oli sunnuntain hesarin yksi teema. Hesarin mukaan USA:ssa suhtaudutaan yhä nuivemmin YK:hon ja ensisijaisena syynä nähdään, että YK vastustaa USA:n etuja.
Tässä kehitysessä ei ole avarakatseiselle ja USA:n toimintaa tarkemmin seuranneille mitään uutta. En halua verrata USAta natsisaksaan, mutta samanlaisia toimintatapoja on havaittavissa. Kun Hitler ensin liitti itseensä Tsekkoslovakian ja sitten Itävallan, niin silloinen YK ja muu maailma hymisteli ja jatkoi perässähiihtoaan. Ei siis millään tavoin reagoinut tapahtumiin. Vasta, kun saksalaispanssarit vyöryivät Puolaan, alettiin pohtia, mitä pitäisi tehdä.
Nyt tilanne on vastaavan kaltainen. Vastoin YK:n tahtoa USA:n joukot vyöryivät Irakiin. Ja kunnon kapitalistit ja uusliberalistit hymistelevät - siis muuallakin kuin USAssa. Uusliberalistit ja porvarismieliset ovat täälä koto-suomessa vastatoimien pohtimisen sijaan nuolleet jenkkien persettä (sory, suoraviivaisuuteni). No vapaa maa kun on.
Mutta, mitä on itseasiassa nähtävissä USA:n YK-kritiikissä, sielä taustalla, todellisena motiivina. Josta ei yleensä ääneen puhuta ja joka peitellään verukkeiden taakse? Itse näen asian niin, että USA todella kokee YK:n ylivaltansa haastajaksi tai ainakin jarruttajaksi (omasta mielestäni nyt pitäisi olla vielä aktiivisempia) . USAn ylivalta on aina perustunut öljyyn ja muihin omalla maaperällään sijaitsemattomiin luonnonvaroihin. Nämä luonnonvarat on aina otettu haltuun joko sotilasvoimin tai diktatuureja hyväksi käyttäen. Näin oli takapihalla jokaisessa sen maassa, missä USA ylivallan sai eli yhtä tai kahta lukuunottamatta kaikissa. Chile ja presidenttin Allenden tappaminen CIA:n toimesta ei ollut sen räikeämpää, kun olivat USA:n (CIA) toimet Argentiinassa ja Brasiliassa tai vaikka Keski-amerikassa. Aivan samassa kastissa Guatemalan verilöylyjen kanssa.
Toisaalla taas olivat Filippiinien ja Indonesian diktaattorit ja Henry Kissinger heidän tukijoinaan. Näitä peruja ovat edelleen Azehin öljyalueiden sisällisota, jossa öljyn piti kulkea YK:n silmien alla pois ko maakunnasta jenkkien tarpeisiin. Aparheid-Etelä-Afrikasta nyt puhumattakaan.
Näenkin, että USA halajaa noita nobelin "rauhanpalkinnon" saaneen Henry Kissingerin päiviä takaisin. Siis uutta diktaattoreiden aikakautta. G W Bushin vastakkaisista puheista, retoriikasta huolimatta. Azerbaidshanin viimeaikaiset mellakat vahvistivat käsitystäni. Diktatoorisia oloja vastustaneiden rauhallisten mielenosoittajien joukkoa ammuttiin sumeilematta. B W Bushin reaktiot: pelkkä hiljaisuus.
USA on tosiasiallisesti pönkittänyt diktatuureja jatkuvasti. Yksi tälläinen on Saudi-Arabia, jonka räikeät ihmisoikeusloukkaukset pimitetään medialta johdonmukaisesti. Pimityksen näet siitä, ettei YLE:nkään toimittajilla ole mitään asiaa mennä tekemään katugalluppeja Saudi-Arabiaan. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että myös muissa vastaavissa öljymaissa, kuten Libyassa, YLE ja toimittaja Liisa Liimatainen teki viimeiset alkeellisetkin katugalluppinsa. Jatkossa, kun Libyakin heittäytyi takaisin USA-leiriin, ei sinnekään ole mitään asiaa. Irakista nyt puhumattakaan.
