Aika kultaa sivarimuistot
3.6.2005 22:42
Vessojen jynssäämistä, tietokoneiden korjaamista ja seksiä siivouskomerossa. Iltalehti paljastaa sivareiden parhaimmat ja pahimmat muistot.
Naissivareita ja sivaripoliiseja
TUHANSIA SIVAREITA
*Viime vuosina sivareiden määrä on pysynyt melko tarkkaan 2 500 henkilön paikkeilla.
*Sivariin voi hakeutua kutsunnoissa tai milloin vain niiden jälkeen, myös varusmiespalveluksen aikana.
*Siviilipalveluksen kesto on 395 vuorokautta. Sen alussa on 28 vuorokautta kestävä peruskoulutusjakso, jonka kaikki sivarit käyvät Lapinjärven sivarikeskuksessa.
*Periaatteessa palveluspaikan osoittaminen on viranomaisten tehtävä, mutta käytännössä lähes kaikki sivarit järjestävät paikkansa itse.
*Käytännössä tavallisimpia palveluspaikkoja ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laitokset, virastot, koulut, yliopistot, kirjastot ja kulttuurilaitokset.
*Vuosittain noin 60-70 nuorta valitsee armeijan tai siviilipalveluksen sijasta totaalikieltäytymisen. Seurauksena on vankeusrangaistus, jonka pituus on puolet jäljellä olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta.
Kun kaksi toisilleen tuntematonta aikuista suomalaista miestä kohtaa, puhe kääntyy nopeasti armeijamuistoihin ja inttijuttuihin, joiden avulla pyritään selvittämään millainen toinen on miehiään.
Mutta Suomessa on myös tuhansia sivareita, jotka kertovat inttijuttujen sijasta toisilleen sivaritarinoita palvelusajoiltaan.
Samalla tavoin, kun armeijan käyneet valittavat usein raskaasta alokasajastaan, sivarit muistelevat kärttyisinä peruskoulutusaikaansa sivarikeskuksissa.
Sivarien peruskoulutuskeskus sijaitsi pitkään Vaasassa, josta se siirtyi vuonna 1998 Lapinjärvelle. Sivarit kyselevätkin usein toisiltaan ensimmäiseksi, missä kaupungissa peruspalvelus on suoritettu, sillä Vaasan ja Lapinjärven sivarikeskukset eroavat toisistaan merkittävästi.
- Vaasa on kaunis merenrantakaupunki, jossa varsinkin kesäisin sivareilla oli enemmän kuin leppoisat oltavat. Lapinjärvellä oltiin metsän keskellä. Hulluksihan siellä tuli, kertoo nykyään insinöörinä työskentelevä Turo Keinonen, 32.
Ennen Vaasaa sivarikeskuksia sijaitsi eri puolilla maata. Nyt keskuksen toiminta kilpailutetaan viiden vuoden välein.
Vanhainkodissa varsinaisen palveluksensa suorittanut Keinonen kertoi sivariaikansa sujuneen kuin siivillä. Vastaanotto vanhainkodissa oli lämmin, kun työntekijät olivat ensin tottuneet pitkätukkaiseen hiippariin.
- Jo pelkästään se, että hoiti työnsä kunnolla ja ilmestyi ajoissa työpaikalle, herätti suurta hämmästystä. Valitettavasti ihmisillä oli sellainen ennakkoasenne, että sivari on laiskajaakko, joka ei jaksa edes herätä aamuisin. Parasta oli se, kun työkaverit sanoivat, että eipä olisi tuota sivarista uskonut, Keinonen nauraa.
- Työ itsessään oli mukavaa, mutta samalla haastavaa. Vanhusten seurassa oltiin päivin ja öin, juteltiin ja kuunneltiin, käytiin yhdessä pihalla ja kaupungilla.
Kun sivarit ryhtyvät tosissaan pohtimaan sitä, mikä erottaa heidän palvelusaikansa armeijasta - fyysisen rääkin ja pyssyillä sohimisen lisäksi - vastauksena ovat naiset. Parhaat sivarijutut kun pyörivät lähes aina naisten ympärillä.
Usein sivarit ymmärrettävästi suorittavat palveluksensa varsin naisvaltaisilla työpaikoilla, kuten sairaaloissa, kirjastoissa, lastentarhoissa, kouluissa tai virastoissa. Parhaimmillaan sivari otetaan työpaikan lemmikiksi, pahimmillaan nuorta poikaa ahdistellaan seksuaalisesti ja vihjailevat puheet ovat arkipäivää.
- Menin työskentelemään siivoojaksi sairaalaan, osastolle jossa oli pelkkiä naissairaanhoitajia ja naislääkäreitä. Olin 18-vuotias ja ihan hyvännäköinen. Lievästi sanottuna pesää tuli niin ovista kuin ikkunoista, 24-vuotias Santeri Uotila kertoo.
