"Uskon Jumalaan, ja sen myöntäminen kauhistuttaa"

Totta tietysti on, että uskovia ja Raamatun (ja Koraanin ym.) tulkintoja on monenlaisia. Olihan meillä taannoin Tampereella klubi-illan vieraanakin liberaali naispappi kertomassa omia näkemyksiään.

Tuossa kirjoituksessa ei mitenkään perusteltu miksi kristinuskon jumala olisi olemassa, se vaan tuntui kivalta ajatukselta. Koko kirjoituksen näkökulma siis ei ollut se, mikä on totta, vaan se mikä tuntuu mukavalta.

jori.mantysalo kirjoitti:

Totta tietysti on, että uskovia ja Raamatun (ja Koraanin ym.) tulkintoja on monenlaisia. Olihan meillä taannoin Tampereella klubi-illan vieraanakin liberaali naispappi kertomassa omia näkemyksiään.

Tuossa kirjoituksessa ei mitenkään perusteltu miksi kristinuskon jumala olisi olemassa, se vaan tuntui kivalta ajatukselta. Koko kirjoituksen näkökulma siis ei ollut se, mikä on totta, vaan se mikä tuntuu mukavalta.

Lue lisää

Kuuntelin itseasiassa "liberaalia" pappia ja olen kuvitellut itseni hieman konservatiiviksi, mutta huomasinkin olevani aika liberaali. Tai ehkä jaot ei siinäkään asiassa ole niin yksioikoisia.

Jos söisin ruokavaliolla joka tutkimusten mukaan edistää terveyttä, eläisin ehkä kauemmin kuin tällä, joka tuntuu mukavalta. Ja liikkuisin suositusten mukaan....
Eikö ihmisen "hyvä" elämä ole myös sitä joka tuntuu mukavalta?

Joskus täytyy uskaltaa alueille joista ei ole varmaa tietoa tai totuutta. Sillä aika vähästä on.
Mutta miksi kenenkään tulisi perustella omaa uskoaan sillä, että todistaa Jumalan olemassaolon jollekin toiselle? Riittää että itse uskoo.

jori.mantysalo kirjoitti:

Totta tietysti on, että uskovia ja Raamatun (ja Koraanin ym.) tulkintoja on monenlaisia. Olihan meillä taannoin Tampereella klubi-illan vieraanakin liberaali naispappi kertomassa omia näkemyksiään.

Tuossa kirjoituksessa ei mitenkään perusteltu miksi kristinuskon jumala olisi olemassa, se vaan tuntui kivalta ajatukselta. Koko kirjoituksen näkökulma siis ei ollut se, mikä on totta, vaan se mikä tuntuu mukavalta.

Lue lisää

"Uskoon liitetään mielikuvissa sellaisia asioita kuin äärikonservatiivisuus, homofobia ja tiedevastaisuus."
Tuosta lienet kirjoittajan kanssa samaa mieltä? Voiko siinä olla syy että kauhistuttaa myöntää uskovansa jumalaan. Tai siinä, että aletaan tiukkaamaan todisteita kristinuskon Jumalan olemassaolosta. Jos usko olisi tietoa, se ei olisi uskoa. Usko ei pohjimmiltaan ole tiedon asia. Se on tahdon asia.

Anonyymi kirjoitti:

"Uskoon liitetään mielikuvissa sellaisia asioita kuin äärikonservatiivisuus, homofobia ja tiedevastaisuus."
Tuosta lienet kirjoittajan kanssa samaa mieltä? Voiko siinä olla syy että kauhistuttaa myöntää uskovansa jumalaan. Tai siinä, että aletaan tiukkaamaan todisteita kristinuskon Jumalan olemassaolosta. Jos usko olisi tietoa, se ei olisi uskoa. Usko ei pohjimmiltaan ole tiedon asia. Se on tahdon asia.

Lue lisää

Ei ole!
Se on lähes täysin sitä, että ajattelua on aikojen alusta saakka, eli lapsuudesta alkaen, päästy värjäämään uskonnollisin ajatuksin ja mielikuvin.

Kirkkokin tuon myöntää, ja siksi se niin innokkaasti pyrkii pääsemään 'lasten tykö' mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Jos nuorta ei ole saatu satimeen ennen kuin hän on täyttänyt n. 15 vuotta, on peli melkein varmasti menetetty kirkon kanalta.

