritiikki on paikallaan, mutta en ole koskaan nähnyt sinun kehuvan tai kiittävän yhtään mitään ja kuten sanoin, Suomessa laitoshoito edustaa vielä hyvää keskitasoa, paikoin jopa erittäin hyvää..siitä kertoo myös matala kuolleisuus.
Olenko oikeassa; sinulle vanhus edustaa jotain jumalolentoa, jonka eteen on uhrattava ihan kaikki, koko elämä ja olemassaolo? Kuitenkin hän on vain ihminen, ihan tavallinen ja samanlainen kuin kuka tahansa. Ei avuttomuus tee ihmisestä sen pyhempää ja arvokkaampa olentoa kuin mitä muut ovat. Eikä ketään voi avuttomuuden tai avuntarpeen johdosta asettaa jalustalle ja palvottavaksi toisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Lisäksi vielä; me emme elä missään alikehittyneessä maassa, jossa lääke-ja hoitotiede on lapsenkengissä. Ennemminkin elämme valtiossa, joka kerää irtopisteitä ja pinnoja maailman toisten maiden silmissä uhraamalla väestön hyvinvoinnin mittariksi. Suomihan kilpailee myös terveydenhuollossa meriitistä, samoin lääketiede ja tutkimus on täällä huipussaan. Sen hintana on mm. on nämä ihmiset joita pidetään väkisin hengissä, koska kuoleisuustilastojen kasvu viittaa aina huonoon terveydenhultoon, joten on ihan kansallinen häpeä jos vanhuksia kuolee. Joten usko pois, läheistesi ihon pinnalta löytyneet neulanjäljet ovat vain todiste siiitä, että laboratotiopalvelut pelaa ja lääkitys toimii..siis tehokkuuden ja tuloksellisuuden mittareita, joita ilman Suomi saisi hävetä. Mitä hoitajien hyvinvointiin tulee, siinä Suomi taas saa hävetä, mutta heitähän ei käytetäkkään hyvinvoinnin ja laadun mittareina. He ovat orjia ja orjien pitäminenhän on aina merkki rikkaudesta ja hyvinvoinnista :) kuten ennenvanhaan keittiöpiikohjen pitäminenkin.
Kun ihminen on vanha ja sairas, niin hänen tulee kuollakin. Se on luonnonlaki. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi nykyaikana, kun tiedon taso on korkeampi kuin koskaan, kuolemaan ei vieläkään osata suhtautua luonnollisesti.
Kun kerran toivot vanhuksille kaiken muun kustannuksella vähintään Kuun taivaalta, voit varmasti myös vetää rajat siihen, milloin ja miten vanhus yleensä saa kuolla.
Pitäisikö esim. dementoituneet laitosvanhukset kytkeä elintoimintoja mittaaviin laitteisiin, jotta välittömästi kun sydäninfarkti kolkuttelee ovella, ryhdytään liotushoitoon, pallolaajennukseen ja ohitusleikkaukseen. Mikäli sydän pysähtyy, niin elvytetäänkö 100-vuotiasta kuolaavaa otusta kerta toisensa jälkeen.
Pitäisikö edellä mainituilta vanhuksilta ottaa kolme kertaa päivässä verikokeet, jotta alkavat infektiot saataisiin varmasti hoidettua ajoissa?
Vielä kun perustellen esität ehdotuksen, mistä vielä otetaan resussit kaikkeen tähän, niin keskustelun tasokin voisi nousta uusiin ulottuvuuksiin.
Kun olet niin kovasti vanhusten kärsimysten päättämistä vastaan, niin voit varmasti esittää vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Tätä vanhustenhuollon problematiikkaa voidaan katsoa ja arvioida/kritisoida monelta eri kulmalta. Tuo taloudellisuus-näkökulma on yksi ja aika merkittävä sellainen.
Aktiivista eutanasialakia kannattaa harkita ihan vakavasti otettavana vaihtoehtona, se ratkaisee sekä yksilöä koskevan promblematiikan, että myös tuon taloudellisen puolen ongelmat.