Ulkomailla opiskeleva Uotila sanoo sivarivuoden olleen parasta aikaa elämässään.
- Eipä siitä tule hirveästi muiden kanssa puhuttua. Jotenkin tuntuu, että monet vielä nykyäänkin vähän häpeävät sivarin käymistä, varsinkin kun porukassa on armeijan käyneitä. Olisihan se myös toisaalta ehkä vähän epäreilua armeijan käyneitä kohtaan kertoa, miten sivarissa harrastettiin sairaanhoitajien kanssa siivouskomerossa rivakkaa seksiä, samalla kun toiset kaivoivat kuoppia metsissä, Uotila sanoo.
29-vuotiaalla Stugella on hieman toisenlaisia kokemuksia palveluspaikastaan, eräästä nimeltä mainitsemattomasta kirjastosta.
- 40-vuotiaat tädit taputtelivat pepulle aina kun kulkivat ohi. Ei siinä paljon uskaltanut puolustautua. Joka päivä kun istuttiin kahvitunnilla, mammat puhuivat siitä miten söpö olin ja miten he haluaisivat pistää minut purkkiin ja viedä kotiinsa. Kuuntelin juttuja korvat punaisena. Jos olisin ollut fiksumpi, asiaa olisi varmaan voinut jotenkin hyödyntääkin, Stuge pohtii.
Myös sivariin menevien ikäjakauma on laajempi kuin armeijassa. Moni lykkää sivariaikaansa, kunnes on saanut opiskelunsa päätökseen tai hyvään vauhtiin, saadakseen sitten helpommin mieluisan palveluspaikan.
- Sivarimuistojen vertailu on silti aina hauskaa ja kyllähän sieltä Lapinjärveltä sai muutaman hyvän kaverinkin. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin osa tyypeistä oli kyllä todella outoa sakkia. Sellaisia, joista tiesi heti, ettei heitä olisi armeijaan edes huolittu. Toisaalta monet valitsevat sivarin, koska he saavat palveluspaikastaan arvokasta työkokemusta ja useat jopa jatkavat paikassa töitä palveluksensa päätyttyä tai lähtevät opiskelemaan alalle, 20-vuotias Taneli Vala kertoo.
Vala suoritti siviilipalveluksensa peruskoulun atk-tukihenkilönä. Hommia riitti, eivätkä päivät jääneet aina kahdeksaan tuntiin.
- Välillä oli helvetillinen kiire tietokoneita korjatessa ja välillä taas kului monta päivää, ettei ollut mitään tekemistä.
Vaikka armeijan sanotaan tekevän pojista miehiä, sivaritkin uskovat kokemuksensa olevan kasvattava ja panoksellaan olevan merkitystä yhteiskunnalle.
- Lopultahan se, mitä armeijasta tai siviilipalveluksesta saa irti, on kiinni itsestä ja omasta tahdosta, Vala sanoo.
Samoilla linjoilla on myös 27-vuotias Henri Laine, joka paini sivariaikanaan nuoriso-ohjaajana ongelmateinien kanssa.
- Päällimmäisenä mieleen jäivät nuorten kanssa tehdyt retket ja mukava yhdessäolo. Koin tekeväni tärkeää työtä, Laine kertoo.
TEKSTI JUHO RISSANEN
[email protected]
http://www.iltalehti.fi/2005/06/04/200506033119664_uu.shtml
3.6.2005 22:42
Vessojen jynssäämistä, tietokoneiden korjaamista ja seksiä siivouskomerossa. Iltalehti paljastaa sivareiden parhaimmat ja pahimmat muistot.
Naissivareita ja sivaripoliiseja
TUHANSIA SIVAREITA
*Viime vuosina sivareiden määrä on pysynyt melko tarkkaan 2 500 henkilön paikkeilla.
*Sivariin voi hakeutua kutsunnoissa tai milloin vain niiden jälkeen, myös varusmiespalveluksen aikana.
*Siviilipalveluksen kesto on 395 vuorokautta. Sen alussa on 28 vuorokautta kestävä peruskoulutusjakso, jonka kaikki sivarit käyvät Lapinjärven sivarikeskuksessa.
*Periaatteessa palveluspaikan osoittaminen on viranomaisten tehtävä, mutta käytännössä lähes kaikki sivarit järjestävät paikkansa itse.
*Käytännössä tavallisimpia palveluspaikkoja ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laitokset, virastot, koulut, yliopistot, kirjastot ja kulttuurilaitokset.
*Vuosittain noin 60-70 nuorta valitsee armeijan tai siviilipalveluksen sijasta totaalikieltäytymisen. Seurauksena on vankeusrangaistus, jonka pituus on puolet jäljellä olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta.
