Hengwllinen väkivalta yhteiskunnassamme on syöpä.

Sillähän tää koko koneisto pyörii. Hengettömyydellä ja mielenohjauksella !

Koko järjestelmä perustuu valheelle ja petokselle !

Se parham-olsenin lut.kirkko on kaiken pahuuden äiti.

Näkyy merenaaltojen kiehuntaa taas palstalla.
Etsikäähän ensin lasimeren virren idea- Mooseksen ja Karitsan virsi.

Sinne kun pyritte, tietonne täällä etsii Jeesuksen kasvoja- lähimmäisestä.

Minä uskon Jeesukseen,en ihmisiin. En tarvitse kantaa rahaa kirkon kolehtiin,jotta pääsisin taivaaseen.

Mistä aloittaja sai idioitismin.?

Helluntailaisuudessa on suhteelllisen eniten uskonnon uhreja.
Olssenin helluntaipoikakavereista se alkoi.

Helluntailainen itse ei kuulu luterilaiseen kirkkoon, mutta kantaa kaunaa kun ei saa ilmaispalveluja tältä hänelle selvästi vieraalta yhteisöltä!

Vihaa luterilaisia ja on katkera heille, ei omille vanhemmilleen, jotka estivät häneltä tämän mahdollisuuden.

Helluntailaisilla ja luterilaisilla on toisiinsa nähden täysin päinvastainen, aivan eri usko. Ei mitään yhteistä. Koko nk. pelastus- ja vanhurskauttamisoppi on aivan eri perustalla.
- Kristityillä se on yksin Kristuksen herruudessa, valinnoissa ja teoissa.
- Helluntailaisilla taas heidän omassa herruudessaan, "vapaissa ratkaisuissaan", eli valinnoissaan.

Itsekin olen kokenut tuon saman kuin aloittaja, mutta minä tulin katkeraksi helluntailaisille, jotka minun mielipiteestäni piittaamatta riistivät minulta lapsuuden, nuoruuden. Estivät yhteydet omaan, luterilaiseen pappis-sukuuni, jatkuvasti propagoimalla heitä, luterilaisia ja yleensäkin kristittyjä vastaan.

Toinen mummuni vei minut kerran salaa kirkkoon ja pyysi pappia kastamaan minut, mutta pappi ei voinut sitä tehdä, ilman vanhempieni lupaa. Hän kuitenkin siunasi minut.

Minua kuljetettiin helluntaiseurakunnissa, joissa oli pakko kuunnella saarnaajien pitkiä, ylimielisiä ja muiden uskoa pilkkaavia puheita. Kotona minua pahoinpideltiin päivittäin eri, julmilla tavoilla n. 15 vuoden ajan, kunnes uskalsin lyödä takaisin. Kun yritin pyytää apua helluntailaisilta, en sitä saanut vaan minut syyllistettiin.

Näinhän nuo tekevät tälläkin foorumilla.

Kysyin äidiltäni, että mitä pahaa luterilaiset tekee? "Ne opettaa, että vauvakaste yksin pelastaa". (Tämähän oli valetta.) "Eikö ne usko Jeesukseen?!" "Kai ne jotain uskoo. En minä tiedä. Mene ja kysy niiltä iteltä! Minä en koskaan tuota ymmärtänyt."

Noin sitten myöhemmin teinkin. Löysin aidon Jumalan ja Jeesuksen vasta monien kärsimysten jälkeen.

Jostain syystä sain lapsena kuitenkin käydä luterilaisessa pyhäkoulussa jota pidettiin lähellä ja muistan edelleen, kuinka hyvä ja turvallista siellä oli olla. Helluntailaisten pyhäkoulussa heidän opettajansa taas pilkkasi minua. Hän näytti kuvia kahdenlaisista lampaista ja kysyi minulta kumpi minä olen. Vastasin: "Minä olen tuo valkoinen lammas." "Kuulkaapas tuota! Meillä on täällä oikein valkoinen lammas joukossamme. Vai olet sinä valkoinen lammas, silloinhan sinä et tarvitse Jeesusta! Sinä olet musta lammas, syntinen ja joudut Helvettiin, ellet tule uskoon!" Olin ehkä 6-vuotias.

Luterilaisten pyhäkoulussa saimme liimailla lampaankuvia vihkoomme. Pappi tuli luokseni, katsoi vihkoani ja kysyi, miksi olen laittanut sivulleni mustan lampaan. "Koska minä olen musta lammas." "Kuinka niin?" "Täti pyhäkoulussa sanoi, että minä olen paha, musta lammas ja joudun Helvettiin. Jeesus vihaa minua." Pappi suorastaan hätkähti ja sanoi: "Ei! Hyvänen aika! Kuule, et sinä ole musta lammas, vaan Jeesukselle rakas, pieni, valkoinen lammas."

Muistan tämän aina.

Väkivallan ja painostuksen tukoksena koin kuitenkin eräänlaisen, helluntailaisen "uskoontulon" ja minut kastettiin hell.srk:ssa.

Aikuisempana kuuntelin radiosta rauhoittavia, luterilaisia hartauksia ja ajattelin, että "noinhan minäkin uskon". Olin useita kuukausia ilmaistöissä eräänkin helluntailaisten yhteisön keittiöllä (laitonta, sillä työsuhteen viikkotunnit sekä pituus ei täyttänyt talkootyön määritelmää). Kun aamulla, yksin uunia sytytellessäni kuuntelin hiljaa radion aamuhartautta, keittiöön tulleet helluntailaiset alkoivat laumapilkata tuota väärää kiinnostustani, uskoani.

Epäselvä ja vihamielinen helluntaihenki ahdisti ja alkoholisoiduin jo nuorena, vielä kotona ollessani. Koin helvetillisen elämän. Elämäni meni pois raiteiltaan, Vasta kun tajusin erota helluntailaisuudesta ja liittyä kristilliseen kirkkoon, asiani saivat hetkessä aivan toisen, siunauksellisen suunnan.

Laitoin vuosia sitten tänne tämän linkin ja sain osakseni... pilkkaa: "No voee ihimettä, kun on surukeeta!":

https://www.youtube.com/watch?v=zYwejVMqxRI

Terv. Musta lampaanne.

Keksikää parempia valeita, olisko katkismuksesta apua siinä yrittäkää !

Aivan hyvä tarina, mutta ei sisahdustakaan Raamatun sanasta vaikka uskosta puhutaan. koko ajan. Juuri Raamatun sana se määrittää uskon ja sillä voi laittaa ruotuun kenet vain ja sillä tutkiskellä että onko nämä nyt oikealla asialla ja onko puhtaat jauhot pussissa. Ilman Raamatun sanaa kyse on kuin ompeluseuroista joissa on erilaista väkeä.

Heikko olet kun sorruit alkoholiin. Siinä ei usko tarvita. Tarvitaan vain ryhtiä, kuten V. V. sanoi. Kyllä kansa sen tietää.

Vaikuttaa siltä, että saatana on villinnyt jotkut jo nuorena kristittyjä vastaan. Itse katson, että helluntai ja luterilaiset suuntaukset mahtuvat hyvin kristittyjen ja Raamatun rajoihin, samoin monet muutkin näkökulmat omaavat suuntaukset. Ne täydentävät toisiaan, eivät erota. Jumalan syli on avara, kun Hän kutsuu ihmisiä omakseen. Kunhan he tulevat Jeesuksen kautta.

Tosin ilman Raamattuun liittyvää tarinointia ei uskosta kannata lässyttää.

Sellaista se on provoilu