On kunkin oma asia kumpi painaa enemmän va´assa, minä painotan yksilön vapautta ja oikeutta määrätä omasta elämästään, kärsimys ei ole elämäntehtävä eikä sen tarkoitus ja jos näin tuotan myös taloudellista hyötyä, ei se minua häiritse..joka tapauksessa kaikkea ei saa rahallakaan se on realiteetti.
Sillä ei poisteta dementiaa..korkeintaan viivästytetään sairauden etenemistä, mikä johtaa vain siihen, että näitä dementikkoja pidetään "stabiilissa olotilassa" aika pitkiä aikoja heidän elämänlaatunsa ja -olosuhteittensa muuttumatta juuri lainkaan parempaan. Sairaus etenee kaikesta huolimatta. On hirvittävää nähdä, kuinka omaiset käyvät vuodesta toiseen näitä vahamuumioiksi muuntuneita ihmisiä syöttelemässä ja hoivaamassa, miten ihmeessä he jaksavat?
Osa turtuu ja heistäkin tulee kyynisiä. He kohtelevat läheistään kuin esinettä..he siis esineellistävät jotta jaksaisivat ja sitten he vaativat empaattista suhtautumista hoitajilta, kun eivät itsekkään enää tunne juuri mitään.
Lääkitykset ovat kalliita, monta sataa euroa maksaviä lääkityksiä pidetään päällä vuosia ja potilas vain pikku hiljaa menee esim.jäykemmäksi ja jäykemmäksi kaikesta huolimatta. Hoitoisuutta se ei kovinkaan helpota eikä potilaan olotilaa.
Lääketieteelle dementia on kova haaste ja siihen tarvitaan vapaaehtoisa kärsijöitä..jotka ovat sitten näitä potilaita . Jos lääkärit tekisivät vapaaehtoisuuteen pohjaavia kokeita dementikoilla luvaten vaikka kuun taivaalta, siihen suostuisi mielihyvin kaikki dementikkojen omaiset. He uhraisivat kaiken. Taustalla on tietoisuus siitä, että he ovat itse tulevia dementikkoja mahdollisesti ja uusi tieto auttaisi heitä. Tämä on siis mahdotonta kilpajuoksua ja taistelua rahoista ja ajasta.
Toisaalta lääketiede tarjoaa koko ajan uusia tutkimustuloksia siitä ja siitä lääkkeestä eli antaa ja ruokkii toivoa - toisaalta dementikkojen hoidon tuloksellisuus mataa paikoillaan ja vuodepaikat lisääntyvät lisääntymistään, väestä ikääntyy ja tarvitaan uusia hoitopaikkoja. Samoin hoidot käyvät yhä kalliimiksi, lääkefirmat sampoavat suuria voittoja ja toisilla on rahaa investoida myös huippukalliisiin lääkkeisiin. Eli - ero köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa - koskien nyt myös sairauden hoitoja. Lopputulos kaikien osalta kuitenkin on se meno suureen tuntemattomaan, toiset vain menevät sinne myöhemmin, toiset varhemmin.
Henkilökohtaisesti siksi juuri aktiivinen eutanasia-laki on minulle tärkeä, minä nimittäin köyhänä menen tuonpuoleiseen varhemmin, mutta siitä korvauksena haluan lähteä silloin kun elämä alkaa olla sietämätöntä. Köyhyyden lisäksi minun ei kait tarvitse kärsiä vielä vanhuuden tuomasta elämänlaadun rajusta laskusta ja turhasta kärsimyksestä, vai mitä :))
Rehellisesti sanottuna, ei minuakaan huvita tätä keskustelua jatkaa, koska ei sinulla ole pienintäkään ajatusta kuunnella minua.
SInä vaan saarnaat tuota omaa monologiaasi vähääkään minun selityksistäni tai vastauksistani välittämättä.
Ne eivät kertakaikkiaan mene sisään,koska sinulla on vain tärkeää, että vanhukset saadaan päiviltä niin etteivät he rasita yhteiskuntaa tai hoitajia, koska koet vanhuksien hoitajat orjiksi, aivan käsittämätöntä eikä minun mielestäni mitenkään positiivista ajattelua, jota minulta vaadit.
