suurimmasta suurin eli kuoleman ?
Miltä tuntuu, että elämä on rajallinen ja lattean lyhyt?
Miltä tuntuu, että elämä on rajallinen ja lattean lyhyt?
Miten ateisti kohtaa
Markus
372274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
sairaus joka johtaa kuolemaan.
Toiset pettävät itseään (monesti juuri ne " elämä on rajallinen ja lattean lyhyt"), luulottelemalla itselleen jotain kuolemanjälkeistä elämää.
Minusta tuntuu että monelta menee ainutkertainen elämä "hukkaan" palvottaessa mielukuvitusukkeileita ja odotettaessa sitä kuoleman jälkeistä elämää jota ei koskaan tule.
vahva ateisti, tai sitten uskot kuten minä, että kun ei helvetissä tarvi pelätä hengen lähtöä, niin ensimmäisen miljoonan vuoden aikana joko oppii tykkäämään siitä hiilihangosta tai takamus on jo niin parkkiintunut ettei tunnu missään.
helvetti on satua jolla pidetään vähälahjaiset alamaiset tottelevaisina.
Toisaalta, mikäli helvetti olisi olemassa, kuvaamasi kaltainen tila ("joko oppii tykkäämään siitä hiilihangosta tai takamus on jo niin parkkiintunut ettei tunnu missään.") on kuitenkin vain fyysistä kidutusta olemattomalle ruumille vs. helvetti (=taivas) jossa jarlaut, eskot, mlit, markukset, mikot yms. harrastavat henkisen puolen kidutusta iänkaikkisesti.
Onneksi kumpaakaan ei ole.
Sitten se mikä ihmetyttää näissä markuksissa jotka ovat luoneet mielikuvituksissaan kuolemanjälkeisen elämän, eivätkö he ymmärrä että jos tuollainen olisi olemassa, se saattaisikin olla muslimeja varten. Ja niin heilahtaisi evlut lahkolainen hihhuli sinne toiselle puolelle.
.. pöytä kastuu ja näppäimistö joutuu vesiliirtoon..
Todistus Jumalan olemassaolosta: olen antanut sormeni Hänen käyttöönsä, ja en enää kirjoita minä, vaan Hän.
[Onneksi kumpaakaan ei ole.]
mistä "tiedät"? ja ennenkaikkea, miten lausuntosi eroaa uskovaisten lausunnoista jotka sanovat tietävänsä että taivas ja helvetti ovat olemassa?
[Sitten se mikä ihmetyttää näissä markuksissa jotka ovat luoneet mielikuvituksissaan kuolemanjälkeisen elämän]
miksi tämä elämä olisi ainoa, ei yhtä ilman kahta eikö?
sisimmissämme, että kristinusko ja ainoastaan ev-lutiusko on ainoa oikea. Voisitkos sinä muka olla joku muslimi, jos pimahtaisit uskoon. Ei, ei, ei edes lesta tai hellari, vain luterilainen, sehän opetettiin jo koulussa, kaikki muu on aivopesua.
onpa turvallista tietää ettet sinä Nasse ole tuomarina viimeisellä tuomiolla. Taivaslistaasi oli eksynyt hiilihankopuolelle kuuluva pakana.
vai ironiaa?
"Mutta tokihan me tiedämme sisimmissämme, että kristinusko ja ainoastaan ev-lutiusko on ainoa oikea. Voisitkos sinä muka olla joku muslimi, jos pimahtaisit uskoon. Ei, ei, ei edes lesta tai hellari, vain luterilainen, sehän opetettiin jo koulussa, kaikki muu on aivopesua."
No, ainakin minua nauratti.
niinhän se oli?
Oletko sukua Niemenäessä asuvalle veljelleni, Trubikselle?
lipsahti tosiaan yksi pakana väärään osastoon.
Mutta mikäli raamatun jumalan aiempiin tekemisiin on luottaminen, niin siinä valossa virhe oli mitätön.
säikähdin vain kovasti kun vielä vähän aamutokkuraisena vilkaisin listaasi. Mutta rationaalisesti ajatellen, onhan jo moni tällä palstalla löytänyt Jeesuksen ja pelastuvien luettelo kasvaa heidän ansiostaan jatkuvasti.
onko joku tullut oikeasti uskoon luettuaan näitä hullunkurisia nettisaarnaajia?
viisaudessaan jatkuvasti kalastajia järvelle jossa kalat eivät käy pyydykseen?
Moi !
ei lähet muu kuin paikallinen pastori. Se on se suurin herra.