Eli uskominen on nimenomaan tahdoton olotila, kun ajatusmaailma on onnistuneesti saatu indoktrinoitua!!

Eli uskova on kuin aateloisen aivoonsa saanut.
Yllättävästi tuo koskee myös kirkon terävintä huippua, vaikka monelle tuo lienee vieras tapa ajatella.

'Kyllähän noin terävät ihan täysin tajuavat mistä on kyse.'
Mutta äly on yllättävän heikko ase onnistuneen indoktrinaation puhkaisemiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole!
Se on lähes täysin sitä, että ajattelua on aikojen alusta saakka, eli lapsuudesta alkaen, päästy värjäämään uskonnollisin ajatuksin ja mielikuvin.

Kirkkokin tuon myöntää, ja siksi se niin innokkaasti pyrkii pääsemään 'lasten tykö' mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Jos nuorta ei ole saatu satimeen ennen kuin hän on täyttänyt n. 15 vuotta, on peli melkein varmasti menetetty kirkon kanalta.

Eli uskominen on nimenomaan tahdoton olotila, kun ajatusmaailma on onnistuneesti saatu indoktrinoitua!!

Eli uskova on kuin aateloisen aivoonsa saanut.
Yllättävästi tuo koskee myös kirkon terävintä huippua, vaikka monelle tuo lienee vieras tapa ajatella.

'Kyllähän noin terävät ihan täysin tajuavat mistä on kyse.'
Mutta äly on yllättävän heikko ase onnistuneen indoktrinaation puhkaisemiseksi.

Lue lisää

Eläpä höpötä. Miksi koulun oppiaineista juuri uskonnolla olisi sanoisinko yliluonnollinen vaikutus? Onko ET:llä sama indokrin.... oli mitä oli, vaikutus? Lapsia opetetaan kouluissa vuosikausia ja nyt huomataan että luku, kirjoitus ja laskutaito alkaa olla katoamaan päin. Itse en muista kouluaikojen uskonnosta yhtään mitään, mutta lukemaan opin. Miksi juuri uskonto iskee takaraivoon kuin metrin koivuhalko?

Kirkko, uskonto ja usko voivat liittyä tiiviimmin tai väljemmin toisiinsa, mutta samoja asioita ne eivät ole.

jori.mantysalo kirjoitti:

Totta tietysti on, että uskovia ja Raamatun (ja Koraanin ym.) tulkintoja on monenlaisia. Olihan meillä taannoin Tampereella klubi-illan vieraanakin liberaali naispappi kertomassa omia näkemyksiään.

Tuossa kirjoituksessa ei mitenkään perusteltu miksi kristinuskon jumala olisi olemassa, se vaan tuntui kivalta ajatukselta. Koko kirjoituksen näkökulma siis ei ollut se, mikä on totta, vaan se mikä tuntuu mukavalta.

Lue lisää

Miksi kirjoittajan olisi pitänyt todistella kristinuskon Jumalan olevan olemassa?

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi sillä, onko uskomisen kohde olemassa, olisi mitään merkitystä. Hän kertoo, miksi hänestä on mukava uskoa ja kertoo myös, mitä positiivisia asioita se tuo hänen ja muiden elämään.

Pitäisikö hänen siis mieluummin leikkiä jotain inhorealistia ja kyynistyä äärivasemmistoläjäksi? Kuka sellaisesta hyötyisi yhtään mitään?

Se olisi sitä samaa äärivasemmiston hevonsontaa kuin "tasa-arvoisuus", jolla perustellaan että uskonnonvapaus on mahdollista vain täysin ilman uskontoja. Kaikki uskonnonharjoittaminen kun kuulema "sortaa" jotain toista uskontoa. Puhumattakaan, miten se "sortaa" uskonnottomia. Sen sijaan, että uskonnottomat lapset oppisivat pienestä pitäen pitämään omat ajatuksensa riippumatta ympäristöstä, pyritään häivyttämään ympäristö pakottamalla kaikki muutkin samaan muottiin.

Tietenkin joku raja uskonnollisuudella esim julkisessa opetuksessa tuleekin olla, samoin kuin mahdollisuus uskonnottoman maailmankatsomuksen opettamiseen. Mutta kyllä nimenomaan kriittiseen ajatteluun pyrkivän tulisi pystyä siihen ilman kohtuutonta "suojelua" ja kyvykkyys menestyksellisesti puolustaa omia enemmistönvastaisia mielipiteitään ei kehity paapomalla.