Minun ajatteluni sen sijaan vanhusten oikeudesta elämänlaatuun ja hoitoon on positiivista ajattelua.
Eiköhän lopeteta tähän.
P.s. Ne neulanjäljet omaisessani eivät olleet mninkään laboratoriekokeen jäljiltä.
Ja omaishoitajat tekevät 24 tunnin työpäiviä ilman ulkopuolisten apua suuremmin.
Varsinkaan naapurit ja sukulaiset eivät muuta kuin käyvät juomassa kahvia ja lisäämässä omaishoitajan työtä, käytännön apua ei kukaan juuri anna.
Tämä on totuus omaishoitajan sinulle niin kadehtittavasta osasta.
Kun aletaan harrastaa eutanasiaa jotta saataisiin valtion menot pienemmiksi, aletaan liikkua hitlerismissä.
Tällöin ei enää ihmielämälle anneta arvoa eikä vanhukselle ihmisarvoa eikä ihmisarvoista vanhuutta.
Siis hitlerismin läpivieminen ja vanhusten alasajo on päämääräsi.
Minun päämääräni on toinen.
Kysymys on ideologiasta, ja minun ideologiani ei ole hitlerismi.
En osaa parhaalla tahdollanikaan yhdistää näitä omia ajatuksiani Hitlerismiin.
Hitlerhän tapatti älymystöä myös, ei ainoastaan vajaaälyisiä. Hänen ideologiansa lähtökohtana ei kait ollut taloudelliset säästöt, loppujen lopuksi vaan rotuhygienia, mikä on taas ihan eri asia.
Emme voi vetää Hitlerin idoelogiaa tähän keskusteluun, koska se ei mitenkään siihen liity.
Kun puhutan eutanasiasta erityisesti aktiivisesta sellaisesta, puhutaan yksilön oikeudesta määrätä omasta kehostaan, omasta elämästään ja kuolemastaan. Sitähän Hitler ei tehnyt, hän tapatti kysymättä yhtään mitään ja muut toteuttivat hänen määräyksenä. Nyt määrääjänä aktiivisessa eutanasiassa on yksilö itse, ei sosiaali-ja terveysministeriön pomo tai osasto, suositukset tai säädökset. Siinä on ero.
Et kyllä sinäkään ymmärrä minun ajatuksenjuoksua, joten - eiköhän olla tasoissa sen suhteen.
Minä ajattelen näitä pohtiessani omaa tulevaa vanhuuttani, en pelkästään heitä, jotka nyt makaavat laitoksessa. Kyse on myös minun tulevaisuudestani, jonka minä haluan olevan erilainen kuin nykyisten vanhusten. Siihen meillä on erilaiset keinot.
Sinä haluat - en oikein tiedä mitä - lisää hoitajia, lisää läsnäoloa, lisää medikalisaatiota, lisää rahaa, lisää virikkeitä, toimintaa jne.?? Vai mitä oikein haluat? Miten toteutat ja millä keinoin? Anna konkreettisia ehdotuksia miten parantaa vanhustenhuoltoa.
Jos ajattelen itseäni vanhana ja vaikka dementoituneena - tiedän, että sairaus muuttaa persoonaani, tiedän että minusta kehkeytyy sairauden myötä äärettömän itsekäs olento, sellainen jota en halua olla. Tiedän myös, että voin muuttua täysin eri ihmiseksi, väkivaltaiseksi ja agressiiviseksi, härskiksi ja rivoksi suustani - tahtomattani, sille en voi mitään, koska sairaus tekee tuhoja aivoissani, murentaen vähitellen kaikki niin älylliset kuin muutkin taitoni ja pidäkkeeni. Sairaus siis rapauttaa minut täysin, en ole enää se sama ihminen, joka olin ennen.
Jos nyt on niin, etä en tietoisesti halua elää sellaisena, en myöskään halua toisten ihmisten joutuvan hoitamaan minua, koska tiedän kuinka äärettömän raskasta se on, jopa läheisellekkin, saatika sitten ventovieraalle, niin olenko jotenkin viallinen, kun haluan päästä pois sitä ennen, enkä halua kenekään joutuvan hoitamaan minua tai en kertakaikkiaan voi edes sietää ajatusta itsestäni sellaisessa tilassa?
