Kaikki ihmiset tekevät jossakin vaiheessa elämäänsä pahaa. Sitä seuraa syyllisyyden tunto. Miten sitä tulisi mielestäsi hoitaa?
Miten hoitaa syyllisyyttä tuntevaa ihmistä?
Anonyymi-ap
11249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun hylkäsin Jumalan ja otin vastuun omasta elämästäni niin en ole tehnyt sen jälkeen pahaa. Osaan käyttäytyä kanssaihmiset huomioiden enkä aiheuta pahaa mieltä muille.
Raamatun pariin!
Siellä se alkaa ahdistus, aja ihminen pois lukemasta tuota homeista homoeeposta, Raamattua
vastaan, koska en saanut vastuksia!
Pahinta mitä syyllisyydentunteesta voi yrittää selviytyä on
1) Ulkoistaa syy omaan virheeseen mielikuvitusolennolle: "Saatanan viekotteli"
2) Kuvitella, että toinen mielikuvitusolento (Jeesus) antaa sen anteeksi.
Oikea tapa hoitaa asia on:
1) Huonon käytöksensä syy pitää yrittää ymmärtää: mikä tunne aiheutti käytöksen, mikä sen tunteen sai aikaan ja miten sen tunteen olisi voinut tunnistaa aikaisemmin ennen kuin se johtii tekoon.
2) Miten jatkossa pitäisi käyttäytyä, että käytös ei toistuisi. Mitä toimintatapja, ajatteluimalleja pitää yrittää muuttaa
3) Miten teon voi hyvittää. Joko suoraan teosta kärsineelle (jos se on mahdollista) tai ryhmälle jota väärinkohtelu edustaa. Hyvitykseen liittyy tietenkin myös virheen tunnustaminen ja sen anteeksi anominen heiltä, "joita vastaan on rikkonut".
Pitää vain oppia elämään syyllisyytensä kanssa. Syvä syyllisyyden tunto opettaa olemaan hairahtumatta. Ei tarvita mitään jumalia. Ja pyytämään anteeksi teon kohteelta.
On ehdotettu anteeksipyyntöä siltä taholta, jota vastaan on rikottu. Tämä on hyvä ohje ja sitä myös kristityt noudattavat, jos ette sitä tienneet.
Mutta mitä tehdä silloin, kun pahan teon kohdetta ei tavoiteta? Hän on esimerkiksi kuollut tai et tunne häntä etkä saa häntä mitenkään kiinni.
Miten selviytyä syyllisyyden tunteen kanssa?
Käytännössä kristityillä menee toisinpäin. Kun viisikymppinen estadiolaissaarnaaja raiskasi 14 vuotiaan tytön, niin asia ratkaistiin, niin, että saarnaaja pyysi anteeksi "haureuttaan" Jeesukselta ja tyttö pakotettiin pyytämään julkisesti anteeksi sitä, että oli "vietellyt" saarnaajan.
Lestadiolaiset eivät ole "kristittyjä".
<<Miten selviytyä syyllisyyden tunteen kanssa?>>
Eipä siinä auta sitten mikään muu kuin kärvistellä, ellei sitten pyydä anteeksi mielikuvitusolennolta ja usko siihen. Se toimii ja syyllisyydentunto häviää.
Ehkä olisi parempi tuntea sitä syyllisyyttä, sillä syyllinenhän se pahaa tehnyt on eikä syytön.
Jotenkin sairasta tuo kristittyjen oppi: julistetaan syyllinen syyttömäksi.
Lestadiolaiset ovat evankelis-luterilaisen valtionkirkon veroa maksavia jäseniä.
toisen hyvä on toisen paha , eli ympäri pyöreää skeidaa