Syy on yksinkertainen. Niin Tunisiassa kuin Saudi-Arabiassakin ja Irakissa viimeisimpänä, on rakennettu jättimäiset "suurlähetystöt". Irakin "suurlähetystöä" kutsutaan kenties maaiman suurimmaksi "suurlähetystöksi".
Tosiasiassa nämä "suurlähetystöt" ovat CIA-bunkkereita, josta johdetaan opposition kyykyttämistoimintaa. Saudi-Arabiassa tämä toiminta on ollut keskeytymätöntä jo 100 vuotta. Näistä USAn valtavista "suurlähetystöistä" käsin organisoidaan kunkin maan diktaattoreiden tueksi urkkijoita ja eliminaattoreita (tappajia) joiden tehtävä on ainoastaan kukistaa kaikenlainen oppisitiotoiminta heti alkuunsa ja vastaavasti tukea vallassa istuvaa diktaattoria.
Tunisiassa voitte asiaan tutustua, jos satutte lomamatkallanne sinne matkustamaan. Tunisia onkin tällä hetkellä ainoa öljydiktatuurimaa, jonne turistit vielä voivat matkustella.
Syy siihen, että koko tähän diktatuurien kirjon ylläpitämiseen on valjastettu Islam ja Koraani - tai se halutaan tarkoitushakuisesti nähdä "maailmanrauhan" vaarantajana, johtuu vain siitä yksinkertaisestä syystä, että maailman merkittävät öljylähteet ja siis USA:n ylivallankin lähteet sijaitsevat näillä islamilaisilla alueilla. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissäni mitään sellaisia merkkejä, mistä G W Bush puhui "tyrannien" hävittämisenä. Ellei lähdetä akateemisesti saivartelemaan tyrannian ja diktatuurin sisällöllisellä erolla.
Näemme avoimesti omin silmin, kuinka USA pystyttää CIA-bunkkereitaan diktauurin tukemiseen, viimeisimpänä Irakiin, mutta vanha ei ole Tunisiakaan bunkkeri. Vahnin CIA-bunkkeri taas sijaitsee Saudi-Arabiassa. Ja Saudi-Diktatuuri onkin siis jo yli 100-vuotias. Kiitos USA:n
USA on käymässä käsiksi yhtä härkisti ylivaltansa takaamaan öljyyn, kuin teki Saksa lebensraumia haaliessaan. Siksi USA haluaa erkautua YK:sta. Tässä suhteessa Azerbaidshanin USA-mielisen diktaattorin otteet ja keskeisen tukijansa ja diktatuurin ylläpitäjän WG W Bushin reaktiot siihen olivat mitä selvin signaali tulevasta.
Öljyalueille ei olla pystyttämässä demokratiaa, kuten G W Bush on täysin valheellisesti väittänyt. Jos USA olisi vilpitön, olisi se demokratisoinut Saudi-Arabian jo 100 vuotta sitten. Mutta kuin varmemmaksi vakuudeksi, uusi, maailman suurin (heti Pentagonin jälkeen) CIA-bunkkeri on valmistunut Irakiin. Se takaa Saudi-kohtalon 100 vuodeksi eteen päin.
Toivottavasti kukaan ei loukkaannu em. kirjotuksesta. Olen tietyllä tavalla Paasikiviläinen. Tosiasioden tunnustaja. Jotta välttyisimme 60 vuoden takaisilta tapahtumilta, on meidän pureuduttava tapahtuviin tosiasioihin välittömästi eikä enää 2000-luvun tietoyhteiskunnassa pidä jäädä kaunistelemaan tai hyssyttelemään. Olkoonkin vaikka tämän hetken sotilasmahti, impperilaisti USA, tai myöhemmin kenties Venäjä tai vaikka Kiina.
Valitettavaa, että juuri tätä kehitystä lietsovat "vapaudenkaihoiset" porvarit, nuo uusliberalistit.
