Ylitsepääsemättömiä ongelmia...

kuulosti tutulta toi sun teksti..olen itse tyytyväinen kroppaani paitsi rintoihini..minulla on poikaystävä enkä uskalla ilman rintaliivejä hänen edessään seisoa..voi kun sitä rahaa olisi niin menisin välittömästi korjaamaan tämän ongelman..

On aika jännää huomata, että miten kriteerit itseä kohtaan tiukentuu kun joku paikka esim. kasvot ovat kauniit, niin sitten pitäisikin olla myös muualtakin täydellinen. Tuuleekohan sen kasvojen kauneuden takia paineita? En nyt tiedä tarkoititko, että olet todella kaunis vaiko vaan nätti ok, mutta jotenkin jäi sellainen kuva viestistäsi, että haluaisit olla täydellinen ennen kuin voit vaikka seurustella. Aika monella (lue jokaisella) naisella on rasvaa ei toivotuissa paikoissa/joissain paikoissa liian vähän ja aika usealla on pienet ei niin kiinteät rinnat. Jos ne roikkuvat ihan teepusseina niin sitten asia on eri...mutta et niin tarkkaan asiaa kuvannut että en tiedä.

Tottakai jos ”vikojesi” korjauttaminen saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi vartalossasi niin kannattaa korjauttaa, mutta niillä ei pitäisi olla rakkauden kanssa mitään tekemistä jos kerran kasvoistakin olet kaunis. Jos olisit jotenkin luotaantyöntävän näköinen niin sitten ymmärtäisin, mutta viestisi perusteella en saa sellaista kuvaa sillä sanot, että miehet ovat sinusta kiinnostuneita.

Jos totuus todellakin on se, että pahin ongelmasi on perfektionismi, niin en kyllä osaa ottaa osaa, koska itsellä asiat on paljon huonommin ulkonäön suhteen ja silti seurustelen ihan tavallisen miehen kanssa (vaikkakin minulle ainutlaatuinen ja sovimme yhteen todella hyvin) ja hän hyväksyy minut kaikkineni vikoineni, jotka nyt eivät niin pieniä rintojenkaan alueelta ole muusta kropasta puhumattakaan. Itse hän kuitenkin on ihan normaalin mukavan näköinen mies. Ja muutenkin suhtautuu ihan tavallisesti naisen ulkonäköön (niin kuin kai kaikki henkisesti kypsät miehet) että kokonaisuus sekä siisteys ja hymy ovat niitä asioita joilla on merkitystä. Itse en edes tahtoisi seurustella henkisesti epäkypsän miehen kanssa siis sellaisen joka jättäisi minut vaikka roikkuvien rintojen takia. Olen tyytyväinen jos jokin ruumiinosani muoto karkoittaa kaikki sellaiset pois tieltä!

Ovatko omat kriteerisi kumppanin ulkonäölle niin korkeat, että sinunkin pitäisi olla moitteeton ennen kuin voit sellaisen miehen edessä olla vaikka alasti? Oletko itse henkisesti epäkypsä? Vai etkö kertonut kaikkia ulkonäkövikojasi?

Jos mies rakastaa sinua oikeasti niin sitten joillain muutamalla esteettisellä vialla ei pitäisi olla edes merkitystä hänelle ja hänellä pitäisi olla kärsivällisyyttä odottaa että tunnet suhteenne täysin varmaksi asian paljastamiselle kestipä siinä kauankin. Siitä jo huomaa jos mies jaksaa odottaa, että millä asialla suhteessa todella on merkitystä, rintojen kiinteydellä vaiko luonteiden yhteensopivuudella ja rakkaudella toisen persoonaan kokonaisuutena. Haluaisitko sellaisen miehen joka nyt jättäisi sinut mutta leikkaustesi jälkeen ei jättäisi?

Tiedän kyllä mistä puhut, olen itsekin ulkonäöstäni kärsivä vähän yli kasikymppinen nainen mutta, jos joku ei minua ulkonäköni takia pysty rakastamaan niin hänen menetyksensä. Niin kuin olet leikkauksenkin suhteenkin valmis ottamaan niin elämässä täytyy ottaa riskejä myös ihmis-suhteissa jos haluaa jotain saavuttaa. Ei kukaan fyysisesti moitteetonkaan tule helposti sydänsuruilta välttymään tässä maailmassa. Ihmiset pettävät ja jättävät kauniitakin.

