TL;DR Kristinuskosta tuli delusionaalista, joten sitä ei kehdattu kutsua mielisairaudeksi vaan keksittiin uskonnon käsite. Tapahtumat, joita nyt kutsumme ihmeiksi olivat aiemmin tavanomaisia, mutta ne huomattiin epätosiksi. Niitä ei kehdattu kutsua valheiksi, joten keksittiin ihmeen käsite.
Keskiajalla ei ollut uskonnon käsitettä. Raamatussa oli kaikki tarpeellinen tieto ja kaikilla ihmisillä oli Raamatun mukainen todellisuuskäsitys ja elämäntavat. Olisi ollut tyhmää keksiä tälle ainoalle tunnetulle todellisuuskäsitykselle ja elämäntavalle joku tyhmä nimitys 'uskonto'.
Tieteellisen vallankumouksen myötä Raamatun ja tieteen todellisuuskäsitys ajautui yhä syvenevään ristiriitaan. Huomattiin, ettei Raamatun "totuus" vastannut todellisuudesta tehtyjä havaintoja. Järisyttäviä ensimmäisiä havaintoja oli se, ettei maa ole litteä ja maa ei ole kosmoksen keskipiste.
Uskonpuhdistus oli järisyttävä todellisuuskäsityksen muuttaja. Enää ei ollut yhtä ainoaa Raamattuun perustuvaa todellisuuskäsitystä ja elämäntapoja vaan oli katolilainen ja protestanttiset käsitykset. Raamatullinen todellisuuskäsitys ja usko Jumalaan ei ollutkaan synnynnäistä vaan siihen vaikutti kulttuuri. Löytöretket selvensi entisestään tätä havaintoa. Kaukaisissa maissa asuvilla ihmisillä oli aivan samanlaisia ja kristitystä näkökulmasta lapsellisia uskomuksia omiin jumaliin ja todellisuuskäsityksiin. Suurin osa piti tätä alkukantaisten ali-ihmisten ominaisuutena, mutta fiksuimmat hoksasivat, että tämä jumalusko on ihan ihmisten toisilleen opettamaa deluusiota.
Tätä deluusiota ei uskallettu kutsua sen oikealla nimellä mielisairaudeksi eikä sitä uskallettu hylätä. Siitä huolimatta tieteen ja Raamatun todellisuuskäsitykset piti sovittaa yhteen. Deluusiota alettiin kutsua uskonnoksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Religion
Ihmeen käsite syntyi samaan aikaan. Ennen tieteellistä vallankumousta ei ollut luonnonlakeja vaan Jumala ohjasi kaikkea ja kaikki oli mahdollista. Silloin sepitettiin auringon ja kuun pysähtymisiä taivaalle, vetten päällä kävelyä, kuolleista herättämistä, veden muuttamista viiniksi ja niin edelleen. Kun tiede ratkaisi luonnonlakeja ja ilmiöiden takana olevia todellisia syy-seurausprosesseja, huomattiin, ettei siellä mitään Jumalaa ole vaan nuo tapahtumat ovat muinaisten vuohipaimenten sepittämiä valheita. Niitäkään ei uskallettu hylätä valheina koska ne liittyivät uskontoon (eli deluusioon) ja siksi näitä sepitettyjä valheita alettiin kutsua ihmeiksi.
Vielä nykyäänkin uskovainen ottaa älyllisesti laiskan lähestymistavan asioihin, joita ei kykene selittämään. "Se on ihme!", "Tutkimattomat ovat Herran tiet!" ja "Jumala teki sen!" he huudahtelevat typerästi.
Keskiajalla ei ollut uskonnon käsitettä. Raamatussa oli kaikki tarpeellinen tieto ja kaikilla ihmisillä oli Raamatun mukainen todellisuuskäsitys ja elämäntavat. Olisi ollut tyhmää keksiä tälle ainoalle tunnetulle todellisuuskäsitykselle ja elämäntavalle joku tyhmä nimitys 'uskonto'.
Tieteellisen vallankumouksen myötä Raamatun ja tieteen todellisuuskäsitys ajautui yhä syvenevään ristiriitaan. Huomattiin, ettei Raamatun "totuus" vastannut todellisuudesta tehtyjä havaintoja. Järisyttäviä ensimmäisiä havaintoja oli se, ettei maa ole litteä ja maa ei ole kosmoksen keskipiste.
Uskonpuhdistus oli järisyttävä todellisuuskäsityksen muuttaja. Enää ei ollut yhtä ainoaa Raamattuun perustuvaa todellisuuskäsitystä ja elämäntapoja vaan oli katolilainen ja protestanttiset käsitykset. Raamatullinen todellisuuskäsitys ja usko Jumalaan ei ollutkaan synnynnäistä vaan siihen vaikutti kulttuuri. Löytöretket selvensi entisestään tätä havaintoa. Kaukaisissa maissa asuvilla ihmisillä oli aivan samanlaisia ja kristitystä näkökulmasta lapsellisia uskomuksia omiin jumaliin ja todellisuuskäsityksiin. Suurin osa piti tätä alkukantaisten ali-ihmisten ominaisuutena, mutta fiksuimmat hoksasivat, että tämä jumalusko on ihan ihmisten toisilleen opettamaa deluusiota.
