Alla oleva teksti on lainaus www.defens.org sivulta, tarkka osoite http://www.defens.org/toiminta/vetoomuskoko.fi.html
Lue ja ajattele. Tahdotko riehua vai tahdotko rakentaa?
Vetoomus avoimemman maailman puolesta
Elämme toivon aikaa. Ihmisten elinolosuhteet kehittyvät nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin. Ihmiskunnan luomiskyky on yhä suurempi. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana maailmassa on noussut enemmän ihmisiä köyhyydestä vaurauteen kuin milloinkaan ennen. Ikinä eivät niin monet ihmiset ole olleet niin vapaita ja eläneet niin turvallista elämää kuin nykyään. Elämme suurten mahdollisuuksien aikaa—globalisaation, lisääntyvän hyvinvoinnin ja rauhanomaisen kansainvälisen yhteistyön aikakautta. Kansallisvaltioiden rajat menettävät merkitystään ja yksilöiden valinnanvapaus kasvaa kasvamistaan.
Kyseessä on valtava kehityskulku, jonka merkitys on erityisen suuri verrattuna viime vuosisadan veriseen maailmanhistoriaan - nationalistisiin konflikteihin ja totalitarismin väkivaltaiseen etenemiseen. Kuitenkin tämä toivon ja mahdollisuuksien aika on myös turhautumisen ja epävarmuuden aikaa. On turhauttavaa, että edelleen suuri osa maailman ihmisistä on hyvinvointia luovan globalisaatioprosessin ulkopuolella. Jokainen edistysaskel tekee jäljellejäävän kurjuuden ja sorron entistäkin sietämättömämmäksi. Suuret muutospaineet ja uudet haasteet myös tekevät monet ihmiset epävarmoiksi, kun vanhat tuotantomuodot ja totutut elämänmallit häviävät. Siirtymä vanhasta uuteen on harvoin helppoa tai kivutonta; kriisejä ja hetkellisiä tappioita voi aiheutua monin paikoin. Kaikki eivät löydä tietä tulevaisuuteen.
Kaikki tämä synnyttää sekavia tunteita meneillään olevaa globalisaatioprosessia kohtaan ja luo laajaa kysyntää kaikenlaisille tuomiopäivän profeetoille ja suuren yleisön tyytymättömyyttä hyväkseen käyttäville poliittisille opportunisteille ja huligaaneille. Jotkut tällaiset fanaatikot ja opportunistit ja heidän järjestönsä ovatkin jo yleisesti tunnettuja: Jean-Marie Le Pen, Ignacio Ramonet, Jörg Haider, Jeremy Rifkin, Pat Buchanan, Viviane Forrester, Carl I. Hagen, José Bové, Pia Kjærsgaard, Attac, AFA, Front National, Reclaim the Streets, FPÖ ja niin edelleen.
Kyseessä on todella sekalainen seurakunta. Globalisaation vastustajiin kuuluu kaikenlaista väkeä äärioikeistosta äärivasemmistoon, Le Monde Diplomatique-lehden ympärille ryhmittyneistä ranskalaisista intellektuelleista ammattimaisiin mielenosoittajiin ja katuhuligaaneihin, kaiken markkinatalouden tuhoamiseen pyrkivistä kommunisteista oman maansa taloutta kilpailijamailta puolustamaan pyrkiviin protektionisteihin. Niinpä myös heidän vaikuttimensa, toimintatapansa ja vihankohteensa ovat hyvin monenlaisia. Jotkut heistä haluavat terrorisoida Millaun tai Seattlen McDonaldseja, toiset hilluvat mielenosoituksissa ja katumarsseilla "globaalia valtaeliittiä" vastaan; jotkut pitävät halpatuontia kehitysmaista syynä kotimaiseen työttömyyteen, toiset hyökkäävät maahanmuuttajia vastaan puolustaakseen kansallista kulttuuria.
