Huomaatko sinä arkisten toimiesi ja mahdollisen kiireesi keskellä apua tarvitsevan ihmisen? Kuka on sinun lähimmäisesi?
Autokorjaamoa pitävä Jouni huomasi vaivalloisesti kylänraittia etenevän ajoneuvon:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010115777.html
Autokorjaamoa pitävä Jouni huomasi vaivalloisesti kylänraittia etenevän ajoneuvon:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010115777.html
Vastaukset 34
Vanhimmat
Eivät ihmiset enää huomaa. Köyhällekin vain tuiskastaan kuikkuisesti että "mene töihin" ja sylkäistään päälle. Tämä yhteiskunta on menettänyt empatiakykynsä kokonaan.
Mene töihin
Lienee kyllä vahvasti liioiteltua sanoa, ettei yhteiskunnalla ole lainkaan empatiakykyä. Sosiaalivirasto ja Kela ovat kuitenkin nimen omaan yhteiskunnan instituutioita. Mutta nekään eivät ole aina joka paikassa.
https://www.youtube.com/watch?v=7el04njk0CY
Kelan ja sosiaalitoimiston loivat menneet sukupolvet, eivät nykyinen. Nykysukypolvi hakveksii niitä ja sanovat sosiaaliturvaa isovanhempiensa suurimmaksi virheeksi joka laiskistaa suomalaisia kun rahaa saa ilman että on töissä. Tämä on todella kovasydämmistä aikaa ja ne päivät jolloin Kela ja sosiaalitoimisto on perustettu ovat jo kaukana takanapäin.
Aloittaja kysyi sinusta!!!
Sama huomio tälle kirjoitajalle. Aloitaja kysyi sinusta.
Kaikenlaiset ajatukset ovat sallittuja ilmaista. Eihän aloittajakaan kertonut itsestään - etkä itse asiassa sinäkään.
Aika karmea ajatus - vain instailla enää on empatiakykyä?!
Virhe - instanseilla - Kela, sosiiaalitoimi. Enään ei voida odottaa kuin empaattisia robotteja.
Kelan chat asiakaspalvelu on ainakin tekoäly, joka vastaa kysymyksiin UKK-vastauksilla, eli Uusien Kysyttyjen Kysymysten vastauksilta, eikä se vastaus ole aina se mitä kysyi jos siihen ei ole olemassa jo valmista vastausta UKK:ssä.
Kyllä!
Meillä on vanhus "ystävänä" jo vuosia. Omaiset ovat kiireisiä bisneksineen eivätkä huomaa aina vanhuksen tarpeita omien ruuhkavuosiensa ja bisnestensä vuoksi. Käymme kaupassa ostamassa hänen puolestaan ja viemme mummoakin mukana joskus, jos kuntonsa sallii, käymme apteekissa ja hoidamme muutenkin hänen asioitaan aina ajan salliessa. Se on varsin palkitsevaakin, kun saa juttuseuraa, koska sukulaisiamme ei ole lähellä.
Kirkkoon hän ei enää jaksa lähteä, mutta sitten jutustellaan kotona henkeviä ja myös kaikkia juttujaan omasta elämästään ja suhteista läheisiinsä.
Koen tuon palvelun palvelevan meitäkin, joiden kaikki sukulaiset ovat toisella puolella maata ja työmme toi meidät kauaksi. Siispä ilo ja hyöty on molemminpuoleista.
Pohjalaiset ovat auttavaisia.
Autan jos tilanne tulee eteen. Menen herättämään tien varressa nuokkuvaa henkilöä, onko hengissä, riippumatta siitä miltä haisee. En kävele ohi. Siinä asiassa kaikki ovat lähimmäisiäni.
Autan asioiden hoidossa, lomakkeiden tai pankkiasioiden. Menen mukaan lääkäriin ja perehdyn oireisiin, että voin sitten vielä selittää lääkärin sanoman. Ulkoilutan jos ei itse pääse.
On ensiaputaidot, koskaan vain ei ole tullut tilaisuutta taitojen käyttämiseen tositoimissa.