Kun kaksi toisilleen tuntematonta aikuista suomalaista miestä kohtaa, puhe kääntyy nopeasti armeijamuistoihin ja inttijuttuihin, joiden avulla pyritään selvittämään millainen toinen on miehiään.
Mutta Suomessa on myös tuhansia sivareita, jotka kertovat inttijuttujen sijasta toisilleen sivaritarinoita palvelusajoiltaan.
Samalla tavoin, kun armeijan käyneet valittavat usein raskaasta alokasajastaan, sivarit muistelevat kärttyisinä peruskoulutusaikaansa sivarikeskuksissa.
Sivarien peruskoulutuskeskus sijaitsi pitkään Vaasassa, josta se siirtyi vuonna 1998 Lapinjärvelle. Sivarit kyselevätkin usein toisiltaan ensimmäiseksi, missä kaupungissa peruspalvelus on suoritettu, sillä Vaasan ja Lapinjärven sivarikeskukset eroavat toisistaan merkittävästi.
- Vaasa on kaunis merenrantakaupunki, jossa varsinkin kesäisin sivareilla oli enemmän kuin leppoisat oltavat. Lapinjärvellä oltiin metsän keskellä. Hulluksihan siellä tuli, kertoo nykyään insinöörinä työskentelevä Turo Keinonen, 32.
Ennen Vaasaa sivarikeskuksia sijaitsi eri puolilla maata. Nyt keskuksen toiminta kilpailutetaan viiden vuoden välein.
Vanhainkodissa varsinaisen palveluksensa suorittanut Keinonen kertoi sivariaikansa sujuneen kuin siivillä. Vastaanotto vanhainkodissa oli lämmin, kun työntekijät olivat ensin tottuneet pitkätukkaiseen hiippariin.
- Jo pelkästään se, että hoiti työnsä kunnolla ja ilmestyi ajoissa työpaikalle, herätti suurta hämmästystä. Valitettavasti ihmisillä oli sellainen ennakkoasenne, että sivari on laiskajaakko, joka ei jaksa edes herätä aamuisin. Parasta oli se, kun työkaverit sanoivat, että eipä olisi tuota sivarista uskonut, Keinonen nauraa.
- Työ itsessään oli mukavaa, mutta samalla haastavaa. Vanhusten seurassa oltiin päivin ja öin, juteltiin ja kuunneltiin, käytiin yhdessä pihalla ja kaupungilla.
Kun sivarit ryhtyvät tosissaan pohtimaan sitä, mikä erottaa heidän palvelusaikansa armeijasta - fyysisen rääkin ja pyssyillä sohimisen lisäksi - vastauksena ovat naiset. Parhaat sivarijutut kun pyörivät lähes aina naisten ympärillä.
Usein sivarit ymmärrettävästi suorittavat palveluksensa varsin naisvaltaisilla työpaikoilla, kuten sairaaloissa, kirjastoissa, lastentarhoissa, kouluissa tai virastoissa. Parhaimmillaan sivari otetaan työpaikan lemmikiksi, pahimmillaan nuorta poikaa ahdistellaan seksuaalisesti ja vihjailevat puheet ovat arkipäivää.
- Menin työskentelemään siivoojaksi sairaalaan, osastolle jossa oli pelkkiä naissairaanhoitajia ja naislääkäreitä. Olin 18-vuotias ja ihan hyvännäköinen. Lievästi sanottuna pesää tuli niin ovista kuin ikkunoista, 24-vuotias Santeri Uotila kertoo.
Ulkomailla opiskeleva Uotila sanoo sivarivuoden olleen parasta aikaa elämässään.
- Eipä siitä tule hirveästi muiden kanssa puhuttua. Jotenkin tuntuu, että monet vielä nykyäänkin vähän häpeävät sivarin käymistä, varsinkin kun porukassa on armeijan käyneitä. Olisihan se myös toisaalta ehkä vähän epäreilua armeijan käyneitä kohtaan kertoa, miten sivarissa harrastettiin sairaanhoitajien kanssa siivouskomerossa rivakkaa seksiä, samalla kun toiset kaivoivat kuoppia metsissä, Uotila sanoo.
29-vuotiaalla Stugella on hieman toisenlaisia kokemuksia palveluspaikastaan, eräästä nimeltä mainitsemattomasta kirjastosta.
- 40-vuotiaat tädit taputtelivat pepulle aina kun kulkivat ohi. Ei siinä paljon uskaltanut puolustautua. Joka päivä kun istuttiin kahvitunnilla, mammat puhuivat siitä miten söpö olin ja miten he haluaisivat pistää minut purkkiin ja viedä kotiinsa. Kuuntelin juttuja korvat punaisena. Jos olisin ollut fiksumpi, asiaa olisi varmaan voinut jotenkin hyödyntääkin, Stuge pohtii.
