Lainsäädäntövalta kuuluu kansan valitsemalle Eduskunnalle. Suomessa on kansanvalta ja demokratia.
Jotkut esittävät, että sosialidemokraattien ja vasemmistoliittolaisten johtamien SAK:n ammattiliittojen poliittiset työtaistelut olisivat valtapeliä. Sitä se ei ole. SAK:lle ei ole annettu valtaa lainsäädäntöön. Kun valtaa ei ole annettu, niin sitä ei voi ottaa pois, eikä siitä voida taistella. Ammattiliittojen ulkoparlamentaarinen toiminta on enemminkin yhteiskuntaterroria ja kiristämistä. Se ei ole valtataistelua.
Presidenttiehdokas Olli Rehn otti esiin vaalitentissään, että Suomessa pitäisi tehdä parlamentaarisesti valtion talouden pelastusohjelma, uusi kiky. Kevään hallitusneuvottelut ja sitä ennen viherpunahallituksen neljän vuoden näyttö osoittivat, että demareilla ei ole halua talouden kuntoon saattamiseen. Valtiontalouden pakollinen korjaaminen jää muiden puolueiden vastuulle.
Rehn on tainnut myös unohtaa sen, mitä tapahtui keskustalaisen pääministeri Ahon aikana 1990-luvun alussa. Silloin valtion talous oli yhtä velkaantunut kuin nytkin. Valtio ei tahtonut saada enää lisää lainaa. Kustannusten nousu oli ylittänyt yritysten kilpailukyvyn. Tarvittiin valtion talouden taloussopimus. Se saatiin aikaiseksi. Myös demarit olivat sitä Kalevi Sorsan johdolla sorvaamassa. Oli sopimus ja pelastusohjelma. MUTTA ulkoparlamentaarinen SAK-lainen ay-liike Metalliliiton johdolla alkoi rettelöimään ja Ahon hallitus oli pakotettu devalvoimaan, mikä johti syvään lamaan. Yrityksiä meni konkurssiin. Työttömyys kohosi yli puolen miljoonan. Ihmiskohtalot olivat moninaiset.
Ulkoparlamentaariset voimat ovat ongelma. Ne ovat taipuvaisia toistuvasti rettelöimään. Se ei ole vallankäyttöä, koska niille ei ole valtaa annettu. Se on silkkaa yhteiskuntaterroria. kiristystä ja uhkailua ja tahallista haitan aiheuttamista.
Jotkut esittävät, että sosialidemokraattien ja vasemmistoliittolaisten johtamien SAK:n ammattiliittojen poliittiset työtaistelut olisivat valtapeliä. Sitä se ei ole. SAK:lle ei ole annettu valtaa lainsäädäntöön. Kun valtaa ei ole annettu, niin sitä ei voi ottaa pois, eikä siitä voida taistella. Ammattiliittojen ulkoparlamentaarinen toiminta on enemminkin yhteiskuntaterroria ja kiristämistä. Se ei ole valtataistelua.
Presidenttiehdokas Olli Rehn otti esiin vaalitentissään, että Suomessa pitäisi tehdä parlamentaarisesti valtion talouden pelastusohjelma, uusi kiky. Kevään hallitusneuvottelut ja sitä ennen viherpunahallituksen neljän vuoden näyttö osoittivat, että demareilla ei ole halua talouden kuntoon saattamiseen. Valtiontalouden pakollinen korjaaminen jää muiden puolueiden vastuulle.
Rehn on tainnut myös unohtaa sen, mitä tapahtui keskustalaisen pääministeri Ahon aikana 1990-luvun alussa. Silloin valtion talous oli yhtä velkaantunut kuin nytkin. Valtio ei tahtonut saada enää lisää lainaa. Kustannusten nousu oli ylittänyt yritysten kilpailukyvyn. Tarvittiin valtion talouden taloussopimus. Se saatiin aikaiseksi. Myös demarit olivat sitä Kalevi Sorsan johdolla sorvaamassa. Oli sopimus ja pelastusohjelma. MUTTA ulkoparlamentaarinen SAK-lainen ay-liike Metalliliiton johdolla alkoi rettelöimään ja Ahon hallitus oli pakotettu devalvoimaan, mikä johti syvään lamaan. Yrityksiä meni konkurssiin. Työttömyys kohosi yli puolen miljoonan. Ihmiskohtalot olivat moninaiset.