Sen sijaan jos pimeällä tiellä olisi auto pysähdyksissä, en tiedä, uskaltaisinko pienenä naisena mennä kysymään, mikä on vikana. Varsinkin jos auto seisoisi huoltoaseman pihalla, en välttämättä edes huomaisi että sisällä voisi olla jäätynyt henkilö. On selvä että jos ongelman huomaisin, soittaisin hätäkeskukseen. Ja auttaisin mihin pystyn. Kirjoituksen auttava henkilö on minulle aina yksi sankari.
Tietenkin sitä haluaa olla laupias samarialainen kun pääsee lehteen ja saa hyvää rahanarvoista julkisuutta.
Kyllä sellainen kelpaisi.
Jos taasen ei saa myönteistä julkisuutta eikä kiitosta, niin pitäkööt tunkkinsa.
Sinäkö niitä lehtijuttuja itsestäsi kirjoittaisit ja julkaisisit?
Jos mummoa auttaa ja siitä kertoo täällä anonyymisti, niin se ei vielä ole omakehua!!! Niin tekee varsin moni, pyyteettä ja ilman julkisutta! Yleensä meillä on kristillinen tausta ja kodinperintönä avuliaisuus ja armollisuus lähimmäistä kohtaan. Nykyäänhän se ei ole enää useinkaan käytäntönä, kun muut aatteet täyttävät mielen ja lähimmäisen hätä ja yksinäisyys ei liikuta itseä. Oma napa lähinnä!!!
Niin, oikein kyynisesti ajatellen tämä lehtijutun korjaamonpitäjä sai tästä lähimmäisenrakkauden teostaan itselleen ja korjaamolleen runsaasti kiitosta ihmisiltä, paljon mediahuomiota ja sitä myöten erittäin myönteistä julkisuutta, joka saattaa hyvinkin edistää jatkossa hänen liiketoimintaansa.
Kannattaakohan hänen enää odottaakaan Jumalalta kiitosta teostaan?
Hyvä, että näistä tapauksista kirjoitetaankin.
Saa mahdollisesti muitakin ihmisiä huomioimaan toisiaan paremmin, eikä kyse ole mistään lehteen pääsemisestä, vaan normaalista lähimmäisyydestä, johon meidät on kutsuttu, elämän merkityksellisyydestä. Toisille on luontaista auttaa, itsessään tärkeä saada auttaa. On paljon ihmisiä, jotka eivät myöskään halua minkäänlaista julkisuutta/suostu julkisuuteen, eikä suurin osa sitä saakkaan muiden auttamisesta.
Kuten esimerkiksi palvomalla Jeesusta itsen puolesta teurastettuna uhrilampaana, että saa teoistaan huolimatta puhtaan omantunnon, niinkö?
Auttaminen on kivaa kun siitä saa julkisuutta ja kehuja.
Muutoin olisi aivan mitätöntä touhua tuhlata aikaansa moiseen. Mieluummin vaikka herjaa muita kun eivät halua auttaa kaikkia mahdollisia ihmisiä, jotka sodissa kärsivät tai joiden omaiset ovat niissä kuolleet.
Jos ei saa auttamisella somejulkisuutta eikä klikkauksia, niin kannattaa sitten postata jotain muita juttuja.
"Huomaatko sinä arkisten toimiesi ja mahdollisen kiireesi keskellä apua tarvitsevan ihmisen? Kuka on sinun lähimmäisesi?"
Nykyään on mahdoton tehtävä löytää AIDOSTI puutteenalainen ihminen autettavaksi, kun kaikki ihmiset ovat niin pirullisen taitavia lypsämään erilaisia avustuksia ilman minkäänlaisia omantunnontuskia ja nykyään lähes kaikki "avustettavat" ovat vain röyhkeitä taktikoijia ja aidot köyhät ja puutteessa olevat jäävät jalkoihin.
Ei ne "avustettavat" tarvitsekaan rahaa monesti, vaan lähimmäisten pieniä tekoja, vaikkapa jutustelua, ulkoiluttamista, kaupassa käyttöä, jos itsellä on auto tai seuralaisena olemista, lehden lukemista ääneen, kahviseuraa ja uutisten lukemista lehdestä tai kuulumisten kertomista, reseptien tarkkailua ja lääkkeiden laittamista dosettiin, pientä siivousta, kahvin keittämistä, pyykin lajittelua,.....jne. Monikin vanhus asuu 15-20 neliön palveluasunnossa eikä omin voimin pääse tai ei uskalla lähteä ulos, niin voi ottaa vaikka kupposet kahvia ja istuskella ulkopenkillä ja kuunnella ääniä tai seurata ihmisiä. Ihan pientä arkista apuakin voi antaa, koska ei yhteiskunta niitä tee kuin maksusta ja siihen sitten meneekin koko pieni eläke.