Missä teen väärin? Selitä! Eikö minulla ole oikeutta määrätä omasta kehostani pätkääkään? Onko väärin ajatella myös muita ihmisiä, heidän jaksamistaan ja myös sitä yhteiskuntaa ja sitä kuinka kalliiksi hoitamiseni tulee?
Minun aktiivinen eutanasia-laki tavoitteeni/toiveeni ei vahingoita sinua millään lailla, koska sinä saat elää jos haluat ja minä taas voin poistua jos haluan..kaikki siis saavat mitä haluavat!
Ero liene siinä, että sinä pelkäät että sinut ja läheisesi surmataan vastoin tahtoanne ja minä pelkään, että jään tänne riutumaan vaivaisena ja toisten armoille- ihmisarvoni menettäneenä, vailla minkäänlaisa oikeita mahdollisuuksia poistua täältä silloin kun itse haluan. Se on siis elämänhallinnan menettämistä. Ja se on paha, samoin kuin itsemääräämisoikeuden menettäminenkin, kuka haluaa tulla uudestaan vauvaksi ja jäädä siihen tilaan? Oikeasti!
Minä en voi hyväksyä pitkäaikaishoitoa, se on totta, mutta hyväksymättömyyteni taustalla on myös tieto siitä, että pitkäaikais- sairaiden elämänlaatu on paitsi heikko myös ihmisarvon vastaista. Minä peilaan itseäni kaiken aikaa, myös vanhuksiin, peilaan omaa tulevaisuuttani ja sitä miltä tuntuisi olla tuossa vuoteessa tuossa tilassa - enkä vieläkään ole löytänyt kunnon perusteluita sille, miksi minun täytyisi tuota tilaa sietää ja miksi minun täytyisi palata takaisin vauva-ikään, takaisin vaippoihin, vanhana ja rumana jo kaiken nähneenä ja kokeneena. Sen sijaan, että voisin kuolla pois rauhallisesti - silloin kun itse haluan, ilman tuota hirvitävää taantumista epäihmiseksi.
Elämänlaatua siihen ei voi saada millään tavalla. Ihminen ei ole enää se sama, joka hän oli terveenä, joten ne "terveen ihmisen keinoin ja ajattelun tuloksena" syntyneet keinot eivät välttämättä tehoa siihen sairaaseen.
Dementikon pään sisälle ei ole vielä päästy katsomaan, mitä siellä tapahtuu, mille hän reagoi jne. Ja jos joskus tämä tehtäisiinkin, niin sekin on yksilöllistä - todennäköisesti. Eli jokaiselle täytyisi tehdä mielettömästi valtavan kalliita tutkimuksia, jotta saataisiin edes selvile se, mistä kyseinen ihminen nauttii.
Nämä valohoitojutut ja muut ovat mielestäni ihan potaskaa. Ja - toisaalta - onko edes järkevää uhrata näihin "hoitoihin" satoja tuhansia euroja?
Jos jotain oikeasti haluttaisiin, hyödyllistä ja konkreettista, kaikkia hyödyntävää, niin tehdään sitten geenimanipulaatioita, jotta virheellinen geeni voitaisiin poistaa. Näin poistettaisiin koko sairaus, nyt sen sijaan hoidetaan ja ylläpidetään itse sairautta hyvin kalliisti ja siinähän ei ole järkeä..vielä inhimillisten kärsimysten kustannuksella.
Eikö olisi järkevämpää poistaa koko sairauden aiheuttaja? Siitähän ei kärsisi kukaan, eihän itse sairautta voitane nyt katsoa kuuluvan jotenkin "ihmisoikeuksiin tai ihmisarvoa ylläpitäviin asioihin" ja siihen kuuluvaksi. Ei sairaus voi olla koskaan itsesarvo!
Koko hitlerismi perustui paljolti suureen pörssiromahdukseen 30-luvulla.
