Tiede, Salatiede ja magia - Missä erot?
Ongelmana on se, että tieteen filosofian kannalta tätä eroa ei ole. 1600-luvun loppupuolella alkoi tiedepiireissä kiistely siitä, mitä ja millaista oikea tiede on. Ns. salatieteitä harrastivat silloin myös monet ns. tiedemiehet. Esim. tähtitieteilijät harrastivat yleensä usein myös astrologiaa, jota opetettiin ihan yliopistoissakin.
(Luonnon)tiede-nimitys (science) on siis vasta 1800-luvun lopulla syntynyt. Sitä ennen kaikkea luontoa koskevaa tutkimusta kutsuttiin luonnonfilosofiaksi. Tähän luonnonfilosofiaan kuului vielä 1700-luvun alkuun asti (Länsi-Euroopassa, idässä NL:ssä opetettiin astrologiaa ja alkemiaa yliopistoissa vielä ennen vuotta 1991!) myös luonnonmagia, eli okkultismi ja myös alkemia, yms.
Uskonpuhdistuksen myötä alkanut kiista tiedepiireissä alkoi siitä, kun alettiin kun yleisesti uskottiin luonnossa olevan luomisen jäljiltä Luojan toimesta kätkettynä salaista tietoa ja ominaisuuksia, joita voi tutkimalla selvittää, ja nämä voimat hyödykseen valjastamalla ihminen voi hallita luontoa. Keskeiset kiistakohdat olivat se, että onko tieto(tiede) AVOINTA vai SALAISTA, eli siitä, saako sitä vapaasti levittää ja tutkia, vai onko salaisuudet paljastettava vain valikoiden niihin perehtyneille. Eli julkinen tiede vastaan salainen tiede. Kirjapainotaidon ja tiedon leviämisen käynnistämä tieteellinen vallankumous, yhdessä julkisen tiedon kasvun ja kehityksen kanssa, johti hiljalleen siihen, että salattua tietoa kannattavat jäivät hiljalleen vähemmistöön. Lisäksi julkinen tieteellinen tutkimus pian todisti astrologian, yms. epätieteelliseksi pööpöilyksi, mikä ajoi salatieteitä entisestään nurkkaan. Asiaan vaikutti myös kirkko ja uskonto. Kirkko suhtautui jyrkän kielteisesti salatietoon ja okkultismiin, mistä johtuen ns. "virallisen tieteen" edustajat ja kirkko liittoutuivat kiistassa. Agnostinen tiede ja teistinen uskonto muodostivat epäpyhän allianssin kiistassa salatieteiden kannattajia vastaan. Virallisesti vallalle pääsi siis julkinen tiede.
Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, sillä rintamalinja "oikean tieteen" ja "salatieteen" välissä ei ollut selvä. Vielä 1600-luvulla enemmistö tiedemiehistä(luonnonfilosofeista) harrasti myös salatieteellistä tutkimusta. Sen jouduttua kuitenkin huonoon valoon, siitä pikkuhiljaa luovuttiin ja sen harrastajat joutuivat tekemään salatieteellistä tutkimusta salassa, kuten alkemistit keskiajalla. Salatieteet lakaistiin tavallaan maton alle, mutta ne eivät lakanneet (mistä mm. edellä mainittu Newton-esimerkki 1700-luvun alusta).
Nykyaikana salatieteillä ei siis ole enää "tieteen" statusta, mutta ne elävät edelleen ja voivat paksusti, sillä kaikki selittämätön ja suuria lupauksia antava, oli se sitten tiedettä tai "entistä tiedettä" (l. mystiikkaa), vetää ihmisiä puoleensa.
Ongelmallista NYKYtieteelle on aatehistoriallisesti ja tieteenfilosofian kannalta se, että mitään pohjimmaista rajanvetoa suhteessa salatieteisiin ei ole koskaan tehty. Käytännössä ja tutkimuksellisella tasolla kyllä näin on tehty, samoin suurin osa tiedemiehistä sivuuttaa salatieteet hömppänä, mutta jos katsotaan tieteen(naturalistista)filosofiaa periaatteita yleensä, niissä ei ole periaatteellista rajanvetoa suhteessa salatieteisiin, koska samasta luonnon(naturalistisen)filosofian perusrungosta on siinnyt sekä tieteiden, että salatieteiden haara. Onkin sanottu, että tiede on vain symbolistinen magia, eräänlainen "oikean" magian materialistinen sovellutus. Ja itse sanon raflaavasti, että magia on "tieteen vasen käsi".
Tiede on pohjafilosofiansa ja sitä kautta naturalistisen maailmankuvansa vanki, ja niin kauan, kuin se sitä on, se ei ole pohjimmiltaan puolueeton suhteessa salatieteisiin.
Ongelmana on, että jos tieteen pohjafilosofia, sen perusparagidma, muutettaisiin, jouduttaisiin rakentamaan uusiksi lähes kaikki se, mitä naturalistisen filosofian perustukselle on rakennettu. Käytännössä tiede lakkaisi silloin olemasta tiedettä sellaisena kuin me sen tunnemme.
-Keefu-
Ongelmana on se, että tieteen filosofian kannalta tätä eroa ei ole. 1600-luvun loppupuolella alkoi tiedepiireissä kiistely siitä, mitä ja millaista oikea tiede on. Ns. salatieteitä harrastivat silloin myös monet ns. tiedemiehet. Esim. tähtitieteilijät harrastivat yleensä usein myös astrologiaa, jota opetettiin ihan yliopistoissakin.