Tätä deluusiota ei uskallettu kutsua sen oikealla nimellä mielisairaudeksi eikä sitä uskallettu hylätä. Siitä huolimatta tieteen ja Raamatun todellisuuskäsitykset piti sovittaa yhteen. Deluusiota alettiin kutsua uskonnoksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Religion
Ihmeen käsite syntyi samaan aikaan. Ennen tieteellistä vallankumousta ei ollut luonnonlakeja vaan Jumala ohjasi kaikkea ja kaikki oli mahdollista. Silloin sepitettiin auringon ja kuun pysähtymisiä taivaalle, vetten päällä kävelyä, kuolleista herättämistä, veden muuttamista viiniksi ja niin edelleen. Kun tiede ratkaisi luonnonlakeja ja ilmiöiden takana olevia todellisia syy-seurausprosesseja, huomattiin, ettei siellä mitään Jumalaa ole vaan nuo tapahtumat ovat muinaisten vuohipaimenten sepittämiä valheita. Niitäkään ei uskallettu hylätä valheina koska ne liittyivät uskontoon (eli deluusioon) ja siksi näitä sepitettyjä valheita alettiin kutsua ihmeiksi.
Vielä nykyäänkin uskovainen ottaa älyllisesti laiskan lähestymistavan asioihin, joita ei kykene selittämään. "Se on ihme!", "Tutkimattomat ovat Herran tiet!" ja "Jumala teki sen!" he huudahtelevat typerästi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Deluusio on eri asia kokonaan. Atet mielellään antavat tämän diagnoosin
ja yleistävät väärään asiayhteyteen.
Onhan siinä jo itsessään tarkka kuvaus
asiantuntemuksesta. Tämä on itsensä korottamista lähinnä
Soopaa!
Muuten ihan asiallinen kirjoitus, mutta kristinusko ei ole luokiteltu mielisairaudeksi eikä niin pitä tehdäkään. Siitähän paranee ihan valistuksen ja opetuksen kautta toisin kuin mielisairaudesta, joka vaatii lääketieteellistä hoitoa. Kyse ei ole siten mielisairaudesta.
Se, että joku pitää totena Raamatun kertomuksia - esimerkiksi sitä, että käärme ja aasi puhuivat - ei ole deluusiota. Terveyskirjasto antaa hyvän selityksen deluusioista.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00372
”…mutta kristinusko ei ole luokiteltu mielisairaudeksi eikä niin pitä tehdäkään.”
Kutsuisitko läheisellesi ambulanssin, jos tapaisit hänet sätkimästä makuuhuoneen lattialta ja mokeltavan suureen ääneen aivan käsittämätöntä sekasotkua vaahto suusta valuen ja episodin jälkeen hän vain kurkistelisi sängyn alle ja sanoisi uskovansa sängynalusmörökölliin ja se oli harmiton uskonnollinen mörököllikokemus?
Aika harva kristitty sätkii lattialla ja puhuu siansaksaa vaahto suusta valuen.
Monet tulkitsevat Pyhän Hengen vuodattamisen niin, että pitää sätkiä ja puhua siansaksaa. Pyhän Hengen vuodattaminen on yksi tärkeimmistä kristinuskon uskomuksista. Kutsuisitko siis ystävällesi ambulanssin, jos hän sätkisi ja puhuisi käsittämättömiä vähän harvinaisemmalle mielikuvitusolennolle?
"Kielilläpuhuminen tarkoittaa uskonnollista ilmiötä, jossa henkilö esittää hurmostilassa yleensä käsittämättömistä tavuista muodostuvaa puhetta.[1]
Kielilläpuhumista esiintyy pääosin karismaattisissa kristinuskon suuntauksissa, esimerkiksi helluntailaisuudessa. Glossolaliaksi luonnehdittua kielilläpuhumista ilmenee myös Haitin voodookulteissa ja šamanismissa sekä hindulaisuudessa. Näiden uskontojen piirissä uskotaan, että alttiutta kielilläpuhumiseen voidaan edistää hallusinogeeneillä."
Mutta et vastannut kysymykseen siitä, kutsuisitko läheisellesi ambulanssin, jos hän sätkii lattialla ja puhuu käsittämätöntä siansaksaa mörököllille sängyn alla ja sanoo, ettei se ole mitään vakavaa, vain uskonnollinen kokemus.
En kutsuisi, sillä hän ei ole vahingoksi itselleen tai muille. Se mikä tapahtuu neljän seinän sisällä, pysyy siellä. Ellei ole rikos tai vakava sairauskohtaus.
Ok, juuri tämän vuoksi on vieläkin näitä taikauskon kuolonuhreja kun ei ymmärretä, että vakava uskonnollisuus on tappava mielisairaus. Anneliese Michel yhtenä esimerkkinä ja eikös tässä vähän aikaa sitten kymmenet Jeesushihhulit näännyttäneet itsensä hengiltä Keniassa, jotta saisivat pelastuksen.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Anneliese_Michel
https://amp.cnn.com/cnn/2023/06/19/africa/kenya-starvation-cult-explained-intl-cmd/index.html
Jos Jeesuksen ja apostolien ohjeita noudatettaisiin, niin mitään tuollaista ei tapahtuisi.
Tuolla ei ole siis oikeastaan mitään tekemistä "Jeesuksen uskon" kanssa, joka Jumalan lapsissa on.