Tässä kehitysessä ei ole avarakatseiselle ja USA:n toimintaa tarkemmin seuranneille mitään uutta. En halua verrata USAta natsisaksaan, mutta samanlaisia toimintatapoja on havaittavissa. Kun Hitler ensin liitti itseensä Tsekkoslovakian ja sitten Itävallan, niin silloinen YK ja muu maailma hymisteli ja jatkoi perässähiihtoaan. Ei siis millään tavoin reagoinut tapahtumiin. Vasta, kun saksalaispanssarit vyöryivät Puolaan, alettiin pohtia, mitä pitäisi tehdä.
Nyt tilanne on vastaavan kaltainen. Vastoin YK:n tahtoa USA:n joukot vyöryivät Irakiin. Ja kunnon kapitalistit ja uusliberalistit hymistelevät - siis muuallakin kuin USAssa. Uusliberalistit ja porvarismieliset ovat täälä koto-suomessa vastatoimien pohtimisen sijaan nuolleet jenkkien persettä (sory, suoraviivaisuuteni). No vapaa maa kun on.
Mutta, mitä on itseasiassa nähtävissä USA:n YK-kritiikissä, sielä taustalla, todellisena motiivina. Josta ei yleensä ääneen puhuta ja joka peitellään verukkeiden taakse? Itse näen asian niin, että USA todella kokee YK:n ylivaltansa haastajaksi tai ainakin jarruttajaksi (omasta mielestäni nyt pitäisi olla vielä aktiivisempia) . USAn ylivalta on aina perustunut öljyyn ja muihin omalla maaperällään sijaitsemattomiin luonnonvaroihin. Nämä luonnonvarat on aina otettu haltuun joko sotilasvoimin tai diktatuureja hyväksi käyttäen. Näin oli takapihalla jokaisessa sen maassa, missä USA ylivallan sai eli yhtä tai kahta lukuunottamatta kaikissa. Chile ja presidenttin Allenden tappaminen CIA:n toimesta ei ollut sen räikeämpää, kun olivat USA:n (CIA) toimet Argentiinassa ja Brasiliassa tai vaikka Keski-amerikassa. Aivan samassa kastissa Guatemalan verilöylyjen kanssa.
Toisaalla taas olivat Filippiinien ja Indonesian diktaattorit ja Henry Kissinger heidän tukijoinaan. Näitä peruja ovat edelleen Azehin öljyalueiden sisällisota, jossa öljyn piti kulkea YK:n silmien alla pois ko maakunnasta jenkkien tarpeisiin. Aparheid-Etelä-Afrikasta nyt puhumattakaan.
Näenkin, että USA halajaa noita nobelin "rauhanpalkinnon" saaneen Henry Kissingerin päiviä takaisin. Siis uutta diktaattoreiden aikakautta. G W Bushin vastakkaisista puheista, retoriikasta huolimatta. Azerbaidshanin viimeaikaiset mellakat vahvistivat käsitystäni. Diktatoorisia oloja vastustaneiden rauhallisten mielenosoittajien joukkoa ammuttiin sumeilematta. B W Bushin reaktiot: pelkkä hiljaisuus.
USA on tosiasiallisesti pönkittänyt diktatuureja jatkuvasti. Yksi tälläinen on Saudi-Arabia, jonka räikeät ihmisoikeusloukkaukset pimitetään medialta johdonmukaisesti. Pimityksen näet siitä, ettei YLE:nkään toimittajilla ole mitään asiaa mennä tekemään katugalluppeja Saudi-Arabiaan. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että myös muissa vastaavissa öljymaissa, kuten Libyassa, YLE ja toimittaja Liisa Liimatainen teki viimeiset alkeellisetkin katugalluppinsa. Jatkossa, kun Libyakin heittäytyi takaisin USA-leiriin, ei sinnekään ole mitään asiaa. Irakista nyt puhumattakaan.
Syy on yksinkertainen. Niin Tunisiassa kuin Saudi-Arabiassakin ja Irakissa viimeisimpänä, on rakennettu jättimäiset "suurlähetystöt". Irakin "suurlähetystöä" kutsutaan kenties maaiman suurimmaksi "suurlähetystöksi".