(Luonnon)tiede-nimitys (science) on siis vasta 1800-luvun lopulla syntynyt. Sitä ennen kaikkea luontoa koskevaa tutkimusta kutsuttiin luonnonfilosofiaksi. Tähän luonnonfilosofiaan kuului vielä 1700-luvun alkuun asti (Länsi-Euroopassa, idässä NL:ssä opetettiin astrologiaa ja alkemiaa yliopistoissa vielä ennen vuotta 1991!) myös luonnonmagia, eli okkultismi ja myös alkemia, yms.
Uskonpuhdistuksen myötä alkanut kiista tiedepiireissä alkoi siitä, kun alettiin kun yleisesti uskottiin luonnossa olevan luomisen jäljiltä Luojan toimesta kätkettynä salaista tietoa ja ominaisuuksia, joita voi tutkimalla selvittää, ja nämä voimat hyödykseen valjastamalla ihminen voi hallita luontoa. Keskeiset kiistakohdat olivat se, että onko tieto(tiede) AVOINTA vai SALAISTA, eli siitä, saako sitä vapaasti levittää ja tutkia, vai onko salaisuudet paljastettava vain valikoiden niihin perehtyneille. Eli julkinen tiede vastaan salainen tiede. Kirjapainotaidon ja tiedon leviämisen käynnistämä tieteellinen vallankumous, yhdessä julkisen tiedon kasvun ja kehityksen kanssa, johti hiljalleen siihen, että salattua tietoa kannattavat jäivät hiljalleen vähemmistöön. Lisäksi julkinen tieteellinen tutkimus pian todisti astrologian, yms. epätieteelliseksi pööpöilyksi, mikä ajoi salatieteitä entisestään nurkkaan. Asiaan vaikutti myös kirkko ja uskonto. Kirkko suhtautui jyrkän kielteisesti salatietoon ja okkultismiin, mistä johtuen ns. "virallisen tieteen" edustajat ja kirkko liittoutuivat kiistassa. Agnostinen tiede ja teistinen uskonto muodostivat epäpyhän allianssin kiistassa salatieteiden kannattajia vastaan. Virallisesti vallalle pääsi siis julkinen tiede.
Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, sillä rintamalinja "oikean tieteen" ja "salatieteen" välissä ei ollut selvä. Vielä 1600-luvulla enemmistö tiedemiehistä(luonnonfilosofeista) harrasti myös salatieteellistä tutkimusta. Sen jouduttua kuitenkin huonoon valoon, siitä pikkuhiljaa luovuttiin ja sen harrastajat joutuivat tekemään salatieteellistä tutkimusta salassa, kuten alkemistit keskiajalla. Salatieteet lakaistiin tavallaan maton alle, mutta ne eivät lakanneet (mistä mm. edellä mainittu Newton-esimerkki 1700-luvun alusta).
Nykyaikana salatieteillä ei siis ole enää "tieteen" statusta, mutta ne elävät edelleen ja voivat paksusti, sillä kaikki selittämätön ja suuria lupauksia antava, oli se sitten tiedettä tai "entistä tiedettä" (l. mystiikkaa), vetää ihmisiä puoleensa.
Ongelmallista NYKYtieteelle on aatehistoriallisesti ja tieteenfilosofian kannalta se, että mitään pohjimmaista rajanvetoa suhteessa salatieteisiin ei ole koskaan tehty. Käytännössä ja tutkimuksellisella tasolla kyllä näin on tehty, samoin suurin osa tiedemiehistä sivuuttaa salatieteet hömppänä, mutta jos katsotaan tieteen(naturalistista)filosofiaa periaatteita yleensä, niissä ei ole periaatteellista rajanvetoa suhteessa salatieteisiin, koska samasta luonnon(naturalistisen)filosofian perusrungosta on siinnyt sekä tieteiden, että salatieteiden haara. Onkin sanottu, että tiede on vain symbolistinen magia, eräänlainen "oikean" magian materialistinen sovellutus. Ja itse sanon raflaavasti, että magia on "tieteen vasen käsi".
Tiede on pohjafilosofiansa ja sitä kautta naturalistisen maailmankuvansa vanki, ja niin kauan, kuin se sitä on, se ei ole pohjimmiltaan puolueeton suhteessa salatieteisiin.
Ongelmana on, että jos tieteen pohjafilosofia, sen perusparagidma, muutettaisiin, jouduttaisiin rakentamaan uusiksi lähes kaikki se, mitä naturalistisen filosofian perustukselle on rakennettu. Käytännössä tiede lakkaisi silloin olemasta tiedettä sellaisena kuin me sen tunnemme.
-Keefu-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö oikea tiede kumminkin nojaudu empiisiin havaintoihin. Tämä uusi mullistava metodihan yleistyi joskus 1500-luvulla.
Hömppätiede jo silloin ja vielä nykyäänkin vetelee taas hatusta kaikenlaisia väittämiä vaivautumatta perustelemaan niitä mitenkään.
Todistuksetkin ovat mitä sattuu eivätkä missään tapauksessa täytä tieteelle asetettuja kriteerejä.
Ei hulluinkaan väittämä ole huuhaata, jos siihen vain on päädytty hyväksytyn tieteellisen metodin vaatimalla tavalla.
Vääräksi osoittautuva se voi kyllä tietysti olla.