Kaikkien globalisaation vastustajien kesken on kuitenkin merkittäviä yhtäläisyyksiä. Kaikki globalisaation vastustajat haluavat rajoittaa ihmisten, hyödykkeiden, pääoman, teknologian ja kulttuurin vapaata liikkuvuutta pystyttämällä tullimuureja ja muita kansainvälisen vuorovaikutuksen esteitä. Tästä syystä he vihaavat kansainvälisiä vapaakauppasopimuksia ja -järjestöjä, joiden tarkoituksena on edistää resurssien, ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta.
Globalisaation vastustajia yhdistää pyrkimys rajoittaa valinnanvapautta ihmisten elämässä. He haluaisivat päättää puolestamme, mitä ruokaa saamme syödä, mitä elokuvia saamme katsoa, mitä musiikkia saamme kuunnella, minne ja miten saamme sijoittaa eläkevaramme, missä ja miten asumme ja työskentelemme—ylipäätään määrätä, miten elämme. Nämä globalisaation vastustajat edustavat useita erilaisia aatteita, mutta kaikki nämä aatteet kuitenkin pohjautuvat syvään epäluottamukseen yksilönvapautta ja avointa yhteiskuntaa kohtaan.
On tyypillistä, että globalisaation vastustajat teeskentelevät edustavansa laajaa kansalaismielipidettä ja puhuvansa köyhien nimissä. Black Blocin anarkokommunistit ja Attacin aktivistit haluavat näyttäytyä valtaeliittiä vastustavina kapinallisina. Tällä tavoin suunniteltiin myös ns. Seattlen taistelu. Samaan tyyliin yritetään legitimoida José Bovén kaltaisten tyyppien symboloima poliittinen huliganismi. Tässä valheellisessa näytelmässä demokraattisesti valitut hallitukset esitetään epärehellisinä vallananastajina, kun taas kourallinen pikkuruisia lahkoja esiintyy koko maailman väestön legitiimeinä edustajina. Harvinaisen totaalista petosta!
Jos nämä kansan tahdon edustajiksi itsensä valinneet aktivistit todella haluaisivat parantaa köyhien maiden oloja, he vaatisivat ihmisten, ajatusten ja resurssien entistäkin vapaampaa liikkuvuutta—toisin sanottuna entistä enemmän globalisaatiota. Köyhien maiden kannattaa nimenomaan integroitua maailmanmarkkinoille, ei jäädä niiden ulkopuolelle. Viimeisten vuosikymmenten kehitys osoittaa, että nykyaikainen maailmantalous tarjoaa valtavia mahdollisuuksia. Köyhyydelle ja alikehittyneisyydelle on olemassa vaihtoehto: yhä useammat köyhät maat ja alueet voivat kehittyä, teollistua ja vaurastua integroitumalla kasvavaan maailmantalouteen. Maailmassa on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole päässeet kokemaan meille jo itsestäänselväksi muuttunutta hyvinvointia; jos todella välittäisimme heistä, meidän tulisi käyttää energiaamme ja luovuuttamme edistääksemme kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen.
Avoimen yhteiskunnan kannattajilla on pitkään ollut taipumus aliarvioida globalisaation vastaisen agitaation vaarallisuutta. Ilmiötä on pidetty eräänlaisena poliittisena aluskasvillisuutena, joka ei paljon vaikuta yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Tästä syystä näiden pelon apostolien on annettu saarnata estoitta, maalailla kaikenlaisia maailmanloppu- uhkakuvia ja esittää toinen toistaan järjettömämpiä väitteitä maailman tilasta ja maailmantalouden integroitumisen käynnistämän teknologisen ja taloudellisen kehityksen maailmanlaajuisesta etenemisestä. Näitä agitaattoreita ei ole järjestelmällisesti kritisoitu.
