Miltä tuntui lakata uskomasta?

Tuntui siltä että evoluutio tehnyt kauhean kusetuksen kun kehittänyt ihmisille lukemattoman määrän uskontoja ja uskomuksia eikä antanut niin paljoa viisautta että moisia satuolentotarinoita ei olisi tarvinnut väsäillä. Ryhtyä niitä vastaan sitten taistelemaan ja selittämään monelle miljardille ihmiselle että ei hyvä ihme tämä teidän usko ole mistään kotoisin. Aivan liian suuren urakan evoluutio antanut ja se tuntuu silkalta kusetukselta luoda ihminen niin epätoivoisen tehtävän eteen.

Uskosta karisi pois vähän kerrassaan pois sellaisia asioita, joita en lopulta todisteiden edessä totena pitänyt.

Usko ihmeisiin ja uskolla parantamiseen.

Ikuinen piinahelvetti.

Jeesuksen jumaluus ja kolminaisuusoppi.

Jumalan hyvyys, oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus (Raamatun Jumala on tämän vastakohta, pahempi kuin saatana).

Tarujen totena pitäminen (nuoren maan kreationismi, kreationismi yleensä, Raamatun tarut, virheet ja valheet)

Lopputuloksena deismin kautta ateismi.

Alussa tuntui vapauttavalta löytää totuus asioista. Silmät ikään kuin avautuivat pitkän unen jälkeen. Helpotustakin ilmassa.

Sitten sitä ihmetteli, miten ihmeessä oli voinut pitää totena uskon asioita. Olin ollut järjetön, suorastaan hullu!

Tosiasioiden tunnustaminen on tehnyt vapaaksi. Ei tarvitse tuhlata enää aikaa turhiin rukouksiin (kukaan ei kuule, Jumala ei tee mitään) ja Raamatun opiskeluun (tutkin sitä kaiken vapaa-aikani). Nyt on aikaa muille harrastuksille ja voi seurustella uskosta osattomien kanssa vapautuneesti. Ei tarvitse ajatella toisten joutuvan helvettiin.

Ei tarvitse pitää itseään enää muita parempana ihmisenä, mihin kristinusko johti. Toisaalta sitä uskovaisena valehteli olevansa kaikkia muita huonompi, kun siihen oppi kehotti. Vaikka ei todellisuudessa ollutkaan. Kyllä ne lapsen hyväksikäyttäjät, raiskaajat, väkivallan harjoittajat, rikolliset ja murhaajat paljon pahempia ovat.

Uskosta lakkaaminen on kaiken kaikkiaan vapauttava kokemus.

Uskoni loputtua tunsin, kuinka iankaikkiset Jumalan käsivarret kannattavat minua.

Taitaapa sulla olla omakohtaisia kokemuksia että olet luopunut uskosta. Kovasti siltä vaikuttaa. Kukaan tällainen ei ole onnellinen. Se on varma asia.

Olet väärällä osastolla.

Ei se kyllä ole mikään helppo nakki siiirtyä uskomaan evoluutioon ja alkaa selittämään ihmisille että nyt kumma juttu kyllä, evoluutio se on teidän päässä tuon Jumalan kehittänyt ja uskon siihen. Vuosisadan ahdistus siitä tulee.

Muslimeitakin kun on pari miljardia ja voi olla että kun heille lähtee sitä ilosanomaansa kertomaan minkä hokasi, että Allahin on vain evoluutio teidän päässä kehittänyt ja joku huijari väsännyt teidän Koraanin, niin ei pääse kovin pitkälle kun tulee maaksi jälleen. Mutta sehän on vain sitä kuuluisaa evoluution luonnonvalintaa. Heikot karsiutuu pois ja vahvat jatkaa elämistä.

Ilmastoahdistus on pikkujuttu siihen verrattuna mikä tulee kun kääntyy evoluution puoleen ja tajuaa että se sahaa omaa oksaansa syöttämällä ihmiselle sitä pajunköyttä että kaikenlaisia jumalia on maailma täynnä ja ihmiset lähtökohtaisesti uskoo niihin. Sen ahdistuksen määrällä ei ole mitään rajoja kun tajuaa miten väärämielisesti ihminen on kehitetty. Aivan kuin piloillaan pantu lähes kaikille ajatus jostain Jumalasta ja kummallisia kirjoituksia mitä uskoa eri tavalla.

Mutta ehkä siitä pääsee yli kun syö kerralla kaikki mielialalääkeet mitä lääketiede kehittänyt eikä vähään aikaan ajattele koko asiaa.

Uskoa on monenlaista. Tällä palstalla tupataan ajattelemaan, että jos et usko aivan juuri niin kuin minä, olet uskosta osaton. Mutta faktahan on se, että maailmassa on tuhansia kirkkokuntia erilaisine oppeineen, ja kaikkien niiden jäsenet voivat olla uskossa.

Hirvittävä epätietoisuus valtaa ihmisen jos ei usko enää mihinkään Jumalaan. Hän kääntyy hädissään evoluution puoleen ja marisee sille että miten olet nähnyt noin paljon vaivaa kun loit naisen ja saatat tehdä hänestä sellaisen kuuman pakkauksen että miehet menevät aivan sekaisin ja saattavat jopa unohtaa ne satuolentotarunsa. Tosin vain hetkeksi. Ja sitten et yhtään panostanut muutoin ihmiseen että hän saattaa uskoa aivan mitä päättömyyksiä tahansa ja niitä toteuttaa. Joku siinä nyt mättää ja pahasti. Kaiken lisäksi taruolentoja ei selitä mikään luonnonvalinta eikä millään darwinismilla saa siitä mitään tolkkua.

Oli kuin raskaat kahleet olisivat kirvonneet käsistä ja jaloista ja kaulan ympäriltä. Silmät avautuivat ja näin vihdoin totuuden. Totuus teki vapaaksi!

Kun lakkasin uskomasta, niin minusta tuli hyvä ihminen. Olin aiemmin paha ihminen helvettiuskomuksineen ja pakotin muita uskomaan samalla tavalla kuin minä.

Kaikista harhaopeista pitääkin luopua. Juuri harhaopit ovat syynä siihen että kristinuskosta on vääränlaisia käsityksiä. Että se olisi jotain vanhan liiton lakiliittoa jossa sapattina polttopuiden keräämisestä kivitetään kuoliaaksi. Sellaiset harhaopit juuri saavat ihmisen hylkäämään Jumalan kun usko on niin älytöntä ja päätöntä toimintaa. Joskin se onkin juuri saatanallisten harhaoppien tarkoitus. Häpäistä älyttömillä uskomuksilla Jumala.

Jätin aikanaan tietyn tyyppisen uskon, koska se ei tuonut iloa, rauhaa tai rakkautta. Siitä ei seurannut pelko tai ahdistus, vaan oikeastaan helpotus. Muutaman vuoden kuluttua tajusin - ihan yksikseni - että usko ei olekaan suorittamista, eikä minun tarvinnut muuttua muiden kaltaiseksi. Kelpasin Jumalalle omana ainutkertaisena itsenäni.

Myöhemmin ymmärsin, että minulla oli ollut hengellinen burn out. Vasta tuon kokemuksen jälkeen opin todella ymmärtämään mitä armo ja lepo Herrassa tarkoittavat. Kiinalaisilla on sanonta: hyvä juttu, huono juttu - kuka lopulta tietää? Joskus voi joutua luopumaan, että saa jotakin kestävämpää takaisin.