Auttaminen on lähimmäisen arvostamista eikä sitä tarvitse edes kenenkään muun huomatakaan eikä siinä silloin olisi järkeä, jos sitä huomion vuoksi tekisi!
Raamatun vertauksessa se ihminen, jota laupias samarialainen auttoi, olikin kuin sodassa haavoittunut kun hänen haavojaan piti parannella.
Sitä auttamista kyllä nykypäivän laupias samarialaisille kyllä riittäisi. Joutuisi kyllä hautaamaan kuolleita joukkohautaan kun ei kaikkille apu tuolisi ajoissa eikä sitä enää olisi apua.
Siten ollaan aivan oikeassa että kyllä nykypäivän laupiaat samarialaiset ovat vätyksiä. Ne auttavat vain helppoja tapauksia julkisen kiitoksen toivossa.
"Siten ollaan aivan oikeassa että kyllä nykypäivän laupiaat samarialaiset ovat vätyksiä. Ne auttavat vain helppoja tapauksia julkisen kiitoksen toivossa."
Voi, miten kaunaisuus paistaakaan kirjoituksestasi. Onhan meitä paljon, jotka tekevät kaikensorttista heikoimpien avustamista ilman minkäänlaista julkituloa tai kunniankaipuuta ihan vapaaehtoisesti. Lienee juuri sitä kristillisen kasvatuksen eli lähimmäisenrakkauden tulosta eikä siinä tarvitse olla edes julkiuskovainenkaan.
Hyvin kirjoitat
No tuossa on juuri se tyypillinen kummallisuus. Tavallaan perätään sitä että ihmisten tulisi tehdä hyviä tekoja mutta sitten kun joku tekee niin suhtaudutaan siihen happamasti.
Oikeassa olet tosiaan tuossa että kaunaisuus ja ehkä jokin katkeruus siinä paistaa mutta sekin on kummallinen ilmiö. Kadehditaan joltakin sellaista mitä ei viitsi itse tehdä vai onko niin että tuollainen henkilö katsoo asiaa siten että jos itse viitsisi arvostelun sijaan tehdä joskus jotain tulisi häntä ylistää suurin elkein.
Amerikka ei enää viitsi olla kovin laupias Ukrainalle eikä ole edes ollut koko aikana kun ei ole antanut sellaisia aseita että sota olisi jo ratkennut. Eikä Eurooppa ole juuri sen kummoisempi. Alussa Saksakin lähetti vain sotilaskypäriä, vaikka maassa oli kansanmurha menossa.
Joskin jää ilmaan kysymysmerkki että onko se kovin laupias Samarialainen, joka lähettää pitkän matkan tappavia ohjuksia, vaikka toinen niitä kuinka kipeästi tarvitsisi.
Juuripa niin.
Tuotahan voisi kysyä Israelilta tunteeko itsensä laupeaksi.
Useita kertoja on saanut todistaa kuinka muut ovat jättäneet vain huomioimatta ihmiset, jotka kaipasivat selvästi apua, kuten liikuntavammaiset ihmiset.
On tietysti totta, että Jeesus sanoi, älä anna vasemman kätesi tietää mitä oikea tekee, mutta tosi myös on, että voitko auttaa tietämättä avuntarvitsijaa?!
Ei Jeesus tuota tarkoittanut. Mutta ei pidä kehuskella mitä antaa.
Niin sitä torvea ei saanut torilla soittaa kun antoi almun.
Mä jokapäivä töitä teen.
kesälaadun dieseliä ? ja pohjoista kohden 🤣🤣🤣 veikö pimeetä viinaa vai mitä ?
https://youtu.be/GXl7_yQYso4?si=kULdB5zzovvKZd-p
🌥⛅🌤
https://youtu.be/nE_BJN6xHmc?si=qBWXqGWxA1WNbm5j