Käsitys globalisaation vastaisen agitaation vaarattomuudesta on osoittautunut virhearvioksi. Ajan myötä yleinen aateilmapiiri on myrkyttynyt: yhä useammat ihmiset ovat alkaneet uskoa myytteihin globalisaation tuhoisista seurauksista ja kokevat maailman olevan kuilun partaalla. Vapaan yhteiskunnan kannattajien passiivisuus aatekeskustelussa on selvästi vaikuttanut poliittiseen ilmapiiriin. Erityisesti Euroopassa kaikenkarvaiset nationalistiset ja ksenofobiset populistiset puolueet poimivat pelon hedelmiä ja valmistautuvat nousemaan poliittisen vallan huipulle.
Tämä kehitys on jo itsessään niin hälyttävää, että sen pitäisi saada vapaan yhteiskunnan kannattajat laajaan vastahyökkäykseen avoimuuden vihollisia vastaan. Tämän lisäksi historiankin vuoksi olisi aktiivisesti puolustettava avoimen yhteiskunnan perusarvoja poliittisessa ja älyllisessä keskustelussa.
Sata vuotta sitten lupaava liberalisoinnin, vapaakaupan ja ihmisten lisääntyvän kansainvälisen liikkuvuuden kausi vaihtui siirtomaapolitiikan, nationalististen sotien ja protektionismin helvetiksi, joka loi edellytykset modernin totalitarismin läpimurrolle. Ensimmäinen globalisaatioprosessi ajautui poliittiseen konkurssiin vuonna 1914. Seuraukset olivat ennennäkemättömän traagisia. Globalisaation aatteellista perustaa oli jatkuvasti heikennetty vuosikymmenien nationalistisella ja kollektivistisella agitaatiolla, joka ensimmäisen maailmansodan jälkeen synnytti militantteja antiliberaalisia massaliikkeitä, tunnetuin seurauksin.
Tämä on taustana päätöksellemme perustaa virtuaalinen kohtauspaikka kaikille niille, joiden mielestä nyt on korkea aika reagoida ääriliikkeiden levittämään tuhoisaan propagandaan. On aika paljastaa, että globalisaation vastustajien huoli kehitysmaista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on vastenmielistä näytelmää. On aika ryhtyä vastaiskuun ja torjua suljettua, autoritaarista yhteiskuntaa ajava propaganda rationalismin asein.
Sulkeutunut, primitiivinen heimoajattelu on jälleen liikkeellä, tällä kertaa vain uudessa globaalisessa muodossa. Vapaata yhteiskuntaa puolustava verkostomme julkistetaan tänään 26.9.2000, koska juuri tänään Prahassa tribalismi käy hyökkäykseen avointa yhteiskuntaa vastaan. Meidät on haastettu ideologiseen taisteluun; ottakaamme haaste vastaan. Olkoon tämä päivä lähtölaukaus valistustyölle avoimuuden merkityksestä ja sulkeutuneisuuden vaaroista. Kutsumme kaikki avoimen yhteiskunnan puolustajat osallistumaan vastaiskuumme. Samalla kannustamme poliittisia vallanpitäjiä ja kansainvälisiä järjestöjä voimakkaampaan toimintaan vapaamman liikkuvuuden ja avoimemman maailman puolesta. Erityisesti kehotamme rikkaiden maiden poliittisia päättäjiä aidosti avaamaan markkinat köyhien maiden tuotteille.
Lue ja ajattele. Tahdotko riehua vai tahdotko rakentaa?
Vetoomus avoimemman maailman puolesta
Elämme toivon aikaa. Ihmisten elinolosuhteet kehittyvät nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin. Ihmiskunnan luomiskyky on yhä suurempi. Viimeisen neljännesvuosisadan aikana maailmassa on noussut enemmän ihmisiä köyhyydestä vaurauteen kuin milloinkaan ennen. Ikinä eivät niin monet ihmiset ole olleet niin vapaita ja eläneet niin turvallista elämää kuin nykyään. Elämme suurten mahdollisuuksien aikaa—globalisaation, lisääntyvän hyvinvoinnin ja rauhanomaisen kansainvälisen yhteistyön aikakautta. Kansallisvaltioiden rajat menettävät merkitystään ja yksilöiden valinnanvapaus kasvaa kasvamistaan.