Tosiasiassa nämä "suurlähetystöt" ovat CIA-bunkkereita, josta johdetaan opposition kyykyttämistoimintaa. Saudi-Arabiassa tämä toiminta on ollut keskeytymätöntä jo 100 vuotta. Näistä USAn valtavista "suurlähetystöistä" käsin organisoidaan kunkin maan diktaattoreiden tueksi urkkijoita ja eliminaattoreita (tappajia) joiden tehtävä on ainoastaan kukistaa kaikenlainen oppisitiotoiminta heti alkuunsa ja vastaavasti tukea vallassa istuvaa diktaattoria.
Tunisiassa voitte asiaan tutustua, jos satutte lomamatkallanne sinne matkustamaan. Tunisia onkin tällä hetkellä ainoa öljydiktatuurimaa, jonne turistit vielä voivat matkustella.
Syy siihen, että koko tähän diktatuurien kirjon ylläpitämiseen on valjastettu Islam ja Koraani - tai se halutaan tarkoitushakuisesti nähdä "maailmanrauhan" vaarantajana, johtuu vain siitä yksinkertaisestä syystä, että maailman merkittävät öljylähteet ja siis USA:n ylivallankin lähteet sijaitsevat näillä islamilaisilla alueilla. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissäni mitään sellaisia merkkejä, mistä G W Bush puhui "tyrannien" hävittämisenä. Ellei lähdetä akateemisesti saivartelemaan tyrannian ja diktatuurin sisällöllisellä erolla.
Näemme avoimesti omin silmin, kuinka USA pystyttää CIA-bunkkereitaan diktauurin tukemiseen, viimeisimpänä Irakiin, mutta vanha ei ole Tunisiakaan bunkkeri. Vahnin CIA-bunkkeri taas sijaitsee Saudi-Arabiassa. Ja Saudi-Diktatuuri onkin siis jo yli 100-vuotias. Kiitos USA:n
USA on käymässä käsiksi yhtä härkisti ylivaltansa takaamaan öljyyn, kuin teki Saksa lebensraumia haaliessaan. Siksi USA haluaa erkautua YK:sta. Tässä suhteessa Azerbaidshanin USA-mielisen diktaattorin otteet ja keskeisen tukijansa ja diktatuurin ylläpitäjän WG W Bushin reaktiot siihen olivat mitä selvin signaali tulevasta.
Öljyalueille ei olla pystyttämässä demokratiaa, kuten G W Bush on täysin valheellisesti väittänyt. Jos USA olisi vilpitön, olisi se demokratisoinut Saudi-Arabian jo 100 vuotta sitten. Mutta kuin varmemmaksi vakuudeksi, uusi, maailman suurin (heti Pentagonin jälkeen) CIA-bunkkeri on valmistunut Irakiin. Se takaa Saudi-kohtalon 100 vuodeksi eteen päin.
Toivottavasti kukaan ei loukkaannu em. kirjotuksesta. Olen tietyllä tavalla Paasikiviläinen. Tosiasioden tunnustaja. Jotta välttyisimme 60 vuoden takaisilta tapahtumilta, on meidän pureuduttava tapahtuviin tosiasioihin välittömästi eikä enää 2000-luvun tietoyhteiskunnassa pidä jäädä kaunistelemaan tai hyssyttelemään. Olkoonkin vaikka tämän hetken sotilasmahti, impperilaisti USA, tai myöhemmin kenties Venäjä tai vaikka Kiina.
Valitettavaa, että juuri tätä kehitystä lietsovat "vapaudenkaihoiset" porvarit, nuo uusliberalistit.
Vastaukset 15
Vanhimmat
itse en haluaisi nähdä USA:ta uutena Natsi-Saksana, koska ei sen pitäisi olla nykyään mahdollista, tässä modernissa tietoyhteiskunnassa.
mutta 30-luvulla elettiin samantapaista aikaa, vuosikymmenen alun lama ja myllerrys oli ohi ja modernit taiteet ja tieteet kukoistivat, yhtenä esimerkkinä Funkkis-tyyli. Saksassa keksittiin televisio.
mutta kuten 30-luvulla oli mahdollista sellainen brutaali ja häikäilemätön Lebensraum-politiikka ja itsekäs oman edun tavoittelu ja kovan poliisi- ja urkkijayhteiskunnann muodostaminen, kuten Natsi-Saksassa, niin se on nykyäänkin mahdollista, kuten näemme USA:n itsensä muttumisesta poliisi- ja urkkijayhteiskunnaksi ja sen ulkopolitiikasta ja jopa samanlaisesta retoriikasta Natsi-Saksan kanssa.