Eikä toisaalta kalakaan käy pyydykseen. Joten vastaus kysymykseesi että ei lähetä viisaudessaan eikä käy pyydykseen.
--
käytännössä mikään ei todista Taivaan ja Helvetin olemassaoloa, voidaan pitää todennäköisenä, ettei niitä ole.
tietävät samalla tavalla sydämissään, että islam on ainoa oikea uskonto, ja shiia-muslimit tietävät vielä sydämissään, että shiia-islam on ainoa oikea uskonto. Älä ole niin ylimielinen, sinun uskontosi ei eroa millään tavalla ainutlaatuinen!
mutta mistä TIEDÄT että niitä ei ole?
en minäkään väitä tietäväni vaikka en usko kumpaankaan
tuolla tavalla ajatellaan, ei kukaan oikeasti voi tietää varmuudella mitään... Useimmat ihmiset ovat varmoja, ettei menninkäisiä ole olemassa, mutta mistä he TIETÄVÄT sen? Minä olen varma, että sinä olet oikea ihminen, mutta voinko minä oikeasti TIETÄÄ sitä?
Tällaisissa tapauksissa kannattaa pysytellä todennäköisyyksissä ja "maalaisjärjessä".
kumminkin oot väärässä, ett ei oo kadotusta? Miten voit korvata kenellekkään, ett "opastit" väärin ja nyt toinen joutuu olee iankaiken vaivassa ja tuskassa.Toisi päin, mitä jos on elänyt täällä uskoen ett Jumala on olemassa ja vain Jeesuksen kautta on pääsy Jumalan luo, kuoleman jälkeen.Sitt kumminkaa ei oliskaa mitään kuoleman jälkeen.Niin mitä? Ja vielä selvennykseks, jos on olemassa edes promillen mahis ett helvetti on olemassa ja sinne joutuu joss ei usko Jeesukseen ja tee Hänen tahtoaan, eiks oo aika riskaapelia elää ilman uskoa Häneen?
Että ateisti kohtaa kuoleman samoin kuin agnostikko ja uskovainenkin: lopettamalla hengittämisen, liikkumisen ja alkamalla mädätä.
>>suurimmasta suurin eli kuoleman ?>Miltä tuntuu, että elämä on rajallinen ja lattean lyhyt?
eikö se jo etukäteen suoraansanottuna vituta, että tässä se nyt oli, full stop.
Eikö se pelota, ahdista ja turhauta.
Hienoa oli, tiesin totuuden, ei jtkoa, kaveri viereisessä pedissä luulee vielä jatkavansa.
>>eikö se jo etukäteen suoraansanottuna vituta, että tässä se nyt oli, full stop.
Eikö se pelota, ahdista ja turhauta.
Enpä tiedä olenko ateisti vai en. En kuitenkaan usko persoonalliseen jumalaan, mutta uskon sanotaanko nyt sitten vaikka elämään, joka ei lopu ennen kuin maailmankaikkeus kohtaa loppunsa.
Joka tapauksessa ainakin näin vielä alle nelikymppisenä kohtaan kuoleman hyvinkin tyynesti. Minulle on *helpotus* ja *upea juttu* että elämä on rajallinen ja lattean lyhyt. Se on osa koko jutun ideaa.
Eikä tämä sitten pätkääkään tarkoita, että olisin jotenkin tyytymätön elämääni. Täsmälleen päinvastoin. Olen erittäin onnellinen joka ikinen päivä, sovussa itseni ja ympäristöni kanssa, ja täysin ilman uskoa johonkin kuoleman jälkeiseen ikuiseen taivaalliseen yhteiseloon muiden elämänsä kortit oikein pelanneiden kanssa.
Jos uskoisin johonkin suurempaan voimaan, joka lajittelee ihmiset kuoleman koittaessa vuohiin ja lampaisiin, en usko että olisin läheskään yhtä levollinen kuin nyt olen.
Minulle ei ole olemassa piinaavan puuttuvia vastauksia. On vain upeita kysymyksiä, joihin ei tarvitsekaan löytyä vastauksia.
syteen ja saveen, mutta me emme jää sitä tyyneyttä ihailemaan. Eikös lähetä kusi sukassa hirveät kuolemankauhut mukanamme ?
Hmm, en usko että minusta lopulta jää jäljelle mitään ihailemaan tyyneyttä. Ja jos kuolema alkaa minua myöhemmin kauhistuttaa, niin sittenhän alkaa - kusi sukassa tai ilman. Miksi pelkäisin kuoleman pelkoa, kun en pelkää kuolemaakaan?