Israelin sota on osoittanut, miten erityisen typerää äärivasemmistolaisuus taas kerran on ollut. Kun maailmankatsomuksen ytimessä on jokin "rationaalisuus", joka käytännössä tarkoittaa kohtuu tiheään vaihtua tieteellisiä käsityksiä, joiden puolesta urheasti tapellessa saattaa joutua tekemään kohtuu täydellisiä ja nopeita käännöksiäkin silloin tällöin, eikä moraali ja hyvän elämän tavoittelu, kuten esim maltillisilla kristityillä on, niin ollaan yhtäkkiä tilanteessa, jossa uskonnon nimissä saa murhata täysin vapaasti, kunhan uskonto vain on tarpeeksi "sekulaari" (kuten juutalaisuus tunnutaan käsittävän oleva, syystä, jota on mahdoton ymmärtää). Oikeaoppisuus onkin ihmiselämää tärkeämpää, mutta juuri niinhän se oli Neuvostoliiton gulageillakin.

Siis sama toistuu, joskin lievemmässä muodossa. Epäilemättä myös kirkon kerettiläistenpolttajat olivat henkiseltä rakenteeltaan samaa porukkaa, oppi vain oli eri. "Väärinajattelun" tukahduttaminen on ollut aivan yhtä tärkeää inkvisiitiolle, kuin se oli tsekalle, joka lähetti "vastavallankumoukselliset" gulageille ja on tänään vapareille, jotka yrittävät tehdä koko maailmasta hermeettisesti uskonnottoman, että heidän herkkäsieluiset lapsensa selviäisivät siinä. Sellaiset pikkuseikat kuin moraali ja pyrkimys hyvään elämään saavat silloin lentää roskakoriin. Oikeaoppisuus on tärkeämpää kuin edes yrittää löytää kestävä moraalinen pohja uskonnollisen tarjoaman tilalle ja niinpä ei oteta moraalista kantaa mihinkään, vaan annetaan maailman ajautua kohti samanlaista kyynistä kompostia kuin millaiseksi Neuvostoliitto sitten muodostui ja jollainen Venäjän edelleen on. Eikä edes uskonnottomuuden pakkosyöttäminen johtanut mihinkään, mielisairaudenomainen kiihkouskonnollisuus palasi ja on nyt paljon vaarallisempaa kuin oli bolseviikkien syrjäyttämä valtioniuskonto.

Vaparius edustaa äärivasemmistolaista dogmatiikkaa ja tarkoituksella ihmisiä traumatisoimaan pyrkivää sekopäisyyttä puhtaimmillaan. Siinä on idullaan täsmälleen kaikki se, joka sai aikaan 70 vuotta kestäneen inhimillisen katastrofin itärajamme takana.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole!
Se on lähes täysin sitä, että ajattelua on aikojen alusta saakka, eli lapsuudesta alkaen, päästy värjäämään uskonnollisin ajatuksin ja mielikuvin.

Kirkkokin tuon myöntää, ja siksi se niin innokkaasti pyrkii pääsemään 'lasten tykö' mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Jos nuorta ei ole saatu satimeen ennen kuin hän on täyttänyt n. 15 vuotta, on peli melkein varmasti menetetty kirkon kanalta.

Eli uskominen on nimenomaan tahdoton olotila, kun ajatusmaailma on onnistuneesti saatu indoktrinoitua!!

Eli uskova on kuin aateloisen aivoonsa saanut.
Yllättävästi tuo koskee myös kirkon terävintä huippua, vaikka monelle tuo lienee vieras tapa ajatella.

'Kyllähän noin terävät ihan täysin tajuavat mistä on kyse.'
Mutta äly on yllättävän heikko ase onnistuneen indoktrinaation puhkaisemiseksi.

Lue lisää

"Mutta äly on yllättävän heikko ase onnistuneen indoktrinaation puhkaisemiseksi."

Miten aiot päästä tilaan, jossa indoktrinaatiota ei olisi lainkaan? Uskonto on usein aika vaaraton harjoitusvastustaja verrattuna niihin indoktrinaation muotoihin, joihin varsinkin äärivasemmisto on "rationaalisuuden" ja "järjen" nimissä turvautunut.

