Fyysisesti. Mutta mistä tietää, että jatkuuko elo jotenkin, ikäänkuin banaanin kuoritaan pois ja näkymätön tietoinen minä jatkaa elämää? Mutta miten ja missä?
Tämä on aika pelottava ajatus koska sanotaan, että paluuta ei ole takaisin. Jotkut harvat ovat palanneet ja kertoneet sitä ja tätä.
Tämä on aika pelottava ajatus koska sanotaan, että paluuta ei ole takaisin. Jotkut harvat ovat palanneet ja kertoneet sitä ja tätä.
Vastaukset 51
Vanhimmat
kun kuolee niin kuolee. kaikki muutkin eliöt syntyy elää ja kuolee. siinä se. ei kannata kuvitella turhia
Elämä jatkuu ilman tätä kehoa jossain muodossa. Ehkä se inkarnoituu tai jää leijumaan jonnekin. Sanotaan, ettei tämä ole ainoa todellisuus, missä eletään. On olemassa muutakin ja sitä saatetaan päästään katsomaan.
Kannattaa elää kiltisti ja olla valmis siihen, että kaikella, mitä tekee, on seuraamuksensa. Ei kuitenkaan mitään ikuista kidutusta, vaan sovitettavissa olevaa.
En usko. Puhutaan kuolemisesta ns, ikuisena lepona, mitä se onkin. Kuin nukkuminen jossa ei näe unia. Olisi karmea ajatus että eläisi henkenä ikuisesti eli ei miljardeja vuosia vaan aivan äärettömiin. Miten ajan saisi kulumaan?
Tuon puoleisessa ei ole aikaa. Meidän aika on sidottu avaruuteen. Aurinko nousee ja laskee ja kello käy. Ruumis elää tietyn aikaa ja käsitys ajasta syntyy ja kuolee sen mukana.
"Miten ajan saisi kulumaan?"
Taivaalliset pilkkijäät ja taivaalliset kalansaaliit?? Kiloisia ahvenia tulisi kuin vetelisi karvaköyttä, mutta kalaämpäri ei täyttyisi ollenkaa,n eikä illalla olisi pakko perata saalista?
Kukaan ei jää yksin kuoleman jälkeen, jos se lohduttaa.
Sielu ei ole rajattu kehoon vaan ”elää” rajattomana ja on sitä kautta yhteydessä muihin sieluihin, eläviin ja kuolleisiin. Jotkut kutsuu tätä hengen joukkoa nimellä Jumala ja sanoo, että silloin liitytään jumalaan tai palataan jumalaan takaisin. Kukin uskontonsa mukaan tai sitä ilman. Siellä ei ole uskontoa. Raamatut jää maan päälle.
Raamattu kuvaa ihmisen nimenomaan kokonaisuutena; ei ole mitään erillistä sielua, joka pujahtaa johonkin henkimaailmaan fyysisen kuoleman jälkeen
...ja kammottavalta se tuntuisikin , jos sieluina seikkailtaisiin iäti.
Jumala loi ihmisen ikuisuusolennoksi. Nyt olemme kuolevaisuuden ja kärsimyksen ajassa vielä.
Maapallo on ihmisen koti.
Ihan samalla tavalla, kun yrität muistella elämää ennen syntymääsi. Eipä muista mittään, kun ei ollut olemassakaan. Pölynä, kaasuna ja tomuna se tyhjä kuori sitten jossain tuulessa matkaa.
Mistä se pöly, tomu ja kuori ilmestyy?
Missä helvetin ”tuulessa matkaa”?
Sitten uskovaisia nimitellään hörhöiksi…
Tämä menee kristillisyyden puolelle mutta menköön, se on oma kokemukseni, muut puhukoon puolestaan.
Minä koin aikoinaan kuolemanpelkoa, helvetin pelkoa, lopullista sellaista missä vietän ikuisuuden, mutta en enää kun jätin elämäni Jeesuksen käsiin ja sain asiassa rauhan jota en antaisi mistään hinnasta pois.
Elän silti normaalia "siistiä" elämää, eikä minun tarvitse istua koko ajan kotona lukemassa Raamattua ja rukoilemassa, ns. ei kristityillä, niinkuin minullakin oli sellainen tunne, että menetän liian paljon jos lähden uskontielle, tämä osoittautui aivan vääräksi valheeksi.
Mutta sen huomaa vasta kun on päätöksen tehnyt ja jättäytyy Jeesukselle.
Jeesus kantoi pahat tekoni ja syntini puolestani sijaiskärsijänä ja minä sain Hänen rauhansa missä vietän iankakkisuuteni.
Jeesus näyttää todellakin vapauttavan tehokkaasti kaikesta järjestä ja ajattelemisesta.
Kuoren alta tulee vain banaanikärpäsiä, niiden elo jatkuu, ei sinun.
Meidän keho elää bakteereilla. Me ollaan täynnä kehon ulkopuolista elämää jo elossa ollessamme.
Kun veri lakkaa kiertämästä, alkaa juhlat. Pitopöytä on katettu.