Irakissa. Asiassa ei ole mitään kaunistelemista.
"""mutta kuten 30-luvulla oli mahdollista sellainen brutaali ja häikäilemätön Lebensraum-politiikka ja itsekäs oman edun tavoittelu ja kovan poliisi- ja urkkijayhteiskunnann muodostaminen, kuten Natsi-Saksassa, niin se on nykyäänkin mahdollista, kuten näemme USA:n itsensä muttumisesta poliisi- ja urkkijayhteiskunnaksi ja sen ulkopolitiikasta"""
Ja kuten 60 vuotta sittenkin löytyi valloitetuilta alueilta Hitlerille yhteistyökumppaneita, löytyy niitä tänään G W Bushille. Pahaa aavistamattomia pikkuporvareita, uusliberalisteja.
Silloinen maailmanjärjestö oli nimeltään Kansainliitto. Kansainliitto osoitti voimattomuutensa jo Mussolinin aggressiivisuuden suhteen.
USA on omalla piittaamattomalla ja itsekkäällä käytöksellään romuttanut kansainvälistä sopimusjärjestelmää.
USA syyttää Suomea ihmiskaupasta, vaikka itse kuuluu tutkimuksen mukaan vielä pahempiin ihmiskauppamaihin. Tätä se on amerikkalainen ihmisoikeuskäsite.
tämän saman ihmiskauppa asian esille USA:n kohdalla,koska USA:han syyttää kaikkia muita maita ihmiskaupasta ja itse tekee paljon pahempaa,joten USA puhuu itsensä aika pahasti pussiin.
Tästä ihmiskaupasta on oma aiheensa tuolla kakkossivulla.
Muutama vuosi taakse päin oli dokum. Etelä-Amerikkalaisia köyhälistö lapsia siepattiin ja joilta poistettiin elimiä, sarveiskalvoja, munuaisia jne. Jotkut selvisivät hengissä joitakin lapsia löydettiin kaatopaikoilta. Elimet kaupattiin yksityisiin sairaaloihin. Eurooppaankin niitä oli tuotu.
Tämä jos mikä on ihmiskauppaa.
Ihmiskaupasta syytetään niitä maita, joita ei mainita "pahan akseliin" kuuluviksi. Pitäähän niillekin jokin rooli paha/hyvä-taisteluoopperassa keksiä.
Esim. Suomi. Toki selvitykset Suomen kautta kulkevasta ihmiskaupasta ovat erittäin tärkeät ja toimenpiteet sen poistamiseksi saavat kaiken kannatuksemme. Mutta USA:n jeesustelu asiassa on pelkästään tympeää.
No, ovathan nämä ihmiskauppa-mäkätyksetkin keino kiillottaa Yhdysvaltain omaa kilpeä.
Siistii.
Tietääkseni samaa "sairaanhoitoa" harjoitetaan myös Aasiassa (esim. Intia); jopa Itä-Euroopan köyhillä alueilla.
Kyllähän terve ihminen nyt yhdellä silmällä ja yhdellä munuaisella pärjää.
minusta tuntuu,että USA:n tahrattu kilpi ei kiillotu tälläkään konstilla,sillä se on lisäksi veren tahrima ikiajoiksi.
USA aloitti sodan öljystä avoimesti Irakin kohdalla, tosin jo Afganistanin operaatio ennakoi tätä.
Öljyvarojen on ennustettu ehtyvän varsin nopeasti ja jo muutaman vuoden sisällä saattaa tulla esiin vähenevän öljyn aiheuttamia vaikeuksia. Nytkään Opec ei ole voinut säädellä öljyn hintaa alaspäin lisäämällä tuotantoa niin halutessaan.