Kottikärryllisellä seteleitä sai yhden limpun.
Hitlerin voittokulku perustui juuri hänen julmiin ideoihinsa ja niitten toteutukseen siitä, miten Saksan valtio taas alkaisi kukoistamaan.
Siis tappamalla kaikki ne jotka kuluttivat valtion varoja: sairaat, vammaset, vanhukset ja sitten varjoja saatiin tietenkin varastamalla juutalaisten varat ja tappamalla heidät, ja tietenkin oppositiolle kävi samoin.
Ja taisi siinä mennä muutama älykkökin, joka uskalsi ajatella itsenäisesti.
Ja ryöväämällä toisten valtioitten varat sodilla kilisi kummasti Saksan valtiolle varoja.
Vaikka lopulta tais käydä vähä huonommin Venäjällä, ja hyvä niin.
Eutanasian laillistamisella Hitlerkin puhdistuksensa ja varojen lisäämisen valtion kassaan aloitti.
Ja samoin kävisi täällä ja muualla jos eutanasia hyväksyttäisiin.
Sitä käytettäisiin aivan väärin perustein ja väärien tarkoitusperien läpiviemisiin.
Ainakaan vielä ei Suomen ja Romanian terveydenhoitoa ja sosiaalista turvaverkostoa voi verrata toisiinsa.
On kuitenkin todennäköistä, että maamme vajoaa vähintään itänaapurimme tasolle, mikäli vanhusten hillitön hyysäys ja muu yhteiskuntarankenteita rappeuttava toiminta jatkuu.
Ihmisarvon ero terveen lapsen ja dementoituneen vanhuksen välillä on suuri. Lapset ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajia, vanhukset taas sen tuholaisia. Tämän vuoksi YK:takaan ei kiinnosta vanhusten kohtalo nälkää näkevien ja sorrettujen lasten tavoin.
Koska kukaan ei ole tieteellisesti todistanut Jumalan/vast. antaneen kaikille saman ihmisarvon, voimme määritellä ihmisarvon sen mukaan, kuinka suuri hyöty yksilöstä koituu yhteiskunnalle ja toimia sen mukaisesti.
Syy siihen, että dementoituneet vanhukset passivoidaan hengiltä on se, että laki ei salli terveydenhoitojärjestelmän ottaa lääkkeiden yliannostuksella heitä hengiltä.
Tämä on vain yksi asia, jossa valtio ei kuuntele kansaansa. Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista hyväksyisi eutanasian, mutta lakiin ei ole tehty muutoksia.
Tulevaisuudessa vanhat tabut kuitenkin murtunevat uusien sukupolvien kautta.
Siis asiallinen eutanasiakeskustelu ei ole tuolla alhaisella tasolla mitä edustat.
Sinä nimität murhaa eutanasiaksi.
Eutanasia on vain vakavasti ja parantumattomasti sairaille tarkoitettu apu, jossa tämä parantumaton ihminen itse kirjoittaa hakemuksen täysissä järjen ja ruumiin voimissaan.
Mutta juuri siksi että sinun laillasi hitlerismiä edustavat vanhusten tappajat riehuvat ei eutanasiaa voi sallia, koska hitlerismiä edustavat alkaisivat käyttää sitä vanhusten, vajaamielisten ja muitten yhteiskunnan varoja käyttävien ihmisten tuhoamiseen.
Sinunlaistesi vuoksi ei parantumattomasti ja kivuissaan kärsivä voi saada eutanasiaa.
Hyvin pian ei ole mitään merkitystä sillä, että joku yksittäinen henkilö vastustaa eutanasiaa, sillä lainsäätäjien on pakko sallia eutanasia, mikäli halutaan yhteiskunnan säilyvän.
Kaikki ihmiskunnan aikojen saatossa säätämät lait ja säännöt tähtäävät yhteiskunnan säilymiseen. Aikojen kuluessa huonot, eli yhteiskuntaa rappeutuvat lait on poistettu tai muutettu ja toimivat lait ovat säilyneet.