Puttiinin ytinpommi tappoaa meijjät kaekki, eekä Natopahanen voe yhtään aeuttaa.
Voe meetä polosia.
Kuka haluaa kuoleman jälkeen jonnekin jeesustelijoiden keskelle jos ei jo maan päällä ole sellainen. Harppua soitetaan ja virsiä veisataan päivät pitkät (tai vuosimiljardit pitkät), ei seksiä ei viinaa ei korttipeliä, ei edes pornoelokuvia ja vittuilukin on kielletty. Ja sellaisessa paikassa haluaa viettää ikuisuuden?
Ateismin pimeys ,ikuinen katoaminen....kuoleman kultti.
-mitä järkeä sitten oli elämässä, jos se päättyy loputtomaan pimeyteen ja tiedottomuuteen.
Eipä juuri mitään. Ateismi on ihmisyyden nollaamista.
Ajatus siitä että pitäisi viettää ikuisuus vihamielisten, ylimielisten ja pöyhkeiden hihhuliöykkäreiden seurassa on niin kammottavan puistattava, että valitsen minkä tahansa muun vaihtoehdon koska tahansa. Eihän niitä äärimmäisen vastenmielisiä hyypiöitä kestä täälläkään hetkeäkään.
Mehän olemme----kasa luita siistissä nahkapussissa ja kaikki se "henkinen" oleminen, tiedot, taidot, muistot, ajatukset yms. Kumpi on se "ihminen"
Niinpä. Siinä tuli aika hyvin se kysymys, mitä oikeasti jää. Jos unohdetaan jumalat.
Jos sielu (tämä persoona siis, ”minä”) kerää tietoa täältä ja saakin pitää osan? Tuskin kaikkea, ettei nuo em. korttipeli ja pornohommat ala vaivata. Mutta jotain.
uskovaiset luulee ruumiista irtaantuvaa kylmää pierua sieluksi.
Keskustelu uskovien kanssa loppuu aina siihen pisteeseen, kun pyytää heitä esittämään jonkin todisteen siitä jumalastaan. Koskaan ei ole löytynyt yhtään mitään, eikä se ainainen ei-yhtään-mitään yhtään kiinnosta.
Jos laitetaan kaksi asiaa vastakkain; kumpi voittaa. Toinen on todistus siitä, että Jumala on ja toinen todistus siitä, ettei Jumalaa ole.
Todistustaakka on sen, joka väittää, että Jumala, Loch Nessin hirviö, maata tarkkailevat humanoidit jne ovat olemassa. Entiteettien olemattomuutto on lähtökohtaisesti vaikea todistaa. Tästä on filosofiassa kuuluisa ns. Russelin teepannu-esimerkki.
Todistusvelvollisuus on olemassaoloväitteen esittäjällä, ei sen epäilijällä. Se häviää joka väittää että pitäisi muka todistaa olemattomuus, vaikka ei ole esitetty mitään todisteita olemassaolosta.
Olemme kakki pohjimmiltaan avaruusolentoja ja tällä kertaa täällä ihmisen puvussa ja pidempiaikaisen muistimme menettäneinä. Tästä johtuvat erittäin suuret yksilölliset eroavaisuudet luonteissa ja henkisissä kyvyissä. Kuoleman jälkeen nykyinen persoona säilyy korkeamman ulottuvuuden kehona ainakin jonkin aikaa, koska se mahdollistaa kanssakäymisen tuntemiemme persoonien ja sielujen kanssa. Lasku on siis pehmeä tuonpuoleiseen. Todellinen pidempiaikainen minämme on kuitenkin jotain muuta.
minä olen orkidea. minä siirryn ikuiseen lepoon jossain muodossa. uskon siihen
Et pysty, vain eräs meduusalaji pystyy palaamaan alkioonsa takaisin ja syntymään uudelleen myöhemmin.
Vai oletko tuo meduusalajin edustaja?
Kuoleman lopullisuus on vaikeata hyväksyä.
Miten universumi voisi tulla toimeen ilman säkeköivää persoonallisuuttani?
No tulihan tuo toimeen ensimmäiset 13 miljardia vuotta ilman minua, mutta silti...
Kun se banaani on syöty ja p*skannettu, niin se banaani olisi edelleen jollain astraalitasolla värähtelemässä? Juu ei mitnekään näin.
Banaanista tulee banaanipuun lannoitetta ja ihmiselle käy samoin.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kun keho lakkaa toimimasta, niin mekin lakkaamme olemasta. Aivotutkimuksesta tiedämme, että muistimme, älymme, aistimuksemme ja luonteemme ovat riippuvaisia fyysisistä aivoista. Kun aivojen sähköimpulssit lakkaavat lopullisesti kulkemasta ei ole enää mitään "meitä" joka voisi jatkaa olemassaoloaan.