Minulle ei ollut 4 vuotiaana mitään ongelmia väittää, että Jumalaa ei ole, vaikka sain sen tavanomaisen indoktrinaation. Suurimmalle osalle kavereita se ei ollut edes kysymys, johon ottaa kantaa. Melkoisen tehotonta siis oli kirkon indoktrinaatio aikana, jolloin uskonnollisuus oli paljon, paljon voimakkaampaa kuin on nyt. Hieman isompana en kokenut uskontoa niin merkittävänä tekijänä, että olisin välittänyt siitä mitään. Paitsi, että pikku hiljaa Itä-Eurooppaan vertaamalla käsitin, että uskonnollinen perinteemme oli merkittävä positiivinen asia, riippumatta siitä, uskoiko vai eikö. Ei tietenkään ole sattumaa, että suuret ja pitkään kestäneet valtakunnat ovat rakentuneet suurille uskonnoille ja ateismille rakennetut ovat joko romahtaneet tai liian heikkoja puolustamaan itseään. Yhdysvallat tänään ei välttämättä pysyisi enää siihen, johon se pystyi toisessa maailmansodassa. Oikeastaan jo Vietnamin osta osoitti eron. Realismilla ei ole voimaa seistä arvojensa puolesta. Kun ei usko kuolemanjälkeiseen elämään, ei ole mitään syytä uhrata elämäänsä ainakaan kenenkään toisen vapauden puolesta.

Irrationaalisuus on aivan keskeinen voima sotien takana. Se muodostaa sen ainoan voiman, jolla myös ne "hyvät" sodat käydään. Siis lyödään natsit ja pelastetaan keskitysleirivangit. Realismin kyynistämässä maailmassa ketään ei kiinnosta, mitä jollekin toiselle tapahtuu, eikä ketään kiinnosta ottaa mitään riskiä yhtään minkään muun kuin jonkun henkilökohtaisen edun eteen.

Jos sosiaalista koheesiota ei saavuteta positiivisessa manipulaatiolla, sitten ainoa keino on mahdollisimman ankara rangaistusjärjestelmä, joka siitä huolimatta yleensä on tehoton ja läpikmorruptoitunut, juuri kuten se Neuvostoliitossa olikin.

Anonyymi kirjoitti:

"Uskoon liitetään mielikuvissa sellaisia asioita kuin äärikonservatiivisuus, homofobia ja tiedevastaisuus."
Tuosta lienet kirjoittajan kanssa samaa mieltä? Voiko siinä olla syy että kauhistuttaa myöntää uskovansa jumalaan. Tai siinä, että aletaan tiukkaamaan todisteita kristinuskon Jumalan olemassaolosta. Jos usko olisi tietoa, se ei olisi uskoa. Usko ei pohjimmiltaan ole tiedon asia. Se on tahdon asia.

Lue lisää

Usko on valinta, tieto on peruste, jolla valinta tehdään tilanteessa, jossa tietoa on riittävästi tarjolla.

Tieto ei kuitenkaan koskaan voi korvata arvoja. Yhtäkään arvoa ei voi perustella tiedolla, koska kaikki todellinen tieto on arvovapaata. Arvot perustuvat aina tunteeseen ja siten USKOON. Riippumatta siitä, pohtautuuko se usko yliluonnollisiin käsityksiin. Yleensä ylipositiivisiin kuvitelmiin kuitenkin, muuten inhorealismi tuhoaa sen ja yleisen moraalin aika nopeasti.

Pitääkö uskonnot korvata jollain? Karrikoiden: Sunnuntai-aamuisin kello 10 noin 99 % suomalaisista ei mene kirkkoon. Pitääkö heillä olla joku jumalanpalveluksen vastine?

Ja laajemmin: Uskontohan on jo nyt kadonnut valtaosan elämästä. Voit katsoa kyselyjä siitä miten moni uskoo ylluonnolliseen, tai kirkon jäsentilastoa tai ihan vaan miettiä ihmisiä ympärilläsi. Miten suurelle osalle kirkko, uskonto, Raamattu jne. enää merkitsevät mitään?

jori.mantysalo kirjoitti:

Pitääkö uskonnot korvata jollain? Karrikoiden: Sunnuntai-aamuisin kello 10 noin 99 % suomalaisista ei mene kirkkoon. Pitääkö heillä olla joku jumalanpalveluksen vastine?