Kyseessä on valtava kehityskulku, jonka merkitys on erityisen suuri verrattuna viime vuosisadan veriseen maailmanhistoriaan - nationalistisiin konflikteihin ja totalitarismin väkivaltaiseen etenemiseen. Kuitenkin tämä toivon ja mahdollisuuksien aika on myös turhautumisen ja epävarmuuden aikaa. On turhauttavaa, että edelleen suuri osa maailman ihmisistä on hyvinvointia luovan globalisaatioprosessin ulkopuolella. Jokainen edistysaskel tekee jäljellejäävän kurjuuden ja sorron entistäkin sietämättömämmäksi. Suuret muutospaineet ja uudet haasteet myös tekevät monet ihmiset epävarmoiksi, kun vanhat tuotantomuodot ja totutut elämänmallit häviävät. Siirtymä vanhasta uuteen on harvoin helppoa tai kivutonta; kriisejä ja hetkellisiä tappioita voi aiheutua monin paikoin. Kaikki eivät löydä tietä tulevaisuuteen.
Kaikki tämä synnyttää sekavia tunteita meneillään olevaa globalisaatioprosessia kohtaan ja luo laajaa kysyntää kaikenlaisille tuomiopäivän profeetoille ja suuren yleisön tyytymättömyyttä hyväkseen käyttäville poliittisille opportunisteille ja huligaaneille. Jotkut tällaiset fanaatikot ja opportunistit ja heidän järjestönsä ovatkin jo yleisesti tunnettuja: Jean-Marie Le Pen, Ignacio Ramonet, Jörg Haider, Jeremy Rifkin, Pat Buchanan, Viviane Forrester, Carl I. Hagen, José Bové, Pia Kjærsgaard, Attac, AFA, Front National, Reclaim the Streets, FPÖ ja niin edelleen.
Kyseessä on todella sekalainen seurakunta. Globalisaation vastustajiin kuuluu kaikenlaista väkeä äärioikeistosta äärivasemmistoon, Le Monde Diplomatique-lehden ympärille ryhmittyneistä ranskalaisista intellektuelleista ammattimaisiin mielenosoittajiin ja katuhuligaaneihin, kaiken markkinatalouden tuhoamiseen pyrkivistä kommunisteista oman maansa taloutta kilpailijamailta puolustamaan pyrkiviin protektionisteihin. Niinpä myös heidän vaikuttimensa, toimintatapansa ja vihankohteensa ovat hyvin monenlaisia. Jotkut heistä haluavat terrorisoida Millaun tai Seattlen McDonaldseja, toiset hilluvat mielenosoituksissa ja katumarsseilla "globaalia valtaeliittiä" vastaan; jotkut pitävät halpatuontia kehitysmaista syynä kotimaiseen työttömyyteen, toiset hyökkäävät maahanmuuttajia vastaan puolustaakseen kansallista kulttuuria.
Kaikkien globalisaation vastustajien kesken on kuitenkin merkittäviä yhtäläisyyksiä. Kaikki globalisaation vastustajat haluavat rajoittaa ihmisten, hyödykkeiden, pääoman, teknologian ja kulttuurin vapaata liikkuvuutta pystyttämällä tullimuureja ja muita kansainvälisen vuorovaikutuksen esteitä. Tästä syystä he vihaavat kansainvälisiä vapaakauppasopimuksia ja -järjestöjä, joiden tarkoituksena on edistää resurssien, ihmisten ja ajatusten liikkuvuutta.
Globalisaation vastustajia yhdistää pyrkimys rajoittaa valinnanvapautta ihmisten elämässä. He haluaisivat päättää puolestamme, mitä ruokaa saamme syödä, mitä elokuvia saamme katsoa, mitä musiikkia saamme kuunnella, minne ja miten saamme sijoittaa eläkevaramme, missä ja miten asumme ja työskentelemme—ylipäätään määrätä, miten elämme. Nämä globalisaation vastustajat edustavat useita erilaisia aatteita, mutta kaikki nämä aatteet kuitenkin pohjautuvat syvään epäluottamukseen yksilönvapautta ja avointa yhteiskuntaa kohtaan.