Kuolemaa ei ole. Rauni Leena Luukasen kirja
Minusta reinkarnaatio ja karma on ihan luonnollisia tosi asioita. En ole varma kuinka kauan tuonpuoleisessa ollaan mutta arvelen että muutamasta viikosta tuhanteen vuoteen. Jos on jokin tehtävä jäänyt kesken edellisessä elämässä niin sielu saattaa syntyä piankin takaisin. Viemme aina taipumuksemme ja hakumme seuraavaan elämään. Esim musikaalinen " ihmelapsi" on varmasti musisoinut jo edellisissä elämissä. Sotaisa taikiihkeä uskonnollinen sielu hakeutuu luonnollisesti ympäristöön ja vanhempiin jotka on samanhenkisiä.
Elämä on koulu, karma opettajamme.
Se on ihan mielenkiintoinen kirja.
Vaikkei itse uskoisi reinkarnaatioon, niin tuo sopii mielestäni hyvin myös uskovaisille. Antaa ajattelun aihetta ja inspiroi myös pyhien tekstien kanssa.
Kuolemaa ei ole, vain ruumiimme kuolee ja muuttuu mullaksi. Minä, sielu on ikuinen.
Joku kysyi että missä se Jumala näkyy? Hänelle vastattiin viisaasti, missä se sähkö näkyy, silti se saa aikaan seurauksia, samoin on Jumalan kanssa, ei häntä näe mutta jäljet näkyvät ja teot.
Jumala oli näkyvänä aikoinaan täällä maan päällä Jeesuksen persoonassa.
Jumala on mielikuvitusta mutta Jeesuksen kaltaisia on ollut ihmiskunnan historiassa monta.
Ehkä John Lennon oli Jeesuksen kaltainen.
Todella lapsellisen typerä uskovan sepitelmä. Sähkön olemassaolo voidaan helposti todistaa aukottomasti tieteellisesti. Jumalan olemassaolosta ei ole mitään todisteita, vain uskovien loputonta mutua.
Tynnyrissä kasvanut hihhuli ei ole ilmeisesti koskaan kuullut salamaniskusta. Joka on voimakas sähköpurkaus. Siinä se sähkö näkyy ja erittäin hyvin näkyykin.
Ihmiset eivät ole lähtöisin maapallolta
https://www.youtube.com/watch?v=gJZ_5qM9GsU
Tiedoksesi, että kukaan ei ole palannut rajan takaa ja jos se niin hirveesti askarruttaa niin tappaa ittensää niin sitten näkee, jos näkee mitä tuleman pitää.
Jos tappaa itsensä joutuu levottomana sieluna jäämään itsemurhan tekopaikalle niin kauaksi aikaa kun hänen alkuperäinen i lähtönsä olisi ollut.
Esim jos kuoleman olisi pitänyt tulla vanhuuden 90 vuotiaana mutta ihminen sortuukin itsemurhaan kaksikymppisenä niin hän joutuu olemaan itsemurhapaikalla 70 vuotta.
Itsemurhapaikalla on joskus nähty itsemurhaan haamu. Kummitus.
Moni on palannut. Todettu kuolleeksi ja saatu elvytettyä.
Rajatilakokemuksista on kirjoitettu ja kerrottu paljon, netistä löytyy juttuja ja videoita.
Niihin ei ole pakko uskoa, mutta monenlaisia kokemuksia on silti olemassa.
Ei mistään. Siihen on perustunut vuosituhansia jatkunut huuhaa eli "uskonnot".
Ka, Petraus on noussu pystyy. Kalaja loppu.
Emme ole fyysisiä olentoja vaan tietoisuus jolla on kokemus fyysisestä. Kuvittele pitäväsi virtuaalikypärää päässäsi syntymästä lähtien ja kun kuolet tajuat että se oli vain virtuaalikokemus mutta tuntui todelliselta koska kypärä oli päässäsi koko ajan ja totuit olemaan se virtuaalihahmo. Kun pelihahmosi kuolee olet jälleen se tietoisuus joka on rajaton ja ääretön. Tietoisuus ei ole missään vaan kaikki on siinä.
Tietoisuus/minä on sähkökemiallinen ilmiö, joka on riippuvainen fyysisestä elimestä ja sen fyysisestä toiminnasta. Tietoisuus ei siis ole hengellinen ilmiö, vaan ihan fyysinen. Kun fyysinen toiminta lakkaa fyysisissä aivoissa, myös tietoisuus ja kaikki muistiin tallentuneet asiat katoavat. Ihan samalla tavalla kuin kovalevyllä oleva ohjelmisto "kuolee" kun se sammutetaan ja katoaa kun se deletoidaan.
Hieno teoria. 10 pistettä uskovaiselta.
Mutta oletko jo kuullut internetistä ;)
Jumalan yhteys on langaton.
Tieto tallentuu kovalevylle, mutta on myös pilvipalvelin. Varmuuskopio siirtyy sinne eikä häviä, vaikka kone joutuu hajottamoon.
Ihmisessä on paljon energiaa ja fysiikan lakien mukaan se ei häviä mutta voi muuttaa muotoaan. Mihin muotoon se muuttuu kuolemassa?
Jotkut väittää että lämpöenergiaksi, mutta sitä ei kyllä huomaa jos on kuolevan lähellä. Toisin sanoen kuoleminen ei näy eikä tunnu ulospäin.