Ja laajemmin: Uskontohan on jo nyt kadonnut valtaosan elämästä. Voit katsoa kyselyjä siitä miten moni uskoo ylluonnolliseen, tai kirkon jäsentilastoa tai ihan vaan miettiä ihmisiä ympärilläsi. Miten suurelle osalle kirkko, uskonto, Raamattu jne. enää merkitsevät mitään?

Lue lisää

Vaikea sanoa, mutta oleellista tässä ei ole kirkko sinänsä eikä varsinkaan yliluonnollisuus. Irrationaalisuus ja tunnepohjaisuus sen sijaan ovat aivan oleellisia asioita, koska niille perustuu riittävä empatia ja uhrautumisherkkyys. Epäilemättä kirkko nykyisessäkin muodossaan voi olla osa tuota, mutta se tuskin yksin riittää. Se oleellinen kysymys on, voiko sekulaari maailma olla osa tuota, ainakin siltä osin kuin uskoa yliluonnolliseen ei tarvita.

Rationaalisuudella on tärkeä osuutensa paremman tulevaisuuden luomisessa, mutta siinä pitää osata priorisoida. Vaaraton huuhaa on ehkä sitä helpointa vastustettavaa, mutta sen tilalle voi helposti tulla jotain paljon vaarallisempaa. Se voi olla perusrakenteeltaan rationaalisempaa, mutta seurauksiltaan hyvinkin tuhoisaa.

Jos uskonnoista pyritään eroon, on se syytä tehdä järkevästi. Muuten siinä voi käydä samoin kuin kävi evoluutioteorian ja holocaustin kanssa. On turha kiistää, etteivät ne liittyisi hyvin läheisesti toisiinsa ja vaikka kuinka uskoisi tieteeseen, on aiheellista myöntää, että moraali tipahti tieteen kehityksen kelkasta hetkeksi niin, että siitä seurasi todella pahoja asioita.

Jos hirveyksiä halutaan välttää, ei pelkkä tiedon lisääminen riitä kuin pieneksi aluksi. Moraali on pidettävä mukana jollakin tavalla, muuten uusi tieto saattaa mahdollistaa julmuuksia, joita ei ole aiemmin nähty.

Siksi vapaa-ajattelu on vain vaivainen alku. Se ei tarjoa vaihtoehtoja eikä moraalinhallinnan keinoja, joihin suhtaudutaan ylimielisesti "itsestäänselvinä" asioina. Kyse ei ole itsestäänselvyyksistä kun ne koskettavat suuria ihmismassoja, varsinkin jos sivistystasossa on suurta vaihtelua. Pelkkä uskonnon dumppaaminen ilman vaihtoehtoja ja moraalin ylläpitämisen keinoja voi johtaa todella pahoihin seurauksiin, ja on, kuten sanottua, ei kovinkaan kaukana historiassa niin tehnytkin.

jori.mantysalo kirjoitti:

Pitääkö uskonnot korvata jollain? Karrikoiden: Sunnuntai-aamuisin kello 10 noin 99 % suomalaisista ei mene kirkkoon. Pitääkö heillä olla joku jumalanpalveluksen vastine?

Ja laajemmin: Uskontohan on jo nyt kadonnut valtaosan elämästä. Voit katsoa kyselyjä siitä miten moni uskoo ylluonnolliseen, tai kirkon jäsentilastoa tai ihan vaan miettiä ihmisiä ympärilläsi. Miten suurelle osalle kirkko, uskonto, Raamattu jne. enää merkitsevät mitään?

Lue lisää

Koulujen uskonnon opetuksella ei ole mitään merkistystä. Kuitenkin se täytyy, täytyy, täytyy saada pois. Samoin kaikki positiivinen julkisuus kirkolta. Pois, pois, pois.
Tilalle ET ja kansainväliset sopimukset jotka ohjaavat moraalia ja etiikkaa.

Usko ei löydy kirkosta. Se löytyy ihmisestä. Joskus yllättävistäkin ihmisistä. Joista ei olisi ikinä USKOnut. Ja aika yllättävän moni uskoo henkiin, enkeleihin, avaruusolentoihin,,,,,. Mutta toki tarvitaan "turvallinen tila" jossa näistä avaudutaan. Sinun tai vapaa-ajattelijoiden ympärilläsi sitä ei ole. Voit Jori rauhassa kusta raamatun päälle. MInua se ei hetkauta. Se kertoo ainoastaan sinusta.