Elelen tässä elämäni jumalattomana mutta tuntiessani kuolon hetken lähestyvän teen pikaisen rauhan yleisempien jumalien kanssa ja parin harvinaisemmankin varmuuden vuoksi.
Näinhän se toimii.Jumala antaa aina anteeksi,unohtamatta näitä muitakaan jumalia.
"Jeesuksen Kristuksen Perkele"
"Jospa tuo varmuuen vuoksi pyytemi anteeksi molemmilta"
(Tuntematon sotilas)
luonnollinen asia. Ei sitä tarvitse miettiä etukäteen. Kaikki kuolee aikanaan. Paitsi tietysti tietyt uskovaiset jotka jatkavat elämää kuolemankin jälkeen. Tai ainakin niin luulevat.
Koska kaikki olevainen perustuu atomien jne piirileikkiin, ei elämä kuollessani mihinkään pääty - atomini vain menevät uuteen jakeluun, muuttuvat energiaksi tai aineeksi, whatever, ja pieni piiri jatkaa pyörimistään. Olen siis osa kaikkea mikä on ollut, mikä on, ja mikä on oleva; ja näinollen elän ikuisesti. Tällä periaatteella voin lisäksi selittää minkä tahansa uskonnon satukertomukset elämästä ja kuolemasta, joten se siitä.
selväjärkisiäkin!
Kuolema on lepo, lohdullinen lopetus sille elämälle, mitä olen parhaani yrittäen toteuttanut.
"Miten ateisti kohtaa suurimmasta suurin eli kuoleman ?"
Mitä? Kuolenko minä? Minähän olen ikuinen! Ja onneksi Semos suojelee minua, toisin kuin tuomasta ja akk:ta, jotka joutuvat kaksistaan helvettiin. Voi niitä raasuja!
"Miltä tuntuu, että elämä on rajallinen ja lattean lyhyt?"
Katso kaneja ja viisastu!
Ei kuolema ole suuri.Se voi olla todella pieni tapahtuma jossain sairaalahuoneessa tai todella iso kuten itsemurhaisku.
Mutta minä uskon näin:
1)meillä on YKSI elämä,joka alkaa kun synnymme ja päättyy kun kuolemme
2)yksikin elämä on jo tarpeeksi vaikeaa,ikuinen elämä taivaassa olisi helvetti!
3)jos kerran on yksi elämä,täytyy tehdä niinkuin haluaa eikä niinkuin muut haluavat
Eli kun kohtaan kuoleman,olen toivonmukaan vanha,elämää nähnyt mummo,jonka mies odottaa omassa haudassaan.
Tai sitten kompastun tänään kulkiessani portaita ja kuolen.
Kaikesta huolimatta en pelkää kuolemaa.Ikuista elämää minä pelkään (mutta onneksi en usko siihen)
Että näin tämä ateisti sen näkee.
helppoa.Mutta kun elämä, sinun, minun ja kaikkien on LAHJA! Ja lahjan antaja on Jumala.
Kerran meidän kaikkien on tehtävä tili Jumalalle miten olemme LAHJAN käyttäneet.
IANKAIKKINEN ELÄMÄ, taivaassa on jotain niin suurta ja onnellista ettei sitä voi täällä kuvata tyhjentävästi, mutta Raamattu antaa osviittaa, jotain sen kaltaista mitä oli ennen syntiinlangeemusta.Minä olen sinne menossa, tunnen tien so.JEESUS KRISTUS, Hänen ohitse, alitse, ei sinne mennä, vaan Hänen kauttaan, siksi Hän sanoo:minä olen TIE, TOTUUS ja ELÄMÄ.Sekä lisäksi, minä olen ovi, vain minun kauttani on pääsy taivasten valtakuntaan. ----Siksi:tuu mukaan ja "tuo" kaverisikin.
Enpä tuota tiedä, kun en ole koskaan kuollut. En ole silti huolissani, kaikki siitä ovat suoriutuneet, eli osanneet kuolla.
Elämän lyhyys (tosin monella lajilla se on vielä lyhyempi) tekee siitä arvokkaan. Ei se nyt niin "lattean lyhyt" ole...
Miltä uskovaisesta tuntuu "elää ikuisesti" ja vieläpä niin, että seuraava elämä on nykyistä parempi? Eikö kyllästytä kituuttaa täällä rumassa maailmassa?