Ah, uskovat, heidän matkansa raamatulliseen satuun on kuin astuminen suureen taikamaailmaan, jossa hurskaat tarinat ja järjettömät tapahtumat seuraavat toinen toistaan. Raamattu on kuin satuja täynnä oleva kirjasto, ja uskovat ovat kuin aivonsa narikkaan jättäneitä lukijoita, jotka uskovat kaiken, mitä kirjoissa seisoo.
Ensinnäkin, koko homma alkaa luomiskertomuksesta. Kuusi päivää, ja kaikki valmista. Oletetaan, että siinä oli hyvät eväät ja Jumala otti päivän lepopäivän – vähän kuin hän olisi tehnyt työviikkoa paikallisessa pikaruokaravintolassa.
Entäpä Nooan arkki? Koko maailman eläinvaltakunta samalle laivalle. Kuinka Nooa pystyi välttämään sekopäisyyden rajan? Ja eikö joku muistanut ottaa mukaan koko hommaa tallentavaa selfie-tikkua?
Sitten ovat nämä uskomattomat ihmeteot: vesi viiniksi, ihmehoidot, kuolleiden herättäminen. Miksi Jeesus ei ollut pelannut koko kaartia ja tehnyt maailmasta yhden suuren taikuri-esityksen? "Katso, herra ja mestari, tässäpä käärmeestä tehty sauva ja nyt, ta-daa, vesikävelynäyte!".
Kuinka voimme unohtaa kertomuksen leivästä ja kaloista? Jeesus, ruokkija ja kalanmuuttaja. Miksi hän ei muuttanut niitä vaikkapa pizzaksi? Ei tarvitsisi enää ihmetellä ruokavalion monipuolisuutta.
Entä Ilmestyskirja? Vau, siellä vasta koko satumaailma sekaisin menee. Seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän maljaa. On kuin Jumala olisi suuri numeroitu velho, joka on kiinnostunut erityisesti seitsemästä.
Lopulta, koko raamatullinen satu on kuin jättimäinen arvoitus. Miksi uskovien täytyy uskoa tähän tarujen maailmaan? Ehkäpä siksi, että se tuo elämään maustetta ja jännitystä, tai ehkäpä siksi, että uskovaiset pitävät elämäänsä mielikuvituksellisena seikkailuna, jossa ei ole aikaa pitää kiinni realismista.
Joten uskovat, jatkakaa rohkeasti matkaanne raamatullisen satumaailman halki. Satu jatkuu, ja uskovaiset tanssivat sen tahtiin. Aamen!
Ensinnäkin, koko homma alkaa luomiskertomuksesta. Kuusi päivää, ja kaikki valmista. Oletetaan, että siinä oli hyvät eväät ja Jumala otti päivän lepopäivän – vähän kuin hän olisi tehnyt työviikkoa paikallisessa pikaruokaravintolassa.
Entäpä Nooan arkki? Koko maailman eläinvaltakunta samalle laivalle. Kuinka Nooa pystyi välttämään sekopäisyyden rajan? Ja eikö joku muistanut ottaa mukaan koko hommaa tallentavaa selfie-tikkua?
Sitten ovat nämä uskomattomat ihmeteot: vesi viiniksi, ihmehoidot, kuolleiden herättäminen. Miksi Jeesus ei ollut pelannut koko kaartia ja tehnyt maailmasta yhden suuren taikuri-esityksen? "Katso, herra ja mestari, tässäpä käärmeestä tehty sauva ja nyt, ta-daa, vesikävelynäyte!".
Kuinka voimme unohtaa kertomuksen leivästä ja kaloista? Jeesus, ruokkija ja kalanmuuttaja. Miksi hän ei muuttanut niitä vaikkapa pizzaksi? Ei tarvitsisi enää ihmetellä ruokavalion monipuolisuutta.
Entä Ilmestyskirja? Vau, siellä vasta koko satumaailma sekaisin menee. Seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän maljaa. On kuin Jumala olisi suuri numeroitu velho, joka on kiinnostunut erityisesti seitsemästä.
Lopulta, koko raamatullinen satu on kuin jättimäinen arvoitus. Miksi uskovien täytyy uskoa tähän tarujen maailmaan? Ehkäpä siksi, että se tuo elämään maustetta ja jännitystä, tai ehkäpä siksi, että uskovaiset pitävät elämäänsä mielikuvituksellisena seikkailuna, jossa ei ole aikaa pitää kiinni realismista.
Joten uskovat, jatkakaa rohkeasti matkaanne raamatullisen satumaailman halki. Satu jatkuu, ja uskovaiset tanssivat sen tahtiin. Aamen!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.