Ja siitä onnellisuudesta vielä, että kyllä minustakin joskus välillä huonoina päivinä tuntuu etten voi olla onnellinen tässä vartalossa ja aionkin sitä itseni vuoksi korjauttaa, mutta en kuitenkaan usko, että olen yhtään yleisesti onnellisempi korjausten jälkeen. Ainut on, että ehkä en joudu vartaloani/ kasvojani enää häpeämään vieraiden seurassa, mutta en usko että sillä on varsinaisesti todellisen elämän onnellisuuden kanssa mitään tekemistä. Vain vähemmän väliaikaista häpeää ja pahaamieltä.

Teksti oli kuin minulta nelisen vuotta sitten. Olen kärsinyt pahoista ongelmista itsetuntoni / ulkonäköni suhteen. Muuten olen ihan hyvännäköinen, kauniiksi monet sanovat. Kun on hyvänäköinen niin ihmiset kiinnittävät huomiota, ja ennenkaikkea kiinnittävät huomionsa monesti siihen että mikä on vialla, sillä kukaanhan ei voi olla täydellinen. Ja sen tietää ja siitä saa myös välillä kuulla. Asennettani yritin aktiivisesti jatkuvasti muuttaa positiiviseksi itseäni kohtaan.

Minun ongelmani oli myös rinnat, olin jotenkin epäsuhtainen. Lopulta tapasin miehen ja aloimme seurustelemaan. Muutimme yhteen ja yksi päivä ilmoitin miehelleni, vuosien harkinnan jälkeen, että haluan silikoni-implantit. Mieheni sanoi ettei se häntä haittaa, mutta hän kyllä hyväksyy minut ihan millaisena vain. Niinpä otin säästöni ja hain hieman lisärahoitusta ja nyt minulla on rinnat, kokoa 70C/D (riippuu vähän liivien mallista), ollut jo neljä vuotta. Ja olemme vieläkin yhdessä mieheni kanssa=)

Ongelmia minulla ei ole ollut ja tiedän ottaneeni riskin. Elämänlaatuni on parantunut kun ajatukset eivät enää pyöri ulkonäön ympärillä. Voin ottaa paljon rennommin, enkä mieti läheskään yhtä paljon mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni.

Otin riskin, mutta tiesin että vaihtoehtoni ovat joko elämä, joka pyörii tyytymättömyyteni ja ulkonäköni ympärillä, ja joka todennäköisesti vie ennenaikaiseen hautaan, tai leikkaus, jossa on riskinsä, mutta olenpahan onnellinen ja nautin elämästäni.

Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Odotan että tulevaisuudessa kantasolutekniikan avulla on mahdollista rakentaa rinnat, jotka ovat omaa rasvakudosta (tällä hetkellä vain onnistuneita hiirikokeita), jolloin ei tarvitsisi myrkyllisiä aineita laittaa elimistöön, eikä joudu leikattavaksi n.10 vuoden välein.

Leikkaus ei tietenkään ole itsestäänselvä ratkaisu. Se on jokaisen henk. koht. asia ja vaatii vakavaa harkintaa. Kritisoijia löytyy aina, mutta heistä ei kannata välittää, tärkeämpää on että itse tiedostaa riskit ym.

Niin tuttu tunne. Monet sanovat kauniiksi jopa lähes täydelliseksi paitsi rintani, ne ovat jotakin aivan kauheaa. Todella pienet ja niin rumat. Ne sojottavat kuin jotkin lehmän utareet. Kylmissään ne ovat ihan siedettävät. Elän suhteessa josta haluaisin päästä eroon koska tilanteet ovat ajaituneet siihen malliin että yhdessä on paha olla. Mutta eihän minua kukaan komea ja fiksu mies edes huolisi tälläisine rintoineen eikä rakastalusta varmasti tulisi mitään kun joituisin peittelemään rintojani, vartalo muuten menettelee. Ikääkin jo 27v ja kello tikittää. Kamppailen vaan niin paljon itseni ja mooraalin kanssa. Mitä teen? Rahat löytyisi mutta sinne ne säästöt sitten menisikin. Auttakaa.