On tyypillistä, että globalisaation vastustajat teeskentelevät edustavansa laajaa kansalaismielipidettä ja puhuvansa köyhien nimissä. Black Blocin anarkokommunistit ja Attacin aktivistit haluavat näyttäytyä valtaeliittiä vastustavina kapinallisina. Tällä tavoin suunniteltiin myös ns. Seattlen taistelu. Samaan tyyliin yritetään legitimoida José Bovén kaltaisten tyyppien symboloima poliittinen huliganismi. Tässä valheellisessa näytelmässä demokraattisesti valitut hallitukset esitetään epärehellisinä vallananastajina, kun taas kourallinen pikkuruisia lahkoja esiintyy koko maailman väestön legitiimeinä edustajina. Harvinaisen totaalista petosta!
Jos nämä kansan tahdon edustajiksi itsensä valinneet aktivistit todella haluaisivat parantaa köyhien maiden oloja, he vaatisivat ihmisten, ajatusten ja resurssien entistäkin vapaampaa liikkuvuutta—toisin sanottuna entistä enemmän globalisaatiota. Köyhien maiden kannattaa nimenomaan integroitua maailmanmarkkinoille, ei jäädä niiden ulkopuolelle. Viimeisten vuosikymmenten kehitys osoittaa, että nykyaikainen maailmantalous tarjoaa valtavia mahdollisuuksia. Köyhyydelle ja alikehittyneisyydelle on olemassa vaihtoehto: yhä useammat köyhät maat ja alueet voivat kehittyä, teollistua ja vaurastua integroitumalla kasvavaan maailmantalouteen. Maailmassa on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole päässeet kokemaan meille jo itsestäänselväksi muuttunutta hyvinvointia; jos todella välittäisimme heistä, meidän tulisi käyttää energiaamme ja luovuuttamme edistääksemme kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen.
Avoimen yhteiskunnan kannattajilla on pitkään ollut taipumus aliarvioida globalisaation vastaisen agitaation vaarallisuutta. Ilmiötä on pidetty eräänlaisena poliittisena aluskasvillisuutena, joka ei paljon vaikuta yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Tästä syystä näiden pelon apostolien on annettu saarnata estoitta, maalailla kaikenlaisia maailmanloppu- uhkakuvia ja esittää toinen toistaan järjettömämpiä väitteitä maailman tilasta ja maailmantalouden integroitumisen käynnistämän teknologisen ja taloudellisen kehityksen maailmanlaajuisesta etenemisestä. Näitä agitaattoreita ei ole järjestelmällisesti kritisoitu.
Käsitys globalisaation vastaisen agitaation vaarattomuudesta on osoittautunut virhearvioksi. Ajan myötä yleinen aateilmapiiri on myrkyttynyt: yhä useammat ihmiset ovat alkaneet uskoa myytteihin globalisaation tuhoisista seurauksista ja kokevat maailman olevan kuilun partaalla. Vapaan yhteiskunnan kannattajien passiivisuus aatekeskustelussa on selvästi vaikuttanut poliittiseen ilmapiiriin. Erityisesti Euroopassa kaikenkarvaiset nationalistiset ja ksenofobiset populistiset puolueet poimivat pelon hedelmiä ja valmistautuvat nousemaan poliittisen vallan huipulle.
Tämä kehitys on jo itsessään niin hälyttävää, että sen pitäisi saada vapaan yhteiskunnan kannattajat laajaan vastahyökkäykseen avoimuuden vihollisia vastaan. Tämän lisäksi historiankin vuoksi olisi aktiivisesti puolustettava avoimen yhteiskunnan perusarvoja poliittisessa ja älyllisessä keskustelussa.