Maailmalla olisi ollut ja olisi vieläkin mahdollisuus panostaa yhteistyöhön korvaavien energiamuotojen käyttöönotossa, sekä muiden maailmaa uhkaavien yhteisten ongelmien ratkaisuissa. USA valitsi kuitenkin perinteensä mukaisesti itsekkään tien, silläkin riskillä, että sen käynnistämä sota öljystä voi ajaa maailman kolmanteen ja historian tuhoisimpaan maailmansotaan. Epäilempä, että USA:n tämän hetkinen johto on sokaistunut vallastaan ja voimastaan Hitlerin tavoin niin, että se ei usko minkään voiman kykenevän pysäyttämään tai vastustamaan sitä, sen rynniessä strategisten ja sotaisten suunnitelmiensa mukaisesti kuin pahan riivaamana turvaamaan omia etujaan, muun maailman kustannuksella.
Muukin maailma tarvitsee öljyä niin kauan, kunnes korvaavat energiamuodot ja tekniikat on kehitetty riittävän pitkälle. Niinpä USA:n avaus sotaan öljystä ei voi olla saamatta vastakaikua ennenpitkää. Kiinan on tehtävä jotain, Venäjän on tehtävä jotain, jopa Euroopan on tehtävä jotain. Kun ei yhteistyö kelpaa kaikkein suurimmalle tekijälle, vaan se on valinnut väkivallan tien ilman neuvonpitoa, voi se johtaa tilanteeseen, jossa muutkin osapuolet hukkaavat järkensä ja alkaa epätoivoinen taistelu eloonjäämisestä. On ihme, jos muu maailma katselee enää sivusta USA:n valmistautumista sotaan Irania vastaan. Sotaan, joka on ollut ilmeinen jo muutaman vuoden ajan. Ja kyse ei ole joukkotuhoaseista, vaan öljykenttien hallinnasta. Joukkotuhoaseet ovat toki mukana kuvioissa siinä mielessä, että epätoivoiset maat, joita USA uhkaa, yrittävät kilvan hankkia viimeiseksi oljenkorrekseen järeimmät mahdolliset keinot puolustautua. Onhan selvää, että USA:n kyetessä viemään sotakalustonsa toiselle puolelle maailmaa tappamaan ja tuhoamaa, ei uhkauksen kohteille yleensä jää muuta keinoa kuin pitkän matkan ydinkärkiohjukset, jos sellaisia onnistuvat hankkimaan.
Hämmästyttää toisaalta tuo hulluus, jonka riivaamana USA:n johto toimii. He eivät näe valitsemansa tien tuhoisuutta, kuten ei Hitlerkään kyennyt näkemään suuruudenhulluudessaan ja vallanhimossaan. Jos USA:n johtoon saataisiin järkeä, mikä toki edellyttäisi maan demokratisoitumista ennen sitä, sielläkin tajuttaisiin, että kaikilla noilla sotimiseen ja sotateknologian kehittämiseen panostetuilla ponnisteluilla voitaisiin yhdessä muun maailman kanssa ratkoa ongelmat, jotka aiheutuvat öljyvarojen vähenemisestä ja lopulta ehtymisestä sekä monista muista maailmaa uhkaavista yhteisistä ongelmista. Mutta hulluus ajaa maailmaa taas suursodan tielle, USA:n toimiessa tienavaajana tuossa kehityksessä. Ilmeisesti maailma ei koskaan opi yhteistyöhön vasta kuin suuren ja tuhoisan sotimisen jälkeen, aina muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Jos seuraavan suursodan jäljiltä enää jää ihmiskuntaan ketään rakentamaan uutta tulevaisuutta.
Bush kuvaili Saddamin ja Irakin muodostavan koko maailmaa uhkaavan suuren vaaran. Kyseessä oli kuitenkin aseeton suunsoittaja, Saddam sen etunenässä, suunsoiton ollessa vain yritystä bluffata USA:aa, jotta tämä ei hyökkäisi. Bluffi ei onnistunut, koska USA oli varmistanut hyökkäyksen kohteen vaarattomuuden asterkastuksin ennen operaatiota. Iranin kohdalla vaikuttaa siltä, että Bush ei saa asetarkastuksia aikaiseksi, joten vakoiluorganisaatio ja kommandojoukot selvittävät, onko maahan turvallista iskeä ilman joukkotuhoaseuhkaa.