Ulkoparlamentaariset voimat ovat ongelma. Ne ovat taipuvaisia toistuvasti rettelöimään. Se ei ole vallankäyttöä, koska niille ei ole valtaa annettu. Se on silkkaa yhteiskuntaterroria. kiristystä ja uhkailua ja tahallista haitan aiheuttamista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"AHO palaa lama-aikaan tänään perjantaina julkaistavassa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi.
Hallituksensa säästötoimien vuoksi kansan epäsuosioon ajautunut ex-pääministeri avaa siinä lamavuosien päätöksenteon taustoja ja tulee samalla kumonneeksi monia aikaan liittyviä sitkeitä väitteitä.
Eniten Ahoa on jäänyt lamasta kaivelemaan juuri yhteiskuntasopimuksen kariutuminen.
Kalevi Sorsan johdolla neuvotellussa sopimuksessa oli tarkoitus toteuttaa sisäinen devalvaatio ja sitoutua kustannusten alentamiseen niin, että se olisi ratkaissut sekä viennin, velkaantuneen kotimarkkinasektorin että julkisen talouden ongelmia.
– Nyt on pyrittävä kunnolliseen ratkaisuun, sopimukseen, joka alentaa kustannuksia. Palkkalinjana se tarkoittaa nolla miinus lomarahat vuosille 1992 ja 1993. Jos sellaista sopimusta ei synny, budjetti on pakko tehdä kovimman jälkeen. Myös devalvaatio on siinä tapauksessa lähellä. Muuten ei selvitä, nuori pääministeri merkitsi päiväkirjaansa 8. elokuuta 1991.
TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT eivät sopimisesta innostuneet. Ne tyrmäsivät kaikki hallituksen kaavailemat säästötoimet eivätkä pyynnöstä huolimatta esittäneet omiaan.
Vaikka kaikki myönsivät kansantalouden romahduksen ja siitä seuraavan julkisen talouden ahdingon, kukaan ei halunnut hyväksyä pienintäkään puuttumista oman jäsenkuntansa etuihin.
Viimein 19. lokakuuta yöllä puristettiin sovittelijaksi suostuneen Sorsan johdolla sopimus, jonka kustannusvaikutus olisi vastannut hallituksen tavoittelemaa 7,5 prosentin tasoa. Se olisi saatu laskemalla vakuutetun TEL-maksua neljä prosenttia sekä tulojen alennuksella, joka olisi vastannut 60 prosenttia lomarahasta.
Työantajajärjestöt ja SAK:n Lauri Ihalainen hyväksyivät ratkaisun, mutta Paperiliiton Antero Mäki ja Metalliliiton Pehr-Erik Lundh sanoivat kiertelemättä haluavansa devalvaation.
– Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Aho kertoo ay-johtajien sanoneen."
Paperiliitto ja Metalliliitto ajoivat Suomen syvään lamaan 1990-luvulla. Häpeä. Metalliliiton jatkoa on Teollisuusliitto, joka pullikoi tänä keväänä. Liiton johto yrittää näyttää, mistä kana pissii. Liiton jäseniä pidetään pelinappuloina. Ryhmätyhmyyttä.
Vahingonkorvausvelvollisuuspykälät käyttöön. Jo riittää.
Eikö laki koske kaikkia? Saako SAK tehdä mitä vaan, eikä heitä rangaista? Jos ammattiliiton pojat joukkoraiskaa lakon aikana humalsipäissään, niin eikö rangaista?