Sata vuotta sitten lupaava liberalisoinnin, vapaakaupan ja ihmisten lisääntyvän kansainvälisen liikkuvuuden kausi vaihtui siirtomaapolitiikan, nationalististen sotien ja protektionismin helvetiksi, joka loi edellytykset modernin totalitarismin läpimurrolle. Ensimmäinen globalisaatioprosessi ajautui poliittiseen konkurssiin vuonna 1914. Seuraukset olivat ennennäkemättömän traagisia. Globalisaation aatteellista perustaa oli jatkuvasti heikennetty vuosikymmenien nationalistisella ja kollektivistisella agitaatiolla, joka ensimmäisen maailmansodan jälkeen synnytti militantteja antiliberaalisia massaliikkeitä, tunnetuin seurauksin.
Tämä on taustana päätöksellemme perustaa virtuaalinen kohtauspaikka kaikille niille, joiden mielestä nyt on korkea aika reagoida ääriliikkeiden levittämään tuhoisaan propagandaan. On aika paljastaa, että globalisaation vastustajien huoli kehitysmaista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on vastenmielistä näytelmää. On aika ryhtyä vastaiskuun ja torjua suljettua, autoritaarista yhteiskuntaa ajava propaganda rationalismin asein.
Sulkeutunut, primitiivinen heimoajattelu on jälleen liikkeellä, tällä kertaa vain uudessa globaalisessa muodossa. Vapaata yhteiskuntaa puolustava verkostomme julkistetaan tänään 26.9.2000, koska juuri tänään Prahassa tribalismi käy hyökkäykseen avointa yhteiskuntaa vastaan. Meidät on haastettu ideologiseen taisteluun; ottakaamme haaste vastaan. Olkoon tämä päivä lähtölaukaus valistustyölle avoimuuden merkityksestä ja sulkeutuneisuuden vaaroista. Kutsumme kaikki avoimen yhteiskunnan puolustajat osallistumaan vastaiskuumme. Samalla kannustamme poliittisia vallanpitäjiä ja kansainvälisiä järjestöjä voimakkaampaan toimintaan vapaamman liikkuvuuden ja avoimemman maailman puolesta. Erityisesti kehotamme rikkaiden maiden poliittisia päättäjiä aidosti avaamaan markkinat köyhien maiden tuotteille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pitkä viestisi?
Fiksut ihmiset jaksavat vähän lukea ja ajatellakin lukemaansa. Tyhmät mielummin uskovat yhteen tai kahteen vetävään iskulauseeseen ja sitten menevätkin jo palavin silmin kaduille riehumaan.
Joopa. Täysin rintamalinjojen ulkopuolelle sijoittuvana tarkkailijana lueksin läpi tuon tekstin. Se vaikutti ihan tyypilliseltä yhden asian likkeen propagandalta. Oli typerännaiiveja truisminprutkauksia kuten:
"Ihmiskunnan luomiskyky on yhä suurempi."
Oli vastapuolta perustelematta leimaavia lauseita kuten:
"Globalisaation vastustajia yhdistää pyrkimys rajoittaa valinnanvapautta ihmisten elämässä."
"Sulkeutunut, primitiivinen heimoajattelu on jälleen liikkeellä."
Ja sitten oli tietenkin mittava määrä oman uskon mukaisia oppilauselmia, alkaen vastapuolen vilpittömyyden epäilystä:
"Jos nämä kansan tahdon edustajiksi itsensä valinneet aktivistit todella haluaisivat parantaa köyhien maiden oloja, he vaatisivat ihmisten, ajatusten ja resurssien entistäkin vapaampaa liikkuvuutta..."
ja päätyen sitten varsinaiseen helmeen, tunnustukselliseen opilliseen kirkastumaan:
"Sata vuotta sitten lupaava liberalisoinnin, vapaakaupan ja ihmisten lisääntyvän kansainvälisen liikkuvuuden kausi vaihtui siirtomaapolitiikan, nationalististen sotien ja protektionismin helvetiksi, joka loi edellytykset modernin totalitarismin läpimurrolle..."