Nyt ei ole sallittua antaa armonpiikkiä sairaalle vanhukselle, mutta valtion taloudellinen tilanne kiristyy ikärakenteen vääristyessä ja se aikaansaa lakien muuttumisen siten, että vanhuksilta ei enää edes kysytä, haluavatko he eutanasia, vaan piikittämisestä tulee normaali käytäntö.
Juuri sinunlaistesi takia ei ikinä voida sallia eutanasiaa, koska juuri sinun kuvaamallasi tavalla sitä käytettäisiin väärin.
Siis hitlerismin tavoin.
Jos nyt vähänkään ajatella osaisit tajuaisit ettei tuo sinun logiikka muutenkaan pidä paikkaansa.
Homoavioliitotkin sallitaan laissa vaikkeivät ne tuota yhtään uusia kansalaisia/veronmaksajia ja miten nämä liitot sinun mielestäsi auttavat yhteiskuntaa säilymään?
Siis höpöhöpö taas.
Noin ole asiat. Mä olen käynyt kymmenillä dementiaosastoilla enkä yhdessäkään ole huomannut että ketään olisi koskaan sidottu mihinkään. Siellä ne kävelee ketkä kävelee ilman huolta huomisesta, osastot toki os suljettuja.
Mutta herrat on päättänä mikä on hyvä, että jos kusi haisee niin ei se haiseminen lopu vaikka se kiellettäisiin. Jonkun aikaa joutuu istumaan tai seisomaan tai makaamaan kuset housussa jos ne sinne pääsee, kyllä ne sitten vaihdetaan kun huomataan. Herrat on näin hyväksi nähnyt, työaika on n.8 tuntia/työntekijä.
Kyllä on hyvin yleistä terveyskeskusten vuodeosastoilla että potilaat sidotaan tuoleihin ja sänkyihin kaatumisten ehkäsemiseksi ja koska eivät ehdi kävelyttämään ja kuntouttamaan.
Suositeltu kuntouttava hoito-ote kuulostaa aivan utopistiselta kun katsoo todellisuutta.
Etpäs ole tainnut kovin paljon näissä vanhustenhoitopaikoissa käydäkään.
Terveyskeskusosasto onkin väärä paikka dementoituneille ja ne voikin olla siellä vain vierailulla ja menevät taas takaisin sitten sinne mistä sairaalaan tulivatkin. Mutta ei noilla dementia osastoilla niinkään ole tarvetta sitoa kiinni ketään ellei sitten tosiaan ole niin kova kaatumis alttius niin pakkohan se on. Sairaaloissa kaatuu hirveästi ihmisiä vuosittain.
TErveyskeskukseen kuolevat enin osa niistä jotka sinne tulevat, he nimittäin ehtivät kuolla ennenkuin paikka vanhainkodissa tai palvelutalossa vapautuu.
Ja kävelyttämisen ja liikuttamisen puutteessa he liikkuvat melko nopeasti niin huonosti, että heidät on pakko sitoa tuoleihin ja sänkyihin kaatumisten estämiseksi.
Kun ei ole aikaa kävelyttää.
Liikkumisoikeus joka on perustuslaissakin määrätty, on vain unta.
älä puhu asiasta, mistä et mitään tiedä, täällä on kuitenkin ammattilaisiakin mukana. Väität siis, että kun vaan kävelyttää niin kävely onnistuu kuolemaan asti ja siitä vaan sitten kupsahdetaan suorilta jaloilta?? herää jo!!
kyllä ne vanhukset pyrkii liikkumaan vaikka ei jalat yhtään pitäiskään ja sitä sillä sitomisella yritetään ehkäistä, sä voit työntää liikkumisoikeutes perseesees.
Liikuttaminen ei tarkoita yksitään kävelyttämistä, voihän istuvia ja makaaviakin potilaita liikutella ja vaikkapa suorittaa venytyksiä, jotta liikkuvuus jäsenissä ja nivelissä säilyisi.
Miksikähän luulet että olet ainoa jolla on kokemusta.
Jos minulla ei olisi kokemusta, en väittäisi asioita joista en tietäisi.
Nyt kun kuitenkin on kokemusta, niin väitän.