siinä toivossa, että he hyötyisivät taloudellisesti:
""On ihme, jos muu maailma katselee enää sivusta USA:n valmistautumista sotaan Irania vastaan. Sotaan, joka on ollut ilmeinen jo muutaman vuoden ajan. Ja kyse ei ole joukkotuhoaseista, vaan öljykenttien hallinnasta. ""
Bushan käytti näppärästi taloustäkyä hyväkseen luvaten Irak-rakennusprojekteja "liittolaisille" ja niiden perään meidä Paavokin hassahti. Nyt näemme, kuinka liittoutuneiden natoslaavit hyötyvät Bushin lupaamista Irakin-projekteista. Senttiäkään ei natoslaavien kukkaroon ole kilahtanut.
Olemmehan näilläkin foorumeilla lukeneet porvarien silmittömästä uskosta siihen, että vain USA takaa heidän etunsa. Yritetään jopa uskotella itselle sellaista soopaakin, että USA aseistuksineen vain takaa öljyn vapaan tarjonnan. Tällä hetkellä tiettävästi kaikki USA:n valloittama öljy kulkee vain yhteen suuntaan: USA:han. Ja sellaisilla kulutuksen rajoitteilla ja kasvihuonehöpinöillä kuin Kioton sopimus pyyhitään Atlantin takan persettä.
Mitä Iraniin tulee, olen sitä mieltä, että se tarvitsee ydinaseen. Ikäävää, että näin täytyy todeta, mutta impperialismin uhka on jo sen rajan takana. Verukkeet Israelin turvallisuudesta ovat tuulesta temmattuja, koska Israel on jo ydinasevaltio ja toisaalta rapakon takaiset juutalaiset takaavat muutenkin tuo "sotilastukikohdan" turvallisuuden. Iran tarvitseen pelotteen oman riippumattomuutensa takaamiseen.
USA:n erkaantuminen kansojen liitosta on tietoinen valinta, koska itsekäs ja väkivaltainen omien etujen ajaminen kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta on valittu maan strategiaksi. Tuhoisa tiehän se on koko maailmalle ja sen vuoksi USA onkin tällä hetkellä suurin uhka maailman rauahalle.
Uudestaan ja uudestaan USA:n kiivaimmat ja kritiikittömät puolustajat yrittävät unohtaa sen, että USA käytti valheellisia motiiveja joukkotuhoaseuhasta hyökkäykselleen Irakiin. Lisäksi he yrittävät sulkea silmänsä ja korvansa siltä, että hyökkäyksen todellinen syy oli maan öljyvarat. Diktatuuri ja tyranniahan ei ole USA:aa ennenkään haitannut, jopa Saddam kelpasi liittolaiseksi niin kauan, kunnes hän toimi hyvänä kumppanina.
Irakin haltuunotosta ja valtaamisesta on selviä, terrorisotaa pidempiaikaisia suunnitelmia. Huhtikuussa 2001, siis jo viisi kuukautta ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, varapresidentti Dick Cheneyn vahvistettavaksi jätettiin asiakirja "Strategic Energy Policy Challenges For The 21st Century" (Strategiset energiapoliittiset haasteet 21. vuosisadalle). Skotlantilainen Sunday Herald lehti on tuonut 6.10.02 uudelleen esiin tämän asiakirjan. Asiakirjan Irakin öljyä koskevia selkeitä suunnitelmia esitellään sivulla:
http://www.sundayherald.com/28224
Tuossa ansiokkaassa Sunday Heraldin artikkelissa on viittaukset USA:n omiin asiakirjoihin, joihin artikkeli pohjautuu. Irakin valtaussuunnitelmat jo vuosien takaa eivät jää epäselväksi.
Miksi USA:aa tulee kritisoida? Onko kyse vihasta? Ei. Kyse ei ole vihasta, vaan perustellusta huolesta maailmamme turvallisuudesta. Huolesta, jollainen olisi voinut pysäyttää aikanaan Hitlerin jos kotiporteilleen, estää hänen johtamansa Saksan hirmutyöt. Myös silloin Hitlerillä oli vahva kannattajakunta erityisesti kotimaassaan, mutta myös ulkomailla. Varmasti moni häntä kohtaan kriittinen leimattiin hulluksi fanaatikoksi ja vihaajaksi. Hitlerhän kertoi vain puolustavansa Saksan ja koko maailman vapautta ja turvallisuutta.