Myös sivariin menevien ikäjakauma on laajempi kuin armeijassa. Moni lykkää sivariaikaansa, kunnes on saanut opiskelunsa päätökseen tai hyvään vauhtiin, saadakseen sitten helpommin mieluisan palveluspaikan.
- Sivarimuistojen vertailu on silti aina hauskaa ja kyllähän sieltä Lapinjärveltä sai muutaman hyvän kaverinkin. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin osa tyypeistä oli kyllä todella outoa sakkia. Sellaisia, joista tiesi heti, ettei heitä olisi armeijaan edes huolittu. Toisaalta monet valitsevat sivarin, koska he saavat palveluspaikastaan arvokasta työkokemusta ja useat jopa jatkavat paikassa töitä palveluksensa päätyttyä tai lähtevät opiskelemaan alalle, 20-vuotias Taneli Vala kertoo.
Vala suoritti siviilipalveluksensa peruskoulun atk-tukihenkilönä. Hommia riitti, eivätkä päivät jääneet aina kahdeksaan tuntiin.
- Välillä oli helvetillinen kiire tietokoneita korjatessa ja välillä taas kului monta päivää, ettei ollut mitään tekemistä.
Vaikka armeijan sanotaan tekevän pojista miehiä, sivaritkin uskovat kokemuksensa olevan kasvattava ja panoksellaan olevan merkitystä yhteiskunnalle.
- Lopultahan se, mitä armeijasta tai siviilipalveluksesta saa irti, on kiinni itsestä ja omasta tahdosta, Vala sanoo.
Samoilla linjoilla on myös 27-vuotias Henri Laine, joka paini sivariaikanaan nuoriso-ohjaajana ongelmateinien kanssa.
- Päällimmäisenä mieleen jäivät nuorten kanssa tehdyt retket ja mukava yhdessäolo. Koin tekeväni tärkeää työtä, Laine kertoo.
TEKSTI JUHO RISSANEN
[email protected]
http://www.iltalehti.fi/2005/06/04/200506033119664_uu.shtml
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taas se tuli todistettua. Kukapa nainen haluaisi olla jonkun (h)inttirunkkarin kanssa, jonka äo on alhaisempi kuin paviaanilla. Keskittykää te (h)inttirunkkarit vaan tumppuun vetämiseen siellä kasarmeillanne. On varmaan tosi mukava vetää käteen ahtaassa tuvassa peiton alla, kun kymmenen kaveria töllää vieressä. No voivathan ne ainakin antaa teille ruskeaa reikää, jos käsiinne tulee rakkoja niin paljon, ettei tumppuunveto enää luonnistu.
Ketjun aloittajalla on hieno, kiihkoilematon ja näköaloja avartava kirjoitus sivariajoistaan.
Valitettavasti jopa sen kykenee edellinen idiootti kääntämään päälaelleen ala-arvoisella vastauksellaan....
Onnittelut! Int-fanaatikot taputtavat kuorossa!
se ryppynen reikähän on se maailman keskipiste, kaikki aika ja tarmo käytetään naimakaverin etsimiseen ja jokaista eukkoa ketä antaa, painetaan?
HALOO
Sinä tuskin sivari olet, vapautuksen taidat olla saanut antennisosaston perusteella.
Eipä jää epäselväksi mikä on arvon nimimerkin Haloo oman elämän keskipiste jos ainoa käteen jäävä asia aloituskirjoituksesta on "se ryppynen reikä"
HalooHaloo..... Lue avaus toiseen kertaan, kurkistapa peiliin ja aloita sen jälkeen uudestaan keskustelu maailman keskipisteestä.....
HALOO vaan ketävammalaankin.
Olen kuullut minäkin eräältä sivariystävältäni, että hänellä oli aika hekumalliset oltavat palvellessaan sivarina kirjastossa. Sivari on usein valtavirrasta poikkeava mies, ja siksi myös naisten mielestä jollain tapaa erityisen kiinnostava ja eksoottinen. Onhan se tavallaan oikein, että sivarit saavat nauttia palvelusajastaan, koska heidän palvelusaikansa on pitkä, ja he joutuvat kärsimään koko elämänsä sosiaalisesta paineesta tekemänsä valintansa johdosta. Toisaalta en ymmärrä leuhkimista pesän saamisella, koska siinä sorrutaan samoihin halpamaisuuksiin kuin jotkut sotahullut sivireita parjatessaan sortuvat.
ei sillä ole väliä perkele kummassa tuomionsa kärsii, SIVARI JA INTTI ON MOLEMMAT PERSEESTÄ KOSKA NIIHIN ON PAKOTETTU, perkele
tuskin kukaan on sivarissa tai intissä hiphei onpa kivaa en tekis mitään muuta jos olis mahis
Se on pojat tosi juttu! Minäkin olen kuullu yhdestä sivarista joka on kerran saanut pillua. Ja minä en pojat valhettele!