Huh huh. Kuka se sulkeutuu ja mihin? Näiltä ainakin on pää pensaassa.
Muutamiin globalisaatiokriitikkojen esittämiin yksinkertaisiin kysymyksiin olisin odottanut vastausta. Kuten siihen, montako dollaria risteilee päivittäin rajojen yli ulkomaankaupan merkeissä, montako spekulaativisen keinottelun merkeissä. Onko suhdeluku todellakin tuo jossain mainittu 1:9? Tai miten nopeita voittoja metsästävät ne, jotka sijoittavat reaalisiin kohteisiin, mikä on globaalitaloudessa tehdyn sijoituksen keskimääräinen aikakesto? Onko niin kuin kriitikot väittävät että kaikki on joka päivä vaakalaudalla, eikä mitään pitkäkestoisia sitoumuksia tehdä? Entä mikä on tämän rajojen yli ryntäilevän keinottelupääoman suuruus - onko se tosiaan triljardeissa dollareissa?
Itse seuraan, kuten totesin, asioita tarkkailijan asentein, mutta tiettyä kriittisyyttä minuunkin on globalisaatiota kohtaan tarttunut. En esimerkiksi voi ymmärtää, miten taloussysteemi, jossa pidetään päämääränä sitä että jokaisen toimijan sijoitus tuottaa sunnilleen saman prosenttimäärän verran voittoa - on siis samassa suhteessa kannattavaa ja lisää jokaisen elintasoa ja vaurautta samassa suhteessa - voi toimia jos haitari on leveä ja rikkaat rikastuvat paljon ja köyhät vähän. Miten yhtälö toimii? Kertokaa matemaattinen malli.
Joo, olet tosi "puolueeton".. Ole ihan rehellisesti sitä mitä olet, attacin kaheleita riehujia.
Minusta järjestöt on tarpeettomia mutta sen nyt voi ensi katsomalta nähdä että tuossa yllä olevassa tekstissä on hemmetin paljon enemmän järjeä kuin missään attac melskaamisessa.
näkyy aina vain jonkinväristen silmälasien läpi? En ole ikinä kuulunut mihinkään puolueeseen, aktivistiliikkeeseen, tms, enkä koskaan osallistunut mihinkään mielenosoitukseen. Olen lukenut Attacista lehdistä, näiltä keskustelupalstoilta - en ole ikinä edes käynyt Attacin nettisivuilla! Jos syntini on olemassa, sen täytyy olla pelkästään siinä että olen hyvin utelias kuulemaan vastauksia senkaltaisiin kysymyksiin, jotka nimimerkki reiskakin vaan jättää vastaamatta. No minulla on aikaa, odotellaan.
Kysyit; "Miten yhtälö toimii? Kertokaa matemaattinen malli." yritän auttaa Sinua
1. Kuvittele talousjärjestelmä, siis globaali talosjärjestelmä vesijärjestelmänä. Merineen, jokineen, pilvineen, sateineen myrskyineen jne.
2. Kuvittele, että raha on vettä.
3. Kuvittele joki, jossa näin keväällä viihtyvät hauet, ja syksyllä nahkiaiset ja siiat jota sitten voi pyyttää ja ylijäämän myydä.
4. Jos ei ole vettä, ei myös kalat polski ja ryhdy kutemaan (yritykset)
Vaihtoehdot
A) Joku tulee ja tekee padon, kääntää virran sunnan, mitä tapahtuu jos jokesi kuivuu. Ei enää polski kalat. Asialla on Globaalisaation vastustaja.
B) Joku tulee ja tekee kastelukanavan, avaa portit, vie vettä maahan missä on kuivuutta (rahaa), poistaa vedeltä esteet. Vesi yhdistää, kuin raha. Asilla on Globalisaatiossa mahdollisuuden näkijä, ei vastustaja.
p.s. Kauppasota alkamassa Euroopan ja USA:n välillä tällä hetkellä. Asialla globaalisaation vastustajat.