Ehkä Hitler on opettanut maailman ihmisille jotakin, ehkä kehittyneemmällä medialla on oma osuutensa, koska Gallup Internationalin tutkimuksen mukaan suurin osa maailman ihmisistä pitää USA:n ulkopolitiikkaa uhkana omalle turvallisuudelleen. Tuo ulkopolitiikka yhdistettynä valtavaan aseelliseeen voimaan tekee USA:sta tällä hetkellä ei ainoastaan supervallan, vaan myös superuhkan maailman rauhalle, ylivoimaisesti suurimman uhkan. Sen vuoksi USA jättää myös tässä mielessä varjoonsa monet muut ihmisoikeuksia rikkovat maat ja tahot, koska millään muulla maalla ei ole niin agressiivista ja itsekästä ulkopolitiikkaa yhdistettynä sellaiseen aseelliseen voimaan kuin USA:lla.
USA on omissa asiakirjoissaan (kansallisen turvallisuuden strategia, energiapoliittinen selonteko) ilmaissut olevansa valmis varmistamaan etunsa tarvittaessa voimakeinoin ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta. Se on selvää puhetta demokraattista toimintamallia vastaan.
Rationaalisesti ajatteleva ihminen ei voi olla varaukseton USA:n politiikan puolustaja. Kukaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapautta kunnioittava ihminen ei voi hyväksyä USA:n toimintatapoja, joilla se rikkoo räikeästi Geneven sopimusta, ihmisoikeuksia ja vapautta
"Kukaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapautta kunnioittava ihminen ei voi hyväksyä USA:n toimintatapoja, joilla se rikkoo räikeästi Geneven sopimusta, ihmisoikeuksia ja vapautta"
No mikä maa tai maan sisällä toimiva joukkio ei näitä sopimuksia, ihmisoikeuksia ja vapautta vastaan koskaan rikkonut?
Siis sopimuksen voimassaoloaikana: Ruotsi, Norja, Puola, Unkari, Tsekkoslovakia, Itävalta (varauksella), Sveitsi, Belgia, Hollanti, Luxemburg, näin aluksi.
Meinasin heittää listaan Japania, Australiaa, ja Iso-Britanniaa, mutta lyhyt on ihmisen muisti. Nämähän ovat jenkkien kätyreinä kyykyttämässä irakilaisia.
Kaikkein murheellisin on tilanne tietenkin edelleenkin takapihalla, vaikka asiat ovat sieläkin aavistuksen parantuneet. Nuo maat ovat niin pahasti Maailmanpankin eli käytännössä Amerikkalaisten talutusnuorassa, että vaikka hurjimman diktatuurin, sotilasdiktatuurin aika osin hellittää, jäi jäljelle kuitenkin impperialismi, tai tarkemmin uusliberalismi.
Muuten, Suomi ei kuulunut listaani, koska olin jossain vaiheessa kuulevinani Suomea moititun jostain ihmisoikeusrikkomuksista. Oliko noissa Romanian mustalaisten palautuksissa vai missä. En muita. Mutta sinä voinet tarkentaa koska tiedät!
Tähän voisi lisätä Brittien vaalien alla julki tulleen "Downing Street memon", joka todistaa, että Bushin hallinto "fiksasi" tiedustelutiedot Irakin joukkotuhoaseista tukemaan invaasiota. Eli Irakin sota perustui TODISTETUSTI valheisiin.
"C reported on his recent talks in Washington. There was a perceptible shift in attitude. Military action was now seen as inevitable. Bush wanted to remove Saddam, through military action, justified by the conjunction of terrorism and WMD. BUT THE INTELLIGENCE AND FACTS WERE BEING FIXED AROUD THE POLICY. The NSC had no patience with the UN route, and no enthusiasm for publishing material on the Iraqi regime's record. There was little discussion in Washington of the aftermath after military action."
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2005/05/12/AR2005051201857.html
http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2087-1593607,00.html